Hiihtokisailua ja muuta hauskaa

Pitäsköhän aloittaa tämä blogikirjoitus epäsuomalaiseen tapaan kerskailemalla :)

Miika palautui reilu viikko sitten kalareissulta, jossa oli siis silloin kun ämmi oli täällä. Oli saanut komeita rautuja, mutta minulle kaloja tärkeämpää oli saada kalastaja kotiin :) Hieman jo meinasi huolestuttaa kun he lauantaina lähtivät, eikä keskiviikkonakaan kuulunut vielä mitään. Mutta nämä eräjormat eivät kalastelekaan missään lohilammikoissa vaan keskellä erämaita joissa puhelin ei kuulu. Tässä muutama kuva niittenkin reissusta. Eli tämä oli se kehuosio Miikasta. Se sai kalaa.







Aarni on oppinut sanomaan äiti. Jes! Joskus on kuultu isikin, mutta äitiä se hokee kovastikin. Ja vielä usemammin ätä ätä ätä ätä. Aarni ymmärtää jo myös paljon. Jos sille sanoo esimerkiksi että taputa käsiä, Aarni osaa taputtaa. Hän osaa myös ajaa mopolla ja uudella synttärilahjaksi saamallaan potkuautolla. Nämä olivat kategoriaa hienoja taitoja.
Aarni on myös oppinut kiipeämään ruokapöydälle (onneksi myös tulemaan alas, mutta yleensä hänet palautetaan sieltä sangen rivakasti alas muilla keinoilla.) Aarni on myös oppinut kiipeämään pois syöttötuolista. Nyt lisävarusteena on valjaat. Nämä eivät ole niin välttämättömiä taitoja... :D

Otso on oppinut ilmeilemään. Ainakin me Miikan kanssa saamme hyvät naurut ja tietää slevästi itsekin olevansa hassu. Tähän lienee vaikuttanut eteisessä sijaitseva iso peilikaappi, jonka edessä Otso usein keimailee. Otso osaa nykyisin aivan itsenäisesti riisua ulkovaatteet ja alkaa jopa tehdä sitä ennekuin edes pyydän. Nyt on koulutuksen aiheena omien hanskojen ym. laittaminen koreihin.

Ja sitten, tadaa! Otso on oppinut ajamaan pyörällä. Siitä ei vaan ole nyt kuvia eikä toidstusaineistoa. Otsolla on sellainen potkupyörä, jossa ei ole polkimia ollenkaan. Hän sai sen syksyllä, mutta ei silloin tykännyt vielä yhtään ajaa. Nyt on sitten talven huiskinut sisällä mopollaan menemään ja kun otin viikko sitten pyörän esille, Otso oli aivan fiiliksissä. Lähdimme vähän ajelemaan ja poikahan ajoi kaupalle asti kilometrin ja saman matkan takaisin. Tämän kesän kun potkuttelee tuolla niin ensi kesäksi sitten oikea pyörä!

Otso on myös kunnostautunut hiihtokisoissa... Johan sitä nyt kaksivuotiaana parit kisat talvessa pitää käydä. Sunnuntaina viikko sitten seurakunta järjesti nappulahiihdot. Tapahtuma oli tosi mukava ja ilma mitä parhain. Kaikki alle kouluikäiset lapset hiihtivät oman matkansa, aikaa ei otettu. Otson matka oli n. 150m. Kun pääsimme paikalle, Otso oli tosi innoissaan ja halusi heti sukset jalkaan. Numerolappukin oli rinnassa.



Sitten hän halusi heti ladulle vaikka kisa ei ollut vielä alkanutkaan. Silloin suksi luisti hyvin.


Sitten koitti oikea lähtö. Silloin hiihtäminen ei meinannutkaan enää kiinnostaa, mutta sinnillä maaliin asti...


...vaikka välillä tarvittiin äidin apua.


Maalihymy


Rankan urheilun jälkeen seurakuntatalolla oli lounas ja kaikki hiihtäjät palkittiin mitalilla...


...sekä karkkipussilla! Jokainen sai myös tavarapalkinnon jonka sai itse valita. Otso valitsi lumiukon.


Pikkuveli kannustaa!


Aurinko on näyttänyt voimansa ja lumet hupenevat vauhdilla. Sehän tietää sitä että syntyy lätäköitä! Mahtavaa! Imuri on ystäväni, näin voi sanoa kun piha on sattuneesta syystä vielä aivan hiekalla. Ei voi välttyä, etteikö hiekkaa kulkeutuisi myös sisälle. Pihalla on nyt ihanaa, ainakin jos Otsolta kysytään!



Ämmi toi mukanaan Odessiiville uuden kevätpuvun jonka kanssa voi puljata lättäköissä. Sille tulikin heti käyttöä, en ole toppapukuakaan pessyt vielä pois, mutta kevätpuku riittää jo vaatetukseksi. Ihanaa kun ei tarvitse erikseen kurahousuja, puku kestää niin hyvin vettä!



Hihitokisaura sai jatkoa viime viikon torstaina kun paikallisella hiihtostadionilla järjestettiin hippohiihdot. Miikan piti mennä sinne töidenkin puolesta ja päätettiin sitten lähteä koko perhe. Loppujen lopuksi päätettiin. Liian myöhään päätettiin...
Arvoimme nimittäin siinä Miikan töistä tullessa että lähdetäänkö vai ei. Mie melkein kannatin että ei, mutta päätettiin silti lähteä. Kello oli jo siinä vaiheessa melkoisen paljon. Hiihdot alkoivat kuudelta, toivottii että alussa olisi ollut jotain höpinää, mutta niinhän siinä kävi että juuri hiihdot alkoivat kuudelta, ensimmäisenä sarjana tietenkin pienimmät pojat. Kun pääsimme paikalle, kovaäänisistä kuului "Numerolla kuusi kilpailee tänään Otso Sirkiä joka ei ilmeisestikään ole tullut paikalle sillä numerolappukin on vielä hakematta, lähtöpaikalla valmistautuiu numero neljä joka lähtee 10 sekunnin päästä..." Pikkusen tuli kiire, Miika juoksi hakemaan numerolappua ja mie aloin virittää Otsolle suksia. Lentopostilla lähtöviivalle...



Loppujen lopuksi Otso hiihti sitten pienimpien sarjan tyttöjen jälkeen, ei siinä mitään ongelmaa ollut mutta noloa vaan kun koko Siitonen kaikui ja Otsoa kuulutettiin.



Tällä kertaa hiihto meni vähän reippaammin kun alkulämmittelyt jäivät väliin ja voimat jäivät itse kisaan. Mitalia ei kuitenkaan tullut, Otso jäi oman sarjansa viidenneksi joka taisi olla peränpitäjän pistesija :)



Sunnuntaina lähdimme sitten koko perhe hiihtoretkelle lähimetsään. Miika tuunasi pilkkiahkostaan lastenkuljetukseen sopivan välineen. Aarni nukahti päiväunille ja Otso havainnoi turisteja kuskaavia lentokoneita.


Miika kävi vähän testaamassa offareitakin, hanget kantoivat hyvin!


Paluumatkasta Aarni heräsi ja Otso simahti, jouduimme tekemään uudelleenjärjestelyjä.




Eilinen oli taas oikea touhupäivä! Ensin menimme Sirkkaan Emmin perhettä moikkaamaan. Otsolla ja Emmillä leikit menevät hyvin yksiin ja Aarnikin mahtuu mukaan. Siellähän oli myös suloinen muutaman viikon ikäinen poikavauva <3 Ihanaa kun on vielä lasten kanssa kotona, päiviin voi keksiä kaikenlaista ohjelmaa. Pojat tietenkin simahtivat kun sieltä iltapäivällä lähdimme. Illaksi suuntasimme vielä lähsitöllä olevalle laavulle jossa oli opettajaporukan kevätrieha koko perheelle. Miikan kanssa osallistuimme tandemhiihtokisaan ja olimme aivan ylivoimaisia!

Tässä suksin joukkueemme kolmannen jäsenen kanssa


Lapsille oli pallonheittoa ym. kisailuja ja palkintorusinat saivat hymyn huulille.


Tähän loppuun vielä kuva Otsosta ja Otso-Raulista. Rauli käväivi meillä vielä viikko sitten lauantaina ennenkuin jatkoi matkaansa kohti Olosta.


Ainiin, en muistanut vielä kehua itseäni :D Noh, mie olen ommellut elämäni ensimmäisen vaatteen kaavoista sitten yläasteenm flanellipaidan. En tosiaankaan tykännyt yläasteella käsitöistä, mutta pikkuhiljaa olen saanut innostusta takaisin. Kestovaippoja on tullut ommeltua sekä essuja yms. joihin ei kaavoja tarvitse. Mutta nyt löysin saksalaisesta nettikaupasta IHANIA kankaita jotka tilasin jo syksyllä, mutta vihdoin sain aikaa ommella niistä Otsolle paidan. Se onnistui ihan hyvin ja seuraava syntyisi paljonkin nopeammin kun ei mene enää aikaa miettimiseen.



Niin, ja sitte mie pääsin Mensaan! Kävin maaliskuun alussa Levillä Mensan järjestämässä älykkyystestissä ja tämän kuun alussa tuli tuomio. Jee!

Niin ja silläkin voi kehuskella että täällä paistaa koko ajan aurinko! Ainakin tuntuu siltä :) Elämä on täällä raiteillaan ja miulla on maailman ihanimmat poikaset & miekkonen <3

Tästä tuli taas vähän kuvapainotteinen päivitys, mutta en nyt muista poikien hassutuksia. Pyrin unohtamaan niistä pahimmat :D