lauantai 13. marraskuuta 2010

Ostetaan silmät selkään...

Pikku-Aarni on nykyään melkosen ehtiväinen. Viime viikonloppuna Aarnille puhkesi ensimmäinen hammas ja samaan aikaan myös tajusin, että sehän osaa ryömiä jo vaikka kuinka! Nyt siis kaikki suuhun mahtuva korkeuksiin, silmät auki ja vaaratilanteiden minimointitoimenpiteisiin. Tähän viittaa myös blogin otsikko...

Ryömimistyyli on aika tavallinen, otanpa videon kun sankari herää ja laitan seuraavaan päivitykseen. Aarnin leikkimisasentokin on muuttunut, nykyään osaa jo istuskella ilman tukea. Sivulle kellahtaminen sujuu tyylillä, taaksepäin horjahtaessa kalloluita koetellaan, olenkin aina laittanut jonkun tyynyn taakse. Mutta istuma-asennossa Aarni tykkää nykyään olla.
PAITSI, että poijan mielestä voisi samantien nousta vaikka seisomaankin. Se aiheuttaa hieman vaaratilanteita lisää. Suosikkinousualusta on härveli, josta roikkuu kaikenlaisia kilisyttimiä. En nyt löydä siitä kuvaa, mutta siihen poikkipuuhun Aarni tarttuu ja yrittää hinata ittensä pystyy ja yllätyspyllätys pyllähtää selälleen.

Aarnin suuri aarre on ilmapallo, joka saatiin varmaan yli kuukausi sitten Levin paloaseman avajaisista. En tajua mitä ainetta se, että kestää Aarnin kynsimisen. Itsellä on naama naarmuilla ja hampaat irvessä kun Aarni kynsii, mutta pallo kestää!!! Välillä jo luulin sen hävinneen, mutta sissipallo löytyi sängyn alta ja taas on Aarnilla ilo ylimmillän. Laitan sen aina bodyn neppariin kiinni niin se ei pääse karkuunkaan ja Aarni saa kynsiä ja taistella tahmaisen palloaarteensa kanssa. Riekaleet pitää varmaan säilöä Aarnin vauvamuistolaatikkoon.


Veljesten yhteiselo on myös alkanut hieman rakoilla Aarnin liikkeellelähdön jälkeen. Otso ei pysty enää varjelemaan lelujaan Aarnilta ja sitten se säntäilee paniikissa sinne mihin Aarni ryömii ja yrittää saada autonsa turvaan. Otso menee myös ottamaan Aarnilta kädestä lelut, mutta siitä äiti suuttuu ja punaiseksi muutttuu. Aarnikin osaa jo ilmaista harmituksensa jos lelu, jota kohti on pitkään ja hartaasti ryöminyt ja juuri kun on sen saavuttanut, viedään kädestä.

Mutta, kyllä yhteisiä riemunhetkiäkin on paljon. Yksi suosikkileikeistä on veneleikki, johon tarvitaan pyykkikori ja löylykauha. Sitten seilataan maailman ääriin. Parasta se on, jos isä on kotona, silloin laiva saattaa lähteä lentoon. Äiti tyytyy vain heiluttelemaan lattialla. Aarni on aina ehdottomasti saatava mukaan merimatkalle.


Usein Otso myös haluaa Aarnin kanssa pinnasänkyyn. Tässä molemmat seisovat vierekkäin, Aarni siis pyhän hengen voimalla ja saattaa milloin vain muksahtaa, mutta aina jos laitetaan tuohon asentoon niin kiljahtelee ja hekottaa mahottomasti.



(tässä videossa näkyy muuten se härveli josta mainitsin)

Tänään Aarni onnistui hilaamaan itsensä viherkasvin luo ja kuulin sen jälkeen että se on myrkyllinen. Alimmasta lehdestä puuttui puolet kun säntäsin paikalle ja jäljellejääneestä osasta valui valkeaa nestettä. Lehdenpuolikkaasta löytyi kuitenkin suurin osa nyrkistä ja lattialta. Tiedä sitten mikä mielenhäiriö minuun iski, mutta en silloin tiennyt että kasvi on myrkyllinen (nukkatyräkki) ja maistoin sitä nestettä, onko se pahaa. Se ei maistunu miltään, otin sitä sen verran että sormenpäähän vähän. Heti ei tuntunut eikä maistunut miltään, mutta nyt on polttanut suuta siitä asti! Huh! Ja sitten kuulin että kasvi on myrkyllinen, näin vähän polttelun alkamisen jälkeen epäilinkin. Mutta aika monta kukkaa saisi kai syödä että tuonpuoleiseen päätyisi, oireet ovat vain tällaisia ärsytyksiä. Aarni taisi kuitenkin välttyä ärsytyksiltä kun on ollut ihan tyytyväinen. Tai sitten se kestää tulisuutta yhtä hyvin kuin isänsä, mie olen muutenkin niin herkkä mausteille ym.

Otsosta on tullu entistä vahvemmin OTSO ITTE! Varsinkin ulkovaatteiden pukemisessa. Se vaan tahtoo olla vähän hankalaa kun aukkolakissa on niin monta aukkoa ja rukkasissa vetokoukut (vetoketjut) Mutta yhteistyöllä saadaan aina vaatteet päälle. Tietenkin juuri silloin kun on kiire, OTSO ITTE astuu kehiin. Monesti Otso nimittä itseään palomestariksi silloin kun haluaa auttaa. Palomestari auttaa.
Hyvin kuitenki tietää, että kun ulos lähdetään, valot sammutetaan ja radio laitetaan pois päältä. Tässä video:


Odessiivi punaposkisena uusissa talvitamineissaan:


Otson kanssa on nykyisin tosi hauskaa kun sillä on jo hauskoja juttuja ja ällistyttävää logiikkaa. Tässäpä jotakin.

Olin laittanut vessan oven kiinni kun siellä oli Otson kylpyvesi odottamasaa ja imetin Aarnin unille (ettei Otso mene sinne yksin) Otso yritti avata ovea ja tuli sitten totetamaan: Ei ovi aukea. Ovi jäätynyt kiinni!
Ja sehän juonsi juurensa siihen, kun kerran lähdettiin autolla synttäreille ja Otson puolen ovi oli jäätynyt kiinni, sitä silloin harmittelin.

Eräs ilta Otsolla oli yöpuku jossa oli paidassa napit edessä. Otso totesi: Otso lumiukko! (sellaiset napithan lumiukoilla monesti on ja Otsokin oli tehnyt kerhossa lumiukkoaskartelun jossa lumiukolle oli liimattu eteen nappeja.

Minulla oli tässä rintatulehdus. Se oli muuten aivan kauhea tauti, hirveämpi kuin synnytys. Kaksi päivää makasin aivan voimattomana. Hyvää oli se, että imetys näyttää kuitenkin jatkuvan ettei se sitä lopettanut, mutta vähän jäi kammoa ettei se iske uudestaan. Kuitnkin, päivystyspaikkanani oli olohuoneen sohva pari päivää, jossa makasin peittojen alla. Kun sitten aloin voida paremmin ja laitoin kotia kuntoon, viikkasin sohvalta peitot ym. pois. Otso totesi silmät hymyillen: Ei äiti enää kipeä, äiti telve!

Sitten Otso on alkanut antaa itse itselleen lupia. Jos se vaikka löytää jonkun karkin lattialta, alkaa kuulua: "Kalkki! Hjoo! Saa ottaa, Otso saa ottaa hjoo, saa ottaa!" Tai "Otso haluaa Niilan tykö. Hjoo, Otso saa Niilan tykö. Hjoo."

Ämmi oli ilonamme viime viikonlopun! Päästiin Miikan kanssa Leville keilaamaan ja syömään ja sitten vietettiin muuten aikalailla laatuaikaa kotosalla.





Punaposki Otso, joka ei osaa hymyillä kuvissa. Tällainen saatiin kun pyydettiin hymyilemään.


Mummu ja Ukkokin olivat täällä pari viikkoa sitten kun Miika oli reissussa ja minä olin järjestänyt reissun Ikeaan. Oli tosi mahtavaa kun sai lähteä sinne ilman lapsia, jotka nauttivat täällä mummun & ukon hoivasta. Kiitos!

Meillä on taas ulkkarivieraskin, Roshni New Yorkista. Hän on ollut matkalla syyskuusta 2007 alkaen, miettikääpä :D Pisimmillään on ollut 5 kuukautta yhdessä paikassa. Liftannut ympäri maailmaa ja ollut tällaisissa kotimajoituspaikoissa yötä. Aika sissi, ja mitä mie ihmettelen niin käsittämättömän pieni reppu. ei mikään materialisti!

Ainiin. Aarni on tehnyt ekan kakan pönttöön. Aarni makoili peitolla ja alkoi äheltää. Ajattelin että vien sen pöntön päälle istumaan ja sinne tulikin kunnon satsi ja pissat päälle. Vähänkö olen trendikäs kun olen nyt harrastanut VVV:tä ja jos joku ei tiedä mitä tämä on, jota jokaisen kunnon äidin pitäisi harrastaa, on VAUVOJEN VESSAVIESTINTÄ :D Että vauvoilta vaan vaipat pois ja naamanilmeistä tulkitsemaan, koska pitää viedä pöntölle roikotettavaksi. Se on kuulkaa nykyaikaa. heh.

VVV:tä harrastamassa

2 kommenttia:

  1. Hehhehh..hahhahhaaa...olipa hauskaa touhua! Kiitos taas, Kaisuliini-kulta mahtavasta tapahtumapaketista! Osaat kertoa osuvasti lasten kanssa elämisestä. Rakkaita terveisiä mummulta.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli myös sitä VVV-tyyliä ja hienosti meni!!! Säästyi vaippoja :)

    VastaaPoista