Puolivuotias Aarni!

Aarni täytti tänään puoli vuotta!!! Olin miettiny että siinäpä kiva pieni juhlanaihe, mutta eilen jo melkein iski laiskuus etten mitään juhlia jaksa järjestääkään kun on niin sotkuistakin. Mutta sitten jostain raosta pörähti kuitenkin ahkeruuskärpänen, laitoin tuulemaan ja kodin siistiksi, matot ja kaikki pihalle sekä lopuksi leipoa täräytin suklaajutskan (vähän niinku junapullan, ämmi ymmärtää) ja kääretortun. Ah mikä tuoksu valtasi äsken vielä niin likaisen, mutta nyt hetken aikaa puhtaan kodin.

Tämä Aarnin puolivuotisaamu aloitettiin muskarilla. Otso on ihastunut muskariope Hilkkaan. Viime kerralla se oli jonkun laulun Hilkan sylissä ja koko viikon se on puhunut tärkeimpänä muskarimuistona "Otso tätin sylliin!" Sinne se taas kipitti heti kun sain ulkovaatteet pois. Tätin sylliin.

Päiväunien jälkeen kävi joitain vieraita. Ei paljon mutta tarpeeksi. Lapsia ei paljon tarvitakaan niin hulinhälinä on valmis. Sen verran hulinaa oli etten muistanu kuviakaan ottaa. Ensimmäisistä ihanista vieraista on sentään kuvia, Timo-kummi ja Nina kävivät onnittelemassa.




Tässä sitten kuvasia meijän isosta pienestä puolivuotiaasta. Pituus oli neuvolassa 73,5 cm. Otso oli aikanaan 8kk iässä 74 joten pikkuveli saattaa vetää ohi. Pituus oli kaksi käyrää yli normaalipituuden, jos olisi vielä tuosta pidempi ollut niin ei olisi neuvolatädin käyrät enää riittäneet. Painoa ei ollutkaan tullut kuukaudessa kuin 100 g josta tuli vähän sanomista, mutta Aarni ei vaan oikein soseista vielä tykkäile. Reenataan reenataan...









Tässä vielä sekä Otso että Aarni päivälleen puolen vuoden iässä. Aarni on vähän kapoisempi kasvoiltaan ja nenän alla syvempi uurre, mutta kyllä ne veljeksiksi tunnistaa.





Tiistaina kävimme retkellä Totovaarassa. Miikan vastusteluista huolimatta (olisi kyllä ehkä pitänyt uskoa) lähdimme (muka?) 5,5 km pituiselle luontopolulle joka kyllä tuntui aika paljon pidemmältä. Varsinkin alkumatka kohti lintutornia ja -järveä jossa pidettiin makkaratauko.

Retki alkoi siten, että Otso nukahti ja Aarni kakkasi. eikä tietenkään ollu mukana kosteuspyyhkeitä, talouspaperia vain. Sitä sitten huljuttelin kuralammikossa että sain kasteltua ja pyyhittyä. Auton takaosa muuttui hoitopöydäksi ja Aarni vain hymyili tyytyväisenä kun oli saanut hommansa tehtyä.


Vihdoin päästiin matkaan, Otsoakin muka pissatti koko ajan, mutta aina kun saatiin pissaletku kaivettua esiin housujen kätköstä, ei enää pissattanutkaan. Otso kävelee jo aika reippaasti, periaatteessa. Mutta kaikkea pitää pysähtyä tutkimaan ja välillä pelleillä mm. kaatumalla :) Mutta siitä se lähtee.

Taukopaikalla oli lintutorni jonne kiivettiin.




Sitten nuotioon tulet ja makkaranpaistoon.




Aarni teki maastotutkimuksia




Paluumatkalla kokeiltiinkin niinpäin, että Aarni meni rinkkaan ja Otso Ergoon. Hyvin toimii niinkin ja painot jakautuvat tasaisemmin. Vaikka Miika jaksaa kyllä kantaa vaikka hevosen :)



Retkeily on rankkaa




Mitäs muuta tähän viikkoon on mahtunut... Maanantaina käytiin ainakin yhessä lapsiperheessä kun olemme kehitäneet sellaisen systeemin, että onkolme äitiä ja joka viikko, yleensä maanantaina mnnään jonkun luokse joka on tehnyt ruokaa, salaattia ja jälkiruokaa. Lapset saa leikkiä yhdessä ja kaksi äitiä kolmesta välttyy ruuanlaitolta. Illalla kävimme teatterissa kun täällä esitettiin Msuri Kunnaksen avaruusseikkailu. Otso jaksoi katsoa tosi hyvin koko esityksen eikä pelännyt mitään, kommentoi hauskasti välillä turhankin kovaan ääneen mitä näki. Ja esityksen lopuksi huusi KIITOS!!!

Tiistaina totovaararetkeilyn jälkeen meille tuli kolmeksi yöksi taas ulkkarivieras, tällä kertaa Saksasta 40 v. nainen joka minua suuresti ilahdutti. Harvoin pääsee puhumaan saksaa, nyt pääsi sydämensä kyllyydestä. Ja tosi paljon sitä vielä muistaa! Aivan itsekin ihmettelin kaikkea että katsos vaan, muistin vielä mikä on perhonenekin saksaksi ym. Mutta on se silti rankempaa kuin suomen puhuminen, aivot kävivät ihan kuumana kun piti kuunnella tarkkaan, kääntää mielessä ja muodostaa itse järkeviä lauseita. Ymmärsimme kuitenkin toisiamme. Lapset hurmasivat tämän lapsirakkaan mutta lapsettoman tädin. Täti jonka nimi oli muuten Anke, oli todella kiinnostunut suomesta ja kielestämme ja teki koko ajan ahkeria muistiinpanoja ja yritti lukea Otson kirjoja suomeksi :)

Keskiviikkona Otso meni illasta hoitoon Miljan luokse ja Aarni pääsi konserttiin. Kävin Marin kappelissa kuuntelemassa suurta suosikkiani Petri Laaksosta. Aarni oli aivan hiljaa koko konsertin ajan, katseli lamppuja ja heilui musiikin tahdissa. Vain parissa laulussa päästöi äännähdyksen, ei itkua vaan melkeinpä laulua. Kaikki ihmettelivät miten vauva voi olla noin hiljaa konsertissa. Taisimme nauttia molemmat.

Koriskin on alkanut. On ollu tosi ikävä minun ihania korismiehiä. se on nyt joka ma ja to kello 20. Nyt ekalla kerralla kävi hyvin kun ehdin saada Aarnin yöunille ennen lähtöä. Otson heräämiset aamulla sekä näin ollen myös nukkumaanmenot ovat venyneet turhan pitkiksi, pitäisi yrittää saada käännettyä rytmiä. Molemmat nukkuvat onneksi hyvin. Tällä hetkellä stressaa eniten Aarnin syömättömyys, aivan samanlaista kuin Otsonkin kanssa aikanaa. Suu tiukasti kiinni puristettuna Aarni vain heiluttaa päätään. Yritä siinä sitten osua liikkuvaan kiinni olevan suuhun ja yrittää työntää lusikkaa väkipakolla suuhun. Yleensä menee hutiin ja siitäpä Aarni innostuu, pyyhkäisee ruuat poskeltä silmiin ja vaatteisiin. Sitten alkaa ärsyttää ja itkettää kun on porkkanaa silmissä. Silloin suu kyllä avautuu, mutta ei ole vastaanottavainen ruualle. AQinut positiivinen asia on se, että JOS ruokaa jollain keinolla saa suuhun, sitten Aarni maiskuttaa tyytyväisenä ja syö sen lusikallisen. Vaan sitten alkaa taas pään heiluttelu.

Ei ole vielä tullut mieleen aloittaa ilta- ja aamupuuroja. Hermot riittävät yhden soseen tarjoamiseen päivässä. Kolme jääpalakuutiota on ennätys, siitäkin osa saattoi mennä silmiin ja vaatteisiin. Mutta on ainakin alettu harjoitella.

Maanantaina ei maistunut tissikään. Syötin yhdeksältä ja viiteen mennessä ei ollut vielä tullut nälkä vaikka olin monesti tarjonnut. Viideltä alkoi itkeä nälkämäisesti mutta tissi vain itketti. Laitoinpa sitten tuttelia tuttipulloon ja ihmeenkummastus, se kelpasikin! Aika reteen näköisenä makasi puolialasti sängyllä selällään, piteli tuttipulloa ja lutkutti tuttelia. Illalla kelpasi taas äidinkin tarjoilut.

Otson suosikkileikkejä ja leluja tällä hetkellä ovat ainakin lentokoneet. ja helikopterit. Junat myös, varsinkin junaohjelmat.
LENNOKONNA sanoo odessiivi. Lennokonnakenttä! Äijä toi!

Ja prinsessaleikitkin vähän kiinnostaa, vaikka Miikasta se on noloa. Otso löysi minun prinsessakruunun ja haluaa sen milloin itselleen, milloin äidile ja milloin isälle. "Otso pinsessa, äiti pinsessa päähän". Ja helmet kaulaan, koruistahan Otso tykkäsi jo vuosi sitten... Kaikkein parasta on kuitenkin lätäköt ja niitä onneksi on nyt riittänyt!

Nyt pitää painua pehkuihin, Miika lähti Särkitunturiin yöksi. Kiva kun kävit lukemassa :)