Elämän makuista elämää...

Huh huijakkaa kun on antoisaa, menevää ja elävää tämä kahden pojan äitinä oleminen. Aivan tosi hyvin on kuitenkin mennyt. Otso suhtautuu veljeensä niin ihanalla tavalla. "AAAAIIII" se menee ja silittää veljensä päätä. Ja sitten hipaisee nenää todeten "nenä" ja korvaa: "koova". Ja kun Boris on nukkumassa parvekkeella ja itkuhälyttimestä kuuluu ääntä, Otso toteaa heti: Vauva. Vauva. Mie monesti vielä vähän aikaa kuuntelisin, tarvitseeko mennä katsomaan mikä Boriksella on hätänä vai öriseekö vain unissaan, mutta Otso vaatii toimintaa hokemalla vauva, vauva, vauva!

Eilen sitten irtisanoin Otson hoitopaikankin. Itku meinasi päästä varsinkin siinä vaiheessa kun tajusin että pitää käydä joku päivä hakemassa Otson maallinen omaisuus tutteineen sieltä pois eikä Otso mene enää maailman ihanimman hoitotädin luo. Mutta ehkä äiti on kuitenkin se kaikkein paras hoitaja. Ja saammehan vain olla iloisia, että sattui niin hyvä hoitaja ja Otso sai olla siellä ekana hoitopaikkanaan. Ei jäänyt kuin hyviä muistoja. Huhtikuussa Otso ei olekaan ollut siellä ollenkaan ja kun näin hyvin menee poikien kanssa, ei sitä varmasti tulisi sinne enää vietyäkään joten turhaan me pidetään paikkaa varattuna.

Tässäpä sitten herra Boriksesta uusia kuvia. Eka on otettu tänään ja olisikohan toinen pari päivää sitten. Kyllä se on jo muuttunut isomman näköiseksi ja ekat 68-kokoiset vaatteetkin on jo otettu käyttöön. Torstaina on neuvola jossa mitataan, mielenkiinnolla odotan...





Ja vaikka toistan itteäni niin katsokaapa taas Otsosta pikkusen vanhempana otettua kuvaa.. Minun pitää oikeesti alkaa kirjottaa kuviin että kumpi niissä on, en mie muuten itsekään tunnista. Onneksi ei ole kaksosia!



Tässä vielä yksi kuva veljeksistä :) Otsolle päiväunet maistuivat, Boris aina silloin tietää tilaisuutensa tulleen ja valvoskelee. Laitoin pojat kuvauksen ajaksi samaan sänkyyn. Otso on jättiläisvauva.


Joskus iltaisin huoman että oma paita on maidossa, pissassa ja kakassa. Silloin tuntuu että onapahan taas tullu elettyä päivä. Ei ole vaikeaa saada illalla unta. Me joka päivä aina aamupäivällä ulkoillaan, saatetaan käydä myös kerhossa tai jossain kylässä. Keskiviikkona olimme seuraamassa minun koulun hiihtokisoja. Menimme sinne koululaisten mukana bussilla ja sekös oli Otsosta jännää. Mie vielä jouduin yllärinä selostamaan kisat, mutta Otsolle oli onneksi kaitsijoita eikä välittänyt vaikka äiti häippäsikin koppiin.

Ulkonahan on nyt ihan mahtavaa. Koko piha täynnä lätäköitä, lunta ja kuraa. Ämmi osti Otsolle ihana uuden kevätpuvun, jonka kanssa voi kontata lätäköitä. Ja kumpparit saatiin lainaan.


Ulkoilujen ja kerhoilujen jälkeen Otsolla onkin aina nälkä. Se alka heti kotiovella hokea KAA. KAA. KAA. Eli ruokaa ja se pitääkin olla salamana valmista. Onneksi pakkasessa on Otsolle ruokaa reilusti ja niistä sitten lämmitetään jos ei jääkaapissa ole. Perunoita ei enää siinä vaiheessa ehdi käydä keittämään. Yksi päivä Otso haki kaapista lautasenkin ja kipusi syöttötuoliin hokien KAA. KAA. KAA.

Suurin osa ajasta menee tosi mainiosti. Mutta on niitäkin hetkiä että molemmat huutaa, onneksi aika vähän. Tai niitä että juuri kun olen saanu Otsolle ruuan lämmitettyä ja alan syöttää, Boriksellekin tulee nälkä. Ja Boris saisi parhaiten syötyä makuuasennossa rauhassa, eikä niin että mie istun ja yritän samalla syöttää Otsoa. Otso osaa periaatteessa syödä itse, mutta jos jätän sen yksin syömään ja lähden imettämään Borista, tuloksena on yleensä se että Otso on täyttänyt piimälasin ruualla tai tehnyt muita tieteellisiä kokeita eikä ruoka ole juurikaan huvennut. Mutta jos siinä vieressä istuu, syöminen sujuu hyvin.

Hauska tilanne oli myös kun käytiin yksi päivä kirjastossa. Boris heräsi nälkään ja menin vaatenaulakon kenkätelineelle istumaan ja imettämään. Olimme jo valinneet kirjat mutta emme ehtineet vielä lainata. Ne olivat minun vieressä ja kortti päällä. Otso totesi vain että TÄTI TÄTI ja lähti kiikuttamaan kirjoja ja korttia lainaustiskille. Yritin huutaa että odota, mennään kohta yhdessä, mutta sinne se hävisi enkä viitsinyt tissi paljaana vauva sylissä juosta perään. Ja niin se vain oli homman hoitanut, kun Boris oli syönyt, kirjat oli lainattu ja lainauskuitti kirjapinon päällä.

Kaikenlaista hauskaa sitä päivän aikana sattuu. Pitääpä tas joku päivä päivittää tänne kuulumisia. Loppuun vielä pari Boris-videota.

Boriksen liikehdintää


Tässä näyte Boriksen "miehekkäästä" itkusta