No, nyt olin sitten sairaslomalla ma-ke ja sanoin Miikalle että minähän voin viedä Otson maanantaina hoitoon. Otso ei olisi jäänyt sinne millään. Ja oli kuulemma 15 minuuttia karjunut minun lähdön jälkeen, samoin ennen päiväunia oli tullu itku ja päivälläkin muistunut monta kertaa mieleen äitiäitiäiti. Tiistaina ja keskiviikkona meni paremmin kun Miika vei, mutta jotenkin se taisi aavistaa että kaikki ei ole kuten ennen, kun mie jäin silti kotiin. Tänään kun olin töissä ja lähtenyt töihin normaalisti ennenkuin Otso meni hoitoon, Otso oli taas juossut tuttuun tapaansa leikkihuoneeseen.
Mutta jos miettii, niin järkeväähän se on että lapset tarvitsevat rutiineja. aika kaaosmainen paikkahan tämä maailma on 1,5 vuotiaalle ja rutiinien kautta sitä oppii edes vähän hahmottamaan. Voi olla aika pelottava kokemus jos äiti, joka yleensä ottaa hänet mukaansa hoidosta, jättääkin sinne.
Me muutettiin myös yhtä toista rutiinia, josta olen kokenut huonoa omaatuntoa, mutta sen Otso otti rennosti. Kun meillä on ollu iltarutiinina että iltapesujen jälkeen Otso laitetaan pinnasänkyyn ja meidän vauvalle annetaan tuttipullollinen velliä. Hampaatkinon siis jo pesty ja sitten velliä. Minua on vähän huolestuttanut että mätäneekö sen hampaat suuhun kun vellin antaa vasta sen jälkeen. No nyt me sitten annetaan velli sylissä sängyllä ja sitten käydään pesemässä hampaat puolinukuksissa olevalta vauvalta. Jääpähän ainakin fluorit suuhun vaikuttamaan. Ehkä pullosta pitää luopua kohta kokonaan, mutta vielä Otso on meidän VAUVA.
Vauva on oppinut taas uusia sanoja. Kaikista uusin on huudahdus: OUJEE (tai ehkä ou ee!) Hauska.
Mie olin taas tänään töissä ja olen oikein kunnossa! Boris on rauhoittunut mutta potkii kivasti. Lauantaina meillä on JUHLAT! Otso täyttää 1,5 vuotta ja blogikin viettää 1v. synttäreitä!
Tänään menin Otson kanssa hoitopäivän jälkeen käymään pitkästä aikaa Severin luona leikkimässä. Perheessä oli myös synttärisankari ja saatiin myös mehua ja kääretorttua. Severi ja Otso pillimehuilemassa.
Severin isukki vei Severin kelkka-ajelulle ja Otsollekin olisi tarjoutunut tilaisuus. Siinä vaiheessa oli vielä hauskaa kun sai kypärän päähänsä. Otso ihaili itteään peilistä ja hoki keekka keekka ja oli ihan polleena.
Ja nousi jopa kelkan kyytiinkin, mutta sitten tulikin mieleen että äitiäitiäiti. Vaikka kelkan houkutus oli suuri, riski äidin mahdollisesta katoamisesta sillä aikaa oli liian suuri. Niinpä ajelu jäi nyt väliin. Otso tykkää enemmän seurata kelkkojen menoa rattaiden kyydistä.
Tänään illalla koettiin vielä lieviä kauhunhetkiä. Otso oli saanut irrotettua kuulakärkikynästä sellaisen kynän päässä olevan (sen pään josta pidetään kiinni) osan, joka on kuin "putki" kynän rungon päällä ja tarkoitus estää sormia liukumasta. Tietää kuka tietää, mitä tarkoitan. Sellainen kuminen osa kuitenkin, muutaman sentin pitkä ja lyijykynän paksuinen. Sen se sitten tunki suuhunsa ja kun hyökkäsin ottamaan sitä pois, Otso vain nieleskeli eikä sitä enää löytynyt. Etsittiin lelukori ym. josko se löytyisi, mutta ei ja niin päättelimme että pakko sen on ollut se syödä. Otso ei nykyisin enää juuri syö tuollaisia, ei ainakaan nielase, mutta ajttelin että ehkä se nyt teki paniikkiratkaisun kun sitä oltiin ottamassa pois. Mietittiin että mitä ihmettä tehdään. Ei sillä kuitenkaan tuntunut olevan mitään hätää. Otso meni normaalisti nukkumaan ja sen jälkeen raivattiin olohuonetta vielä vähän lisää. Ja sitten: Se löytyi sittenkin!!! Mikä helpotus! Otso ei siis ollutkaan syönyt sitä.
Hyvillä mielin kohti viikonloppua (ja lastenjuhlia :D)
Nähhään huomena!
VastaaPoista