Loppuviikon kuulumiset

Tässäpä loppuviikon kuulumiset päiväkirjamaisesti :)

Nuutinpäivän kekkerit (ke)
Töissä oli taas viikon liikuntapläjäyspäivä, minullahan on keskiviikkoisin 5 tuntia liikuntaa. Vähän alkaa jo jaloilla seisominen tuntua, mutta muuten vointi loistava. Sen myös huomaa, että keskiviikkoisin töiden jälkeen meinaapi väsyttää. Soittelin rakennusvalvojille, mutta eipä siitä sen enempää, kun tämä on Otso-blogi eikä taloblogi. Hain Otson hoidosta ja mentiin Nuutin nimipäiville! Mahtavat tarjoilut ja hyvä meno, lapsia tupa täynnä. Olipa vain hauska ilta. Mie kävin vielä kutsujen päälle Miikan pyörällä kaupassa ja Miika lähti Otson kanssa kotiin.

Äiskän oma ilta (to)
Torstai olikin yhtä kiitoa. Suoraan töistä neuvolaan (Boriksen), sieltä Otsoa hakemaan, sieltä jo myöhässä OAJ:n hallituksen kokoukseen, sieltä kotiin ja u-käännöksen + Otson jättämisen jälkeen nokka kohti Leviä. Meillä oli vajaan 10 opettajakaverin kanssa sovittu keilailu- ja ravintolailta Levillä. Käytiin testaamassa Levin uusi keilahalli. En voittanut :( mikä tietysti suuresti harmittaa näin kilpailuviettisenä ihmisenä. Väitän kuitenkin, että maha haittasi jo vähän menoa. Oli vaikea kyykistyä. Sitten aasialaiseen ravintolaan syömään. Namii :)

Tämä kuva on jo maanantailta, mutta laitetaan nyt. Otso halusi välttämättä ottaa rakkaan lentokoneensa mukaan nukkumaanmennessä. Jossain vaiheessa sitten menin ottamaan sitä siltä pois jos vaikka nukkuu koneen päällä, mutta eihän sitä voinutkaan ottaa. Katsokaa nyt miten suloista :)


Torstai oli siis kiva päivä, mutta jotain surumieltä aiheuttavaakin. Miun hyvä äitikaveri muuttaa täältä pois. Ei onneksi sen kauemmaksi kuin Rovaniemelle, mutta eipä siellä ihan noin vain piipahdeta, samalla tavalla kuin täällä on tullut piipahdettua. Surkujen surku, vaikka heille tietenkin hyvä asia, kun on siellä isovanhempiakin ja paremmat työmahdollisuudet.

Yöllä Otso oksensi. Hassu juttu, sillä mitää oireita ei ollut. Yhtäkkiä heräsin vaan yöllä siihen, kun kuului nieleskelyä ja kakomista. Sanoin Miikalle että Otso oksentaa, nosta se äkkiä pystyyn. Toinen yllätys tuli siinä, nimittäin Otso oli n. 11 h aikaisemmin syönyt nakkikeittoa ja ne nakkikeiton palaset tulivat sellaisina, että ne olisi voinut laittaa takaisin kattilaan. Vähän huonosti oli pureskeltu. Mutta mikä myös ihmetytti, oli se ettei vellistä, jonka oli illalla saanut, näkynyt jälkeäkään. Se oli imeytynyt, mutta nakkikeitto ei, vaikka se oli syöty jo niin kauan aikaa sitten. Missä lie varapötsissä ollut jemmassa.

Iskä lähtee kalaan (pe)
Perjantaina Miika jäi Otson kanssa kotiin. Ei uskallettu laittaa hoitoon kun ei tiedetty millainen oksennustauti oli tullut. Ei kuitenkaan ollut tullut minkäänlaista ja Otso oli täydessä vedossa. Mitä lie hommailleet päivän, kun herra nukkui päiväunia 3,5 h. Minulle se sopi hyvin, miun vahtivuoro vaihtui just kun Otso oli nukahtanut. Miika lähti töihin iltapäiväksi ja miekin taisin siinä nukahtaa. Miika lähti sitten töistä tultuaan viikonlopuksi kalareissuun. Otson kanssa kyläiltiin Ullalla ja Odessiivi kävi kylvyssä pulikoimassa. Sain ihanan videonki siitä, mutta sitä ette valitettavasti näe. Olen muuten keksinyt hyvän keinon Otson pukemiseen, syöttämiseen ym. epämieluisaan hommaan. Laitan digikamerasta jonkun Otsovideon pätkän pyörimään, Otson selälleen sohvalle (puettaessa) ja kameran sille käteen. Toimii!

Siivousta ja vieraita (la)
Lauantaina karhunpentu nukkui tuttuun tapaansa puoli kymmeneen. ah. Ja vasta tuntia myöhemmin oltiin suunnilleen kuosissa, aamupestyinä ja päivävaatteissa. Sitten laittelin vähän kotoa kuntoon. Otso "auttoi" tosi tehokkaasti levittämällä kun mie siivosin. Se ei onneksi ollut yhtä nopea sotkija kuin mie siivooja ja tulosta alkoi syntyä. Sitten se teki jotain järkyttävää mutta hassua. Olin järjestelemässä tietokonehuonetta. Keittiöstä kuului ähinää ja puhinaa, mutta ei vaarallisia ääniä. Kun menin sinne, herra istui syöttötuolissa! En tajua, enkä herranjestas edes tahdo tietää, miten se taphtui. otson syöttötuoli on vieläpä aika tiukka, meidänkin on välillä vaikea saada se siihen mahtumaan. Epäilen että se on ensin kiivennyt tuolille, sitten poydälle ja jotekin peruuttanut tuoliin. Huh. siinä se sitten istua tökötti sen näköisenä, että "heh heh, tulipahan tehtyä :)"

Kun olin saanut kodin kuntoon, tuli olo että nyt voisi vaikka pyytää vieraita. Kuin taikaiskusta puhelin soi ja Emmin äiti Suvi soitti ja kysyi, voisivatko tulla kylään. Olipa vain kiva!!! Käytiin sitä ennen kaupassa ja siellä näin kaksi äitikaveria, jotka molemmat olivat että "teidän pitää tulla kylään, ette ole pitkään aikaan käyneet!" Näin tuntui taas että sanonta "asioilla on tapana järjestyä", pitää paikkansa. Kun olo oli murheellinen kaverin pois muuttamisesta, niin hetkessä huomasi että onhan täällä silti vaikka ketä vielä :)

Emmi tuli ja nuorella parilla tunteet menivät laidasta laitaan. Aluksi Otso ilahtui leikkikaverin saapumisesta, mutta sitten alkoikin vähän ärsyttää kun se leikki HÄNEN leluillaan ja istui HÄNEN tuolillaan. Tuoli piti itseasiassa viedä toiseen huoneeseen kun Otso vaan meinasi työntää Emmiä tuolilta pois jos siihen istui. Ja kun Emmi ei istunut, ei Otsoakaan kiinnostanut istua. Leluistaankin oli hieman mustasukkainen. Mutta sitten löytyi yhteinen sävel ja tutkittiin koruja ja leikittiin kukkuu-leikkejä :) Me äiskät saatiin jutella rauhassa :)





Illalla naapurin Anna tuli tähän fetasalaatin kera ja suunniteltiin sunnuntain hiihtoretkeä Levillä. Vähän hirvitti lähteä Otso ahkiossa ja Boris mahassa, vieläpä kun tämän kauden hiihtokilometrit ovat tähän mennessä huikeat nolla. Mutta Anna lupasi auttaa ahkion kanssa, Boriksen lupasin kantaa itse :D

Hiihtoretkellä (su)
Meidän unikekojen piti laittaa oikein herätyskello päälle kun sovittiin että lähdetään 9.30. Kyllä me siihen psytyttiin eikä kahdeksan jälkeen nouseminen tehnyt yhtään tiukkaa. Olin jo illalla vähän valmistellut lähtöä ja olimmekin ihan aikataulussa. Ajettiin etelärinteille ja hiihdettiin sieltä Lapinkylään, Sammuntuvalla ja Draivin kautta Levikeskukseen. Aikaa tähän meni kuutisen tuntia, joten ihan kunnon retkipäivä. Otso jaksoi melko hyvin. Välillä sai raivareita ahkiossa, mutta vain pari. Oli kova tuuli ja välillä se ehkä vähän inhotti, vaikka olikin pussin sisällä ja tuulilasin takana. Otson huippuhetki oli kun pääsi moottorikelkan kyytiin Sammun tuvalla! Anna kiskoi ahkiota onneksi n. 2/3 osaa matkasta. Muuten reissu olisi ollut ylivoimainen minulle. Ehkäpä sitä olisi sinnillä menty, mutta nyt pystyi nauttimaankin.

Otso tervehtää poroja, jotka se tosin tulkitsi hevosiksi aluksi. Ihahaa.


Hiihtoreissuun jälkeen käytin taas ihanaisen Ullan lapsenhoitopalvelua hyväkseni ja menin elokuviin! Leffa oli nimeltään PIHALLA ja siinä näytteli eräs kittiläläissyntyinen poitsu. Toisessa miespääosassa oli Mikko Leppilampi ja juonikin oli hauska, joten nautinnollinen puolitoistatuntinen :) Elokuvan jälkeen saatiin iskä kotiin, ilman kalasaalista, mutta hyvin nukkuneena. Käytiin saunassa, teki hyvää hiihtäjän lihaksille (joita päivän aikana löytyi).

Mietittiin vähän että Miika lähtee ehkä ensi viikonlopuksi Otson kanssa mummukkolaan. Olisi kivaa saada itselle Otsovapaa viikonloppu, niin ihana kuin se onkin. Mutta sen tietää, että sellaista tilaisuutta ei ehkä kohta taas vuoteen tule, kun Boris syntyy ja roikkuu tississä :) Ja olisi Otsollekin kiva nähdä mummua ja ukkoa rauhassa eikä aina niin, että siellä ovat kaikki serkukset koolla. Saisin tehtyä kaikkia valokuvahommia ym. projekteja, joita ei voi pitää täällä levällään Otson ollessa paikalla. Olisipa vain kivaa jos onnistuisi :)

Raskaudesta vielä pari sanaa. On uskomatonta miten tämä raskaus voikin olla niin samanlainen kuin Otsoa odottaessa. Nyt on tullut vielä vanha tuttu jäähimokin. Niinpä!!! Otsoa odottaessa juuri näillä viikoilla minun oli ihan pakko saada syödä jääpaloja. Se oli hankalaa kun ne jääpalat piti jotenkin saada murskattua ennekuin ne pystyi syömään. Söin monta monta pussillista pelkkiä jääplaoja, laitoin lautaselle ja rouskuttelin. Se hävisi vähän ennen synnytystä, juuri kun löysin Prsimasta jäähilepusseja, joilla pystyi tekemään pienempiä jääpaloja, juuri sopivia suupaloja. Onneksi ostin ja ne pussit olivat tallessa. Nyt jäähimo on vielä kiusallisempi kun on talvi, ja tekisi mieli syödä lunta. Voihan himotukset. Täytyy kuitenkin tyytyä jäähileisiin, sillä jo päiväkodista asti aikuiset ovat jankuttaneet että lunta ei saa syödä. Päiväkodin tädit jopa sulattivat lasillisen lunta ja näytivät minulle mitä se sisältää. Olen kyllä ihan varma että ne ottivat sen likasimmasta kohdasta jollaisesta en ikinä laittaisi lunta suuhuni. Ja nyt minun avustaja teki saman tempun lapsille. Yhtä likaista sekin. Lupaan olla syömättä lunta ainakin lapsen nähden, koska aikuisten pitää sanoa lapsille että lunta ei saa syödä. Syön jääpaloja pakkasesta. Vaikka aika hassua sekin on.

Mutta on jotain erojakin. Nyt ei ole esimerkiksi ilmestynyt tummaa juovaa navan alle. Ei minkäänlaista, ja Otsosta tuli tosi selvä. Hmm. Jännityksellä odotetaan mitä ja milloin pulpahtaa maailmaan. Kolme viikoa töitä. Ja nyt nukkumaan että ne jaksaa painaa!