Kuulumisia Kittilästä / Lokakuu 2013

 Lokakuun alussa lähdin pitämään Rovaniemelle Nope-kurssia nuorille opettajille. Miika lähti lasten kanssa Muonioon. Kävikin niin onnellisesti, että myös Veli-setä sattui olemaan siellä perheineen ja sehän tiesi hauskaa serkkujen kanssa!

Lapset saavat olla onnellisia, kun heillä on liuta samanikäisiä serkkuja. Miikalla on ollut sama tilanne. Miulle läheisin oli omista serkuista 10 vuotta nuorempi Salli-serkku, jonka kanssa on kyllä paljon hauskoja muistoja. Serkkujen lisäksi on ihan mummukkola, jossa riittä tekemistä ja luonnon ihmeitä. Yksi ihmeistä ovat kesyt lapintiaiset, jotka tulevat hakemaan ruokaa kädestä!

 Serkkujen kanssa voi seikkailla vaikka missä. Otso ja Lenni retkellä pihakodassa.

 Tämä kuva oli pakko laittaa siitäkin syystä, että kuvasta huomaa heti Aarnin olevan mukana leikissä. Sen huomaa siitä, että kaikki autot on järjestetty tarkkaan riviin. Aarni tekee aina niin :D

 

Lokakuussa oli Otson nimpparit. Meillä on vielä kaikki synttärit ym. vietetty siihen tyyliin, että myös vanhemmat tulevat paikalle. Onhan se itsellekin mukavaa, koska he ovat kavereitani. Ehkä vieraslistakin rakentuu usein vähän äidin kavereiden mukaan. Seurauksena tästä on se, että viraatkin ovat kovin eri ikäisiä ja saapuvat eri aikaan. Siksipä mm. ohjelman järjestäminen on haasteellista. No, Otson nimpparit päätettiin pitää kaverijuhlina ja NAAMIASNIMPPAREINA! Kuinkas ollakaan, melkein kaikki olivat valinneet itselleen Batman-asun. Näin hurjaa väkeä meillä oli pari tuntia tuhoamassa suklaarahoja ja muita herkkuja.

 

Syysloma alkoi lokakuun puolessa välissä. Lähdimme Lappeenrantaan. Junamatkustaminen lasten kanssa on helppoa ja hauskaa. On se ollut aina, mutta varsinkin nyt. Itsekin odottaa ihan innoissaan yöjunaan pääsyä, kun lapsetkin ovat siitä niin innoissaan. Lähdimme perjantaina heti iltapäivällä. Bussissa huomasikin, että loma oli alkanut, mutta hyvin mahtui mukaan. Bussi ajoi rautatieaseman kautta ja olimme jäämässä siinä pois. Ilmeisesti meidän tuleminen bussin takaosasta kesti liian kauna, kun bussi meinasi jo lähteä eteenpäin. Sain huudettua kuljettajalle, että mekin vielä jäämme täällä pois. Sattui onneksi mukava kuljettaja, joka iloisesti pysäytti bussin ja päästi meidätkin ulos.

Kittilässä alkoi jo talvi tehdä tuloaan, mutta Lappeenrannassa oli ihana ruska! Saimme elää ruska-ajan vielä toiseen kertaan. Eshdimme viikon aikana tavata paljon rakkaita ihmisiä sekä Lappeenrannassa että Helsingissä, jonne siirryimme puolivälissä lomaa.

 Tuttu leikkipuisto oli yhtä suosittu kuin kesälläkin.

 Eräänä päivänä kävimme kävelyllä varuskunta-alueella ja panssarivaunuja katsomassa. Otso ei vain jostain syystä viihdy yhtään varuskunta-alueella, vaan pelkää kaikkia sotilaspukuun pukeutuneita.

 Yksi lomamuisto on se, kun keräsimme rattaisiin tammenterhoja ison läjän. Ne ovat nytkin keittiössä koristeena ja muistuttamassa syksyisestä Lappeenrannasta.

 Aarnin vakiovarustus leikeissä: Reppu selässä, helmitaulu ja haitaribussi kädessä. Näillä mennään!

Sitten lähdimme Helsinkiin, ja siellä suunniteltu vierailukohde oli eläintiteellinen museo. Suosittelen!!! Voitti Korkeasaarenkin, kaikki eläimet näki niin hyvin, vaikkeivat aivan eläviä olleetkaan. Kerroksia oli loputtomasti ja kaiken kruununa lepakkonäyttely.

 Annika tuli meidän kanssa mukaan museoon!

 Helsingin kaduilla riiti jälleen ihmeteltävää punaisesta karvapallosta erikoiseen performanssiin Kampin kauppakeskuksessa... Siinä oli neljä ihmistä, jotka seisoivat paljain jaloin mulla päällä ja ääntelivät. Heillä oli pään suojana ruskea huivi. Taidetta! Jollakin miehellä oli pä täynnä timantteja.

 Tässä ollaankin lähdössä takaisin Helsinkiin. Viikon paras kommentti tuli Otsolta. Rautatieasemalla jouduimme odottamaan jonkin aikaa, juna oli myöhässä ja lopulta lähtöraidekin muuttui äkisti ilmoittamatta. Mietiskelin ääneen, että näinköhän me ollaan nyt oikeassa paikassa ja Otsoakin alkoi huolestuttaa. Sanoin, että kyllä äiti huolehtii. Kun olimme jo päässeet junan hyttiin, Otso vieläkin mietiskeli, onko tämä oikea paikka. Sanoin, että varmasti on, eikä sinun tarvitse sellaisista asioista välittää, kyllä aikuiset huolehtivat. Otetaanpa nyt vain eväät esille  Siinä sämpylää mussuttaessa Otso totesi: ON IHANAA OLLA VIELÄ LAPSI!

 

Ihanat lapset, joilla on ihanaa olla lapsi.

Kittilään olikin tullut TALVI! Täällä oli lunta ja järvetkin jäässä. Ja ne lumet jäivät. Pojat lähtivät Miikan kanssa luistelemaan läheiselle järvelle.

Sellainen oli meidän lokakuu.

Kuulumisia Kittilästä / Syyskuu 2013

Syyskuussa tietenkin nautittiin ruskasta ja retkeiltiin! Kuun lopussa oli partiotaitokisat, tällä kertaa Rovaniemen lähellä ja saimme onneksi joukkueen kasaan! Ihan hyvin meni, mutta kovia olivat vastustajatkin. Kun pääsimme maaliin, olimme kakkaosina ja eroa voittajaan oli jonkun verran. Matkalla autossa mietimme, että ihan hyvä tämä kakkossijakin on ja että emme huonoille todellakaan hävinneet. Kun pääsin kotiin, kilapilunjohtaja soitti ja onnittteli piirinmestareita. en voinut tajuta, että olimmekin voittaneet, koska eroa oli niin paljon. Aivan mhatava fiilis, jo kolmas peräkkäinen voitto kisoista! Kaukana ovat ne ajat, kun yöllä kahdelta raahustimme lukuisten eksymisten ja epäonnistumisten jälkeen yörastille, jossa sielläkään ei kaikki mene aivan putkeen. Harjoitus tekee mestarin, todella!

Miika, joka ei kesästä niin paljon tykkää, oli jättänyt vielä syyskuun alkuun pari viikkoa lomaa. Niinpä pojat saivat vielä parin hoitoviikon jälkeen jatkaa lomailua iskän kanssa. Miika vei poikia tietenkin metsäretkille. Ensin käytiin poimimassa puolukoita ja mustikoita...

 

...mikä onkin tarkkaa hommaa.

 Ja sitten evästauolle! Ruskapuiden loistaessa taustalla.

Retki kuin retki, ei olla kauaa oltu metsässä, kun molemmilla pojilla on jonkunnäköinen keppi kädessään (tai kivi tai muu luonnosta löydetty aarre)

 Taisi jokunen marja mennä suuhunkin? Nyt on pakastin täynnä mustikoita, puolukoita ja jopa hillojakin Miika löysi tänä vuonna tosi paljon!

 

Seuraavan retken pojat tekivät Teuravuoman alueelle. Siellä voi ainakin tarkkailla lintuja ja lintutornille pääsee pitkospuita pitkin, jota sanotaan Telatieksi.

 
 Otso sai Timo-kummilta synttärilahjaksi kiikarit, ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä syksyn retkillä.

Sitten minäkin pääsin mukaan retkelle! Lähdimme koko perheen voimin Sompioon! Olen jo 25 vuotta laulanut yhtä partiolaulua, jossa lauletaan: "Tuolla on räiskäle aina yhä tuolla, kaukana korvessa Sompion suolla." Nyt pääsen sitten etsimään sitä räiskälettä!

Lähdimme matkaan jo perjnatina eikä voi valittaa maisemista ajomatkallakaan. Mukaan pakattiin kaikenlaista, mm. dinosauruksen muna. Kyllä! Me nimittäin odotimme iloista perhetapahtumaan tapahtuvaksi hetkenä minä hyvänsä! Olin tuonut pojille Helsingistä tuliaisena dinosauruksen munan, joka piti laittaa veteen lilluman ja sieltä piti kuoriutua dinosaurus. Se oli lillunut jo monta päivää ja juuri lähtöpäivnä aamuna kuori olikin haljennut. Pakkohan se oli pakata kaikenkestävään tuppervaareen ja ottaa mukaan. Sunnuntaina saimme viettää syntymän juhlaa.

Majoitimme Sompiojärven rannalle punaiseen majataloon eli telttaamme. Sompio onkin luonnonpuisto, ei saa missä tahansa kävellä eikä telttailla.

Leiriytymisalueella oli myös kota ja menimme sinne syömään iltapalaa. Pojat olivat hauskan näköiset syödessään mysliä otsalamppujen loisteessa.

 Aaamulla heräsimme, tarkistimme dinosauruksen tilanteen ja söimme aamupalaa. Sitten suuntasimme Tankavaaraan UKK:n kansallispuistoon.

Kävelimme n. 6 km pituisen luontopolun, jonka varrella oli kaikenlaisia taistelumuistoja, korsuja, juoksuhautoja ja ansoja. Pojatkin jaksoivta kiivetä Tankavaaran päälle asti, siellä oli lintutorni.

Ruskavärit olivat parhaimmillaan ja sääkin suosi! Tuossa Toiseksi alimmassa kuvassa Aarnilla taas aarteet kädessään :)

Kävimme myös Koilliskairan Luontokeskuksessa, Luonnonkeskuksessa kuten Otso sanoo. Katsoimme siellä elokuvan ja Otso osallistui kilpailuun, jossa piti etsiä eläinten jälkiä. Lokakuussa tulikin sitten kotiin iso kirjekuori, Otso oli voittanut kisasta vaikka mitä kivaa tavaraa.

Palasimme leiriin tekemään ruokaa.

Paistoimme myös lettuja. Siinä ruokaillessa Miikan pahin kauhuskenaario toteutui ja majoittumisalueelle ajoi iso bussi. Mie ehdin jo riemastua, että bussillinen lappeenrantalaisia kun bussifirma oli sieltä, mutta olivatkin Lahden läheltä.
Ihmetyksen aiheita riitti mm. huussissa, jota piti käydä tutkimassa taskulampulla, kaivossa josta vesi haettiin ja jotakin viidakkoleikkejä pojat siellä keksivät, kun oli aika pitkää ruohoa.

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Pyhä Nattasen tunturin. Miika ei malttanut odottaa, van kipitti sinne jo aamuyöllä katsomaan auringonnousua ja sitten takaksin leiriin meidät herättämään. Reitti on selvä, totesi Miika.

 Pyhä Nattanen oli todella kaunis ja erikoinen tunturi. Sen päällä oli erikoisen mallisia kiviä, jotka täytyy itse nähdä. Pojatk alkoivat leikkiä luonnon legopalikoilla.

 

  

 

 Tuli nyt tosi tynkä teksti, ainakin uusia kuvia :) Pakko mennä lepäämään, flunssa on iskenyt pahana :(