Kuulumisia Kittilästä / Elokuu 2013

Elokuussa koitti taas arki ja palasimme Kittilään. Tavaramäärämme oli taas jostain syystä HIEMAN lisääntynyt :D Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja tavaroita virtasi tänne jo ennen meitä minun entisen työkaverin matkassa, meidän tulevan "vara-Kaisan" matkassa (...tästä lisää myöhemmin....), iskän entisen työkaverin matkassa Sodankylään, josta ne tulivat taas Otson kummin miehen matkassa Kittilään ja äitin työkaverin matkassa Rovaniemelle, josta ne tulivat Aarnin kummin avustamana tänne... Aikamoista logistiikkaa :) Loput sitten meidän matkassa junassa, ja sekin vaati vähän järjestelyjä kun mukana oli mm. 2 polkupyörää ja Tikkurilassa kiireellinen junanvaihto. Onneksi lähistöllä asuva kaveri tuli apuun ja saatiin kaikki oikeaan junaann.

Siinäpä riittikin sitten puhdetta niitä purkaessa...

Vara-Kaisa. Sellainen oli tänne muuttanut sillä aikaa, kun olin Lappeenrannassa. Ei ole yhtä paha miltä kuulostaa. Sitäpaitsi se muutti vain  paria päivää aiemmin kuin mie tulin. Ja oli nimeltään Leena. Leena tuli tänne töihin pariksi kuukaudeksi eikä löytänyt helposti asuntoa. Leena kuuluu myös sohvasurffaajiin ja lähetti vähän erikoisemman majoituspyynnön. Niin vain siinä kävi, että meille muutti kahdeksi kuukaudeksi Leena.


Otson synttäreitä juhlittiin taas täälläkin. Kavereiden iloisia jälleennäkemisiä, irroneita hampaita, ruskettuneita kasvoja ja leikkejä, jotka jatkuivat siitä, mihin olivat alkukesällä jääneet. Kivaa olla taas kotona.

Pojilla vaihtui hoitopaikka, kun edellinen hoitaja muutti pois. Perhepäivähoidossa he jatkavat edelleen, meistä se oli parempi ja rauhallisempi vaihtoehto. Tosin Otso kaipaa päivä päivältä enemmän lisää kavereita. Onneksi perhepäivähoitajalla on Otson kanssa samana vuonna syntynyt poika hoidossa ja Aarnillekin on kaveri, vähän nuorempi, mutta se ei Aarnia haittaa.

Syksyyn saatiin mukava pehmeä lasku, kun Miikalla oli vielä kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Yhden näistä lomapäivistä pojat viettivät Levillä. Itse olin töissä, joten kovin paljon en näistä kuvista osaa kertoa. Ilmeet kertokoon :) Ainakin kylpylän lastenmaassa on riehuttu...

Ja Levin päällekin matkustettu jollakin kulkuneuvolla. Miun ihanat miehet!

 

Tältä reissulta jäi meidän perheen (tai lasten) vaelluskarkeiksi tuollaiset karkkihelmet. Nykyisin aina kun lähdemme retkelle, pojat varmistavat, että onhan vaellushelmet ostettu. Aika hauska juttu, kun ämmilläkin on ollut tapana oman naisporukan kanssa pitää aina vaeltaessa helmiä kaulassa. Se eivät kylläkään ole syötävät. Tästä tietämättä Miika lanseerasi pojille saman tavan...

Otso tutkii haljennutta maanpintaa, olikohan se dinosauruksen ihoa hänen mielestään...

Liikennepuistossakin pojat kävivät ajelemassa.

 

Retkeilimme myös koko perheen voimin ja nautimme siitä, että olimme taas yhdessä. Elokuun lopussa kävimme Lommoltunturin päällä. Pojat jaksoivat molemmat kiivetä sinne ihan itse! Jes!

 Eväitä ja taukoja tietenkin oli, eväitä ei tosin kovin paljon, kun olimme menossa mummun kanssa ravintolaan syömään.  Syksyretkeily on lasten kanssa tosi kivaa, kun voi samalla pysähtyä tutkimaan kaikkia luonnon ihmeitä ja pojat voivat poimia mukaan keppejä, kiviä ym. Hiihtäminen on siitä kurjaa (lasten mielestä), että se on vain hiihtämistä. He eivät osaa nautia vielä maisemista samalla tavalla kuin aikuiset. Taukojen pitäminenkin on hankalampaa. Syksyinen vaeltaminen on ihan parasta! Ei ole kylmä eikä kuuma, ei hyttysiä eikä muutakaan valitamisen aihetta.

Melkein huipulla, koko jengi! Ja toisessa kuvassa ihan huipulla. Omat kivet on laitettu kasaan.

Tunturiin nousu palkitsee aina, tällä kertaa mm. maisemalla Pallasjärvelle.

Otso läysi huipulta aiva mahtavan ison kivenkolon. Sinne piti tietenkin päästä, enkä aluksi itsekään tajunnut, kuinka iso kolo on! Melkein säikähdin, kun Otsosta ei kohta näkynytkään enää mitään. Maa nielaisi Otson!

Ja sitten kotimatkalle alaspäin, josta sieltäkin löytyi mm. Juha Miedon nimmari ja terveiset...

Sitten tapasimme mummun Oloksella ja mummukin näki pojat pitkästä aikaa. Söimme hienosti ravintolassa ja mummu kertoi, että Otso oli voittanut arpajaisissa huskysafarin. Sellaista on luvassa talven aikana.

Otso sai kokeilla ekaa kertaa virvelöintiä. Vielä ei tullut saalista. Pojat myös löysivät vanhan majan metsästä ja tekivät siellä ruokaa.

Näin se taas arki alkoi, ihana sellainen.
Elokuuhun mahtui juhlaakin, kävimme Miikan kanssa häissä Tampereen lähellä. Mie kävin melomassa Inarijärvellä, Miika joillakin omilla pikkureissuillaan.
Miulla luokassa intoa täynnä olevia, tottelevaisia ekaluokkalaisia. Kyllä on kiva mennä töihin joka ikinen aamu. Mitä nyt joskus väsyttää, mutta se ei ainakaan oppilaista johdu.