Kesän loppu - arjen alku

Hiphei ja tervehdys kaikki blogin uskolliset ja monta kertaa pettyneet kurkkijat :) Viimeinkin saan tänne jotain uutta. Tai jo melko vanhaa, kun päivitys on taas siirtynyt. Lappeenrannassa ollessa ei tullut paljon istuskeltua tietokoneella vaan kaiken liikevän ajan halusi antaa ystäville ja läheisille. Mutta nytpä saatte kuulla kuvien muodossa mitä me olemme loppukesällä hommailleet.

Ilahduttavan paljon nähtiin tänä kesänä myös minun veljeä eli Olli-enoa. Otsoon teki vaikutuksen Olli-enon "Polsse" joka ei ihan oikeasti tainnut olla Porsche, mutta hieno auto kuitenkin. Aarni suuri koirafani oli taas aivan myyty kun näki Pablo-koiran, ja pakko myöntää että minäkin menetin osan sydämestäni tälle hurmurikoiralle, vaikka en ainakaan tähän asti ole luullut olevani yhtään koiraihminen... Mutta Pablo on ihana! Meijän poikien ainoa serkku minun puolelta ainakin toistaiseksi.

Serkukset :)


Tässä Otso valmistelee Nellyn kanssa mansikkakakkua päiväkahville




Kesällä tuli kyllä "kahviteltua" eli herkuteltua. Lapsetkin jo oppi, että kahvit on hyvä juttu. "Ämmi haluaisitko sinä kahvia?" Otso aina välillä kysyi, herkkujen toivossa. Muutama jäätelö tuli syötyä, mutta ei nyt niistä puhuta ;)

Aarni 1v.4kk 24.7.2011


Tämä kesä ei onneksi ollut ihan niin kuume kuin viime kesä, ainakin siltä tuntui. Olimme aika paljon kaupungissakin ja muutamaan kertaan vierailimme läheisellä yleisellä uimarannalla. Yhdellä kerralla suurin suosikki oli pukukoppi, jossa pojat olisivat halunneet leikkiä piiloleikkiä loputtomiin. Otsosta tuli kesän aikana kova vesipeto, välillä se piti noukkia veden alta kun teki liiankin hurjia syöksyjä, mutta aika hyvin kontrolli toimi itselläänkin. Otso aina kahlasi jonkun matkan päähän, käänsi katseen rantaan ja hyppäsi käsipohjauintiin. Uimarenkaan kanssa polskutteli kauempanakin. Aarni viihtyi paremmin rannalla. Ehkä ensi kesänä.







Kun saimme Miikan takaisin, mökkeiltiin! Miika tulikin suoraan mökille, pyörällä suihkaisi. Tuli matkustaneeksi aika monella eri kulkuneuvolla siinä vuorokauden aikana: bussilla, junalla, autolla ja pyörällä, kunnes pääsi Saimaan saareen. Otso oli ihan hepulissa kun oli niin onnellinen. Taisi olla tunne molemminpuolinen <3

Miika kuvaili Otsoa ulpukkahelmiin koristautuneena ja sai hauskoja ilmeitä vangittua.









Tähän väliin muistin yhden murrejutun, kun Otsohan puhuu aikalailla karjalaa, mutta yhden hienon lappikommentin se heitti väliin. Äiti oli pakkaamassa ruokia mökin jääkaapista kaupunkiin mukaan. Otso olisi halunnut ottaa maissit mukaan, mutta äiti sanoi että ne jätetään mökille. Otso väitti vastaan ja äiti vain sanoi että ne jäävät nyt tänne. Jääkaappi oli menossa kiinni kun Otso äkkiä nappasi sen paketin ja totesi vain lappilaisella intonaatiolla: "Otama kuiten maissit mukaan!"

Tässäpä nämä minun elämäni miehet, jotka ihan sukulaisiksi keskenään tunnistaa!




Aarnin suosikkileikkejä...vettä vettä vettä!




Aarni lentää


Pojat ovat muuttuneet kesän aikana tosi paljon toistensa näköisiksi. katsokaa nyt näitäkin ja sanokaa kumpi on kumpi.





Aarni on kesällä vähän treenannut pottailua, mutta ei ainakaan osaa itse vielä ilmaista sinne haluavansa. Viihdyttäessä istuu kyllä mielellään, tällä kertaa mie pitämässä pottaseuraa mökin kuistilla.





Mökki-iltojen ihanuus:



Miikan kanssa kävimme eräänä päivänä Imatralla parisuhdereissulla :) Shoppailtiin, käytiin ravintolassa syömässä, kesäteatterissa ja frisbeegolfissa (Miika oli parempi kuin myös minigolfissa tänä kesänä, talvi pelataan sitten lautapelejä...). Kävimme myös koskinäytöstä katsomassa. Oli huippua! Kesäteatteri oli hauska, kesäteatterimainen. Ihana harmonikansoittajapoika oli parasta. Kesäteatterin juoni: ero, biletystä, naiseksi pukeutunut mies, yhteen palaaminen ja naimisiin meneminen Matin ja Tepon musiikilla höystettynä. Mutta kyllä se nauratti silti.

Juhlan kunniaksi jättijäätelö!


Ja taas kahvitellaan pihalla...
Otsolla oli aina kauhea huoli herkkujen riittävyydestä, kerrankin oli kauhea pissahätä, mutta ei olisi millään mennyt. Kun sitten suostui menemään, kääntyi vielä takaisin ja komensi "Te ette saa syödä kaikkia helkkuja!"








Eräänä sateisempana päivänä kävimme perinteisen Lappeenrannna reissuihin kuuluvan Hoplop-hurvittelun. Aarnikin oli jo ihan täysillä mukana, hurjaa kun ei aina tiennyt missä jompikumpi menee, kunnes jossain tutu kiharat heilahtivat.









Annikan kanssa heitimme tietenkin perinterisen mökkireissun, yhden yön mittaisena. Lapset niin tykkäävät Annikasta ja onneksi tunne on molemminpuolinen. Näin suloisesti Aarni päätti vähän levähtää Annikan rinnan päällä.



Aamupalalla, ilman mitään syöttelytuoleja...


Annakin kävi meitä tervehtämässä ja yhden yönkin oli kanssamme. Kävimme tietenkin perinteisen satamareissun. Otso alkoi olla siellä jo vähän liikaakin kotonaan, jos päästi hetkeksi silmistään, saattoi olla juossut katujunalle tai jonnekin muualle mitä sitä kiinnosti. Ja kerran pissasi keskelle hiekkalinnakylää, mökillä vissiin tottunut että voi losottaa minne haluaa enkä ehtiny tarpeeksi ajoissa hätiin.



Kävimme myös hiekkalinnan kesäteatterissa. Aikuisen silmin se ei ollut yhtään pelottava eikä olisi ollut 3-vuotiaallekaan. Mutta Otso ei tykännyt. Siinä oli kaksi pupuksi pukeutunutta ihmistä, jotka tekivät epäonnistuneita taikatemppuaj. Otso käänsi jossain vaiheessa esitykselle selän ja alkoi tutkia penkkiä. mietin että mikä siinä penkissä voi kiinnostaa, mutta sitten tajusin ettei se halua katsoa sitä ja sanoi itsekin "en halua nähdä tätä". Raukka :(

Heinäkuun lopussa Odessiiville tuli sitten 3 vee mittariin. Päivä sattui sopivasti olemaan lauantai, joten silloin sitten juhlittiin. Ajattelin aluksi, että näistä tulee aikuistenkutsut ja täällä sitten lastenkutsut. Saatiinkin kuitenkin silti aikaan lastenkutsut, kun naapurin lapset huomasivat meidän synttärivalmistelut... ja Otso sitten halusi heidätkin mukaan. Ja tottahan nyt kolmevuotiskemuilla pitää lapsia ollakin!

Odessiivilla oli jo vaatimuksia tarjoilujen suhteen: Lauri kilpa-auto -kakku ja suklaata. Onneksi Salama-auto on otsolle yhtä kuin Lauri kilpa-auto, ja kaupasta löytyi kakkukuva jota testasin. Kelpasi.





Omppukummi toi puuelukoita suoraan Afrikasta. Hienoja olivat ja Aarnikin oppi heti, miten niillä leikitään...jos Otso olisi antanut...


Lauri kilpa-auto!!!


Vieraskaartia


Aarni tulevan taloudenhoitajansa kera.


Äijä harrasteli loppukesästä kovasti keräilytaloutta, saaliina oli mm. mustikoita, vadelmia ja kantarelleja. Pojat tästä kovasti riemuissaan ja aina "auttamassa puhdistuksessa" eli närppimässä kuormasta. Äijä oli sanonut, että varsinkin vadelmista pitää katsoa ettei niissä ole matoja. Minä kun menin yhtä vadelmaa ottamaan, Otso kiireesti huusi: "Äiti äiti valo! Niissä voi olla matoja, siun pittää kattoa!"





"Kaksi marjaa"


lähtö


Tämä päivitys nyt tällaisena kuvavaoittoisena lomatunnelmissa, josko viikonlopun aikana saisin tarinaa arjen alkamisesta. Ehkäpä Miika lähtee poikasten kanssa mummukkolaan, jotta saisin omistautua koko lauantaiksi töille, joita nyt riittää ja riittää, kun on vähän uutta opittavaa itselläkin viidesluokkalaisten oppisisällöistä ym. Mutta jos blogia ehdin päivttää, luvassa Otson 3v. megapartyt Kittilässä, Aarnin kävelyä (uskomatonta mutta totta!), terveisiä 3-vuotisneuvolasta sekä hoitokuulumisia. Pysykää kanavalla!