Komee mies

Piti alkaa heti päivittää blogia kun Otsolta tuli hauska juttu. Miika oli lähdössä lenkille lippis ja aurinkolasit päässä. Sanoin sille että oletpa komea! :) Sitten kysyin Otsolta että oletko sinä komea, mutta Otso oli sitä mieltä että ei ole. Sitten hän juoksi vaatekaapille ja etsi sieltä päähänsä oman lippiksen ja alkoi huudella "Äiti missä miun aulinkolasit on, missä miun komeat aulinkolasit on?" Sanoin missä ne ovat ja kohta Otso tuli taas miun luokse: "Kato äiti, nyt mie olen komee! Kato mie olen komee!"

Tässä meijän komee mies nyt on, toinen ehti lähteä jo sinne lenkille. Hauska oivallus vaan että kun Miikalla oli aurinkolasit ja lippis, niin ne tekivät Otson mielestä komeuden.


Äijä lähti aamulla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Yli viikon olikin täällä meitä auttamassa ja ahertamassa. Työn tulokset ovat ihailtavissa täällä. Talo ja autotallivarasto on nyt kahteen kertaan maalattu, roskiskatoksen runko kasattu ja kaikenlaista muutakin pientä hommaa. Kiitos äijälle. Ja Otso nukkui joka yö yläkerrassa äijän kainalossa. Mummu ja ukko kävivät myös eilen tässä paluumatkallaan Rovaniemeltä. Ilmeistä päätelleen olivat yllättyneitä miten hyvin maalausprojekti oli edennyt :)




Mutta onhan sitä työtunteja kertynytkin. Tässäkin kuvassa kello on varmaan jo 22, olen saanut lapset nukkumaan ja säntäsin vielä pihalle maalailemaan. Miun maalaustyyli vaan muistuttaa kuulemma enemmän kapellimestarin toimintaa :)



Aarni ajelee nykyään mielellään autollaan. Harmi vain, että se tuntuisi olevan Otsonkin suosiossa tällä hetkellä enemmän kuin mopo. Suurimmat riidat tulevat auton omistussuhteista ja käyttöoikeuksista. Aarnikin osaa pitää jo puoliaan.


Torstaina kävin poikien kanssa seurakunnan järjestämällä lastenretkellä Sodankylän varuskunnassa. Oli tosi mukava päivä, vaikka aika rankka. Aamulla lähdimme ja iltapäivällä tulimme. Monta kertaa piti lastautua linja-autoon ja taas pois, oli vähän säätämistä ettei Otso karannut sillä aikaa kun hain Aarnia ja oli kaikki tavarat mukana. Varuskunnassa sai tutustua niiden ajoneuvoihin. Harmi oli vain se, ettei siellä saanut ottaa kuvia. Venäjän sotajoukot saisivat selville suomen suurimmat sotasalaisuudet kun tottakai kaikki Venäjän armeijan päälliköt lukevat tätä blogiakin ja kun olisivat nähneet kuvan Otsosta panssarivaunun kyydissä niin avot, Suomen puolustusjärjestelmä olisi murrettu. Kuvia ei siis tältä reissulta ole paitsi yksi lähtöaamulta.


Mutta hurja kokemus oli panssarivaunulla tai jollain teloilla kulkevalla ajoneuvolla ajaminen. Siis kyydissä oleminen. Otson kanssa kipusimme kyytiin, Aarnin tajusin onneksi jättää pois. Ajattelin että vedetään varmaan hiekkakentällä joku kierros, mutta eipä mennytkään ihan niin. Suunnattiinkin metsään, eikä tosiaankaan mitään metsäautotietä pitkin. Aivan räseikkömettään, jossa oli myös valtavia ojia. Niidenkin yli mentiin tuosta noin vaan, välillä otsa sojotti kohti maata ja välillä kohti taivasta, panssarivaunu meni kuin huvipuistolaitteet. Kun olimme tarpeeksi monen ojan yli menneet, aloin uskoa että ojista siis selvitään. Samassa se ajoikin päin ranteenpaksuista puuta, mutta se kaatui vaunun voimasta. Lopuksi menimme vielä melkein
pystysuoraa jyrkkää mäkeä, pelkäsin koko ajan että vaunu kippaa. Huh mikä kokemus.

Otsokin oli selvästi vaikuttunut, on monta kertaa jälkikäteen muistellut että "Otso oli panssalivaunun kyydissä! Se meni puuta päin! Puu meni KAATU!!!" Ja kun päästiin kotiin, Otson oma mopo oli muuttunut puheessa panssarimopoksi...

Jepjep, mutta nyt kuuluu sen verran huutoa jotta täytyypä varmaan lähteä kaksikon kanssa ulos. Ei ollakaan vielä tänään oltu kun olimme aamulla perhekirkossa ja seurakuntatalolla sai lounaankin. Me saadaan ainakin kirkollisverolle vastinetta :)