tiistai 24. toukokuuta 2011

Aarni 1v. 2kk

Aarni se täyttää tänään 1v. 2kk ja otettiin kuukautiskuvan aiheeksi Aarnin uusin (vaikkei ihan uusi) taito seisominen. Tänään hän otti jopa yhden askeleen, mutta sitten heittäytyi jo kumoon. Vähän rohkeutta ja taistelutahtoa tarvittaisiin ensiaskeliin.











Aarnin suosikkihommaa on mm. muiden syöttäminen. Kun Aarnia ei enää itseään huvita syödä, hän ottaa ruokapalan käteen ja alkaa viedä sitä määräteitoisesti lähinnäö istuvan suuta kohti. Ja sitten itse avaa omaa suutaan malliksi miten pitäisi tehdä. Ja jos on päättänyt lahjoittaa esim. banaaninpalan Miikalle, eikä Miika halua ja mie tarjoudun sijaiskärsijäksi, se ei kelpaa. Banaaninpala pitää syöttää juuri sille, kenelle Aarni on sen päättänyt syöttää.

Otson juttuja olen aina välillä yrittänyt kirjoittaa muistiin. Ne eivät vaan kuulosta kirjoitettuina yhtä hauskoilta kuin Otson suusta tulleina sopivissa tilanteissa.

Yksi Otson suosikkisana on nykyään MUTTA. Varsinkin kun hän on jostain asiasta eri mieltä. Mutta minä haluan. Mutta ei mennä. Mutta tehdään muovailuvahaa.
Keskustelut menevät usein näin:
- Äiti Otso haluaa askalella
- Ei me nyt askarrella
- Mutta Otso haluaa askalela
- Ei me nyt voida kun Aarnikin on hereillä ja tulee sotkemaan
- Mutta voidaan askalela!

Sitten se on ongelma, kun Otsolle tulee aina nälkä kun näkee jotain ruokaa tai jonkun syövän jotain. Meidän on pakko yrittää kaikkien syödä samaan aikaan. Joskus käy niin, että Miika pääsee vasta myöhemmin syömään. Vaikka olisimme juuri loettaneet ruokailun (Otso on syönyt täyden annoksen) ja Miika tulee kotiin, Otso haluaisi alkaa taas syödä. Kärttäminen alkaa jo siinä vaiheessa kun alan tehdä ruokaa. "Saako tätä vähän maiskutella?" "Saako tätä vähän maistaa" "Saako tätä ottaa pienen palan?" Ja samaten aina jos löytää pöydeältä pienenkin palan esim. kurkkua, "Saako tätä syödä?"

Kauhean laajaa miksimiksi-kyselykautta ei vielä ole. Kyllä hän joskus tekee tarkentavia kysymyksiä.
O: Mihin Elika meni?
Ä: Erika meni hammaslääkäriin
O: Mihin Elikalla sattuu?
Ä: Erikalla sattuu hampaaseen.
O: Mihin hampaaseen?

Otsohan osaa jo pottailun tosi hyvin. Aarnin kanssa ollaan nyt alettu harjoitella ja onnistuminen on aivan äidin jaksamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Että kuinka monta kerta sen jaksaa raahata potalle ja kauanko jaksaa viihdyttää vessasta löytyvillä esineillä. Kato papiljotti. Kato kynsiharja. Katso tyhjä vessapaperirulla. Kato laitetaanpa kynsiharja vessapaperitullan sisään. Kato äitin hiusnipsi. Kato laitetaanpa hiusnipsi papiljotin ympärille. Kato hammastahna. Älä avaa hammastahnaa. Älä nyt suutu. Kato tätä papiljottia.

Vain toinen äiti voi ymmärtää. Eräänä päivänä Aarni alkoi syöttötuolissa ähistää ja ajattelin että olen reipas äiti, minä OLEN reipas äiti ja juoksutin sen potalle, juoksumatkalla riisuuin vaatteita. Jes, ehdin. Aarni potalle ja samassa Otso alkoi huutaa että haluaa vettä. Kävin antamassa Otsolle vettä salamannopeasti ja yhtä salamannopeasti Aarni oli ehtinyt kakata vessan matolle. Eiku pesemään Aarnia ja siirsin sen eteiseen jotta pystyin alkaa pesemään vessaa. Tietenkin pikavauhtia, mutta olin jälleen liian hidas. Uusi läjä odottti vessan matolla. Otso vieressä analysoimassa miltä Aarnin kakka näyttää ja minkä muotoinen se on. Samoin hän tekee myös pissoille. Minua ihan kauheasti kiinnostaa siinä vaiheessa kakan ja pissan muoto. Eräänä päivänä Otso myös totesi oman kakan nähtyään. "Kato äiti. Hieno kakka. Ei sitä kannata syyä." Se tästä vielä puuttuukin ja pahoitteluni pakollisista pissakakkajutuista. Syksyllä mie menen töihin niin miun aivot täyttyy muullakin :D

Mitäpä muuta...no tietenkin maalausta, MAALAUSTA maalausta. Äijä saapui perjantaina myöhään tänne meille avuksi talonmaalauspuuhiin. Sitä onkin sitten jatkunut siitä asti. Lauantaina myös mummu ja ukko tulivat auttamaan sekä Timo-kummi, sunnuntaina apuna oli avulias partiokaveri Ilkka ja eilen mammakaverin mies Janne. Tänään äijä joutui maalailemaan ihan yksin päivän, kun Miika lähti töihin ja minusta ei juuri apua ole noiden poikasten kanssa. Laopset heräsivät tänään tosi aikaisin ja laitoin Otsonkin päiväunille. Se tapahtui kuitenkin vähän myöhemmin kuin Aarnin uniaika oli. Kun molemmat pojat nukkuivat, vedin reippaasti maalausvaatteet päälle, vaan 5 min sitä riemua kesti. Melkein 10 minuuttia Aarni jaksoi kuitenkin vielä seurata puuhaa rattaista joten sain kädet tänäänkin ainakin muodon vuoksi maaliseksi.

Talo alkaa näyttää tältä, nyt on jo siirrytty autotalliin.



Tällaista tarinointia tällä kertaa, heippa taas ensi kertaan! Kiitos kommenteista joita tuli taas viime kirjoituksesta mukavasti. Niitä on mukava lukea.

1 kommentti:

  1. :D Luin näin vähän jälkeenpäin tätä tekstiä niin ai vitsit et nauratti tuo vessakohtaus " Kato papiljotti..Kato tätä papiljottia!" kaikkine pienine tavaroineen :D Kyllä lastenvahtikin tietää ;D

    VastaaPoista