Joulumuistelua

Meneillään on rento viikonloppu ilman sovittuja ohjelmia. Olemme käyneet luistelemassa molempina päivinä, mutta siitä ei ole nyt videota eikä kuvia ennen kuin saan atk-tukea. Otso osaa jo vähän luistella, pysyy pystyssä ja nousee reippaasti vaikka kaatuu. Sellaista töpöttelyä se vielä on, mutta nyt viikonloppuna harjoittelimme liukua. Otetaan vauhtia ja sitten liu´utaan! Opettajana sitä miettii, että haluaisi omalle lapselle tietyt perusliikuntataidot (luistelu, hiihto, yleisurheilu) ennen esikouluikää, koska silloin liikuntatunneilla on mukavampaa. Otso aloittaa hiihtokoulun ensi viikolla.

Meillä oli viikko sitten viikonloppuna vähän epäonnistunut hiihtoretki. Päätin lähteä poikien kanssa hiihtämään ja laskemaan mäkeä läheiseen hiihtomaahan. Sinne on meiltä vähän alle kilometri. Aarnille olin ottanut valjaat, olin ajatellut että hän saa niistä apua hiihtoon. En ollut kokeillut niitä aikaisemmin. VIRHE! VIRHE! Kun pääsimme pihalta ladulle, OTso säntäsi kauheaan vauhtiin. Aloin napoa Aarnille valjaita ja pian selvisikin, ettei Aarni aio todellakaan käyttää niitä. Häntä pelotti olla kyydissä, kysyi vain että "Minne mie voin ittua?" No eihän niiden kanssa voinut istua, vaan piti yrittää pytsyä pystyssä omin avuin. Siinä sählätessämme Otso oli jo kadonnut näkymättömiin. Oli pakko jättää Aarni ladulle ja sännätä Otson perään. Sainkin Otson kiinni ja käsin odottamaan meitä vähän aikaa. Sillä aikaa Aarni oli saanut luokseen jonkun hiihtäjän, joka yritti kysellä häneltä, että "missä sinun vanhemmat ovat?" Mie säntäsin sinne että täällä ollaan, toinen hiihtäjä piti vain ottaa tuolta edeltä kiinni. Sitten kokeilimme Aarnin kanssa eirlaisia tekniikoita, mm. sylissä kantamista (vaikeaa neljän suksen ja neljän sauvan kanssa), työntämistä (vaikeaa, kun pituuseroa melkein metri), hinaamista sauvoilla (ei onnistunut kun ei voinut "ittua" ja piti pysyä omin voimin pystyssä ja sitä, että sauvat olivat sivuttain ja Aarni piti niistä kiinni/tukea ja liukui perässä. Pian näiden kokeilujen jälkeen Aarni kuitenkin totesi: Itte.
Otsolla ei ollut paljoa päällä, ettei hiihtäessä tuli kuuma, ja piti lähteä häntä passittamaan eteenpäin. johan Otsonkin seuraan oli tullut hiihtäjä, joka jälleen ihmetteli, missä vanhemmat ovat. Ehkä vähän huonoäitihuonoäiti-olo rynnätessäni sinne. Otso lähti hiihtämään meitä kohti takaisin (sitäkään en viitsinyt koko ajan käyttää, että Otso jaksaisi hiihtää perille) ja tietenkin Aarnia oli taas joku hiihtäjä lohduttamassa. Näin me sitten etenimme...
Note to myself: 1. Kittiläsä on auttamishaluisia ihmisiä, mutta pue lapsille seuraavan kerran paidat, joissa lukee: äiti tulee kohta, ei hätää, en ole eksynyt. 2. Tai itse asiassa, ota ahkio mukaan niin tällaista ei käy.
Tulipahan ainakin itsellä hiihtometrejä :)

Legojen rakentaminen on Otson suosikkipuuhaa. Välillä hän tekee niitä ohjeista ja välillä oman mielikuvituksen voimalla. Tässä yksi sellainen tuotos. Legoja onkin rakennettu tänäKIN viikonloppuna runsaasti!

Tämän viikonlopun jälkeen onkin kaikenmoista, ensi viikonloppuna tämä äiti lennähtää Helsinkiin (silläkin uhalla, että Otso tänään totesi: "miulla tulee siuta ikävä sitten kun sie oot niin ihana"). Lähden Educa-messuille (opetusalan) saliemännäksi ja kaupan päälle vielä risteilylle! Laiva täynnä opettajia ja 20 tuntia Itämeren aalloilla. Siellä ei puheesta tulee pulaa :D Helmikuun alussa lähdemme seurakunnan järjestämälle perheleirille, sitten on partiotapahtumaa ja vielä toinen Helsingin reissu. Mutta pakitetaan tulevista menneeseen ja meidän jouluun :)

Tänä vuonna en saanut aikaan joulustressiä! Joulukorteista olikin kuva edellisessä päivityksessä, niissä oli teemana metsän joulu. Se oli todellista yhteistyötä: Miikan kanssa yhdessä ideoimme, mie puvustin, Miika kuvasi, mie nauratin, Miika käsitteli kuvat. Minä keksin runon rungon, äiti hioi sen loppuun, työkaveri käänsi tekstin myös englanniksi. Mummu avusti lapsenhoidossa, kun pojat olivat Mummukkolassa että sain askarreltua. Äiti lähetti myös askartelumateriaaleja. Hyvä me! Tulihan niitä väkerreltyä varmaan n. 130 kpl ja mukavaa oli joulun aikaan myös saada tervehdyksiä ystäviltämme! Kokosin ne seinälle ja siinä ne meidän jouluamme koristivat. Kiitos kaikille!

 Sain joulun alla lastentaudit. Ensin korvatulehduksen ja sitten vatsataudin. Vaikka vatsatauti taisi olla ihan kansansairaus joulun aikaan, vauvasta vaariin. Korvatulehdus tuli kuitenkin aika puun takaa ja voi veljet, että oli kipeä korva sen yhden illan. Onneksi sain jotakin vahvoja lääkkeitä TK:sta, mutta ne olivatkin sen verran vahvoja, ettei minusta ollut aamulla töihinlähtijäksi. Antibiootteja piti popsia pipareiden kanssa kilpaa, mutta jospa se jäi tuohon yhteen kertaan.

Sitten aloin tehdä joulusiivousta. Sehän tarkoittaa, että ulos heitetään kaikki mikä lähtee irti ja pirtti puunataan puhtaaksi. Olin pääsyt hyvään alkuun, eli sanut kaikki heitettyä pihalle. Sitten tuli ihann voimaton olo. Oli pakko heittäytyä sohvalle ja pari tuntia siinä itseäni tsemppasin ja hoin "ihan kohta nousen". Miika katsoi sitä ja totesi: alapa käskyttää. Meillä tehtiin siis joulusiivous niin, että mie makaan sohvalla ja käskytän Miikaa. No, olin minäkin kyllä oman osani tehnyt ja jouluaattonakin puunasin vielä pari paikkaa kun olin toipunut ja sain näin mielenrauhan :) Se oli siis oksennustauti. Yök.

Jouluvieraaksi saimme ämmin & äijän! Ensimmäinen joulu Kittilässä, omassa kodissa. Mie olin vielä aattoa edeltävät päivät vähän poissa pelistä, jouluruokiakaan ei tehnyt mieli suunnitella eikä varsinkaan syödä. Aatonaattona aloin toipua.

Kuusikin meillä oli. Miika haki sen eräänä yönä valtion metsässä, mutta luvan kanssa! Kännykällä oli hankittu lupa. Kyllähän se toi joulun tuntua, ja muutenkin meillä oli ihanan tunnelmallista kaikkine valoineen, jouluverhoinen ja koristeineen (tunnustus: joitakin on vieläkin).

Aarnihan tykkää valtavan paljon keittiöhommista, aina kun alan kolisuttaa kattiloita tai hommailemaan muuta keittiössä, Aarni raahaa tuolinsa pöydän viereen. Joulu onkin ollut huippuaikaa, kun on leivottu ja tehty sitä sun tätä. Kinkunlaitossakin Aarni oli apuna.

Otson jouluilme

 Aatonaattoiltana rauha oli laskeutunut ja odotimme ainakin lasten h-hetkeä, jouluaattoa. Yöllä heräsimme Otson itkuun, oksennus. Siinäpä se yö menikin kolmesta eteenpäin, lakanoita vaihtaessa, oksennuksia siivotessa, Otsoa suihkutellessa. Aamulla oksentamisen aloitti myös Aarni. Meillä oli siis vähän erilainen aatto. Pojat nukkuivat, joivat ja oksensivat.

 

Välillä pojat jaksoivat vähän leikkiäkin, mutta sitten piti taas nukkua. Ämmin sylissä on mukavaa!

Iltapäivällä alkoi tuntua, että pahin on ohi. Kävimme joulusaunassa ja Aarni innostuikin kylpemisestä toden teolla! Hän kylpi varmaan toista tuntia ja mietimme. että nyt se on ainakin jo tervehtynyt. Laitoimme tonttuvatteet päälle ja kun sain vielä lakinkin päähän, silloin laatta taas lensi. Mehua mahaan tilalle, ja sitten Aarni taas nukahti. Me kävimme joulupöytään ja lapset viettivät sen ajan näin:

Me katoimme joulupöydän ja oikein jatkopalalla pidensimme, että kaikki mahtuvat hyvin. Loppujen lopuksi olikin ihan orpoa ja tyhjää, kun pöytään ei selvinnyt kuin neljä :) Oli meillä silti kaunis kattaus ja maistuvia herkkuja!

Koko päivän nukuttuaan pojat kuitenkin ymmärsivät, että iltaan kannattaa panostaa. He eivät olleet kyselleet koko päivänä juurri mitään joulupukista, niin väsyneitä ja mahakipuisia he olivat. Illasta se alkoi kuitenkin kiinnostaa. Ja tulihan se meille! Pukilla oli myös kaikenlaista tietoa meistä, jota tontut olivat pukille välittäneet.

 

 

 Eikä Otso ollut pysyä housuissaan, kun paketeista paljastui juuri niitä legoja ja ninjoja, joita hän oli toivonut!
Otsolla ja Aarnilla oli hyvin erilaiset tavat avata lahjoja. Aarni otti paketin kerrallaan, silppusi nauhan pieniksi paloiksi, vei palat roskikseen, alkoi raottaa paperia, avasi lahjan, tutki lahjan kaikki osat tarkkaan läpi ja jäi leikkimään sillä. Vajaan puolen tunnin päästä oli seuraavan lahjan vuoro. Siinä ajassa Otso oli ehtinyt repiä kaikki lahjansa auki, onneksi saimme pidäteltyä, että legopakkauksia ei kaikkia avattu kerralla.

Illalla luimme uusia kirjoja, rakentelimme legoja ja nautimme kaikesta: joulutunnelmasta, läheisistä, siitä että kukaan ei ollut oksentanut enää moneen tuntiin, suklaasta, musiikista ja ja ja ja :)

 Ensimmäinen lego, poliisirekka, piti saada heti koottua.

Joulupäivänä tarkoituksenamme oli lähteä Kätkäsuvantoon, mutta tauteinemme päätimme jäädä vielä kotiin. Tapaninpäivänä lähdimme ja juuri kun pääsimme sinne, olikin alkamassa mummukkolan tuhoaminen, onneksi kuitenkin vain pipariversion.

 Olen myös harrastellut välillä ompelua. Otsolle tein yöpuvun, josta tuli tietenkin sen lemppari, kun ompelin siihen ninjago-kasvot.
 

Loppuun vielä pari vanhaa vanhaa kuvaa, kun kävimme tenavapartion kanssa palolaitoksella. en ole muistanut laittaa näitä aiemmin kun olivat jossain Miikan kameran syöveresissä, mutta tässä nyt kuitenkin.

 

 

Tähän päivitykseen olisin halunnut muitakin hauskoja juttuja lasten suusta, mutta laitanpa tämän menemään nyt tällaisena, seuraavaan juttuun sitten niitä!