Meijän ihana joulu

Tässäpä meijän ihana joulu kuvina. Anja-mummu ja Jaakko-ukko järjestivät meille mukavan joulun. Kätkäsuvantoon tulivat kaikki Miikan sisarukset puolisoineen ja jälkikasvuineen. Mummukkolan pirtissä peuhasivat siis serkukset Andre 7, Lumi 6, Lenni 3, Otso 2, Tuomas 2, Matias 2, Aarni 9kk ja Helmi 7kk. Olihan siinä menoa ja melskattä, mutta myös serkusrakkautta ja aitoa joulun tuntua.

Me saavuimme Kätkikseen ekoina, jo keskiviikkoiltana. Majoituttiin yläkerran makuuhuoneeseen. Aarnille oli matkasänky, meille parisänky ja Otsolle ihana sohvasänky. Katsokaa nyt miten tunnelmallista! On se vain onnellista, että meillä on tuollainen mummukkola, jonne kaikki hyvin mahtuvat ja tuntevat olonsa tervetulleiksi.


Aatonaattona lähdimme Miikan kanssa suorittamaan meille annettua kuusenhakutehtävää. Minun piti laittaa kelkkahaalarit päälle ja pikkusen isot huopakumpparit jalkaan, koska minun omat talvivaatteet ja kengät ovat kuulemma hienosteluvaatteita ja kelkkahommissa pitää olla kunnon vermeet, jotka saa alkaa haista bensalle. Kaiken kruunasi kuulosuojaimet ja niin etelän tyttöä vietiin pitikin Muonion mettiä.


Kuusi haettiin tietenki omilta mailta. Täälläpäin suomea ei ole onneksi vielä kauhean paksua lumikerrosta, joten selvittiin keskivaikealla kahlaamisella arvioidessamme sopivinta yksilöä. Minulle tulee aina kuusenhakureissuilla mieleen kaikki lastensadut, joissa kuusilla on suurimpana toiveena päästä koristamaan jonkun joulua, päästä pirttiin keskipisteeksi ja saada koristeet ylleen. Ihan hassua, mutta tuntui joka kerta kun mietittiin että olisiko tämä kuusi hyvä, mutta hylättiin se kuitenkin, että kuusi olisi huokaissut pettyneenä että voi ei, en päässyt tänäkään jouluna. Ja sillä hetkellä kun mietitään, että olisiko tämä hyvä, tuntuu kuinka kuusi pidättelee jönnittyneenä hengitystään. Mutta, tällainen kuusi sai sitten tänä jouluna unelmansa todeksi.


Sitten tuotiin poika kotiin!!!


Otsokin tuli kanssamme ulos. Miika kokeili, josko linnut tulisivat syömään kädestä. Otso katsoi, mutta sitten kelkka alkoi kiinnostaa enemmän.


Ja iskä vei pienelle ajelulle, jonka aikana kelkka jöi tosin "jummiin" Otson sanoin. Vaan siitäkin selvittiin.


Ulkoilun jälkeen ruoka maistui! Aarnkikin on jo parantunut ja ruokahalusta sen huomaa. Korvien jälkitarkastus on vielä viikon päästä. Joulun kunniaksi luumusosetta tonttupojalle.


Illalla Otso leipoi mummun kanssa pullaa.


Osasta taikinaa tehtiin hauskoja pullapoikia. Saispa maistaa, miettii leipuri.




Jaakon kanssa laitoimme kuuseen valot ILMEELLÄ tottakai ja koristeluun osallistuivat muutkin.


Aarni ihasteli kuusta mummun sylistä.


Tällainen siitä tuli


Sitten koitti AATTO. Aarni täytti 9 kuukautta!


Menohalut ovat kovat, kunpa vain joku jaksaisi koko ajan kävelyttää, niin minähän hymyilen ja kävelen!


Otso miettii, että onpa täällä monta puuronsyöjää. Miika sai mantelin!


Ennen pukin tuloa Mallan koira Kyösti katsoi viisaimmaksi paeta laatikkoon.


Ja sieltähän se pukki sitten korinsa ja keppinsä kanssa rymysi siään!


Otso katseli pukkia hieman epäluuloisesti. "Ei halva pukin sylliin, ei halva." Mutta muuten kyllä reippaasti haki lahjat ja kiitteli paketeistaan.


Aarni sen sijaan tyrkättiin pukin polvelle. Ei itkettänyt, mutta kengänkärjet kiinnostivat enemmän kuin pukki.


Jee, paketti!


Ensimmäisestä avatusta lahjasta paljastui suuri suosikki: Tuomas Veturi.


Aarni tykkäsi eniten lahjanaruista.




Otso ja Lumi esittivät yhteislauluna "Jänis istui maassa" Se on Otson lempilaulu ja hän osaa laulaa sen jo yksinkin alusta loppuun. Muutkin kävivät vuorollaan esitämässä lauluja kuusen alla. Miikankin kanssa kävimme fiilistelemässä häätunnelmissa. Sekin oli mummukkolassa ihanaa kun siellä on piano. Soitin joululauluja ja laulajiakin riitti.



Tapaninpäivänä tuhottiin mummun ja ukon hieno piparkakkutalo, joka oli siis näköiskopio mummukkolan talosta. tosi hienosti lapset antoivat sen koko joulun olla rauhassa, mutta nyt serkukset odottavat lupaa käydä taloon käsiksi.


NAM NAM NAM!


Tässäpä meijän joulua. Tänään illalla tulimme takaisin kotiin. Äsken kun olin laittanut pojat nukkumaan, alkoi kuulua Aarnin itkua. Aarni oli ensimmäistä kertaa noussut seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Ihan säikähdin kun näin hänet siinä asennossa, vaikka onkin jo vajaan kuukauden osannut nousta tukea vasten seisomaan. Laskeutuminen on vielä vaikeaa ja siksi hän siellä huusikin kun ei osannut tulla alas. aarni pääsee nykyisin myös itse istumaan. konttausasentoon ja karhukävelyasentoon, mutta ei osaa liikkua vasta kuin ryömimällä.