Lomalle lompsis.

Huomenna se alkaa.....tattadaa....HIIHTOLOMA! Myös ämmi lomailee samaan aikaan ja pohdittiin, tulisiko ämmi tänne vai suuntasimmeko me etelään. Päädyttiin sitten siihen, että me lähdemme etelään, koska emme joulunakaan käyneet ja ämmi saa reissailla työnsä puolesta ihan tarpeeksi. Minullakin on ollut nyt sekä tammi- että helmikuussa Helsinginreissut, mutta olen ollut molemmilla kerroilla ilman lapsia liikkeellä ja lentäen. Nyt lähdetään sitten harrastamaan taas survivalmatkailua tyyliin bussi-yöjuna-toinenjuna-auto-kaksilasta-isorinkka-toinenkassi-kolmaskassi-lelukassi-rattaat -meiningillä :) Mutta lähtökohdat on hyvät, sillä lapset on terveinä ja odotamme kaikki ihan täpinöissämme reissua (itsellä' ehkä pieni paniikinomainen sävys, kun olen päävastuussa pakkaamisesta. Tosin Otsokin vielä nukkumaanmennessä mietti, että toivottavasti muistaa ottaa sen legoukkelin mukaan).

Mutta, vielä päivän viimeisenä tekona hieman alkuvuoden kuulumisia ja kuvasia.Kuvia olisi ollut enemmänkin, mutta miulla on vielä hieman teknisiä ongelmia Miikan kuvien kanssa, koska ne ovat nykyisin jotain muutta kuin jpg-muotoa ja se tuottaa erinäisiä ongelmia.

Kerronpa ensin vähän poikien kuulumisia ja sitten siitä, mitä kaikkea olemme puuhailleet.
Ensin Aarni, jonka perusilme valokuvissa on tässä:

Aarni on oppinut puhumaan! Viimeinkin! Tosin R on L ja S on T ja siksipä puhe kuulostaa vielä aika vauvalässytykseltä "Minä ittun tättä", mutta kun lauserakenteita ym. kuuntelee tarkemmin, ne ovat jo tosi hienoja ja monimutkaisia ja sanavarastossakin on sateenkaaresta lähtien kaikenlaista. Aarni myös tykkää puhua, aiemmin tuntui, että alkoi puhua kunnolla vasta sitten, kun oli hänen kanssaan kahdestaan, mutta nyt Arska selittää kaupankassoja myöten kaikille asiansa. Ihan kaikki eivät välttämättä ymmärrä, jos eivät tiedä yhtään, mistä aiheesta Aarni selostaa.

Joskus en tajua mitä Aarni yrittää selittää. Silloin tällöin hän keksii, miten sa asian sanottua niin että ymmärrän. Joskus, jos joudun pari kertaa kysymään, Aarni vain toteaa "juukei-puukei" (=juukelispuukelis), en tiedä mistä se sanonta on tullut, vähän kuin höpönlöpön, ehkä jostakin lastenohjelmasta.

Aarni on innostunut askartelusta. Piirtämistä hän harrastaa silloin tällöin, mutta kaikista ihaninta on saksilla leikkaaminen! Aarni saattaa ottaa kattilan leikkikeittiöstä ja sitten istuu pöydän ääressä ja pilkkoo sinne paperia saksilla.

Nuppipalapelit onnistuvat jo tosi hyvin, mutta jos kokeilee tavallista, hermo menee hetkessä. Olemme nyt tehneet palapelejä vähän enemmän, ne ovat olleet kaapissa jonkun aikaa, mutta nyt laitettiin "iltaisten siivousongelmien" takia pikkulegot vähäksi aikaa varastoon, niin palapeleillekin on jäänyt aikaa.

Aarni on aika reipas, eikä pikkuaisoista käy itkemään, paitsi jos on nälkäinen. Ruuan parissa Aarni viihtyy, niin apuna sen tekemisessä kuin pöydässä syömässäkin. Yleensä keskustelu menee näin:
-Äiti, mitä tättä on?
- Lanttua.
- Nam, mie tykkään lantutta. Mie tykkään tättä (kaikesta). Tää on totin totin yvää!
Ennen se meni vähän niin, että jos Otso kieltäytyi syömästä, Aarni kieltäytyi perässä, mutta nyt Otso saa nirsoilla ruhassa aivan yksinään. Joskus Aarni yrittää houkutella Otsoakin syömään: "Otto tää on yvää! Tää on makolia! (=makaronia)"

Eräänä iltana lasten olisi pitänyt siivota lastenhuonetta, mutta kuten tavallista, siellä homailtiin jotain ihan muuta. Ja äitillä saattaa joskus silloin vähän hermo mennä. Mutta kun tulin lastenhuoneeseen ja huolimatta siitä, ettei siellä tehty mitä piti, miun sydän jotenkin heltyi tämän nähdessäni: Aarni oli järjestelemässä suloisessa "pikkulapsi-istunnassa" muumeja säntilliseen piiriin ja kertoi kaikille heidän paikkansa ja laittoi ne omalle paikalleen. Tämäkin on juuri tyypillinen Aarnin leikki :D

Aarni on ulkoilmaihminen! Hän on aina valmis lähtemään ulos, varsinkin jos pääsee iskän kanssa lumitöihin tai laittamaan linnuille ruokia. Kauppareissuja Aarni myös rakastaa. Sitä, että saa painaa hedelmävaa´asta oikeaa nappia, valita yhdet vanukkaat Otsolle ja itselle sekä laittaa ostoksia hihnalle. Eräänä päivänä olinkin käynyt kaupassa ilman Aarnia ja kylläpä se häntä harmitti. Ei Aarni itkemään käynyt, mutta otti tuon "puristan-huulet-yhteen-ilmeen" ja ilmoitti "Mie meen ykkin kauppaan. Äiti anna lahaa."
Sanoin, ettei kauppaan tarvitse enää mennä, mutta Aarni vain totesi "Mie meen kauppaan". Niinpä hän alkoi vetää vaatteita päälle villahaalarista lähtien. Lähdin itse korikseen ja sanoin lähtiessäni Miikalle, että pidä silmällä, se saattaa oikeasti lähteä ja niinhän se oli lähtenytkin. Miia kävi sitten hakemassa pihaltaka takaisin sisään ja sylihoitoon.

Aarni on aloittanut ensimmäisen oman harrastuksen, tanhun! Enemmän se on musikkiliikuntaa lapsille, 3-6 vuotiaille. Kyllä siellä on ihan tanssiesityksiäkin jo harjoiteltu, mutta Aarnille se on tärkeää ihan motoriikan kehittymisenkin kannalta. alkukankeuden jälkeen Aarni jo aivan odottaa tanhua ja olen ottanut sieltä videoita puhelimella, joita sitten yhdessä kotona katsellaan ja muistellaan. En viitsi laittaa niitä videoita tänne, kun niissä näkyy sen verran muitakin tanhuajia.

Isoveli on tärkeä, mutta osaa Aarni jo puolustautuakin. Jos Otso kysyy, etä "milloin minä saan leikkiä tuolla?", Aarni saattaa todeta: "Et kokkaa!" (=koskaan).
Aarni tykkää kysyä minulta: -Äiti, miten paljon tie tykkäät miutta? ja sitten pitää käsillä näyttää. Tarina jatkuu: "Kyty miten mie tykkään tiutta?" Ja sitten kysyn ja Aarni näyttää sormillaan ihan pikkuisen. Sitten minun pitää käydä leikisti itkemään ja sitten Aarni levittää kätensä ja näyttää, miten paljon oikeasti tykkää :D On meillä kehittävät leikit, mutta tuosta Aarni tykkää.

Sitten Otso-Odessiivi. Otsolla on joku mikä lie taantuma menossa sen suhteen, että siinä missä Aarni haluaa olla mahdollisimman iso poika, olla reipas ja yrittää, Otsolla on vähän "en mie osaa" ja itkuherkkyyttä ollut ilmassa. Toisaalta Otso on jo tosi iso poika ja muistaa kaikille ilmoittaa, että on neljä ja PUOLI vuotta, mutta sitten taas jos Aarni vie vaikka lelun kädestä, ensimmäinen reaktio on aina heti kauhea parku ja vollotus. Siitä olemme puhuneet ja yrittäneet saada ähemmäksi, mutta vielä ei ole mainittavia tuloksia.

 Otson kanssa voi jo käydä järkeviäkin keskusteluja ja hän on innokas oppimaan uutta. Huomaa, miten sanavarastokin kehittyy koko ajan vieläkin ja Otso tarttuu sanoihin joita ei ymmärrä. Joku päivä ruokapöydässä mainitsin sanan fani, ja Otso sitten siitä kysyi, mikä se on. Selitin ja Otso alkoi heti luetella, että mie olen ninjafani, legofani ja kissafani ja mitähän muita niitä tuli. Tänään hän kyseli, mikä on Kalevala.
Otsohan on myös kiinnostunut oppimaan englantia kun meillä käy ulkomaalaisia vieraita niin paljon.
"Äiti, mitä on enklanniksi musta ninja?" "Äiti mitä on enklanniksi palomies?" Kerran myös kysyi, että "Mitä on enklanniksi mie kävin kakalla?", mutta siihen totesin, että ei sinun kaikkea tarvitse vieraille raportoida.

Ulkomaalaiset tekevät meille myös monesti ruokaa, eivätkä ne ole aina äidin ruokalistalta. Eräänä päivänä saksalaismies teki pastakastiketta, jossa oli mm. herkkusieniä ja katkarapuja. Aarnin mielestä tietenkin "totin totin yvää!", mutta Oso ilmoitti, että syö pelkät makaronit. Lopulta pakotin kuitenkin maistamaan kastikettakin ja aloin syöttää. Otso avasi suunsa ja kysyi vapisevalla äänellä: "Kuolenko mie?" Ulkomaalainen kysyi, että mitä se tarkoitti ja kyllä häntäkin nauratti. Ja Otso lopulta söi annoksensa loppuun.

Otso oli minun kanssani helmikuun puolivälissä partiotapahtumassa Sodankylässä yön yli. Kävi vain niin harmisti, että hän tuli kipeäksi melkein heti tapahtuman alettua. Otsolle nousi kauhea kuume ja aluksi kun oli väsyneen oloinen, ajattelin, että häntä ei vain huvita lähteä ulos. Eka toimintapiste oli palolaitoksella ja kun sielläkin haki vain koko ajan makoilupaikkaa, tajusin, että taitaapi olla oikeasti sairas. Kuumemittari sen todisti ja meillä meni se tapahtuma aikalailla lepäillessä. Kyllä Otso sitten loppuvaiheessa piristyi ja oli kyllä tosi reipas ja sosiaalinen koko ajan.





Helmikuun alussa olimme koko porukka seurakunnan järjestämällä perheleirillä.Siellä oli mukava viettää aikaa yhdessä oman perheen ja muiden perheiden kanssa. Paikka oli ihana: pihalla oli eläimiä, talossa hyvin tilaa ja pihalla vielä kotasauna, jossa saimme saunoa ja viettää iltaa kodassa.

Leirillä tehdään aina myös mukavia askarteluja, tällä kertaa lasten käsissä syntyivät hauskat lumiukot. Aarni valitsi vähän isommanpuoleiset silmät :D

 

Koko perheesäti tehtiin myös silhuettikuvat. Niistäkin tuli loppupeleissä aika hienot, vaikka piirtäminen oli hieman haastavaa lapsista. Otsolla onkin kuvassa aika kauhistunut ilme, suu puoliksi raollaan...

  

Lauluista ja leikkikavereista ei ollut pulaa.

 

 

Tässä vielä kuva illanvietosta.

Kuten jo alussa mainistin, minulla on ollut parikin Helsingin reissua. Miika kävi toisena viikonloppuna Kätkäsuvannossa, ettei tarvinnut olla yksin kotona. Toinenkin hyvä syy vierailuun oli, nimittäin äijä oli tuonut jouluksi mummukkolaan napakelkan ja sitä päästiin nyt testaamaan. Jouluna testaaminen jäi kun jäälle oli noussut vettä, mutta nyt vauhdit olivat ainakin kuvista ja pyörityksen jälkeisistä ilmeistä päätellen hyvät!

 Viime viikolla meillä oli täällä Anna hiihtolomavieraaana ja pojat pääsivät ensimmäistä kertaa elokuvateatteriin. Kävimme katsomassa Röllin!
















Mutta nyt lepäämään, että huomenna jaksaa reissata!