sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulun odotusta

Yön pimeinä tunteina huomasin kauhukseni, että viimeisin päivitys on kahden kuukauden takaa. Siispä ennen pahimpia joulukiireitä muutamia jouluisia ajatuksia. Tosin tänä viikonloppuna olen saanut vaikka mitä ehtyä, pojat ovat olleet NELJÄ yötä Kätkäsuvannossa Miikan kanssa!!! Minä YKSIN kotona! Kohta he saapuvat tänne halittavaksi, ikävä ei ole kyllä vaivannut ja ihanaa onb ollut saada puuhata rästihommia.

On se kyllä somaa odottaa joulua lasten kanssa. Kaikki tarinat tontuista menee läpi ja jokainen uusi joulukoristeesta, joka jonnekin laitetaan, huomataan. Aamulla herääminen on helppoa, kun sanoo taikasanan: joulukalenteri! Otsolla se on mallia Lego ja Aarnilla Muumi. Ovatkin tosi kivat kalanterit. Sitten on vielä epämääräinen kasa muita kalentereita, joita availlaan pitkin päivää. Otso on oppinut tunnistamaan numeroita kun pitää saada tietää, mikä luukku avataan. Viime viikolla oli hoitopaikan pikkujoulut, joissa kävi joulupukki ja ensi viikolla partion.

Kävimme tapaamassa ihan oikeaa joulupukkiakin Napapiirillä! Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli. tuisteja oli jo paljon ja pukin luo sai jonottaa melkein tunin. Onneksi siellä oli niin paljon imeteltävää, että se meni hyvin. Olisi vierailun voinut jättää väliinkin, mutta Otsolla oli pukille tärkeää asiaa. Hän oli edellisenä iltana kirjoittanut kirjeen ja se piti saada perille! Sanelin kirjaimia ja mietimme niitä myös yhdessä. Otso kuulee jo aika hyvin, millä kirjaimella sanat alkavat ja mihin ne loppvat. Välillä tuli vähän huonoja kirjaimia, niiden päälle piirrettiin kukkia. Otso sanoi itsekin: "Tuli vähän huono. No ei haittaa, laitetaan kukka."
Ninjat ovat nyt siis toivelistan kärjessä, jotakin ihmeellisiä pieniä legoukkelleita, jotka pyörivät hyrrän päällä ja joilla on miekkoja... Ja tietenkin mitä ihmeellisemmän nimisiä kuten Lloyd XZ tai Shlitraa ja niitä vhreitä ninjojakin on aika monta erilaista, tai siis ninjoja ovat vaan ne joilla on huivi ja muut taistelevat ninjoja vastaan ja sen vihreän ninjan täytyy olla juuri se tietynlainen. Huh kun vaikeaa!!! Ja juuri SEN vihreän ninjan löytäminen meinasikin olla melkosen hankalaa! Menin tietenkin googleen ja se näkyikin monessa pukin pajan sivukonttroissa, mutta kapas: sold out ja loppuunmyyty. Onneksi viimein onnistuin huutonetin kautta.. Joulu pelastettu!


Lista vietiin joulupukille ja pukkia ainakaan nämä pojat eivät pelkää. Otettiin heistä siellä kuvakin :)

 Joulupukkivierailun jälkeen oli vuorossa TitititititititititititiNALLET! Olimme bussireissulla, ajoilma olikin aika vetinen ja kauhea, mutta kyydissä istuen meni rennosti. titnallet esittivät "Hei me lennetään" -shown ja lentokoneen matkassa mentiin ympäri maapalloa. Lopuksi sai vielä halata nalleja.


 Jäähallissa oli esillä myös mönkijä joka keräsi yhtä paljon ihastusta kuin nallet. Ja näin se menee, isoveli määrää minne mennään, pikkuveljen paikka on perällä (vaikka se vähän risoo joskus, miettii Aarni)
Jotenkin tuntuu, että tänä syksynä olemme harrastaneet paljon muodikasta KOTOILUA. Kauhean vähän on tullut kylästeltyä eikä meilläkään kauheasti ole vieraita käynyt juhlia lukuunottamatta ja naapurin Valtteria. Mutta niin se vain menee, että kun 16 aikaan haen lapset, 16.30 ollaan kotona, 17 jälkeen syödään ja kello 18 olisimme valmiita lähtemään, jos johonkin haluaa mennä... niin ei sitä sitten enää halua/jaksa mennä. Ja varsinkin Otso kaipaa sitä, että saa illalla leikkiä omilla leluilla. Hän herää aamuisin niin myöhään ettei silloinkaan ehdi ja kotona on kuumella paremmat lelut kuin hoidossa. Otsolla on tiistaisin Tarzan-kerho kello 17-18 ja joka toinen keskiviikko on tenavapartio kello 18. Siinä on ihan kylliksi ohjelmaa.
Kotona voi leikkiä, leipoa tai vaikka kylpeä. Tässä kuvassa Aarni 2 v. 8 kk (24.11.)
 


Pipareitakin leivottiin eka satsi, sen verran mitä Miika jätti taikinaa syömättä. Kovin paljon ei varsinaisia pipareita tullut, kun teimme piparitalon. Oson mielestä siitä tuli mahtava ja "Äiti on paras, kun teki meille piparkakkutalon!". Joka aamu kun he heräävät, juostaan katsomaan, onko piparkakkutalo tallella, ja vieraitakin muistutellaan, että sitä ei saa syödä. Saapa nähdä miten tänä jouluna käy, viime jouluna ranskanpastillit katosivat aika näppärästi katolta...




Teimme vielä toisenkin reissun Rovaniemelle, kävimme teatterissa katsomassa esityksen Viiru ja Pesonen. Se oli aivan ihana! Mieleenpainuvin kohta oli se, kun Viiru säikähti pihalla mäyrää ja meni tynnyriin piiloon. Sitten Pesonen tuli etsimään häntä ja lapset alkoivat neuvoa: Se on tynnyrissä!!! Pesosraukalle oli kuitenkin käsikirjoitettu sen jälkeen vielä viisi minuuttia repliikkejä ja hänen piti etsiä Viirua ullakolta, katolta, sängystä ja vaikka mistä. Lapset karjuvat minkä kurkusta lähtee: "Se on TYNNYRISSÄ!!!" Pesosen pitää vain sulkea korvansa ja etsiä sitä muualta. Joku lapsi huusikin: "Ekkö sie kuule, se on tynnyrissä!" Ja siihen joku toinen tosi: "Ei se kuule."


Molemmat reissut menivät tosi hyvin, ei tarvinnt hermoja kiristellä. Pojat istuivat bussissa paikallaan ja meillä oli tosi hauskaa. Myös Sodankylässä käytiin yksi retki, siellä oli merirosvoteatteria. Kulttuuria on ainakin nautiskeltu. Ja juuri kun puhui, että olemme kotoilleet. No, viikonloppuisin olemme aina jossakin käyneet :)

Töissä alkaa loppukiri, onneksi tänä vuonna meillä ei ole joulujuhlavuoroa vaan itsenäisyysjuhlat. Jää aikaa enemmän korjata kokeita ja kirjoittaa todistuksia...

Mutta, nyt vielä tekemään muutama homma, enneku porukka saapuu tänne!


1 kommentti:

  1. Kiitos ihanaiset! Kiva on ollut seurata teitin elämää. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Toivottavasti saadaan jatkossakin kuulumisianne:)

    Glökimummo

    VastaaPoista