tiistai 7. helmikuuta 2012

Vanha äiti kävi vanhempainillassa

Olin tänään lähdössä elämäni ensimmäiseen vanhempainiltaan, vanhempana. Toisessa roolissa olen jonkun kerran ollut, mutta en tässä. Tässä meidän keskustelu:
Ä: Mie lähen nyt sinne vanhempainiltaan.
O:Äiti, ootko sie vanha?
Ä:No en!
O:Et sie voi sinne sitte mennä!
Ä: Voin mie mennä, ei siellä tarvitse olla vanha.
O:Ei siun piä sinne mennä jos et oo vanha.
...
Kun tulin kotiin, kysyin herra O:lta, että muistatko missä olin. Otso vastasi: Vanhustenillassa. Sitä ennen tuumi, kun sanoin että Arjakin (=hoitotäti)f oli siellä, että "olitteko te hippokisoissa?" :D

Iskä oli sillä aikaa antanut lapsille iltapalaa. Ei tainnu olla puuroa ja porkkanaa Aarnin naamasta päätellen..



Illalla Aarni oli kömpinyt Otson viereen. Yhtäkkiä Otsolle tuli pissahätä ja juoksi vessaan. Kävimme taas keskustelua:
Ä:Olitko lukemassa Aarnille iltasatua?
O:Olin lukemassa mut nythä mie oon pissalla!
Oho, tuli kala miun pippelistä!
Ä:Ahaa?
O:(Aarnille) Oon tulossa, oon tulossa!
*juoksee huoneeseen*
O:Aarni, käy tohon miun viereen.

...ja sitten luettiin Tomppaa:


Tilasin pojille täältä palomieskypärät, koska se tuntuu olevan nyt molempien suosikkiammatti, varsinkin Otson. Hän hokee monta kertaa päivässä:"Kun minusta tulee iso, minä kasvan palomieheksi! Sitten mie menen sammuttamaan tulipaloja. Äiti, tuleeko sinustakin palomies?"





Täällä vaan mahottomat pakkaset jatkuu. Ja mitä Miika tekee? Mittarissa on -33, niin hän lähtee Pallakselle retkelle kaivamaan lumiluolaa ja yöpymään siinä. Huh huijaa. Mutta kattokaa nyt, miten onnelliselta se näyttää. Huvinsa kullakin. Minua vaan vähän sunnuntaiaamuna hermostutti, kun mitään elonmerkkejä ei ollut tullut kännykkään vielä 10.45... olin jo kuitenkin aamusta asti odottanut. Vihdoin puhelin soi ja vaimon huolesta hämmentynyt mies "...Mitä? vastahan me herättiin!"



Lasten kanssa harrastettiin lähinaapurustomatkailua. Kävimme ensin kuokkimassa uusimpien Hillapolkulaisten luona ja kun sieltä lähdimme kotiin, kännykkään tulikin kutsu synttäreille toiseen taloon Hillapolulle. Kävimme kotona syömässä ja Aarni päiväunilla, sitten suuntasimme uuteen kyläpaikkaan. Viikonloppu oli mukava, vaikka ulkoilla ei voitukaan- Leivoimme Runebergin torttuja, niistä tuli vain vähän pula-aikaversioita, en ollutkaan muistanut hankkia kaupasta paria tärkeää ainesosaa kuten mantelijauhetta ja ohje oli omasta yläasteen aikaisesta (lamavuosien) kotitalouskirjasta. siksi meijän tortuista tuli korppujauhomuffinseja. Kuorrutteen ansiosta ne muistuttivat kuitenkin ulkoisesti sitä mitä pitikin.







Loppuun vielä Aarnin 1v. 10kk huikeaa sanavarastoa. Aarnin suuri bravuuri on osoittaa ulkona kuuta ja sanoa: KUU!
Koira=hauhau
Iskä=kääkkä
kelkka=keekka
kukka=kukkii
kiitos=kak (kuten on ollut jo kohta vuoden :D)
hevosen, kissan ja joidenkin muidenkin eläinten ääniä osaa matkia :)
muumi=mammam
Kaikki muut ovat sitten TUO, KA tai KÖ :D

Mutta nyt ihan viime päivinä on tullut jonkun verran uusia ääntelyitä, siitä se lähtee. Ja varsinkin jos pyytää Aarnin toistamaan, se onnistuu aika hyvin.

Laitanpa vielä tämän päivityksen loppuun taidetta! Pojat ilahduttavan paljon hoitopaikassa piirtävät ja värittävät ja saamme työt aina kotiin. Otso on kehittynyt varsinkin värittämisessä tosi paljon. Täytyy taas kiitellä hoitajaa, että jaksaa järjestää taidehetkiä :) Värimaailma on vielä aika luova, mutta värit pysyvät rajojen sisällä.



Otso on myös kiinnostunut kirjaimista. Oman nimensä jo tunnistaa ja osaa kirjoittaakin, paitsi S on tosi vaikea.


Tässä sitten ihmisiä kolmevuotiaan Otson silmin ja käsin.


Ja maisemakuva, jossa on kyllä ihan tunnistettavia juttuja!


Aarnikin tykkää taiteilla, vesivärit ovat hyvä väline, mutta pysyy Aarnin kädessä värikynätkin.







Ja ihan lopunloppuun yksi iltakuva. Otsolta on pakko ottaa melkein joka ilta yölampun töpseli pois seinästä. Muuten tulos on tämä:

Hän vain lukisi ja lukisi, eikä malta käydä nukkumaan. Ehkä saatan tunnistaa tämänkin piirteen itsestäni... Kirja tai lehti laitetaan poiis vasta sitten, kun se on pari kertaa läsähtänyt naamalle (koska meinaa nukahtaa se kädessä).

3 kommenttia:

  1. Siun blogit on aina hauskoja mutta tämä oli yliveto! Ihania juttuja ja tarinoita. Hienoa että olet pitänyt yllä tuota Runebergin torttuperinnettä, niistä minulla on sekä melkein traumaattisia että suloisen ihania muistoja (niinkuin varmaan sinullakin!).

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa!! Pojat ovat kyllä niin nam!
    Mie muistan, kun herra 14v:llä oli puhe hakusessa, niin KUU kuului kyllä siihen suppeaan sanavarastoon. Pääsi sitten oikein lörpöttelemään kun kävimme Juhani Palmun taidenäyttelyssä :)

    VastaaPoista
  3. Olipa taas mukava lukea kuulumisianne. Onnea ja iloa elämässä eteenpäinkin toivotan.

    VastaaPoista