maanantai 22. elokuuta 2011

3-vuotisneuvolassa ym.

Elokuun alkupuolella palasimme siis tänne Kittilään takaisin. Matka meni hyvän, vanhalla rutiinilla. Vähän oli jännitysmomentteja, kun Lappeenrannasta lähtenyt juna kulki 20 minuuttia aikataulusta myöhässä ja Tikkurilassa vaihtoaikaa 15 minuuttia. Onneksi myös yöjunan tuli myöhässä niin ehdittiin vaihtaa. Matkustuspäivä oli perjantai ja se näkyi matkustajamäärissä. Meidänki vaunu oli varsinainen lastentarha, ympärillä oli myös Aarnista viikon vanhempi tyttö ja viikon vanhempi poika. Lapset olivat kyllä kiltisti, paitsi leikkiosastiolla emme voineet kauaa olla. Se oli aika täynnä ja Otso ei varoituksesta huolimatta totellut ja lähti kävelemään liukumäkeä väärään suuntaan. Sitten lähdettiin takasin omlle osastolle, huudon kanssa tietenkin. Seuraavan aamun bussimatka vähän jännitti kun kummallekaan ei ollut edes turvapenkkiä. mietin miten Aarni kiemurtelee itseään koko ajan turvavöistä pois, mutta he nukahtivatkin molemmat heti kun olivat nähneet tarpeeksi maisemia. Jes!

Miika meitä täällä odotti syli avoinna. Oli tehnyt parasta mitä tiesi; savukalaa, kasvisgratiinia, mustikkakukkoa ja siivonnut. Viikonloppu menikin itsellä tavaroita purkaessa ja kotiutuessa. Ja ehkä vähän piti miehistä siivoustakin paikkailla ;)

Piha näyttää jo aika kivalta, kun nurmikko on alkanut kasvaa. Kaikenlaista hommaa silti riittää...





Pari viikkoa on nyt eletty uudenlaista arkea, kun olen ollut töissä ja pojat hoidossa. Eka viikko (pari päivää) meni tosi hyvin, mutta viime viikolla poikaset olivat alkaneet vähän vastustamaan hoitopaikkaa. Aarni varsinkin oli itkeskellyt ja viihtynyt sylissä ruokaan asti, mutta heti kun sai ruokaa ja nukkui päiväunet, iltapäivä meni paremmin. Minun onni se, että Miika joutuu viemään lapset ja katsomaan kuinka ne jäävät itkemään perään, minä saan hakea hyväntuuliset syötetyt ja nukkuneet lapset :) Perjantaina Aarnilla oli mennyt paremmin ja tällä viikolla. Otso on monesti aamulla itkenyt kun on sinne jätetty, mutta sitten innostunut heti leikeistä kun Miika on lähtenyt. USein on ollut niin että jos toisella on ollut hyvä päivä, toisella huonompi. Joku aamu Otso oli Arjalle ilmoittanut että "Minä en halua tulla tänne, Täällä ei ole kivaa". Niin ja ekana päivänä Otso oli ruuan jälkeen sanonut että "Nyt minä olen ollut täällä jo aika kauan, nyt voisin lähteä". joku päivä Aarni oli purrut toista hoitolasta! Kotona ei koskaan, ainakaan toista lasta. Mutta pääsääntöisesti tulee ihan hyvää palautetta, ainakin niille ruoka maistuu ja ovat kuulemma tottelevaisia ja suloisia <3

Otso aina välillä kotona pyytää, että askarreellaan. Ja kyllähän suuterin lapsella kengät pitää olla, joten askartelutieteen maisteri kehittelee sitten aina jonkun idean. tällä kertaa tehtiin leijat :)




Otettiin lapsista Otson 3-vuotiskuvia, Aarni pian 1,5 v. Herramieht kirppislöytövaatteissa!










Viikko sitten maanantaina Otsolla oli 3-vuotisneuvola. Minua vähän jännitti, mitä kaikkea siellä pitää osata. Meillä on varsinkinb piirtäminen jäänyt vähän vähemmälle ja niinpä sitten kesällä treenattiin piirtämään ympyröitä, ihmisen naamaa ja puu. Ympyrät onnistuivat jo hyvin :) Sitten kuulin huhuja edellisenä päivänä, että yhdellä jalallakin pitäisi osata pomppia. Sitä treenattiin sitten edellisenä iltana :D
No, kun menimme neuvolaan, niin heti kun Otso näki sen neuvolatädin, hän alkoi pomppia yhdellä jalalla käytävällä. Sitten kun yhdessä tehtävässä Otsolle annettiin kynä ja paperi, niin ennekuin täti ehti antaa yhtään ohjetta, Otso oli piirtänyt siihen kolme ympyrää :D

Neuvola meni ihan tajuttoman hyvin! Miika sanoi, että hällä tuli melkein itku kun Otso oli niin suloinen. Ja kyllä se oli, kun teki niin tomarana ja tärkeän näköisenä kaikki tehtävät. Piti piirtää vaakaviivoja, pystyviivoja, tunnistaa värejä, sanoja, pomppia, kävellä varpaillaan, ottaa palloa kiinni, heittää, katsoa kuvia silmä peitettynä, tunnistaa kasvojen ja vartalon osia... Kaikki Otso osasi. Sitten vielä esitteli miten osasi itse riisua ja pukea ja suostui kaikkiin mittauksiinkin. Jes! Ettei tarvinnu tehdä niinkuin minun pikkuveljen kohdalla, jun hän ei uskalatanut mennä yksin vaakaan, niin piti äidin mennä mukaan. Lopuksi äidin piti mennä yksin vaakaan, että saatiin äidin paino vähennettynä. Ei, ei vaakaan. Raskaana ollessa vielä kehtaa käydä kun painonnousulle on syynsä.

Niin ja sunnuntaina juhlittiin Otsoa uudemman kerran! Pitihän Kittilän kavereillekin järjestää juhlat. Mie olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, että ehdin leipoa kaikki ja siivota, mutta kyllähän se viikonloppu juhlavalmisteluissa meni. Siivosinkin, se on erittäin "viisasta" ennen lastenjuhlia, mutta silti tuo juhlan tuntua. Ulkoistin lapset kuitille syömään, että sain alkaa jo kattaa pöytää juhlakuntoon.



Vieraita taisi käydä 26, jotenkin ne vähän paisuivat, mutta kaikki mahtuivat sisälle ja kakkuja riitti. Yllätysvieraiksi saatiin vielä Veli-setä, Lenni-serkku ja Malla-täti. Ilmapallot lensi, torvet törisi ja välillä juostiin ulkona sukat jalassa, juhlat levisivät myös naapurin trampoliinille.

Kastekynttilästä, herkuista, ilmapalloista, serpentiinistä ja Salama "mäkviin" lautasista on kolmevuotisjuhlat tehty.


Karkkikupin kingi







Miksi mie en nyt tähän aikaan illasta muista Otson hauskoja juttuja. Kirjoitan kaikki mitä muistan. Otso aina tarkkaan kuuntelee mitä men puhumme, yksikin päivä kysyin Miikalta että ovatko nuo putkipihdit? Otso alkoi sitten selittää että "Miulla oli kesällä punkki, sitte Aalnilla oli ja miulla oli. Sitten oli punkkipihdit." Me ihmeteltiin että miten sillä nyt se tuli mieleen, mutta oli kuullut putkipihdit punkkipihteinä ja sillä alkoi sitten selittää.

Otson ja Aarnin yhteiselo sujuu vaihtelevasti. Taitava tuomari saa olla, että jakaa rangaistukset oikein. On hienojakin hetkiä, tänäänkin Otso tuli esittelemään sellasita Brion keppipelleä, jossa siihen keppiin laitetaan renkaita. Otso tuli näyttämään, että oli tehnyt sellaisen. sitten se kertoi että "mie rakensin sen Aarnin kanssa yhdessä!" Mutta kyllä sitten tapellaankin...

Otsolla tulee R-kirjain jo sanan keskellekin noin joka toinen kerta. Aika hyvin kuitenkin!

Aarni oppi viimeinkin kävelemään ihan viimeisinä päivinä kun olimme vielä Lappeenrannassa. Silloin onnistui siis ottamaan lähes kymmenen askelta. Pikkuhiljaa siitä on edetty, mutta Aarni on vieläkin vähän "kävelee pyydettäessä"-tyyppiä. Toki jo nyt välillä kävelee ilman pyytämistäkin, yhtenäkin päivänä taapersi lastenhuoneesta huuliharppua soittaen :D Aarni taitaa olla vähä varovainen tyyppi. Mieluiten kävelisi sängyllä, sohvalla tai trampoliinilla. Hieman hankalia paikkoja kävellä, mutta pyllähdys on pehmoinen.

Joo ja sen myös nyt huomaa todella hyvin, miten omat kommentit tarttuvat lapsiin. Onneksi meistä ei kumpikaan koskaan kiroile. Mutta esim. kurinpitosanat kuuluu hyvin... Aarni ei saa, Aarni on tuhmeliini! Mutta yksi päivä kuului näinkin, "ei kultalakas, ei saa ottaa sitä!"


Viime viikonloppuna Miika oli lasten kanssa Kätkäsuvannossa ja mie sitten laiskottelin. No en todellakaan. Lauantaina istuin 11 (!) ´tuntia koululla suunnittelemassa kuvistunteja ym. Menin sinne puoli kymmenen ja puoli yhdeksän illalla tulin takaisin. Välillä kävin koulun keittiössä lämmittämässä mikrossa kaalilattikkoa ja söin sen tietokoneella suunnitellen samalla. Kyllä meinasin kahdeksan aikaan alkaa tulla savua aivoista ja puoli yhdeksältä pää räjähtää. Oli pakko lähteä kotiin.
Mummukkolassa oli ollut mukavaa. Otso syötti lintuja mummun kanssa, kävi poimimassa sieniä ja rantasaunassa. Sekä kuunnellut mummukkolamusiikkia. Miika pääsi tuulastamaan ja teki myös jotain aitahommia. Aarni oli herättänyt ihmetystä ruokahalullaan ja antanut kävelynäytöksiä.



Vähän jännittää :)


Ukko teki lapsenlapsille nimikyltit


Otson kanssa käydään jo keskusteluja.
-Äiti mihin sinä olet menossa?
-Minä menen töihin.
-Menetkö sinä Lukkarin kouluun?
-Sinne juuri.
-Menetkö sinä tapaamaan Elina-kummia?
-Kyllä Elinakin on siellä töissä.
-Minäkin olin tapaamassa Aarnin kanssa Elina-kummia Lukkarin koululla.

- Otso, sinä saat tällaisen leija-yöpuvun.
- En minä halua leijayöpukua, minä haluan Mikki Hiilin! Aalni saa leijayöpuvun, Otsolle tulee tuollainen Mikki Hiili yöpuku!



Tätä juttua on kirjotettu useampana päivänä ja nyt viimein laitan menemään. Kun lataan vielä loppuun pari Aarnin kävelyvideota. Eka on jostakin parin viikon takaa ja toinen sitten viime viikolta. Nykyisin Aarni jo kävelee lähes aina eikä enää konttaa! Vihdoinkin sekin taito on opittu, 1v. 5kk... Ei paha :D

Aarnin kävelyä 12.8.


Kävelyä 26.8.


2 kommenttia:

  1. Että siulla riittää noita hauskoja tarinoita tai miksipä ei riittäisi kun tuntee tyypit :) Mummulle ja ukolle terveiset, uskon että tekin pian käytte kurkkimassa täällä nasevia tarinoita "uuven talon" asukkaista.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lukea onnellisesta, elämäntäyteisestä hulapaloosta! Voimia ja kärsivällisyyttä äiteelle ja isukille! Ämmille ja äijälle kiitti terkuista ja pohjoisen syksyruska- terveiset täältä.

    VastaaPoista