Jotaki muistiinpanoja

Ei ole todellista että kuukaudet vaan vierähtelee humpshumpshumps. Pakko taas jotain kommentteja laittaa tänne. Edellisen päivityksen venymisessä vetosin joulukiireisiin ja nyt sitten muuttokiireisiin. Mutta olen kyllä tosi onnellinen että ollaan saatu koti näin asuttavaan kuntoon. Yhtään muuttolaatikkoa ei ole ollu enää pariin viikkoon purkamatta, verhot on ikkunoissa, (jopa vessassa) ja muutenki koti on jo ihan koti.

Aani muuttaa. Aarni piti huolta että pääsee muuttokuorman matkaan.


Laajempi "meillä on nyt uusi koti"-päivitys vaikka joskus myöhemmin, nyt kerron vaan jotain hauskoja lasten juttuja ja sellasta löpinää.

Miika ja Otso olivat viikonlopun mummukkolassa ja mie olin mammanpoika aanin kanssa kotona. On ollu oikea juhlaviikonloppu, on käyny kavereita saunomassa ja pelaamassa ja täksi illaksi kutsuttiin meijän uudet naapurit kylään, melkein koko kadun väki. Ihan kaikki eivät tulleet, mutta ainakin ne jotka tulivat, olivat tosi mukavia.

Nyt jotain Otson kommentteja. Otson kanssa on tosi hauskaa, en tiiä miten sitä edes syksyllä raaskiikaan lähteä töihin. Sitä ei onneksi tarttee vielä surra.

Otso esittelee itsensä nykyisin aina: -Palomestali.
Jos joku kysyy nimeä, Otso sanoo palomestali. Tai vaikka ei kysykään niin se kertoo kaupan kassoille ja ohi kulkeville ihmisille että "Olen palomestali"

Sitten kun Otsolta kysyy kuinka monta vuotta se on, Otso nostaa kaksi sormea pystyyn ja sanoo: "Näin sata vuotta."

Torstaina käytiin lääkärissä näyttämässä Aarnin korvia. Sanoin Otsolle että sitä ei tutkita kun tuntui että alko vähä jänskättää. Siellä se hoki kaikille: "Otso on iso poika, lääkäli ei tutki Otsoa" Ja lääkärille ilmoitti tämän myös ensimmäisenä ja "Otso menee tänne nulkkaan oottamaan. Otso iso poika. Lääkäli ei tutki Otsoa."

Sitten minun ei tarvitse kuin vähän vihaisesti katsoa Otsoa niin se alkaa huutaa :On kiltti on kiltti on kiltti!!!

Ja omia sanojani ja sanontojani alkaa kuulla koko ajan.
Aani taitaa helätä. Aani on aivan väsyny. Se on aivan tyhjä.
Otson kielellä tämä koti on "uusi koti" tai "uusi talo": Mennään uuteen kotiin. Ja se vanha talo on "äitin koti" Äitin kottiin Otso ei ole kyllä enää pyydellyt. Joskus kun olimme vasta muuttaneet ja Otso näki sen talon, hän halusi sinne. Mutta nyt Otso osaa kertoa että "Ei voida mennä äitin kotiin. Se on aivan tyhjä. Kaikki lelut on tuotu tänne!" Ja muutenkin kun kysyin että muistatko kun siellä oli niin kova poran ääni, et kai sinne halua, niin kummasti Otso alkoi haluta uuteen taloon.

Majanrakennus sohvatyynyistä on nyt hitti. Mie jo meinasin että nyt loppuu tuo leikki kun sohvatyynyt ovat aina lattialla, mutta sitten oli pakko heltyä kun Otso raukka seisoi sohvan vieressä murheellisena ja katseli sitä. "Otson maja. Otso ei voi mennä majaan. Otson maja on likki." Ja sitten kun anoin luvan että rakenna sitten maja, hymy palasi huulille ja ilo oli taas ylimmillään. Olkoon sohavtyynyt lattialla. Ihan sama jos nyt majanrakennus on niin hitti ja Aarnikin on siinä leikissä mukana.

Otso on myös päässy saunomaan uuteen saunaan. "Otso oli saunassa isinja Timon kanssa. Otso heitti löylyä. shhhhhh! Otsolla oli pillimehua. Oli hauskaa!"
Tällaisia tarinoita Odessiivi jo kovasti kertoo ja muistaa!

Aarnilla on eroahdistus. Ei sekään vierastamaan ole oppinut, mutta joka yö kello 23.30-24 Aarni alkaa itkeä ja siihen ei auta mikään muu kuin äidin näkeminen ja viereen pääseminen. Jos en ole ollu vielä siihen aikaan nukkumassa, Aarni on pakko ottaa lähelle niin että se näkee minut. Yksin sitä ei saa jäämään minnekään.

Aarni ei vielä yhtään konttaa, ryömii kyllä vinhaa vauhtia ja nousee pystyyn koko ajan. Alas ei oikein vieläkään pääse, siihen tarvitaan apua. Mutta Aani ossaa kävellä tukea vasten. Otso oppi temput aikanaan ihan samassa järjestyksessä. Olin ihan varma kun Otsokin nousi seisomaan ennen konttaamista ja käveli tukea vasten, että kohta se lähtee kävelemään. Mutta ei lähtenyt vaan lähti konttaamaan. Kävelyn oppimiseen meni pystyyn nousemisen jälkeen vielä melkein puoli vuotta! Konttausasento kyllä löytyy.


Nyt on ollu tosi ihania päiviä. Aurinkokin alkaa paistaa! Mie niin nautin Aarnista, joka on vielä kuitenkin vauva ja Otsosta, jonka jutuille saa nauraa ja joka innostuu pienistäkin yllätyksistä ja haluaa auttaa kovasti. Tässä vielä pari kuvaa meijän aamuisista hammaspesusessioista. Halusin ottaa Aarnista kuvan tai oikeastaan yhteiskuvan pojista, mutta Otson piti päästä etualalle. Yritin neuvoa että mene sinne Aarnin viereen, mutta ei. "Otso on tässä kuvassa!"


Aarnin hammaspesua. Söpöliini :)



Tässä poitsujen iltameininkejä.