Retkeilyä ja muuta

Heippa taas!

Kovasti aloin jo alkuviikosta tätä kirjoittaa, kesken jäi ja nyt vasta löytyi sopivat rako kun Otso meni naapuriin Niilan kanssa leikkimään ja Aarni simahti.

Me käytiin eilen sunnuntaina retkellä, kiivettiin Kätkätunturin huipulle! Olipa hauskaa saada vähän raitista ulkoilmaa ja liikuntaa. Pojat keikkuivat vielä repuissa mukana, vielä eivät omia reppuja kantele.

Otsokin yrittää näyttää peukaloilla tsemppiä isälle.


Aarni kulki äidin kanssa


Matka meni mainiosti, jaksoimme Miikan kanssa kantaa jälkikasvumme vielä mainiosti. Ilmeisesti matka olikin rankempi reppumatkaajille, sillä molemmaat simahtivat. Otso varsin ylvääseen asentoon :)


Huipulla paistettiin TIETENKIN makkaraa joka onkin nyt tosi kova juttu. Oli myös keksejä ja mehua. Otso keräili kiviä ja me juteltiin tamperelaisten tapparamiesten kanssa, jotka paistoivat omat makkaransa mustiksi.



Tamperemies kuvasi meiän pesueen


Maaruskan ihmettelyä




Huippukuva



Aarnin kuukautispäivä (5 kk) otettiin pojista kotona kuvia. Tässäpä niistä kavalkadia.










Elämästä muuten, tai siis poitsujen elämästä :)
Otsolla on ollut nyt hitti muovailuvahan muovailu. MUHAMAHAA, se itte sanoo. Ja se on ittestäkin ihan hauskaa. Tehdään ötököitä, linnunpesä ja sinne lintuja & munia, matoja ja tottakai joskus autojakin, ne ei vät vaan oikein kestä sitä kun Otso alkaa niillä sitten ajella. Tässä kuva Otson muhamaha-taideteoksesta joka esittää ötökkää.



Taitelija työssään


Yks juttu mikä sillä nyt on, on se että aina kaikkea pitää ottaa "mukkaa". Jos mennään ulos niin Ode ehdottaa milloin mitäkin lelua, että "tää mukkaa". No se vielä menee, mutta sitten kun ollaan lähdössä pois kerhosta tai kyläpaikasta ja sanon että "nyt lähdetään", niin Otso tulee aina jonkun tavaran kanssa "tää mukkaa". Paras oli kun käytiin Jasperin ja Joonatatanin synttäreillä niin Otso tuli ovelle sellainen valtava potkuauto sylissään jota se hädin tuskin jaksoi kantaa. TÄÄ MUKKAAN! Onneksi ei läheskään aina tule raivaria vaan Otso ymmärtää että se pitää jättää sinne ja sanoa heipat.

Otson kanssa pystyy jo keskustelemaan ainakin näin:
- Mika sinun nimi on? -Otso
- Mikä äitin nimi on? -Kaisa (vielä kesällä ja alkusyskysytä Otso oli päättäny että minun nimi on IITA :D
- Mikä isin nimi on? -Miika
- Missä Otso asuu? -KITTILÄ!
- Kuinka monta vuotta sinä olet? -Kaksi vuotta
- Mistä Otso tykkää? -Aanista
- Kuinka monta vuotta aarni on? -Nolla vuotta

Hienoja lauseita tulee jo: Otso löysi äitin, pikkuveli nukkuu... harmi kun niitä ei vaan muista. Joku päivä pitää ottaa muistikirja takataskuun ja kirjoittaa muistiin sitä mukaa kun niitä tulee.

Pikkuveli on edelleen NIIN niin rakas. Otsoa naurattaa välillä kun Aarni päästää ison röyhtäisyn, pissaa lattiapeitolleen tai laittaa paperin suuhun. Monesti laitan pojat vierekkäin pinnasänkyyn kun vaikka Otso herää päiväunilta ja siinä ne sitten toisiaan ihmettelevät :)






Nukkumaanmenot ovat välillä vähän hankalia, välillä menee hyvinkin. OTso on oppinut kiipeämään meidän sängyn kautta pois pinnasängystään, joten välillä illat ovat yhtä karkailua... Olen miettiny että pitäskö sille ostaa jo lastensänky, ettei sitten jouluna kun muutamme, tule liian montaa asiaa yhtäaikaa kun on uusi koti, uusi sänky ja oma huone. Yks sänky olisi jo tiedossakin jonka saisi halvalla.

Aarni se jatkaa hymyilyä, kääntyilee silloin tällöin kun huvittaa, ei välttättä joka päivä, vaikka osaakin. Aarni tykkää istua "pottatuolissaan" ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Kohta laitetaan Aarnillekin syöttötuoli tilaukseen, vaikka vielä se ei syö muuta kuin tissiä. Aarni on tosi kiinnostunut lehdistä, niiden syömisestä. Illalla kun tuntu uettä se on jo ihan nukahtamassa, iskeekin usein iltahepuli samaan aikaan kuin Otsolla iltavillikohtaus. Otso hyppii sängyllä ja Aarni kiljuu ja hekottaa :)

Nyt Otso palautettiin joten pitääpä lopettaa ja lähdetään ulos! Hauskaa viikonloppua!

P.S. Ollaan saatu ÄIJÄ tänne!!! Jee :D :D :D