perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kotielämää

Pääsiäisviikon maanantaina pääsimme siis kotiin. Se ol iilon päivä, huoli Boriksen sydämestä oli poissa ja ämmi & äijä tulivat viikoksi luoksemme! Otso sekosi onnesta kun porukkamme saapui. Vauva vauva äiti äiti äijä :) Ämmillä ja äijälle oli myös runsain mitoin tuliaisia meille kaikille, niistähän Otso myös innostui.

Tiistaina 30.3. Otso täytti 1v. 8kk. Minähän olen ottanut Otsosta joka kuukauden 30. päivä "kuukautiskuvan" ja tämän kuun kuvaan piti Boriksenkin päästä. Ämmi oli tuonut pojille samanlaiset vaatteet ja tässä he nyt ovat. Minun pikkuiset!


Ämmistä ja äijästä oli tosi paljon apua ja Otso nautti!!! Äijä kävi aina aamupäivisin Otson kanssa ulkona ihmettelemässä traktoreita ja rekkoja. Ämmi auttoi minua täällä sisällä. Laiteltiin yhdessä pääsiäistä. Rairuohot olin ehtinyt laittaa jo ennen sairaalakeikkaa ja kellarista haettiin muita koristeita. Tehtiin pashaa ja pullaa :)

Ulkoilemassa


Pashailemassa


Otso on kyllä nyt aivan hurmaavassa iässä. Helpottaa kummasti ja hauskuuttaa myös, kun sillä alkaa olla niin paljon sanoja. Ja ainakin omaa lastaan ymmärtää tosi hyvin. Elina-kummi kävi tässä tänään ja oli sekin ymmärtänyt :) Kuulemma kun oli hakenut Otson keskiviikkona hoidosta ja olivat päässet sisään, Otso oli alkanut heti vaatia "EIPÄÄ". Elina oli tehnyt leivän, mutta sitten Otso oli sanonut "AKKAA. PÄÄ" ja Elina oli ymmärtänyt aivan oikein, että makkaraa päälle. Sitten oli vielä komentanut "UUTOA". Eli juustoa :)

Otso pääsi myös käymään Lainion lumikylässä Ämmin & Äijän kanssa. Isi kävi pitkäperjantaina pilkillä melkein Boriksen kokoisia ahvenia narraamassa. Mie nautin pienestä suloisuudesta täällä. Se silkinpehmeistä hiuksista, nukkaisesta poskesta ja vastasyntyneen katseesta. Mie olen ihan rakastunut siihen pieneen poikaan, mutta ehkä se ei ole kovin vaarallista. Ja Otsoon! Mie en muuta ehdi kuin sylitellä ja silitellä niitä vuoronperään :)

Lainiolla Äijän sylissä


Otso on innostunut keinuhirvestään. Kyytiin pitää aina saada NANNE. Sitten keinutaan ja kovaa!


Otson onnenpäivät. Pääsiäismunia ja kakkua joka päivä, kun vieraita on käyny katsomassa vauvaa...


Annika ja Lassikin tässä piipahtelivat ja olivat yhden yönkin. Otso meni osingoille ku Annika söi välipalaa. Ja Annika otti meistä sitten kotoisan perhekuvan :)





Pojat on kyllä tosi samannäköisiä keskenään. Mutta eriäviä piirteitäkin huomaa, olen varma että kun ikää tulee lisää, muuttuvat vain enemmän erinäköisiksi. Tässä nyt joitain kuvia, saatte itse tulkita kumpi on kummassakin kuvassa.













Otson temppuja


Joitakin päiviä olen nyt ollut poikien kanssa kolmestaan niin että Miika on ollut töissä. Yllättävän hyvin on mennyt! Olen jopa käynyt kerhossa, muskarissa, kirjastossa ja Boris oli mukana myös kitaratunnilla. Aina aamupäivisin ollaan ulkoiltu. Otso niin tykkää ja seurauksena on myös se, että ruoka ja päiväunet maistuvat. Ja mukavasti rytmittyy päivä. Joskus on vaan vähän tylsää seisoskella yksin pihalla, olisi kivaa kun olisi äitiseuraa. Me ei vaan meinata päästä omalta pihalta mihinkään kun Otso löytää oman traktorin, vesilätäköt, vaatii minun tehdä lumikakkuja ja sitten kun koulun pihalle näkyvät vielä hyvin laskeutuvat lentokoneet, traktori käy tekemässä lumitöitä ja usein myös roska-auto vierailee. Mitäpä sitä muuta voi toivoa.

Arjen sujuvuuteen on kyllä ehdottomasti eniten vaikuttanut se, että paitsi vauva on melko tyytyväinen. Otso on ottanut vauvan niin hyvin. Antaa minun aivan rauhassa imettää ja hoitaa vauvaa. Monesti Otso haluaa tullla kattomaan kun vaippaa vaihdetaan. Suloinen isoveli. Ennen vauvan syntymää kun kävimme perhekerhoissa ja jos niissä pidin toisen lapsia sylissä, Otso lopetti heti leikit ja halusi sillä sekunnilla syliin. Ajattelin, että tällaista se sitten on kun on vauva, vaan eipä ollutkaan. Ja Otso on jopa nyt alkanut käydä isekseen päiväunille, ei tarvitse enää uneen asti silitellä ja myäs illalla. Illalla se monesti haluaa kyllä viimeisille hetkille jonkun viereen, mutta jää itsekseen rauhoittumaan ja höpöttelemään. Ja katsokaa miten hyvin Otso jo syö itse!



Boris on melko tyytyväinen. Yöt nukkuu tosi hyvin, illalla joskus itkeskelee. Tykkäisi olla sylissä aina kun mahdollista, mutta viihtyy omassa pahvilaatikossaankin. Olen ajatellut kokeilla kantoliinaa. Boris voisi tykätä, Otso ei sietänyt. Mutta Boris selvästi nauttii läheisyydestä.

Miika ja Otso lähtivät viikonlopuksi Kätkäsuvantoon. Mie vietän viikonloppua Boriksen kanssa. Myös Veli & Lenni ovat mummukkolassa. Aivan ihanaa kun Otsolla on täällä niin paljon serkkuja ja melko samanikäisiä. Nytkin niillä oli ollu Lennin kanssa mahdottomat iltavillikohtaukset mummulan pirtissä. Otso oli huutanut LENNIIII LENNIIII :)

Ristiäiset ovat 15.5. Ollaan teidettu saada nimi päätettyä ja sitä on kovasti arvailtu. Arvailuja otetaan vieläkin vastaan, mutta nimi pysyy vielä salassa. Kiva on vaan tietää, mitä muut ovat miettineet. Ristiäisiä seuraavana päivänä on sitten meidän 1v. hääpäivä. Juhlaa juhlan perään.

Nyt tämä äiskä menee nukkumaan. Olihan tässäkin nyt jotain yhdelle illalle. Nyt tämä taitaa olla sitten Otson ja Boriksen blogi.

3 kommenttia:

  1. Heippa Kaisa!

    Hyvin teillä tuntuu menevän, hienoa =) Onnea vielä kovasti ja nimiarvauksen heitän miekii, Pyry vois olla kiva =)

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea uudelle perheenjäsenelle ja ihania hetkiä lapsiperheen arkeen ja juhlaan! Miekin osallistun nimiarvaukseen, kun niitä aina tykkään veikkailla :) Annin Pyry-veikkaus voi hyvinkin osua, mutta mie heitän Sampo tai Nuutti :)

    VastaaPoista
  3. Tai Ahti tai Sisu tai Urho;)Voi kun ei päästä ristiäisiin, mutta sittenpä kuullaan myöhemmin nimi..

    VastaaPoista