Rovaniemen terkut ja Boriksen odottelua

Otson kanssa lähdimme keskiviikkona 10.3. Rovaniemelle retkelle :) Menimme bussilla ja sepä olikin ihan kiva kokemus. Ainakin tuollainen parin tunnin matka meni mukavan kivuttomasti. Otso istui bussin penkillä niin ison poitsun näköisenä, äitillä oli leluja ja eväitä repussa.



Majoittautuduttiin minun enstisen työkaverin Piritan luokse ja Pirita kävi meidät hakemassakin asemalta. Piritalla on Otsoa vuoden vanhempi Pinja ja Otsoa nelisen kuukautta nuorempi Arttu. Siinäpä meillä olikin sitten kiva perhepäivähoitola kasassa. Päivät menivät vauhdilla ja joka päivälle oli jotain ohjelmaa. Torstaina olimme kyllä aika lailla kotosalla kun Piritan lapset kävivät tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa.

Kolmikko katselee pikkukakkosta


Perjantaina käytiin kaupungilla, Otson kanssa olimme yli viisi tuntia siellä. Ei enää päiväunille nukuttaminen ostoskeskuksessa sujunut entiseen malliin... Otsoa kyllä väsytti, mutta aina löytyi voimia kammeta itsensä ylös kun äänet kuulostivat niin mielenkiintoisilta.

Lauantaina käytiin moikkaamassa joulupukkia napapiirillä kun Pirita asuu siinä ihan vieressä ja laskemassa jäämäkeä. Otso ei yhtään pelännyt, kertoikin pukille että auto ja keekka. Pukki antoi tarran jota Otso monta kertaa katseli ja totesi "puppi. puppi".

Otso oli aivan hurmiossa Pinjan rattikelkasta


Sunnuntaina käytiin sitten moikkaamassa Sannan perhettä, jotka täältä Kittilästä muuttivat Rovaniemelle. Siellä vierähtikin koko päivä. Olipa heillä vain kaunis uusi koti ja mukavaa oli höpistä. Miikakin tuli sitten illalla Rovaniemelle, mutta majoittui veljelleen ja vei meidät Piritalle yöksi.

Otso ja Nuutti taiteilevat


Otso viihtyi reissussa tosi hyvin. Pinjalla ja Artulla oli hauskoja leluja ja tosi nopeasti Otso oppi muistamaan missä on Pinjan potta, missä me nukutaan, missä Otson paikka oli ruokapöydässä jne. Joskus illalla oli vähän vaikeaa saada Otso nukkumaan, yleensä se on niin helppoa. Voi olla että se johtui siitä kun Otso nukkui patjalla minun vieressä niin pääsi siinä ryömimään ja möyrimään. Sitten se selitti aina illalla kaikkia sanoja peräkkäin joita vain osasi. Mie sanoin että "Nyt hiljaa! Hys!" Seuraavana iltana kun Otso alkoi taas höpöttää juttujaan, se kuulosti tältä. "Auto. Keekka. HIIJAA! HSS! Äiti. Tuut. HIIJAA! HSS" Otso alkoi siis komentaa minun sanoilla itse itseään :)

Nuoripari Pinja-Otso keksi myös kaikenlaista yhdessä. Jos toinen keksi jotain hauskaa tai tyhmää, toinen teki tietysti heti perässä. Nähtiin mm. hieno muotinäytös kun he löysivät Pinjan hattulaatikon ja alkoivat sovitella pipoja päähänsä ja peilailivat. Pinja myös laittoi Otsolle papiljotit :)


Yksi aamu kun Piritan kanssa laitoimme itseämme lähtökuntoon, tajuttiin että Otso ja Pinja ovat olleet pelottavan hiljaa. No, Pinja (ehkä?) oli löytänyt minun repusta Mynthon askin (ei kovin vahvoja, jotain sitruuna-hunajatapauksia) ja siellähän nuoripari istui jalat vastakkain ja Pinja syötti Otsolle mynthoneita. Melkein koko aski oli mennyt, Otso varmaan kokonaisina niellyt. Siellä se onnellisenä toisteli "kaakki, kaakki" ja Pinja antoi. Pinjalla oli purkka, joten hän ei tainnut mynthonin ahmimistalkoisiin osallistua. Vajaa kymmenen pastillia jäi rasian pohjalle kun hommat keskeytettiin...

Tällaista meno suunnilleen oli, ainakin iltaisin.


Maanantaina suunnattiin sitten äitipolille, jossa haluttiin mittailla Borista. Ultran mukaan ehkä 4,2 kiloa, mutta kun synnytyksen merkkejä ei vielä ole eikä vauva tuon isompi, kotiin kasvamaan. Sannalle oli sanottu Nooasta synnytystä edeltävänä päivänä samassa tutkimuksessa 3,5 kiloa ja Nooa oli melkein 4,5 kiloa. Onkohan Boriskin oikeasti 5,2 kg? Hui. No, me olimme tulleet Rovaniemelle vähän sillä asenteella, että vauvan kanssa sitten takaisin. Mutta kun mitään merkkejä ei ollut, päätettiin sitten kuitenkin palata vielä Kittilään. Jäätiin kuitenkin vielä yhdeksi yöksi Piritalle, käytiin seuraavana aamuna koko perhe joulupukin luona ja ajettiin Otson unien aikaan kotiin. Hyvin minäki jaksoin vielä istua, Boris käy monesti potkimaan aika kovin jos pitkään istuu. Alakylässä pidettiin pieni tauko ja käväistiin koululla. Mammuttimarkkinoilta hankittiin Otsolle pyörään istuin ja samaan pakettiin kuului kypäräkin :)







Joulupukin postikonttorista Otso löysi AARTEEN! Pönttö TÄYNNÄ TUTTEJA :D Otso oli aivan hurmiossa... Siellä oli tutteja joita lapset ovat lähettäneet tonttuvauvoille kun ovat luopuneet omasta tutistaan. Mutta Otso ei luopunut.





Veturikuski joulumaassa




Käytiin koko perhe näyttäytymässä pukille ja siitä muistona kuva


Lähetettiin ämmilään, mummulaan ja kummilaan kuvaterkut joulupukin luota ja Odessiivi postitti kuoret.


Tiistaina palattiin sitten tosiaan vielä kotiin odottelemaan. Täällä ei tarvitse niin odotella vaan elellä normaalia elämää ja lähteä sitten kun siltä tuntuu. Vielä ei ole tuntunut yhtään. Huomenna lähetys on viikon myöhässä. Suvun perinteiden mukaan Boriksen pitäisi syntyä sunnuntaina 21.3., 8 päivää lasketun jälkeen kuten minä, minun pikkuveli ja Otso. Vaan tämä taitaa olla todellinen mattimyöhänen. Tänään ahersin keittiössä, tein Otsolle pakkaseen ruokia, leivoin pullaa ja tein meille ruokaa. Eilen kävin keilaamassa ja syömässä opekavereiden kanssa. Keskiviikkona kerhoiltiin. Miikakin on nyt tämän viikon lomalla, joten levätäkin voin. Olo on kyllä melko hyvä, potkut ovat aika jysäyksiä mutta muuten ei kummempaa. Jospa ne supistukset tässä viikonlopun aikana voimistuisivat. Tiistaina pitää muussa tapauksessa mennä taas Rovaniemelle yliaikakontrolliin ja sitten pitä ätaas miettiä millä porukalla lähdetään ja miten. Mutta, eletään ja odotellaan päivä kerrallaan.

Tässä vielä kuvia eilen kotoa.







Otso näyttää missä vauva on.


Odessiivi on innostunut tekemään palapelejä, ihan yhtäkkiä tajusin että sehän osaa :)


Jokohan seuraavassa päivityksessä on Boriksestakin kuvia, muutenki ku mahan sisällä?