Joulunjälkeistunnelmia

Joulun jälkeen tiistaina 29.12. lähdimme Otson kanssa reissuun Lappeenrantaan. Edellisen yön ehdimme jo majoittaa yhtä ulkomaalaista, tällä kertaa vieras oli vancouverilainen, mutta asui toista vuotta Skotlannista. Käytiin Otson kanssa hakemassa se matkahuollosta ja oli oikein mukava poitsu. Otsokin hyväksyi alkujähmeyden jälkeen hänet leikkikaverikseen. Jatkoi matkaansa Kautokeinoon ja me suuntasimme etelään. Vähän mietitytti miten pärjään puuuhapeten ja ison mahan kanssa, mutta kaikki meni melko mallikkaasti. Otin Otsolle mukaan kunnon vanhanaikaiset valjaat, koska se kuitenkin kävelee mielellään itsekin. Niistä olikin paljon apua eikä vieneet paljon tilaa. Ostin ne Kontista varmaan jo vuosi sitten, mietin että joskus näille on varmaan käyttöä ja niin olikin :)

Lennon aikataulu osui aivan nappiin, sillä Otso nukkui päiväunia koko matkan sylissäni. Joku ihme lentomatkailussa vain on, paineenvaihtelu vai mikä lie, että joka matkalla Ode töräyttää tortut vaippaan. Niin nytkin. Töräytti ja nukahti samantien. En sitten ehtinyt siinä välissä vessaan ja lentomatka sujui hyvissä aromeissa...

Onnistuneen lentomatkan jälkeen koitti pieni takapakki, kun yleensä en ikinä ota meiän ulkovaatteita mukaan vaan laitan ne vaunuihin ja ruumaan (kaiken mahdollisen ylimääräisen käsimatkatavaran minimoimiseksi). Nyt Kittilästä kuitenkin sanottiin että ota ihmeessä ainakin joku takki mukaan koneseen, jos matkatavarat eivät tulekaan. Otin sitten oman takkini. Matkatavarat kyllä tulivat, ja samassa muistin että takki jäi lentokoneeseen. Minulla ei ollut sitten takkia ollenkaan, eikä rinkassakaan muita kuin trikoopaitoja. Koneeseen ei saisi enää palata, siivoojat eivät saa tulla lentokentän terminaalialueelle, vain jonnekin teknisiin tiloihin. Kone ei ollut ehkä enää sillä portilla johon oli laskeutunut. Kaikki löytötavarat toimitetaan Helsingin löytötavaratoimistoon, josta ne saa parin päivän päästä. Ei olut muita vaihtoehtoja kuin syöksyä ilman takkia hyytävään talvisäähän. Otsolle oli onneksi kaikki varusteet. Onneakin oli, sillä bussi Tikkurilaan tuli heti. Asemalaiturilla jouduimme jonkin aikaa odottelemaan ja yritin selitellä pyytämättäkin kaikille kanssamatkustajille ja kauhistelijoille kovalla äänellä, että UNHODIN TAKKINI LENTOKONEESEEN. Helsingin mittapuun mukaan oli nimittäin aika vilpoinen ilma ja ihmiset palelivat talvivaatteissakin. Näytin varmaan jostain hoitolaitoksesta karanneelta. Viereiseltä raiteelta lähti hieman aiemmin juna Ouluun ja eräs nainen ojensi kaulahuivin minulle siihen noustessaan ja toivotti hyvää uutta vuotta. Siitä sain sitten vähän lämmikettä :)

Päästiin onnelliesti Lappeenrantaan. Otso viihtyi junassa. Leikkivaunuussa, omalla paikalla eväitä syöden ja kävimme ravintolavaunussakin. Oli hauskaa! Äijä oli meitä asemalla vastassa. Otso innostui kovin päästessään ämmilään eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Isomummikin kävi vielä meitä moikkaamassa.

Uudenvuoden aatonaattona Otso täytti 1v. 5kk. Meillä oli kyläilypäivä. Nukuttiin tietenkin pitkään kuten lomalla pitääkin. Sitten menimme bussilla Skinnarilaan moikkaamaan meidän vaunujen entistä omistajaa Pihlaa 4v. sekä hänen kaksossisaruksiaan, Sannia ja Perttua, jotka syntyivät päivä Otson jälkeen. Heilläkin on meneillään rakennusprojekti ja kaksoset Otson kanssa samassa iässä, niin jutunaiheita riitti :) Vasta iltapäivällä saimme siirrettyä itsemme seuraavaan paikkaan, "vaippa-Hannalle". Vaippahanna on nsaanut lisänimensä siitä, että opetti minua kestovaippailun alkuun ja Hanna-nimisiä kavereita on niin paljon. Hannalla on kolme tyttöä, mutta Otso oli innoissaan kun autojakin silti löytyi. Tässä 1v.5kk-sankari tyttöjen syleilyssä.



Illalla koitti odotettu hetki kun saatiin ämmikin kotiin. On kyllä aina niin mahtavaa käydä Lappeenrannassa. Kavereitakin siellä on tosi paljon, niin ettei yhdellä reissulla ehdi nähdä kuin murto-osan :( Mutta mahtavaa on myös se, miten täysillä ämmi ja äijä nauttivat ainokaisesta lapsenlapsestaan. Kun sinne menee, on kaivettu esiin minun 29 vuotta vanha potta, palikat, autot, kirjat, palikkalaatikko, rekka, dublot ja kaikki mitä tallella on. Äijä on ottanut esiin pikkupotkurin, rattikelkan, pulkat... ja pulkkamäkikin oli pihalle tehty :) Äitin ja iskän koti muuttuu hetkessä ämmiläksi ja olohuone leikkihuoneeksi. Illalla viimeisenä ämmin täytyy käydä kurkkaamassa nukkuvaa Otsoa ja aamulla riemu on suuri kun vastaherännyt pörröpää tulee alakertaan. Olin muutamana iltana kavereiden kanssa pelailemassa ja uuttavuotta viettämässä, innokkaita lapsenhoitajia oli ja hyvin oli mennytkin iltapuuhat. Lappeenrannassa käydessä tulee aina haikea olo kun asuu niin kaukana sieltä. Olisi ihana että Otso saisi olla enemmän ämmin ja äijän kanssa. Onneksi on tämä blogi että saavat seurata pojan elämää. Ja pitkät kesälomat :) Kyllä sitten taas toisaalta tänne Kittilään palatessakin aika nopeasti taas sopeutuu elämään täällä. Itsellä on ollut niin ihannetilanne, kun kaikki isovanhempani ovat asuneet kilometrin säteellä kotoa.

Mitään niin ihmeellistä en Lappeenrannan lomalla tehnyt. Annoin ämmin ja äijän nauttia Otsosta, kävin kaupungilla, vietin uuttavuotta kavereiden kanssa, kuulin vauvauutisia, ostin meille uudet hienot rattaat (tai käytetyt) joissa on myös Borikselle paikka, mietittiin talojuttuja, vierailtiin mummeleilla ym.

Omppukummikin kävi kylässä :)Tonttulakkileikit olivat hauskoja.


Seuraavana tiistaina tulimme takaisin ja iskä meitä jo kovasti odottelikin. Oli koko koti siivottu ja puunattu, ruoka valmiina ja kaupassa käyty. Jes! On meillä hieno isukki! Tässä pari kuvaa paluumatkalta, junasta ja lentsikasta. Meidän iso poitsu reissaa. Kohta lappu kaulassa yksin ämmilään :)





Loppiaisena pidettiin perinteinen joulukorttien arvostelusessio. Tämän perinteen vein Kätkäsuvantoonkin. Levitetään kaikki joulukortit esille ja aletaan poimia vuorotellen perustelujen kanssa kortteja pois. Parhaimmat jäävät jäljelle. Joskus tosin oma suosikki saattaa tippua jo aikaisemmin, kun toinen päättää poistaa sen. Meillä meni kyllä ajatukset aika lailla yhteen. Koska kortteja oli aika paljon, valittiin kärkikolmikko kolmessa sarjassa: Lapsikortit, itse askarrellut ja valmiskortit.

Tästä lähdettiin:


Tässä lapsisarjan voittajat:


Askartelusarja:


ja valmiskorttisarja:


Saatiin joululahjaksi Bandu-niminen peli. Siinä on tarkoituksena rakentaa torneja. Aluksi mietin että onkohan tämä hauska, mutta jo eka peli osoitti että on! Yksi versio pelistä on sellainen, että rakennetaan yhteistä tornia. Palikoita on mitä kummallisempia. Ajatelin että pelihän loppuu heti, kun laitan päällimmäiseksi vaikka munan muotoisen palasen. Mutta yllättäviin pelastusratkaisuihin siinä aina pääsikin ja torni kohosi lopulta aika korkeaksi. Otso heräsi juuri oikealla hetkellä kun pelimme oli tilanteessa ettei kumpikaan pystynyt lisäämään siihen enää paloja. Otso teki tornista sekunnissa selvää, mutta olimme onneksi ehtineet ottaa taideteoksesta kuvan.


Loppuviikosta päästiin taas arkeen kiinni ja se meni hyvin. Otso jäi mielellään hoitoon. Nyt onkin enää neljä viikkoa töitä ja äitiysloma alkaa!!! Jee! Aloin jo järjestellä vauvamuskaria kun sitä ei keväälle ilmeisesti kansalaisopiston toimesta tule opettajan puuttumisen vuoksi. Niin keräsin kasaan kourallisen äitejä ja aletaan vetää sitä yhteisvastuullisesti niin että kaikki pitävät 2-3 kertaa ja saadaan muskari kevääksikin!

Otson uusin villitys on leikkiä vanhusta. Se laittaa kätensä taakse ja alkaa päästää ihmeellistä ääntä. Mistä lienee senkin keksinyt. Sain pienen pätkän esitystä videolle.

Toisen videon aiheena on iltavillikohtaus. Tältä näyttää yleensä sen jälkeen kun alkaa valmistella Otsoa yöpuvun pukemiseen ja nukkumaanmenoon. Yksi versio siitä.





Kerronpa vielä jotain Otsosta. Miika osti kaupasta pitkästä aikaa maissinaksuja, jotka olivat Otson herkkua vauvana. Hyvin tunnisti pussin ja innostui kuolaamaan ja läähättämään kuin koira. Mie sanoin Miikalle että Otso on ihankuin koira, toimiikohan koirankoulutustemput. Komensin "ISTU" ja Otso istui kiltisti lattialle. Vähän nauratti :D Sai sitten naksunsa. Täytyy seuraavaksi yrittää vielä monimutkaisempaa temppua.

Perjantaina käytiin taas kirjastossa. Löytyi pöölökirja (ne ovat nyt suosiossa) ja Puppe-kellokirja (kellot toinen suosikki) Kauheasti Otso höpöttää, nyt alkaa tulla tosi monien sanojen alkutavuja, pöllö on PÖÖ, pallo PAA, kirja KII ja kirjasto KII-TOO. Pään pudistelulla myös osoittaa mitää haluaa ja mitä ei (tai haluaisi...)

Eipä tässä kummempia. Loppuun vielä kuva Otosta uuninluukussa roikkumassa. Siinä se on usein, mitäpä muutakaan kuin tuttia kerjäämässä kun tietää, että niitä säilytetään maustehyllyllä.