sunnuntai 13. joulukuuta 2009

TADAA, täällä taas!

Täytyypäs taas vähän naputella meidän Otsonin kuulumisia tänne kun isovanhemmat ovat jo kaipailleet. Mihin se äiskän aika lienee mennytkään, ainakin joulukorttiprojektiin. Ja kovin ovat vähäisiä ja myöhäisiä tietokonetunnit, Otson kanssa tähän huoneeseen ei kannata tulla ettei käy niin kuin tänään kun kirjoitin eskareille todistuksia. Insinööri Otso tuli ja sammutti koneen ja pufffff, sinne hävisi äiskän hienot arvioinnit.

Otso on kunnostautunut muillakin osa-alueilla kuin tietokoneen sammuttamisessa. Ja ihan mahtavissakin jutuissa. Pottailua harrstetaan, hoidossa tekee joka päivä pissan pottaan ja viikonloppuisin kotonakin aina ruuan jälkeen ennen päiväunia. Tänäänki pottaa ilmestyi jättikakka ja pissat päälle. Jeeeee, hyvä Otsooooo! Muulloin kun tuona ajankohtana tulokset ovat olleet hieman kehnompia ja pissoja kuivataan milloin mistäkin.

Otso osaa jo paljon sanoja! Monia sanoa ja useita tunnistaa. Otson sanavarastoa tässä:
-äiti
-tä(h)ti
-iikka (=tutti)
-ats (=auts)
-ihaha (=heppa)
-hauvau (=koira)
-ekka (=rekka)

Ja sitten se ossaa näyttää kirjoista tosi paljon kaikkia eläimiä, leluja, sytyttää valot jos pyytää, tuomaan tavaroita, ruokailussa tapana on aina lopuksi sanoa että "syötkö vielä?" Jos Otso pudistaa päätään niin sanon "ota ruokalappu pois" ja Otso ottaa. Senkin tietää kun sanotaan että mennäänkö kylpyyn niin Otso taapertaa ammeen luo ja ja "missä on Otson hammasharja?" niin käsi osoittaa oikeaan paikkaan. Kaikenlaista! Mahtavaa!

Otso muutenkin tykkää kirjoista. Tosi usein hoitopäivän jälkeen ollaan sohvalla sylikkäin ja katsellaan kirjoja ja opetellaan sanoja. Monesti Otso lukea pälpättää kirjoja itsekseenkin ääneen.

Tässä kuva ja video Otson kylpysessiosta lähipäiviltä.




Otso ja iskän polttarilasit


Yks päivä käytiin Odessiuivin kanssa kaupassa. Annoin Otsolle ekaa kertaa pikkukärryt ja itse otin korin. Kaikki alkoi mainiosti ja Otso uskoi tosi hyvin aina kun sanoin että ei saa ottaa. Mutta sitten laitoin kärryyn pillimehuja. Otso ei ole saanu sellasita kuin pari kertaa elämässään, mutta tajusi ilmeisesti heti mistä on kyse. Alkoi nimittäin vaatia sitä heti juotavaksi jämäkällä ÄITI ÄITI ÄITI huudolla. En suostunut ja sanoin, että se pitää ensin maksaa. Niinpä Otso alkoi raivota ja minun piti raahata kassalle mahani kanssa Otson kärryt, oma kori ja huutava lapsi. Sain myötmielisiä katseita ja olin ihan hikinen kun olin selviytynyt kassahommista. Otso rauhoittui kun sai mehunsa, mutta ensin se kyllä maksettiin. Ei saanu poika periksi. Illalla käytiin vielä lasten joululauluissa kirkossa. Hikinen reissu oli sekin kun rattaiden kanssa sinne kävelin ja tietenkin myös pois, kirkossa juoksin Otson perässä. Aamu oli vielä alkanut ihanasti kun nukuin pommiin. Lähdetään yleensä 7.30 ja 7.40 heräsin kun työkaveri soitti. No, 7.50 olin jo lähtövalmiudessa, mutta ei niitä ihanimpia aamuja tuollaiset.

Tänään on tasan kolme kuukautta Boriksen arvioituun saapumisaikaan. Viimeinen kolmannes on alkanut!

Boris


Joulutorttuiltapalajälkkäri


Lusikkatemppu oli tämän illan hittikeksintö, sitä oli hauska liikutella suulla ylös-alas

2 kommenttia:

  1. Kiitos Kaisa taas hauskasta blogitarinasta. Kiva huomata että kaikista arkipäivään kuuluvista kommelluksista ja pikkuharmeista huolimatta jaksat olla iloinen ja nauttia elämästä! Mutta onhan sinulla onneksi mahtava ukkokulta, joka tietojeni mukaan kantaa hienosti oman kortensa sinne teidän kotikekoon! -ämmi-

    VastaaPoista
  2. Ja kyllä minäkin aina oottelen kuulumisia tänne...ei ne isovanhemmat ole ainoita :)
    -teija-

    VastaaPoista