Kotimatka ja ihanat päiväunet (myös äidillä!)

Kotimatka Kittilään alkoi varhain. Herätyskello soi 5.25 :/ Otson ei onneksi vielä silloin tarvinnut herätä. Olin jo illalla tietenkin pakannut. Aamupala suuhun, vaatteet päälle, aamupesut ja menoksi. Juuri ennen lähtöä vasta nappasin Otson pinnasängystä ja puin. Iskä vei meidät asemalle ja osti lipunkin sillä aikaa kun kokosin rattaita ja järjestin kuormani kuljetuskuntoon.

Aamujuna on aina täynnä bisnes-ihmisiä. Kaikille naisilla on korkokengät jalassa jotka kopisee. Ne tekeekin kyllä ihmisestä heti bisneshenkisen ja tärkeän oloisen. Kaikki olivat jotenkin niin laitetun oloisia, erilaisten hajuvesien tuoksu jäi leijumaan kun korot kopisivat ohitsemme. Olin minäki hampaat pessy, mutta muuten on viime aikoina laittautuminen jäänyt vähän retuperälle. Otso ei osaa arvostaa meikattua naamaa ja Miika osaa arvostaa minua muutenkin :)

Matka meni jouhevasti ja pian olimmekin jo lentokentällä. Käytiin vessassa suorittamassa huoltotoimenpiteet ja painelimme portille, jonne ei tällä kertaa ollutkaan kamalan pitkä matka. Koneeseen tuli aika paljon muitakin sylivauvoja.

Huoltotauolla vessassa


Miika oli meitä vastassa ja Otso ilahtui silminnähden. Kotona odotti iskän tekemä ruoka. Otso innostui ryömimään oikein pitkiä matkoja kun oli ollut koko päivän vaunuissa ja kaukalossa. Vai olisiko vähän esittänyt isälle?

Minua väsytti aivan silmittömästi. Päätäkin melkein särki. Olinhan heränny jo tosi aikaisin ja kyllähän matkat vähän tavallista kotiarkea enemmän rasittavat. Olisin voinut antaa Otson mielellään kenelle tahansa ja mennä pariksi tunniksi nukkumaan. Miikankin piti kuitenkin lähteä töihin. Otso oli yhteistyökykyinen: joi mahansa täyteen maitoa ja nukahti minun viereeni sängylle. Siinä nukuimme molemmat tunnin tirsat kunnes puhelinmyyjä herätti :/ Onneksi olimme saaneet jo melkein tunnin nukuttua, olo oli parantunut huomattavasti! Otin kuitenkin vielä buranan ja lähdimme ulkoilemaan.

Iskä haki Otson unilta


Näin jatkuu taas arki (ihana arki) Kittilässä. Otso tykääsi kun löysi tutut lelunsa ja pääsin keinuunkin. Otso on niin omatoiminen, ottaa itse vauhtiakin :)



Illalla iskä kylvetti ja äiti nukutti. Vielä vähän yskää on ilmassa, nukkuessaankin välillä yskähtelee mutta tänään on muuten ollu taas pirteämpi, hymyilevä ja nauravainen. Se on hyvä se. Ja hyvää on myös se kun kuulin, että kurkunpääntulehdusta pystytään lääkitsemään Kittilän terveyskeskuksessakin vaikka keskellä yötä vuodeosastolla (siis antamaan sitä adrenaliinikaasua) Lääkäri nimittäin sanoi että näitä kohtauksia saattaa tulla nyt useamminkin jos kerran tulee. Silloin mietin, että toivottavasti ei aina tule Rovaniemen keikkaa. Eikä siis tule. Täällähän ei ole joka ilta/yö päivystystäkään vaan se kiertää Kolarin-Muonion-Kittilän väliä. Olisi se ikävää lähteä keskellä yötä Muonioonkin ajelemaan, mutta sitäkään ei siis tarvitse tehdä :)