Perjantaipulinoita

Nyt on sitten Miikan isyysviikko takana. Tänään oli vielä yksi velvollisuus: muskarissa käynti Otson kanssa. Mie olin koko ajan ajatellut, että Miika menee sinne Otson kanssa kahdestaan ja Miika oli taas luullut että minä tulen myös. Tämä selvisi vasta n. 4 minuuttia ennen muskarin alkamista ja päättyi siihen, että Miika lähti yksin Otso kainalossa ja vaippakassi mukana "muiden äitien" kanssa vauvamuskariin :D Niillä oli kyllä ollu ihan kivaa, välillä Miika sanoi olleen vain vähän stressaavaa kun ope oli aina ennen lauluja todennut "tämä onkin jo teille tuttu laulu..." Mutta oli niistä osa ollutkin kun mie Otsolle aika usein kaikenlaista laulelen ja Miikakin joutuu niitä samalla kuuntelemaan.

En mie kyllä tiiä sainko mie tällä isyysviikolla paljon enempää vapaa-aikaa kuin yleensäkään. Aika samanlainen viikko kuin yleensäkin. Tänäänki totesin kolmelta etten ole ehtiny tehdä vielä muuta kuin hoitaa vauvaa ja tehdä kotitöitä (ja pestä hampaat). Me olimme vähän niinku sopineet, että Miika ottaisi vastuuta kodinhoidosta tällä isyysviikollaan, koska häippäsee ensi viikoksi pilkille tunturiin ja jään Otson kanssa kahdestaan (paitsi meille on onneksi tulossa hiihtolomavieraita, jee!) Miikalle kyllä pointsit siitä että se tekee kaikki kotityöt joita mie pyydän, mutta on kuin ohjelmoitava robotti. "Vie pyykit". Ja pyykit jäävät koneeseen jos en muutaman tunnin päästä muistuta että ne pitäisi myös levittää. Ja sitten eri käskyllä ne tulevat kuivaushuoneesta tänne asuntoon. Ja sanomattakin on varmaan selvää, että jälleen on annettava käsky, jolla Otson vaatteet siirtyisivät kaappiin. Ja oli Miikalla jonkun verran menojakin tällä viikolla, yritti se ne onneksi sovittaa niin että pystyi olemaan Otson kanssa silloin kun minulla oli koris tms.

Miika huiteli aamupäivän asioilla reissua valmistellen ja mie tein tosiaan kotitöitä: laitoin Otsoa unille, pesin 2 koneellista pyykkiä, siivosin koko asunnon, syötin Otsoa, leikin vauvan kanssa, laitoin sen taas nukkumaan ja lämmitin ruokaa meille. Sain postissa uusia vaippakankaita ja melkein ehdin yhden vaipan ommella valmiiksi ruuan jälkeen ennenkuin Miikan piti lähteä ja itse asiassa minullakin oli kuoroharjoitukset. Otso lähti mukaan kuorotreeneihin mutta käyttäytyi hyvin: nukkui 2 tuntia vaunuissa. Nukahti kun kävelin kirkolle, nukkui koko harjoitusten ajan ja heräsi kotimatkalla. Otso tykkää kuitenkin olla tosi paljon vaunuissa, se saattaa siellä herätä mutta jos vaunuyt ovat liikeellä, ei välttämättä sano mitään vaan makoilee tyytyväisenä hiljaa.

Kotiin päästyämme leikittiin autoilla ja pallolla. Otso on oppinut ottamaan lelulaatikosta leluja. Yritin kuvata sitä videolle mutta Otso taisi olla vielä/jo vähän uninen eikä oikein innostunut hommasta.





Otson uusista kehitysaskeleista... Sen olen ainakin nyt viimeisimmän viikon aikana huomannut, että jos Otsolta putoaa joku esine lattialle esim. syöttöuolista, aiemmin hän vain siirtyi tekemään muita hommia, mutta nyt Otso katsoo lattialle sinne minne lelu meni ja yrittää saada sen takaisin. Ja toki harmistuu jos ei saa (eli kukaan ei nosta sitä hänelle). Toinen on se, että jos Otsolle on antanut jonkun tavaran, vaikka lusikan ja ottaakin sen pois, kiukku meinaa tulla. Vaihtokaupat onneksi vielä onnistuvat eli antaa tilalle jonkun toisen tavaran. Ja myös niin alkaa tahto ilmentyä, että jos minulla on joku mielenkiintoinen tavara ja Otso kurottuu ottaakseen sen enkä annakaan, kuuluu äh äh äh äh yhyy.

Otso nukkuu minun mielestä vielä aika paljon päivällä. En tiedä nukkuuko kaikki tuon ikäiset, mutta Otsohan täyttää kohta jo 7 kuukautta ja tarvitsee vähintään kolmet päiväunet joka päivä. Tänäänkin hän nukkui klo 9.00-10.45, sitten 13.15-15.30 ja vielä 17.30-19.45. Ja sitten simahti puoli kymmenen yöunille kaikkensa antaneena. Eikä tämä ollut mitenkään erityisen runsasuninen päivä, toki nuo viimeiset päiväunet ovat yleensä vähän lyhyemmät. Ehkä päivät ovat niin toiminnallisia että untakin tarvitaan. Mutta silti Otso ei ole valvottanut yhtään yötä eikä oikeastaan edes yhtään yöllä koko elämänsä aikana. Ihan vastasyntyneenäkin se nukkui yöt läpi, ei siis vaatinut seurustelua yöllä. Söi tosin kellontarkasti kolmen tunnin välein. Unenlahjojensa lisäksi Odessiivi on äärimmäisen nopea syömään. Vähän ennen kuin Otso syntyi, ostin uuden mp3-soittimen. Ajattelin että voin kuunnella sitä sitten yöllisten syöttösessioiden aikana. Vaan aika pian huomasin sen tarpeettomaksi, sillä ehdin kuunnella vain 1-2 kappaletta kun herra oli jo hotkinut maitonsa ja oli valmiina jatkamaan uniaan pinnasängyssään. Nykyisin Otso herää 2-3 kertaa yössä tankattavaksi. En koe sitä kuitenkaan ongelmallisena, imaisuteho on niin nopea ja simahtaminen sen jälkeen.

Huomiseksi ei olekaan vielä mitään ohjelmaa. Saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan. Sen voitte lukea sitten sunnuntaina :)