~ Otson ja Aarnin elämää ~

Tammituumailuja

2012-01-18T21:11:00.008+02:00

iika laittelikin vähän joulukuvia tänne, mutta ilmeisesti saa töissä kirjotella niin paljon juttuja, ettei enää tänne jaksanut kummempia runoilla.

Nyt mie astun taas ruotuun, uudenvuodenlupauksia en blogin suhteen tehnyt, mutta yritän nyt ainakin kerran kuussa -tahtia pitää yllä.

Joulun jälkeen Annika & Lassi tulivat meille lomailemaan. Käytimme hyväksi sen, että ammattilaislaskettelunopettajan palvelut olivat käytettävissä ja vuokrasimme Otsolle varusteet.

Kyllähän se jotenkin onnistui, mutta treenit jatkuvat. Aarnin kanssa laskin pulkkamäessä, sekin oli hauskaa.

Ennen vuodenvaihdetta lensin poikien kanssa Lappeenrantaan jatkamaan lomailua. Lomalla tuli otettua poikkeuksellisen vähän kuvia. Minä autoin äitiä tyhjentämään mummin asuntoa. Kävin myös alennusmyynneissä, mutta jotenkin ei oikein inspiroitunut shoppailemaan, kun mummin asuntoa tyhjentäessä taas huomasi, miten paljon tavaraa (turhaakin) sitä elämän aikana kertyy nurkkiin ja kaappeihin.

Poikien kanssa kävimme muutamalla kyläreissulla, hoplopissa ja Otso pääsi myös sirkuksieen. Häntä ei olisi kylläkään huvittanut lähteä, jäi kai viime kesänä Sirkus finlandiasta huonot muistot. En tiedä mikä siinä oli ollut liian pelottavaa. sain kuitenkin Otson suostuteltua sinne ja kerroin mitä kaikkea siellä on. Sirkus oli sirkuskoulun esitys, joten lapset esittivät. Kerroin, että siellä mm. kävellään isojen pallojen päällä, mutta juuri sitä esitystä ei ollutkaan. Yksipyöräisellä ajelua, akrobatiaa, voimistelua, trapetsitaiteilua ym. oli ja Otso oli innoissaan! Hän vain koko ajan kyseli: "Äiti osaatko sie tehddä tuolla tavalla?" Vieressä oleijat höristivät korviaan ja nauroivat. Kotiin päästyämme esitimme sitten tietenkin itse sirkustemppuja, kaivoimme esiin "sirkushatut" ja teimme akrobatiatemppuja :)

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Kävimme satamassa katsomme tulishowta ja lasten ilotulitusta. Omia raketteja ei haluttu, muutama tähtisädetikku oli :)

Ämmilässä on aina omia spesiaalijuttuja, jotka kuuluvat sinne. Yksi niistä on ämmin ihanat korut :D Tällä kertaa pojat löysivät myös korkokengät.

Ämmiläään kuuluvat myös päiväkahvihetket, äijän kanssa tiettyjen kirjojen lukeminen kuten kuplavolkkarikirja ja ihmiskirja. Hoploppireissu sekä R-kioskilta jäätelön osto ovat myös juttuja, jotka kuuluvat ämmilään. Aarni meni Hoplopissa jo kuin vanha tekijä ja pieni apina. Välillä alkoi kuulua jostain päin sokkeloa hentoa vaikerrusta, kun Aarni oli eksynyt johonkin sokkeloon. Siksi piti välillä itsekin mennä konttailemaan ja ryömimään tunneleihin.

Hauskaa oli se, että myös Olli-eno ja Nelly lomailivat Lappeenrannassa samaan aikaan ja varsinkin Aarni oli super-innoissaan Pablosta. Pablo on minustakin maailman ihanin koira <3 Olli rakensi poikien kanssa hulppeanm korkuisen lumiukon, joka ei tosin kovin kauaa kestänyt pystyssä.

Joulupukkikaan ei ollut vielä palannut Korvatunturille vaan löysimme sen Lappeenrannan keskustan joulutorilta.

Tosi kivasti meni meidän reissumme, pojat käyttäytyivät hyvin. Otso kertoi jo kaieknlaisia hauskoja juttuja, joita ei tietenkään enää muista ollenkaan.

Lentokentällä muumeja

Otsolle on ilmaantunut ihana luonteenpiirre, joka kertoo siitä, että hän ajattelee toisia :) Eka kerta oli se, kun pojat olivat saaneet joistakin pikujouluista kaksi karkkia. Otso oli sanonuyt hoitajalle, että hän syö yhden ja toisen vie äitille ja Miikalle puoliksi. Sama juttu oli toisessakin joulujuhlassa, joissa hän sai kaksi karkkia. Ja muutenkin, jos jotain ostetaan, Otso pitää huolta, että äiti ja Miika saavat myös ja Aarni. Eräänäkin päivänä annoin Otsolle pikkupätkän lakua jälkiruuaksi, sitäkin hän alkoi heti pilkkoa iskälle, äitille ja Aarnille.

Aarnille vieläkin odotellaan lisää sanoja. Nyt hän on alkanut jo toistaa joitakin sanoja kuten kelkka = keekka, iskä = kääkkä, tähti = täh täh. Ja vaikka äänteissä ei ole aina perää, kun jotakin pyytää toistamaan, rytmi pysyy samana. Äijää Aarni alkoi hokea Lappeenrannassa, kukka ja kakka ovat myös ymmärrettäviä sanoja. Vaikka vauvat ovat ihania ja vauvavaihe, tällä hetkellä kun Aarni ei kuitenkaan ole enää vauva, odotan kovasti, että hän oppisi puhumaan ja pois vaipoista... Ehkä se on jo lähellä.
Tuttiakin olemme yrittäneet vierottaa pois, oikeastaan Aarni vierotettiin vahingossa varahoitopaikassa, kun he eivät tienneet, että Aarnilla olisi ollut repussa tutti. Nyt Aarni on kotonakin käynyt nukkumaan ilman tuttia, ihan jokunen kerta on vielä annettu jos on ollut "pakko".

Viikko sitten sunnuntaina teimme kylpyläretken, Otso oli sitä pyytänyt ja odottanut. Kylpylässä oli tosi rauhallista ja melkein kaikki ketä siellä oli, olivat tuttuja kittiläläisiä. Pojat melskasivat, miun onneksi Aarni viihtyi aika kauan myös miun suosikkialataassa, superlämpimässä lillumisaltaasa. Riemunkiljahdukset kohistuivat kuitenkin lastenaltaalle, jossa laskettiin mäkeä ja tehtiin vesihommia.

Otson tyylinäyte

ja Aarni

Mäen vieressä oli hyvä paikka uimavalvontaan

Iskä lastenaltaassa

Nyt pitää lopetella ja juttuja jäi kertomatta, pitää ottaa ruutuvihko käyttöön ja laittaa siihen muistiin päivien tiimellyksessä.

Aarni on innostunut pukemisesta. Näin "hienosti" meni yöpuvun paitakin...

Aarnilla on muuten vahva tahto! Miikan mielestä tullut äitiinsä. En kyllä ymmärrä tuollaisia kommentteja. Eilenkin veti ihan kauheat kilarit siitä, kun ei saanut mäenlaskureissulta tullessa ohjaajanpaikkaa Stigassa, kun oli Otson vuoro. Jaksoi huutaa ja raivota ja vielä pihaan tullessakin roikkua kiinni Stigassa ja vaatia lähtöä uudelle ajelulle. Jonkun aikaa siellä huusi ja roikkui ratissa kiinni, sitten hain pojan sisään. Kun otin omia kenkiä pois, Aarni lähti juoksemaan ovelle ja karkasi vielä kerran pihalle Stigaan roikkumaan. Oinas, oinas, leijona ja yksi rauhallinen Miika-jousimies, siinä hyvät ainekset perhedynamiikalle. Jos Otsokin keksii saada myöhäis-uhmaiän...no, onneksi siitä ei ole merkkejä. Ja pääsääntöisesti menee aika rauhallisesti. aarni saattaa vain jostain pienestä jutusta pimahtaa, kuten jos ei olisi halunnut, että häneltä riisutaan housut tai että mennään sisään.

Joulu mummukkolassa

2012-01-05T23:14:00.017+02:00

Joulukuvia!

Tässä kuvia joulun vietosta Kätkäsuvannon mummokkolasta ilman sen suurempia tarinoita. Joulupukkiin ihastui lasten lisäksi serkkupoikien koira :) Onneksi pukki täytti Otson toivomukset ja toi viivakarkkia (lakritsia) ja suklaarusinoita. Joulu pelastettu!
Piparkakkutalo oli taas mallia mummukkola, mutta sen tuhoaminen jäi meiltä nyt kokematta.

Terveisin Kaisan apulaisena Miika..

Hyvää joulua!

2011-12-21T21:37:00.003+02:00

Näiden tonttu- ja enkelikuvien myötä toivotan hyvää joulua kaikille lukijoillemme!

Joulupukkia tapaamassa

2011-12-14T21:41:00.004+02:00

Tänään olin poikien kanssa partion joulujuhlassa ja sinne tuli myös joulupukki! Otso oli aiemmin miettinyt joulusta, että hän ei uskalla mennä joulupukin syliin, Aarni voi mennä! Olen yrittänyt puhua, että kyllä sinäkin varmaan uskallat. No, nyt sitten joulupukki tuli ja olihan ihmeellistä. Kun joulupukki kysyi, uskaltaako joku lapsista tulla syliin istumaan, Otso ampaisi sinne rakettina. Pukki ei ensin meinannut huomata Otsoa, mutta Otso meni ihan pukin eteen että varmasti huomaa. Samassa tietenkin Aarnikin lähti ja meni toiselle polvelle. Ei ollut kameraa mukana, harmi!!! Pukki tiesi Otson nimenkin ja tontut olivat kuulemma kertoneet, että kilttinä on oltu. Poikien silmät olivat lautasen kokoiset! Tänä iltana Otso harjoitteli vielä joulupukkilaulua. Enää 10 yötä!

Joulun odotusta

2011-12-11T21:58:00.005+02:00

Onpa sitä kyllä itsekin ihan joulutunnelmissa kun lapset odottavat niin joulua. En tiedä, mitä Otsokaan joulusta enää muistaa, mutta ainakin tontut kurkkivat täällä tosi ahkerasti ja Otso tietää, että kilttinä pitää olla. Koti on puettu jouluun. Ämmi oli täällä ekana adventtiviikonloppuna ja ompelimme jopa jouluverhot :) Valoja on muutamaa sorttia erilaisissa kipoissa ja jokunen tonttunen. Ihan tarpeeksi joulutunnelman saavuttamiseksi.

Aarni on muuttanut isojen poikien sänkyyn! Pinnasänky on odottamassa palautusta, johan se 3,5 vuotta ehti meillä asustellakin. Vähän on Aarnia kai jännittänyt vielä uudessä sängyssä, ja illaksi on tarvinnut silittelijää viereen. Mutta eiköhän se siitä, ja hyvä kun ei tarvitse enää pelätä, kuka pinnasängystä lentää naamalleen kun kiipeillevät sinne mitä reittiä milloinkin.

Eikä meidän piukku Tiitiainenkään ole ihan pikkuinen. Otsoahan kutsuttiin aika ennen ristiäisiä Pikku Tiitiäiseksi. Siksi tuli ihan ikävä niitä aikoja ja herkistyin asiaa muistelemaan, kun eilen tämä Pikku Tiitiäinen oli nukahtanut nimikkokirja naamalleen.

Tänä viikonloppuna meillä on ollut taas ulkomaalaisvieraita. Viikkoon on mahtunut joulukorttiaskaretelua sekä muita tontun hommia, ulkoilua, pojilla myös yhden yön visiitti Kätkäsuvantoon. Tällä kertaa päivitys tässä, ensi kerralla enemmän. Nyt halusin vain laittaa tuon tiitiäiskuvan :)

Rovaniemen retki ja Tavallinen Päivä

2011-11-19T22:25:00.011+02:00

Tämä päivä (=lauantai, jolloin aloitin kirjoittamisen) vierähti kokonaan Rovaniemellä. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli Titinallekonsertti. Olimme siellä viime vuonnakin (Aarni ei). Halusin taas, mutta autoilu ei kiinnostanut marraskuun pimeillä liukkailla poroteillä. Niinpä aloin hommailla sinne itselleni bussikyytiä. Kätevimminhän se kävi niin, että Kittilän MLL:n puheenjohtajana ehdotin, että MLL voisi järjestää sellaisen retken. Saimme mukaan myös kulttuuritoimen, joka avusti lippujen hinnassa ja MLL maksoi bussit. Olihan siinä hommaa järjestää, mutta mukavaa oli, että saatiin kasaan kaksi bussillista Titinallefaneja.

Päivään mahtui muutakin kuin konsertti. Kaupungilla oli joulunavaus. Otso bongaili joulukuusia ja hullaantui tontuista. Näimme myös joulupukin! Sain vahvistusta "tontut kurkkii" ja "jos vielä kiukuttelet, Salama McQueen -rekka meneät jollekin kiltimmälle pojalle" -uhkauksillani. Osotostelut jäivät vähiin, mutta ilmapallot pojat saivat kun edelliset jäivät ämmilään.

Aarni oli konsertista ihan haltioissaan ja lähellä istuvat ihmiset Aarnista. Aarni kiljahteli riemusta, taputti joka väliin, heilutteli käsiään, osoitteli ympärilleen ja heilui. Otso istui asiallisemmin paikallaan, mutta seurasi tarkkaan ja taputti oikeissa kohdissa. Minä unohdin kameran kotiin, joten kuvamateriaalia ei nyt ole.

Kaupungilla Otso näki jossain kaupassa tonttulakkeja ja olisi halunnut sellaisen. Sanoin, että teille on kotona tonttulakit, mutta Otso ei meinannut uskoa. Lupasin illalla näyttää. Otso oli siitä ihan hurmiossa kun illalla sai lakin päähänsä. Halusi mennä nukkumaankin se päässä. Ostin konsertista muistoksi pehmeän Titinallen, se oli Otson valinta. Sen Otso halusi viereensä. Kumpikaan pojista ei ole ollut kauheasti pehmolelujen perään, mutta tuo Titinalle sai kyllä heti varauksettoman suosion. Otso halaili sitä koko bussimatkan, puki ja riisui.

Nyt tulee sitten kokoelma Otson kommentteja joita nykyisin tulee ihanan paljon arkeamme piristämään. Ja ne on pakko laittaa musitiin, niitä ei enää kohta muista.

Isäinpäivänä olimme kirkossa, minun kuoro ja Kittilän lapsikuoro esiintyivät siellä. Miika oli lasten kanssa katsomossa. Kun lapsikuoro oli esittänyt ekan laulunsa ja tuli hiljaista, kuului Otson kirkas ääni: IHAN HYVIN LAULETTU!
Sitten kun me lauloimme, Otso oli kysnyt: Milloin ne pienet tytöt tulevat taas laulamaan?

Kerran ruokapöydässä Otso alkoi purskuttaa maitoa suunsa sisällä ja Aarni tietenki perässä. Kielsin, niin siihen Otso totesi: "Arjan (hoitotäti) luona me aina purskutamme!" Eikä varmasti ole totta! Kaikkea se yrittääkin, mitähän kaikkea se Arjalle väittää, mitä kotona saa tehdä?

Toisena päivänä ruokapöydässä kyselimme taas, miten hoitopäivä on mennyt. He olivat olleet satutunnilla kirjastossa ja kysyimme, kävelittekö sinne ja menittekö parijonossa. Otso sanoi: "Kävelimme. Mutta minä olen vähän sellainen erilainen poika. Minä en kävele jonossa." Yhtenä päivänä sanoin tämän Arjalle, niin hän sanoi ettei ole koskaan Otsolle sanonut, että tämä olisi erilainen, mutta sanoi että se on totta jotta Otso haluaa monesti kävellä vähän muista erillään. Meijän erilainen poika :)

Otso ei meinaa suostua sanomaan Miikaa iskäksi vaan Miikaksi. Kuulostamme vähän jolatin uusioperheeltä, johon kuuluu äiti, Miika, Otso ja Aarni. Eräänä päivänä olimme ruokapöydässä ja Miika ei ollut vielä tullut, mutta lautanen oli katettu.
O: Kenen lautanen tuo on?
K: Se on iskän.
O: Ei, se on MIIKAN! Äiti, muistatko sinä Miikaa?
K: Miikahan on sama kuin iskä.
O: Ei, se on Miika.

Olemme miettineet mistä se johtuu, varmaan siitä, että minä kutsun Miikaa Miikaksi enkä iskäksi, mutta sitten taas itsestäni että "äiti sitä, äiti tätä". Ehkä miun pitää alkaa sanoa Miikaa sitten iskäksi :D

Otson suusta kuuluu myös usein: "Meille pitäs ostaa sellane" jos vaikka jollakin on ollut joku sellainen lelu tai tavara, jonka Otso haluaisi, mutta hänellä ei ole ihan samanlaista. Sitten aina samat keskustelut siitä, ettei kaikilla tarvitse olla kaikkia samoja tavaroita. Vaikka esimerkiksi kun Aarni sai oman kuun muotoisen yölampun ja Otsolla on tähti, niin eikös hänkin olisi halunnut heti kuun. "Miulle pitäs ostaa kans sellanen kuu, mie en enää tykkää siitä tähdestä. Aarnille voisi vaikka antaa sen tähden, miulle pitäs vissiin saada sellainen kuu."

Mennäänpä sitten tähän päivään, ihanaan rauhalliseen Tavalliseen Kotipäivään. Otso aloitti jo aamusta rennosti, miun piti käydä pari kertaa katsomassa että oikeastiko se vielä nukkuu ja nukkuihan se, yli KYMMENEEN! tonttulakki päässä, titinalle kainalossa. Aarni pomppasi jo ennen puoli kahdeksaa ylös ja terävällä päättelykyvyllä voi päätellä, että minä myös. Miikahan oli pilkillä, heti kun jää on sen veran paksua. sitä onkin jo monta viikkoa poltellut ajatus. Pakkasta oli ulkona samanverran kuin sisällä lämpöä, mutta pojat halusivat silti ulos. Aarni otti minua kädestä kiinni, talutti ulko-ovelle ja puki pipon päähänsä ja Otso ilmaisi saman sanoin. Niinpä lähdimme ja menimme jokapojan unelmapaikkaan, kadun päässä olevalle tallille, jonka piha on täynnä kaivureita, roska-autoja ja kauhoja.

Kotona teimme sitten ruokaa ja Aarni meni nukkumaan. otson kanssa rakentelimme dubloista eläimiä :) Otso käsitys hymystä kuvassa.

Sitten teimme jouluaskarteluja. Leikkasin ruskeasta pahvista pipareita, pojat piirsivät niihin sellaisella liimakynällä ja siihen laitettiin hilettä. Ne sulatettiin taikapuhaltimella... Otson kanssa teimme myös tontun ja joulukuusen. Otso piirsi tontulle hienon naaman. Odessiivi on alkanut piirtää ihmisiä, osaa piirtää jo esim. meidän perheen. täytyy joku kerta laittaa kuva niistä hellyyttvistä alkuihmisistä, joilla on pää, VALTAVAN kokoiset silmöt ja piiiiiiiitkät jalat. Kädet lähtevät siitä, missä normi-ihmisillä on korvat. Mutta kyllä ne iohan ihmisiltä näyttävät ja esim. Otso ja Aarni ovat kuvissa aina paljon pienempiä kuin mie ja Miika.

Sitten leivottiin vielä pullaakin!

Aarnikin halusi pullien lähelle :)

Tähän vielä loppuun isukkipäiväkuvat.

Nyt iltapuuhiin!

Loppusyksyn muisteloita

2011-11-06T13:52:00.018+02:00

Taasen on kuukausi vierähtänyt edelisestä päivityksestä, kun ei muka ehdi. Viime viikko on olikin ihan ylikiireinen, mutta ohjelmaa on riittänyt muutenkin. Blogin päivitys pitkän tauon jälkeen vaatii aina vähän paneutumista ja aikaa, sitä kuluu kun kuvat pitää valita, pienentää ja alkaa muistella tapahtuneita. Mutta, silti on kivaa, että tänne edes joskus ehtii jotain laittamaan, toivottavasti teistäkin :)

Edellisen päivityksen jälkeen ensimmäinen mainittava asia on Aarnin 1,5 v. neuvola jossa kävimme. Aarnihan oli vallan reipas, eikä siitäkään tullut huolestunutta huokailua, ettei Aarni vielä puhu. Oppi hän syyskuun puolella sanan TUTTU eli tutti ja se taitaa olla hänelle tärkeämpi kuin äitit ja isät (ainakin sanana :D) Vieläkään sanainen arkku ei ole auennut, jotakin sanantapaisia on esim.
KUU = kuuluu aina kun joku ääni kuuluu)
KUKA on myös joskus oltu kuulevinamme kun ovikello soi
KAK on edelleen kiitos
ÖH on yleensä joo ja päänpyörittäminen ei.

Että näin mahtavaa rupattelua meidän Aarnilla 1v. 7 kk :D Mutta kyllähän se höpöttelee paljon omiaan, että hiljaista täällä ei ole. Ja Aarni osaa tosi hienosti näyttää kirjoista kottikärryjä myöten sanoja sekä ymmärtää ohjeita. Ei se mikään tyhmä ole.

Neuvolatäti oli tätä mieltä: Oppinut kävelemään 1v. 5kk iässä, kävelee nyt tasapainoisesti. Suloinen, rauhallinen lapsi. Puhuu omaa kieltä, tavoitelee sanoja "tuo, tuttuu=tutti, kak=kiitos". Opettelee potalle, syö itse, tavallinen kotiruoka. Käden taito hyvä. Touhuaa paljon, "leikkii" veljen kanssa. Mitat 88,3 cm / 12,1 kg. Otso oli yli kolme senttiä lyhyempi aikanaan.

Pituus huiteli taas jollain omilla yläkäyrillä, paino taas vähän alakantissa, vaikka ruokahalua tällä herralla riittää. Hoitotäti kyseli palaverissa, että kuinka paljon Aarnille pitäisi antaa ruokaa. Hän sanoi, että on antanut nyt yleensä kolme perunaa. Olin ihan ihmeissäni, että kyllä se varmaan riittää, ja hoitaja jatkoi, että eniten Aarni näistä pojista syö, vaikka muut ovat 3-vuotiaita. Kotona ei aina ole ihan noin hyvä ruokahalu, kyläpaikoissa kyllä.

Elämäämme on mahtunut myös surua. Mummi kuoli lokakuun alkupuolella, 7.10. Olin jo ehtinyt varata syyslomaksi lentoliput ja kirjoittanutkin mummille, miten sitten tapaisimme taas. Suruviesti tuli kuitenkin aiemmin. Reissu oli siis tiedossa, mutta hautajaisten muodossa. Meillä on kaikilla mummia ikävä, mutta uskon, että hän on omalla persoonallaan jättänyt meihin kaikkiin osan itsestään. Piirteitä, joita mummissa olen aina arvostanut on huolehtivaisuus, hyväntahtoisuus ja vaatimattomuus. Mummi oli ja on minulle todella tärkeä ihminen. Nyt minulla ei ole enää ollenkaan isovanhempia.

Otsolle on siis pitänyt puhua kuolemasta. Ei hän siitä kauheasti mitään kysele, mutta miettii kuitenkin kun välillä ottaa asian puheeksi. Mummi on kuolenu. Mummi laitetaan kuoppaan, meillä on kaikilla on ikävä mummia. Sellaisia Otso miettii.

Lauantaina 8.10. käväisin ostosreissulla Ikeassa Haaparannan puolella. Hui, kun siellä meinasi käydä hullusti muutenkin kuin visalaskua ajatellen. Olin ostanut kärryn täyteen tavaraa ja vähän muillekin. Oikeastaan kaksi kärryllistä, jos tarkkoja ollaan. siinä päällimmäisenä oli iso, mutta melko kevyt taulunkehys. Ilma sattui olemaan sen verran tuulin, että kehyksen alle pääsi ilmaa ja se lensi suoraan minun päähän. Onneksi ei tullut terävä kulma edellä, nyt sain vain kipeän pään ja niskan, kun pää retkahti taaksepäin, mutta mitään vakavia vaurioita ei tullut. ei sitä arvaa, kuinka vaarallista Ikeassa käyminen voi olla. Tein hienoja ja suurimmaksi osaksi harkittujakin ostoksia ja sunnuntaina sitten vimmassa järjestelin paikkoja. Kohta on kaikki omaisuus laatikoissa :D Rakastan Ikean säilytystavaraosastoa. Miika taisi lähteä käväisemään jollain retkellä ja mie jäin Ikeahuumassa kotiin lasten kanssa.

Seuraavaan viikkoon mahtui vanhempainiltaa, Otson nimpparijuhlia (jotka vietimme aika pienimuotoisesti mustikkapiirakan ympärillä, Nina, Ulla ja Kaisa ainakin kävivät).

Milja kävi Otson juhlissa

Sitten oli perinteisiä sählyjä, koriksia,MLL:n syyskokousta ja suunnittelua, sillä seuraavana viikonloppuna oli tulossa odotettuja vieraita! Lauantaiaamuna 15.10. tänne pölähtivät Lappeenrannan tuliaiset Maria, Maiju ja Omppu-kummi. Kertasin heidän matkaohjelmansa ja ryhdyimme pakkauspuuhiin. Aikaa ei ollut haaskattavaksi, sillä vaikka lkomalaiset saivat olla täällä keskiviikkoon, itselläni oli työviikko tulossa. Lauantaina lähdimme nauttimaan ruuan jälkeen paikallisesta kyläkulttuurista Sirkan päivän juhlaan. Otimme mukaan myös retkeilyvarusteet, sillä yömme päätimme viellä Pallasjärvellä. Samalla paikalla, jossa perheen kanssa kävimme syksyllä. Suunnitelma onnistui hyvin. Juhla oli hauskan hellyttävä. Kämppä oli tyhjä ja pääsimme sinne onnellisesti, vaikka olikin pimeää ja pelotti. Nuotio loi kuitenkin tunnelmaa ja nuotioherkkuja nautiskellessa päivitimme kuulumisia. Lapset jäivät siis kotiin.

Iltavärejä Pallasjärveltä

Aaumulla herättyämme lähdimme Keimiötunturiin. Reittisuunnitelma oli siis sama kuin perheemme retkellä syyskuussa, nyt vain toisinpäin. Ilma oli mitä ihanin, aivan kuin olisi ollut kevät. Tunturissa oli vähän luntakin.

Keimiön ruokatauko

Sauna oli ihana reissun jälken. Sekä tietenkin lasten halaukset. Kuinka ihana tuo kaksikko voikaan olla <3 <3 <3 Ei sanat riitä kuvaamaan. Nämä kuvat kuuluisivat olla vähän myöhemmin, mutta sopivat tähän rakkaudenpuuskaan.

Veljesrakkautta

Sunnuntaita olikin kiva viettää kotona. Viikonloput ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen, kun olen palannut töihin.

Maanantaina lomalaiset jäivät nukkumaan, työläiset töihinsä. Olin pakannut taas vaellustavarat valmiiksi. Suunnitelmamme oli, että tytöt tulevat klo 13 koululle kun työt loppuvat ja suuntaamme kohti Leviä & Kätkää. Tällä kertaa pojat pääsivät mukaan. Maiju oli vähän toipilas eikä lähtenyt yläilmoihin. Aarni jäi pitämään Maijulle seuraa. Otso, mie, Omppu ja Maria suuntasimme sumuiseen säähän kohti korkeuksia. Kätkän reissu on aina perinne Ompun lomareissuilla, olkoon talvi tai kesä, syksy tai kevät. Minullakin meinasi migreeni alkaa hiipiä, mutta lääkkeet pelastivat ja pääsin matkaan apinanpoikanen selkärepussa. Otso odotti innoissaan makkaranpaistoa.

Kätkää valloittamaan! Kalsarit rules! Se on kuulkaa hengittävä vaellusasu!

Makkaranpaistossa

Otso piti meille hyvin seuraa kommentoimalla kaikkea näkemäänsä. Välillä käveli itsekin, kun alkumatkasta oli tasaisempaa. Silti reppukyyti oli suositumpi liikkumistyyli.

Sumussa kätkän huipulla

Alas illan pimetessä, Omppu-kummikin pääsi kantamisen makuun.

Kätkänretkeltä siirryimme suoraan KYLPYLÄÄN! Siitähän lapset riemastuivat. Laskimme liukumäkeä, kävimme ulkoaltailla, katsoimme lumisadetta, testasimme saunoja. Kaiken kruunasi illan lopuksi syödyt herkkumuffinsit. Olipahan taas päivä, Aarni simahti heti autoon, Otsolla riitti vielä jostain ihmeen säiliöstä energiaa pysytellä hereillä.

Kun vieraat keskiviikkona lähtivät, meillä alkoi omaan reissuun valmistautuminen. Perjantaina oli se odotettu hetki, kun pääsimme lentokoneen kyytiin. Jo kentällä' riitti ihmeteltävää ja elämyksiä: hihna, jota pitkin matkalaukut hävisivät ruumaan, turvatarkastus, lentokenttä erilaisine autoineen, mm. porrasauto.

Sisään koneeseen!

Lomareissu alkoikin sitten niillä hautajaisilla :( Koska siunastilaisuus oli kello 14, Aarni jäi naapurin pihalle nukkumaan. On kyllä helppo kun on sellaiset lapset, jotka eivät vierasta! Aivan turvallisin mielin Aarninkin voi jättää naapurin pihalle nukkumaan, ei se herätessään kuin ehkä hetken ihmettelee että jaa, eipäs olekaan ennestään tuttu naama, mutta mitäpä tuosta. Otso jaksoi olla siunasutilaisuudessa hyvin, esitti välillä turhankin kovaan ääneen vain uteliaita kysymyksiä. Mutta ei esim. sanonut että lähdetään pois tai minullan on pissahätä, kuten lapset monesti tekevät epämiellyttävissä tilanteissa.

Seuraavalla viikolla nautiskelimme kaupunkielämästä. Maanantaina saimme vielä nauttia ämmin seurasta ja kävimme mm. retkellä palolaitoksella. Kesälläkin kävimme, mutta silloin palomiehet olivat ruokatunnilla ja sinnehän lähdetään paloautoilla, jos hälytys tulee kesken ruokailun. Silloin näimme vain ambulanssin. Nyt oli koko kalusto paikalla ja kyllä meinasi vähän palomiestäkin naurattaa, kun pikkukäkkärä ja isokäkkärä seistä toljottivat ihan hiljaa, silmät ja suu suurina.

Ämmi ja Aarni palolaitosreissulle lähdössä

Vanha paloauto

Huippuhetki oli se, kun sai kokeilla oikeaa palomieskypärää (ehkä toinen huippujuttu se, kun ambulanssi vilkutti hätävilkkuja)

Paluumatkalla pysähdyimme puistossa, laivasta meinasi tulla vähän riitaa ja ilmeistä voitte tulkita, kuka oln kokenut väääryyttä.

Kun ämmi lähti reissuun, me kävimme vähän kyläilemässä. Kävimme katsomassa Rantalaisten uutta keittiötä ja kasvanutta lapsikatrasta. Lapsikatras ei määrällisesti ollut kasvanut, mutta koot kyllä. Urho-vauvakaan ei mikään vauva enää ollut.

Aarni pääsi markkinarinkelin makuun

Hannan & Pinjan luona, Maijukin paikalla :)

Lappeenrannassa sattui olemaan myös syysmarkkinat. Ostettiin perinteisiä markkinajuttuja kuten markkinarinkelit ja pojille pallot. Otso otti tietenkin "Salama mäk viinelin" ja Aarnille valittiin Puuha-Pete. Ja kylläpä niistä palloista riitti riemua. Heti kun pääsimme kotiin, Otso alkoi leikkiä ilmapallokauppiasta. Hän kääri pallojen narut kätensä ympärille ja tuli kysymään, minkä pallon haluan. Hintakin oli ihan sama kuin markkinoilla, kymmenen euloa. Tuli ostettua aika monta ilmapalloa sen illan aikana. Ja se leikki jatkui kyllä monta päivää...

Markkinatunnelmissa kahvipöydässä

Kaupungillakin pyörähdettiin, kirjastossa lukemassa ja katsomassa akvaariokaloja sekä taidenäyttelyä, Annin, Leevin & Tuukan luona, kirpputorilla, Hoplopissa...

Saimaannorpan kyydissä

Myös paluumatka meni hyvin, vaikka meinasi tulla vähän kiire portille, sillä se oli tosi kaukana. Aarni kärryissä ja Otso rattaissa työnsin heitä molemmin käsin pitkin terminaalia. Jäi lentokoneet näkemättä kun muuta emme ehtineet kuin portille juosta.
Iskä oli meitä vastassa. Se oli jännä, kun meillä oli kolme kassia mukana, niin Otso ihan tohkeissaan odotti matkalaukkuhihnan vieressä ja tunnisti kaikki meidän tavarat. Ja kaikille osasi kertoa, että mentiin VINNAILILLA.
Yhdessä vaiheessa Otso kävi jututtamassa lentoemäntää, otson mielestä lentäjää ja lentoemänätäkin tuli kertomaan, miten reippaasti Otso oli kertonut mihin on menossa, kuka on ja ketä on matkassa mukana. Se on vaan huvittavaa, kun Otso yhä ja aina kutsuu kotia "UUVEKSI TALOKSI". Aina lähetäään uuvelle talolle. Kaikki ovat aina sitten ihan ihastuksissaan että oi onnea, olette juuri muuttaneet. Juu, vuosi sitten.

Lomalta palaajaa ei odottanut tosiaankaan pehmeä lasku. Oli ensiapukurssia iltaisin pakollisena työjuttuna, korista, palavereja vanhempien kanssa, uintireissuja Leville, hoidon kanssa muistettavaa kuten eri hoitopaikkaa, luistelua, OAJ kokousta, koulutusta Rovaniemellä, kirjallisuuspiiriä. Yhdellä välitunnilla piti käydä hiotuttamassa hammasta, kun siitä lohksei syyslomalla pieni pala. Ja se todentotta onnistui välitunnin aikana. Näiden kaikkien menojen, töiden ja lastenhoidon lisäksi saimme myös kahtena iltana vieraita! Se oli kyllä mukavaa, rakkaita ihmisiä joita emme olleet vähään aikaan nähneet.

Ensin tuli minun Hanna-kämppis Joensuun ajoilta, olemme kyllä senkin jälkeen monta monta kertaa nähneet. Hannalla oli suloinen EMMA-koira, josta tietenkin koirafanimme Aarni innostui. Yhteistä säveltä ei vain meinannut löytyä, vaikka tämä kaksikko oli henkisesti samalla tasolla. Emma oli vähän liian liukas liikkeissään, ja Aarnia harmitti kun ei saanut Emmaa kiinni. Otso taas katsoi järkyttyneenä, miten Emma innostui saadessaan napattua poikien leluja... Otso huusi lastenhuoneen ovelta: Tämä on lastenhuone, tänne ei saa tulla aikuisia. EIKÄ KOIRIA!

Seuraavana iltana tuli Aarnin Petrus-kummi. Petrus pääsi keskelle tuttua lapsiperhehärdelliä ja teki tottuneesti temppuja sekä tarttui Aku Ankkoihin.

Keskiviikkona vannotin Miikalle, että viikonloppuna ei muuten tehdä mitään, eikä mennä minnekään. Sitten eksyin levin sivuille ja huomasin, että teinivuosieni ehdoton huippusuosikki AIKAKONE olisi perjantaina Levillä. Eihän siinä auttanut muuta kuin pyörtää puheet ja suunnata sinne (ja kaatu viideltä väsyneenä sänkyyn...) Ennen keikkaa olin saanut onneksi siivottua ja oli kiva aloittaa rentoutusviikonloppua. Aloitin sen sitten murtamalla pikkuvarpaani potkaisemalla imuriin. AUTS. Lenkkareita ja sandaaleita sekä onneksi myös koriskenkiä pystyy pitämään, muut tuottavat vähän tuskaa. Eikö ole hieno! Vitsit että mie olen hasardi päästä varpaisiin, muistellen parin viikon takaista Ikeareissua ja juuri parantunutta kuhmua. Nyt on sitten toisessa päässä vaurio.

Lauantaina kävimme pihalla sen verran, että saatiin kaikki vaatteet kuraiksiksi. Ilmat eivät ole nyt viime viikkoinan suosineet, tänään oli ilmassa pieni pakkasmainen aavistus. Jos vaikka välillä sataisi veden sijaan lunta. Illalla kävimme pyöräilyllä hautausmaalla kynttilämerta katselemassa ja mummille kynttilän sytyttämässä muualle haudattujen muistokivelle.

Sunnuntaina vietimme ihanaa kotipäivää!
Teimme ruokaa, leivoimme, katselimme telkkaria, leikimme... parhautta!

Otso odottelee hiiva kädessään sämpylänleipomisvuoroaan

Aarni pinaattilettutaikinaa tekemässä

Pyhäinpäivän jälkitunnelmia

Aarni

Aarni pakaa hoitoreppuaan

Nenäpäät

Nyt alkaa jutut loppua, Otsolta ei koskaan ja teen taas jalon lupauksen, että yritän laittaa tänne ahkerammin kuvia ja juttuja. Tässä muutama tänään Otson suusta napattu juttu.

O: Mitä ruokaa meillä on?
Ä:Lihapataa, onko sinulla nälkä?
O:Onneks ei oo.

O: Iskä missä sie olet ollu?
M:Juoksemassa
O:Senkin!
M:Miksi, etkö sie tykkää juoksemista?
O:Tykkään, ainaki hippokisoissa! Satoiko siellä vettä Miika?
M:Ei satanut
O:Mutta miksi siulla on mälkä?
M:Iskälle tuli hiki
O:Miullekin tuli hiki. Miulle tuli kauhea hiki

Nykyisin uhkaillaan tietenki tontuilla. Otso haluaisi kauheasti Salama McQueen rekan (dublo) ja se taitaa jäädä saamatta jos Aarnia kiusaa, kiukkuaa ja heittelee leluja. Sitten monesti kun Otso tekee jotakin näistä, saatan sanoa että "Oho, taisi juuri tonttu kurkata ikkunasta". Otsokin on oppinut, nimittäin maina kun se tekee jotain kilttiä, on mm. siivoamassa leluja lastenhuoneessa, se saattaa sanoa "Yks tonttu kulkkas just tuolta ikkunasta, Otso saa lahjoja."

Kohtahan sitä saa aloittaa jo jouluhössötyksen :)

Flunssaa ja arkea

2011-10-04T23:13:00.009+03:00

Ankeahkosta otsikosta huolimatta elämämme on ollut mukavaa ja vaihtelevaa. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut ja valitettavan usein vapaa-aikaa tulee otettua illasta... ja nukkumaanmeno on vähän viivästynyt. Nyt huomaa, kuinka pimeys hiipii koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Aamulla alkaa olla jo vähän hämärää ja illalla kahdeksan jälkeen myös. Arki on kuitenkin alkanut rullata tosi hyvin, vaikka illat perheen kanssa tuntuvatkin lyhyiltä ja viikot hurahtavat ohi hetkessä.

Mie tein meille jääkapin oveen tällaisen kalenterin, kun tuntuu ettei Viivi & Wagner seinäkalenteri enää riitä ja tykkään suunnitella ruokalistat viikoksi eteenpäin. Ei tarvitse käydä kaupassakaan kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Tähän taulukkoon aina täytetään viikon ohjelmat, vitamiinien annot ja ruokalista.

Syyskuun alussa meni muutama arki-ilta omaa mokailua selvitellessä. Ei sen pahempaa, kuin että tilasin 500 kesäkuvaa vahingossa kahteen kertaan. Tilasin ne ensin ekasta paikasta ja kun niitä ei alkanut sovittuun päivään mennessä kuulua eikä vielä viikko sen jälkeenkään, ajattelin että kuvatilaus on epäonnistunut ja tilasin samat kuvat uudestaan. Seuraavana päivänä ne ensimmäiset 500 kuvaa olivat postilaatikossa ja kolmen päivän päästä siitä toiset. Minulla oli siis kesäkuvia yli oman tarpeen ja siksi aloinkin ilahduttaa tuttuja ja sukulaisia lastemme kuvilla. Perustin omaan huoneeseen lajittelupisteen. Osa kuvista odottaa vielä lähetystä, mutta moni on oikein erikseen kiittänyt kuvista joita on saanut :) Ei siis paha moka ollenkaan, ja eilen sain vielä sähköpostin ensimmäiseltä kuvafirmalta, ettei minun tarvitse eedes nmaksaa tilausta, kun mokasivat toimituksen kanssa. Niillä oli itse asiassa vieläkin näkynyt siellä, ettei minun kuvatilausta ole toimitettu ja sähköposti käsitteli sitä, olenko saanut kuvani vai en. Siinäpä olisi ollut, kun olisivat tulleet vielä kolmanteen kertaan...

Tämä kuva on syyskuun puolesta välistä järjestöiltapäivästä, jossa Kittilän järjestöt esittäytyivät ja olivat järjestäneet ohjelmaa. Pojat ongella.

Pikkupikku-Aarnikin on nyt jo 1,5 vuotta. Juhlittiin ihan pikkuruisesti vähän ennakkoon, kakulla kävivät naapurin Valtteri äitinsä kanssa sekä Kaisa-kummi.

Aarni Kaisa-kummin lääkärivastaanotolla

Mutta joku ihme paha karma 1,5 vuotissynttäreissä on... jos kolmas lapsi joskus tulee, hänelle ei taidetan näitä bileita järjestää. Niiden jälkeen sankari aina sairastuu ja tauti tulee kuin tyhjästä.

Tässä Otso täytti 1,5 vuotta ja ihan oikein muistin. Juhlien jälkeen mittasin illalla häneltä 40 asteen kuumeen. Sama toistui nytkin. Yöllä Aarni alkoi itkeä ja kun hain hänet viereen, tunsin, että poika oli ihan tulikuuma. Mittari pyllyyn ja tottahan tuo havaintoni oli: 39,9 astetta :(

Perjantaita tuli siis kotipäivä.

Äiti on ollut nyt viime viikonloppuina vähän vapalla. Syyskuun loppupuolella laajensin maailmankuvaani Inarin suuntaan. Siellä oli Lapin partiolaisten syysmestaruuskisat. Partiotaitokisat ovat intohimoni :D Joukkueellakaan ei niin väliä, kunhan pääsee kisaamaan. Tällä kertaa saimme koottua sekalaisen seurakunnan Kemi-Pello-Kittilä -yhdistelmällä ja koska sukupuoliakin oli sekaisin, jouduimme miesten sarjaan. Ja olihan se ihanaa!!! Aivan mahtavat kisat sekä järjestelyjen, maisemien että tuloksen suhteen :) Me voitimme!

Matkan varrella oli ihania koskia ja tunturimaisemia.

Kotona isä piti sairastupaa pystyssä. Lauantaina Aarni alkoi toipua, mutta Otsolle nousi kuume. Hyvin olivat kuitenkin pärjänneet. Otso oli vaan vähän surkeana valitellut "Mie olen kipeä. Mie olen kauhean kipeä. Miksi pitää olla kipeä?"

Aarni 24.9. = 1,5 vuotta!

Tuon Otson 1,5v. synttärilinkin takaa löytyy muuten yksi hauska videokin, jossa Otso lukee kirjaa. Odessiivi osasi Aarnin ikäisenä tosi paljon enemmän sanoja. Aarnin sanavarastoon kuuluu yksi sana: TUO. Tuttuuu tulee myös jotenkin ymmärrettävästi (tutti) ja kiitos on edelleen KAK! Siinäpä ne. Mutta kuullunymmärtäminen ja jopa TOTTELEMINEN sujuvat paremmin. Aarnilla on torstaina 1,5v. neuvola, saapa nähdä mitä siellä sanotaan.

Eikä riittänyt äidille yksi vapaa viikonloppu, loma-anomus tuli seuraavallekin. Kittilässä oli nimittäin tarjolla harvinaista HERKKUA, teatteria. Katselin tarjontaa ja haaveilin mihin haluaisin mennä. Toiveet kuultuaan Miika totesi, että taijamme lähteä poikien kanssa Kätkäsuvantoon. Kaikilla olin mukava viikonloppu. Pojat tulivat tarinoiden ja perunoiden kera tyytyväisinä kotiin, Miika oli saanut tehtyä poroaitaa ym. "orjatöitä" mummukkolassa ja mie olin saanut tyydytettyä kulttuurikiintiön loppuvuodeksi.

Otso vietti kuukautispäiväänsä siis mummun luona, tässä 30.9., Otso 3v. 2kk.

Aarnin palloleikit

Sunnuntaina olisi ollut teatteriesityksiä myös lapsille, muta emme ehtineet niihin. Kulttuurista vaikuttuneena ja inspiroituneena kaivoin esille käsinukkepussin ja esitin Miikalle & lapsille improvisaationa käsinukeilla opettavaisen sadun. Sen jälkeen pojatkin halusivat titenkin esittää, Aarnikin oli tietenkin heti juonessa mukana ja yritti kurotella, että nukke ylsi reunan yli.

Aarnin tanssi

Nyt pitää joutua nukkumaan, tässä vielä jotain muistista tulleita juttuja

- Otso puhuu jo tosi selkeästi, alkaa olla myös hauskoja sanontoja Esimerkiksi kun tänään siivosimme leluja lastenhuoneesta, Otso totesi: Huh tämä on hikistä hommaa!

-Aarni osaa jo kävellä vauhdikkaasti, vaikka askelista näkee vielä sen, että taito on melko uusi. On hupaisan näköistä kun hän töpöttää menemään kauheaa vauhtia, mutta jalat melkein tönkkösuorina.

- Aarni on innostunut pukemisesta ja riisumisesta. Monesti yrittää söhertää saappaita jalkaa ja haluaisi lähteä ulos. Myös kun tulemme sisälle, yrittää kauheasti saada vaatteita itse pois, vaikka pinna on tosin aika lyhyt...

Loppuun vielä kuva Miikan aherruksesta, olemme saaneet tuollaisen hienon liuskekivi polun autoilta ovelle:

Hyvää yötä :)

P.S. Päivitys 5.10. Korjailin pahimpia kirjoitusvirheitä ;)

Ruskaretkeilyä

2011-09-10T10:19:00.011+03:00

Viime viikonloppuna pakkasimme kimpsumme & kampsumme ja suuntasimme kohti tuntureita. Pääsimme ennen puoltapäivää liikkeelle. Sitä ehti käydä jo vieraitakin, minun sijaisena ollut Ulla, joka tuli juoksemaan ruskamaratonia. Pääsimme autolla juoksijoiden edestä pois, sillä lähtö oli vasta kello 12, eikä tarvinnut siis maratoonareita väistellä. Alkumatka meni tietenkintuttuun tapaan panikoidessa, mitä on unohtunut ottaa mukaan. Leviin mennessä olimme muistaneet vesikanisterin puuttumiset ja syntisuurisurkia kävimme ostamassa pullovettä kaupasta. Tai oikeastaan tonkkavettä ja siloitimme omaatuntoamme sillä, että mietimme tonkalle olevan käyttöä myös jatkossa. Illalla huomasimme ruokailuvälineiden jääneen kotiin,mutta kämpältä kaivoimme jotain tarkoitukseen soveltuvaa. Muu taisikin olla mukana :)

Ensimmäinen etappimme oli siis Keimiötunturi, jossa on muutama kerta tullut käytyä. Ekan kerran kävin siellä Miikan kanssa melkolailla suhteen alkuaikoina. Sittemmin olen juoksuttanut sinne myös pari tänne eksynyttä kaveria ja kerran kävimme myös hiihtäen sillä suunnalla (ei tosin huipulla).

Lähtötunnelmissa Tunturikeimiön majalla

Kohti huippua!

Ensimmäinen evästauko :)

Ruskan värit eivät hehkuneet ihan niin hehkeinä kuin odotimme, mutta kaunista ja ainakin rauhallista oli! Kolme ihmistä ja koira tulovat yhteensä tämän valloituksen aikana vastaan. Säätiedotuskin oli luvannut vähän aurinkoisempaa, mutta emme siitäkään lannistuneet vaan nautimme raikkaasta syysilmasta.

Aarni matkustaa ja yrittää nukkua, mutta ei malta.

Maisemia matkalta

Aarnille maistuivat variksenmarjat

Huipulla!

Alaspäin mennessä lapset malttoivat ummistaa silmänsä

Sitten jatkettiin matkaa autolla yöpaikkaamme Punaisenhiekan autiotuvalle. Se oli tosi kauniilla paikalla eikä pitkän matkan pääsä autolta, joten saimme tavaramäärämme raahattua sinne melko vaivattomasti (ja minähän olen tässä asiantuntija, sillä Miika kantoi kaiken... paitsi Aarnin :D). Otso jaksoi kävellä kämpälle itse ja "tikapuut" eli pitkospuut olivat hänestä hauskat!

Rannalla teimme ruokaa ja lettuja.

Aarnille oli tainnut maistua joku muukin...

Lapinmies joikaa nuotiolla

Siinäpä se ilta mukavasti menikin, jonkun verran kävi muitakin, mutta muut eivät olleet jäämässä yöksi. Kämppä lämpeni todella nopeasti, melkein liiankin lämpimäksi.

Illalla pojat esittivät hurjan tanssin laverilla (iltavillikohtaus)

Otso katselee lainatiluksiaan kämpän kuistilta.

Nukkumaanmenosta ei aluksi meinanut tulla mitään, mutta kyllä retkeläiset sitten viimein sammuivat. Otsolla kesti vähän kauemmmin ja hän myös heräsi yöllä valittaen jalkakipua. Olikohan jtenkin puutunut kun siinä puulaverilla makoilimme pelkillä makuualustoilla. Mutta loppuyö meni hyvin ja tarpeeksi lämpimässä myös.

Maisema mökin ikkunasta

Minä se tykkään kämppäkirjoja lukea ja niihin runoilla

Poikaset aamupalalla

Aamutunnelmia "Suomen kauneimmalta hiekkalaatikolta". Tänne tullaan toistekin!

Sitten taas autolla pieni pyrähdys, matkalla kylästely entisen työkaverin luona ja Särkitunturin juurelle. Se oli ainakin autoista päätellen monen muunkin sunnuntairetken kohteena.

Yritimme saada lapsia, varsinkin Otsoa kävelemään vähän itsekin, kun polku oli helppokulkuinen, mutta tiukkaa teki...

Särkitunturille oli saapunut vähän muitakin...

Ruskan värejä Särkitunturilta

Nyt pitää lopettaa ja päästä ULOS lasten kanssa! Ihana viikonloppu! Kotikin siivottu ja ilma on loistava. Heippa tas ja seuraavaan kertaan!

Kylpylässä! (ja vuodatusta :D)

2011-08-31T23:28:00.005+03:00

Lapsilla on alkanut mennä hoidossa tosi hyvin. Aivan ihanaa kun ovat päässeet perhepäivähoitoon, hoitajalla on aina aikaa vaihtaa päivän jälkeen vähän kuulumisia. Kuinka mieltä ylentävää onkaan kuulla, miten ihania ja kilttejä omat lapset ovat <3 Vaikka kotona voivat olla vähän muutakin. Pojat kuulemma myös syövät siellä tosi hyvin, kotona eivät ehkä enää niin hyvin kuin kesällä, mutta ehkäpä he tankkaavat hoidossa. Mahtavaa kun saavat siellä kotiruokaa. Ei ihme että maistuu! Aarni pisuttelee päivittäin pottaan, hoitokavereina on samanikäisiä poikia kaksi, jotka halataan päivän päätteeksi. Enää ei aamuisin jäädä itkun kanssa vaan isi saa vilkutukset iloisilta lapsilta.

Maanantaina oli eri hoitaja kuin yleensä ja hänkin ylisti maasta taivaaseen, miten tottelevaisia, ihania ja helppoja meidän pojat ovat. Hymy korvissa pyöräilin kotiin maailman ihanimmat pojat miehistönkuljetusvaunussa, mutta kauaakaan ei mennyt siinä illuusiossa (vaikka ihania ne silti ovat)... Pääsimme kotiin, Otso meni leikkimään ja Aarni kaipasi minun seuraa. Olin juuri alkamassa sämpylänleivontaan, jossa molemmat tykkäävät auttaa. Tällä kertaa Aarni pääsi apulaiseksi ja oli aivan polleana ja innoissaan kun sai laittaa aineksia kuppiin. Taikina oli jo melkein valmis, kun Otso tuli keittiöön ja huomasi mitä olemme tehneet. VUOSISADAN RAIVARI #&%&#¤/!?!!!!
Ei Aalni saa tehdä sämpylää, Aalnin pitää mennä pois, ei Aalni ja äiti saa tehdä sämpylää Otso tekee, Otso haluaa tehdä sämpylää, taikina pitää laittaa pois!!! YHYY-BYÄÄHHH-ARGH-NYYH. Ja Otso yritti suistaa Aarnia pois tuolilta, jolla hän seisoi. Aarnilla on kuitenkin ihana luotto siihen, että minä suojelen häntä ja aivan tyynen rauhallisesti jatkoi taikinan sekoittamista. Ymmärrän Otsoa, ottaa varmasti koville kun on tottunut olemaan äidin apulaisena ja nyt Aarni tunkee hänen reviirilleen.

Mutta, kuinka ihanaa on kun pystyy opettamaan lapsillen jakamista, vuoron odottamista ja pettymyksiäkin... Seuraavalla kerralla on Otson vuoro auttaa leipomisessa.
Otso osaa jo jonkun verran käsitellä tunteitaan, ei ehkä raivarin hetkellä, mutta myöhemmin. Ja kyllä me niistä aina puhutaankin, että miksi sinua kävi harmittamaan. Ja nytkin on varmaan joka kerta, kun olemme niitä surullisenkuuluisia sämpylöitä syöneet, muistellut että Otsoa harmitti kun äiti ja Aarni leipoivat sämpylöitä.
Ja kun sämpylänleivontatraumasta selvittiin, uusi odotti oven takana. Olin kattanut pojille muumihaarukat, mutta herra O olisikin halunnut pikkumyy-lusikan. Mutta äitipä ei antanutkaan vaihtaa. Otso sai aivan rauhassa karjua ja huutaa että "Mutta kun minä HALUAN pikkumyylusikan". Lopputolos oli, että Otso söi muumihaarukalla. Tyytyväisenä.

Omassa työssä näkee niin paljon, mitä siitä seuraa, jos: "No hei, leivotaanpa sinun kanssa uudet sämpylät!" "Joo, otan vain pikkumyyylusikka, ihan minkä lusikan haluat, äiti vie haarukan pois". Onnittelen aina itseäni, kun raivarinkin uhalla pidän pääni, enkä päästä lapsia kukkoilemaan. Tottakai Otso saa joskus valita oman lusikkansa, jos en ole vielä kattanut. Mutta jos olen päättänyt, että tänään syödään haarukalla ja ne ovat jo pöydässä, niitä ei tasan tarkkaan lähdetä enää vaihtamaan.

Kävimme tänään koko perheen voimin kylpylässä. Lapsilla oli mennyt taas hoitopäivä hyvin ja päätimme tehdä jotain mukavaa. Piti käydä Levillä MLL:n loma-asunnollakin, joten monta kärpästä samalla iskulla. Kylpylässä oli tosi hiljaista, saimme polskia rauhassa. Otson uintireissu oli pelastettu kun löytyi lauri Kilpa-auto käsikellukkeet. Niillä sitten polski menemään aikuisten altaita myöten. Aarnikin tykkäsi, hänellä alkoi olla vähän liiankin kova luotto omiin taitoihinsa, katsoi Otsosta mallia ja teki hurjia syöksyjä veteen. Koko ajan piti olla kädet valmiina ottamaan Aarni vastaan.

Tässä pari "turistikuvaa" kylpyläreissulta. Hyvää yötä ja syyskuuta kohti!

3-vuotisneuvolassa ym.

2011-08-22T22:43:00.009+03:00

Elokuun alkupuolella palasimme siis tänne Kittilään takaisin. Matka meni hyvän, vanhalla rutiinilla. Vähän oli jännitysmomentteja, kun Lappeenrannasta lähtenyt juna kulki 20 minuuttia aikataulusta myöhässä ja Tikkurilassa vaihtoaikaa 15 minuuttia. Onneksi myös yöjunan tuli myöhässä niin ehdittiin vaihtaa. Matkustuspäivä oli perjantai ja se näkyi matkustajamäärissä. Meidänki vaunu oli varsinainen lastentarha, ympärillä oli myös Aarnista viikon vanhempi tyttö ja viikon vanhempi poika. Lapset olivat kyllä kiltisti, paitsi leikkiosastiolla emme voineet kauaa olla. Se oli aika täynnä ja Otso ei varoituksesta huolimatta totellut ja lähti kävelemään liukumäkeä väärään suuntaan. Sitten lähdettiin takasin omlle osastolle, huudon kanssa tietenkin. Seuraavan aamun bussimatka vähän jännitti kun kummallekaan ei ollut edes turvapenkkiä. mietin miten Aarni kiemurtelee itseään koko ajan turvavöistä pois, mutta he nukahtivatkin molemmat heti kun olivat nähneet tarpeeksi maisemia. Jes!

Miika meitä täällä odotti syli avoinna. Oli tehnyt parasta mitä tiesi; savukalaa, kasvisgratiinia, mustikkakukkoa ja siivonnut. Viikonloppu menikin itsellä tavaroita purkaessa ja kotiutuessa. Ja ehkä vähän piti miehistä siivoustakin paikkailla ;)

Piha näyttää jo aika kivalta, kun nurmikko on alkanut kasvaa. Kaikenlaista hommaa silti riittää...

Pari viikkoa on nyt eletty uudenlaista arkea, kun olen ollut töissä ja pojat hoidossa. Eka viikko (pari päivää) meni tosi hyvin, mutta viime viikolla poikaset olivat alkaneet vähän vastustamaan hoitopaikkaa. Aarni varsinkin oli itkeskellyt ja viihtynyt sylissä ruokaan asti, mutta heti kun sai ruokaa ja nukkui päiväunet, iltapäivä meni paremmin. Minun onni se, että Miika joutuu viemään lapset ja katsomaan kuinka ne jäävät itkemään perään, minä saan hakea hyväntuuliset syötetyt ja nukkuneet lapset :) Perjantaina Aarnilla oli mennyt paremmin ja tällä viikolla. Otso on monesti aamulla itkenyt kun on sinne jätetty, mutta sitten innostunut heti leikeistä kun Miika on lähtenyt. USein on ollut niin että jos toisella on ollut hyvä päivä, toisella huonompi. Joku aamu Otso oli Arjalle ilmoittanut että "Minä en halua tulla tänne, Täällä ei ole kivaa". Niin ja ekana päivänä Otso oli ruuan jälkeen sanonut että "Nyt minä olen ollut täällä jo aika kauan, nyt voisin lähteä". joku päivä Aarni oli purrut toista hoitolasta! Kotona ei koskaan, ainakaan toista lasta. Mutta pääsääntöisesti tulee ihan hyvää palautetta, ainakin niille ruoka maistuu ja ovat kuulemma tottelevaisia ja suloisia <3

Otso aina välillä kotona pyytää, että askarreellaan. Ja kyllähän suuterin lapsella kengät pitää olla, joten askartelutieteen maisteri kehittelee sitten aina jonkun idean. tällä kertaa tehtiin leijat :)

Otettiin lapsista Otson 3-vuotiskuvia, Aarni pian 1,5 v. Herramieht kirppislöytövaatteissa!

Viikko sitten maanantaina Otsolla oli 3-vuotisneuvola. Minua vähän jännitti, mitä kaikkea siellä pitää osata. Meillä on varsinkinb piirtäminen jäänyt vähän vähemmälle ja niinpä sitten kesällä treenattiin piirtämään ympyröitä, ihmisen naamaa ja puu. Ympyrät onnistuivat jo hyvin :) Sitten kuulin huhuja edellisenä päivänä, että yhdellä jalallakin pitäisi osata pomppia. Sitä treenattiin sitten edellisenä iltana :D
No, kun menimme neuvolaan, niin heti kun Otso näki sen neuvolatädin, hän alkoi pomppia yhdellä jalalla käytävällä. Sitten kun yhdessä tehtävässä Otsolle annettiin kynä ja paperi, niin ennekuin täti ehti antaa yhtään ohjetta, Otso oli piirtänyt siihen kolme ympyrää :D

Neuvola meni ihan tajuttoman hyvin! Miika sanoi, että hällä tuli melkein itku kun Otso oli niin suloinen. Ja kyllä se oli, kun teki niin tomarana ja tärkeän näköisenä kaikki tehtävät. Piti piirtää vaakaviivoja, pystyviivoja, tunnistaa värejä, sanoja, pomppia, kävellä varpaillaan, ottaa palloa kiinni, heittää, katsoa kuvia silmä peitettynä, tunnistaa kasvojen ja vartalon osia... Kaikki Otso osasi. Sitten vielä esitteli miten osasi itse riisua ja pukea ja suostui kaikkiin mittauksiinkin. Jes! Ettei tarvinnu tehdä niinkuin minun pikkuveljen kohdalla, jun hän ei uskalatanut mennä yksin vaakaan, niin piti äidin mennä mukaan. Lopuksi äidin piti mennä yksin vaakaan, että saatiin äidin paino vähennettynä. Ei, ei vaakaan. Raskaana ollessa vielä kehtaa käydä kun painonnousulle on syynsä.

Niin ja sunnuntaina juhlittiin Otsoa uudemman kerran! Pitihän Kittilän kavereillekin järjestää juhlat. Mie olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, että ehdin leipoa kaikki ja siivota, mutta kyllähän se viikonloppu juhlavalmisteluissa meni. Siivosinkin, se on erittäin "viisasta" ennen lastenjuhlia, mutta silti tuo juhlan tuntua. Ulkoistin lapset kuitille syömään, että sain alkaa jo kattaa pöytää juhlakuntoon.

Vieraita taisi käydä 26, jotenkin ne vähän paisuivat, mutta kaikki mahtuivat sisälle ja kakkuja riitti. Yllätysvieraiksi saatiin vielä Veli-setä, Lenni-serkku ja Malla-täti. Ilmapallot lensi, torvet törisi ja välillä juostiin ulkona sukat jalassa, juhlat levisivät myös naapurin trampoliinille.

Kastekynttilästä, herkuista, ilmapalloista, serpentiinistä ja Salama "mäkviin" lautasista on kolmevuotisjuhlat tehty.

Karkkikupin kingi

Miksi mie en nyt tähän aikaan illasta muista Otson hauskoja juttuja. Kirjoitan kaikki mitä muistan. Otso aina tarkkaan kuuntelee mitä men puhumme, yksikin päivä kysyin Miikalta että ovatko nuo putkipihdit? Otso alkoi sitten selittää että "Miulla oli kesällä punkki, sitte Aalnilla oli ja miulla oli. Sitten oli punkkipihdit." Me ihmeteltiin että miten sillä nyt se tuli mieleen, mutta oli kuullut putkipihdit punkkipihteinä ja sillä alkoi sitten selittää.

Otson ja Aarnin yhteiselo sujuu vaihtelevasti. Taitava tuomari saa olla, että jakaa rangaistukset oikein. On hienojakin hetkiä, tänäänkin Otso tuli esittelemään sellasita Brion keppipelleä, jossa siihen keppiin laitetaan renkaita. Otso tuli näyttämään, että oli tehnyt sellaisen. sitten se kertoi että "mie rakensin sen Aarnin kanssa yhdessä!" Mutta kyllä sitten tapellaankin...

Otsolla tulee R-kirjain jo sanan keskellekin noin joka toinen kerta. Aika hyvin kuitenkin!

Aarni oppi viimeinkin kävelemään ihan viimeisinä päivinä kun olimme vielä Lappeenrannassa. Silloin onnistui siis ottamaan lähes kymmenen askelta. Pikkuhiljaa siitä on edetty, mutta Aarni on vieläkin vähän "kävelee pyydettäessä"-tyyppiä. Toki jo nyt välillä kävelee ilman pyytämistäkin, yhtenäkin päivänä taapersi lastenhuoneesta huuliharppua soittaen :D Aarni taitaa olla vähä varovainen tyyppi. Mieluiten kävelisi sängyllä, sohvalla tai trampoliinilla. Hieman hankalia paikkoja kävellä, mutta pyllähdys on pehmoinen.

Joo ja sen myös nyt huomaa todella hyvin, miten omat kommentit tarttuvat lapsiin. Onneksi meistä ei kumpikaan koskaan kiroile. Mutta esim. kurinpitosanat kuuluu hyvin... Aarni ei saa, Aarni on tuhmeliini! Mutta yksi päivä kuului näinkin, "ei kultalakas, ei saa ottaa sitä!"

Viime viikonloppuna Miika oli lasten kanssa Kätkäsuvannossa ja mie sitten laiskottelin. No en todellakaan. Lauantaina istuin 11 (!) ´tuntia koululla suunnittelemassa kuvistunteja ym. Menin sinne puoli kymmenen ja puoli yhdeksän illalla tulin takaisin. Välillä kävin koulun keittiössä lämmittämässä mikrossa kaalilattikkoa ja söin sen tietokoneella suunnitellen samalla. Kyllä meinasin kahdeksan aikaan alkaa tulla savua aivoista ja puoli yhdeksältä pää räjähtää. Oli pakko lähteä kotiin.
Mummukkolassa oli ollut mukavaa. Otso syötti lintuja mummun kanssa, kävi poimimassa sieniä ja rantasaunassa. Sekä kuunnellut mummukkolamusiikkia. Miika pääsi tuulastamaan ja teki myös jotain aitahommia. Aarni oli herättänyt ihmetystä ruokahalullaan ja antanut kävelynäytöksiä.

Vähän jännittää :)

Ukko teki lapsenlapsille nimikyltit

Otson kanssa käydään jo keskusteluja.
-Äiti mihin sinä olet menossa?
-Minä menen töihin.
-Menetkö sinä Lukkarin kouluun?
-Sinne juuri.
-Menetkö sinä tapaamaan Elina-kummia?
-Kyllä Elinakin on siellä töissä.
-Minäkin olin tapaamassa Aarnin kanssa Elina-kummia Lukkarin koululla.

- Otso, sinä saat tällaisen leija-yöpuvun.
- En minä halua leijayöpukua, minä haluan Mikki Hiilin! Aalni saa leijayöpuvun, Otsolle tulee tuollainen Mikki Hiili yöpuku!

Tätä juttua on kirjotettu useampana päivänä ja nyt viimein laitan menemään. Kun lataan vielä loppuun pari Aarnin kävelyvideota. Eka on jostakin parin viikon takaa ja toinen sitten viime viikolta. Nykyisin Aarni jo kävelee lähes aina eikä enää konttaa! Vihdoinkin sekin taito on opittu, 1v. 5kk... Ei paha :D

Aarnin kävelyä 12.8.

Kävelyä 26.8.

Kesän loppu - arjen alku

2011-08-08T23:59:00.018+03:00

Hiphei ja tervehdys kaikki blogin uskolliset ja monta kertaa pettyneet kurkkijat :) Viimeinkin saan tänne jotain uutta. Tai jo melko vanhaa, kun päivitys on taas siirtynyt. Lappeenrannassa ollessa ei tullut paljon istuskeltua tietokoneella vaan kaiken liikevän ajan halusi antaa ystäville ja läheisille. Mutta nytpä saatte kuulla kuvien muodossa mitä me olemme loppukesällä hommailleet.

Ilahduttavan paljon nähtiin tänä kesänä myös minun veljeä eli Olli-enoa. Otsoon teki vaikutuksen Olli-enon "Polsse" joka ei ihan oikeasti tainnut olla Porsche, mutta hieno auto kuitenkin. Aarni suuri koirafani oli taas aivan myyty kun näki Pablo-koiran, ja pakko myöntää että minäkin menetin osan sydämestäni tälle hurmurikoiralle, vaikka en ainakaan tähän asti ole luullut olevani yhtään koiraihminen... Mutta Pablo on ihana! Meijän poikien ainoa serkku minun puolelta ainakin toistaiseksi.

Serkukset :)

Tässä Otso valmistelee Nellyn kanssa mansikkakakkua päiväkahville

Kesällä tuli kyllä "kahviteltua" eli herkuteltua. Lapsetkin jo oppi, että kahvit on hyvä juttu. "Ämmi haluaisitko sinä kahvia?" Otso aina välillä kysyi, herkkujen toivossa. Muutama jäätelö tuli syötyä, mutta ei nyt niistä puhuta ;)

Aarni 1v.4kk 24.7.2011

Tämä kesä ei onneksi ollut ihan niin kuume kuin viime kesä, ainakin siltä tuntui. Olimme aika paljon kaupungissakin ja muutamaan kertaan vierailimme läheisellä yleisellä uimarannalla. Yhdellä kerralla suurin suosikki oli pukukoppi, jossa pojat olisivat halunneet leikkiä piiloleikkiä loputtomiin. Otsosta tuli kesän aikana kova vesipeto, välillä se piti noukkia veden alta kun teki liiankin hurjia syöksyjä, mutta aika hyvin kontrolli toimi itselläänkin. Otso aina kahlasi jonkun matkan päähän, käänsi katseen rantaan ja hyppäsi käsipohjauintiin. Uimarenkaan kanssa polskutteli kauempanakin. Aarni viihtyi paremmin rannalla. Ehkä ensi kesänä.

Kun saimme Miikan takaisin, mökkeiltiin! Miika tulikin suoraan mökille, pyörällä suihkaisi. Tuli matkustaneeksi aika monella eri kulkuneuvolla siinä vuorokauden aikana: bussilla, junalla, autolla ja pyörällä, kunnes pääsi Saimaan saareen. Otso oli ihan hepulissa kun oli niin onnellinen. Taisi olla tunne molemminpuolinen <3

Miika kuvaili Otsoa ulpukkahelmiin koristautuneena ja sai hauskoja ilmeitä vangittua.

Tähän väliin muistin yhden murrejutun, kun Otsohan puhuu aikalailla karjalaa, mutta yhden hienon lappikommentin se heitti väliin. Äiti oli pakkaamassa ruokia mökin jääkaapista kaupunkiin mukaan. Otso olisi halunnut ottaa maissit mukaan, mutta äiti sanoi että ne jätetään mökille. Otso väitti vastaan ja äiti vain sanoi että ne jäävät nyt tänne. Jääkaappi oli menossa kiinni kun Otso äkkiä nappasi sen paketin ja totesi vain lappilaisella intonaatiolla: "Otama kuiten maissit mukaan!"

Tässäpä nämä minun elämäni miehet, jotka ihan sukulaisiksi keskenään tunnistaa!

Aarnin suosikkileikkejä...vettä vettä vettä!

Aarni lentää

Pojat ovat muuttuneet kesän aikana tosi paljon toistensa näköisiksi. katsokaa nyt näitäkin ja sanokaa kumpi on kumpi.

Aarni on kesällä vähän treenannut pottailua, mutta ei ainakaan osaa itse vielä ilmaista sinne haluavansa. Viihdyttäessä istuu kyllä mielellään, tällä kertaa mie pitämässä pottaseuraa mökin kuistilla.

Mökki-iltojen ihanuus:

Miikan kanssa kävimme eräänä päivänä Imatralla parisuhdereissulla :) Shoppailtiin, käytiin ravintolassa syömässä, kesäteatterissa ja frisbeegolfissa (Miika oli parempi kuin myös minigolfissa tänä kesänä, talvi pelataan sitten lautapelejä...). Kävimme myös koskinäytöstä katsomassa. Oli huippua! Kesäteatteri oli hauska, kesäteatterimainen. Ihana harmonikansoittajapoika oli parasta. Kesäteatterin juoni: ero, biletystä, naiseksi pukeutunut mies, yhteen palaaminen ja naimisiin meneminen Matin ja Tepon musiikilla höystettynä. Mutta kyllä se nauratti silti.

Juhlan kunniaksi jättijäätelö!

Ja taas kahvitellaan pihalla...
Otsolla oli aina kauhea huoli herkkujen riittävyydestä, kerrankin oli kauhea pissahätä, mutta ei olisi millään mennyt. Kun sitten suostui menemään, kääntyi vielä takaisin ja komensi "Te ette saa syödä kaikkia helkkuja!"

Eräänä sateisempana päivänä kävimme perinteisen Lappeenrannna reissuihin kuuluvan Hoplop-hurvittelun. Aarnikin oli jo ihan täysillä mukana, hurjaa kun ei aina tiennyt missä jompikumpi menee, kunnes jossain tutu kiharat heilahtivat.

Annikan kanssa heitimme tietenkin perinterisen mökkireissun, yhden yön mittaisena. Lapset niin tykkäävät Annikasta ja onneksi tunne on molemminpuolinen. Näin suloisesti Aarni päätti vähän levähtää Annikan rinnan päällä.

Aamupalalla, ilman mitään syöttelytuoleja...

Annakin kävi meitä tervehtämässä ja yhden yönkin oli kanssamme. Kävimme tietenkin perinteisen satamareissun. Otso alkoi olla siellä jo vähän liikaakin kotonaan, jos päästi hetkeksi silmistään, saattoi olla juossut katujunalle tai jonnekin muualle mitä sitä kiinnosti. Ja kerran pissasi keskelle hiekkalinnakylää, mökillä vissiin tottunut että voi losottaa minne haluaa enkä ehtiny tarpeeksi ajoissa hätiin.

Kävimme myös hiekkalinnan kesäteatterissa. Aikuisen silmin se ei ollut yhtään pelottava eikä olisi ollut 3-vuotiaallekaan. Mutta Otso ei tykännyt. Siinä oli kaksi pupuksi pukeutunutta ihmistä, jotka tekivät epäonnistuneita taikatemppuaj. Otso käänsi jossain vaiheessa esitykselle selän ja alkoi tutkia penkkiä. mietin että mikä siinä penkissä voi kiinnostaa, mutta sitten tajusin ettei se halua katsoa sitä ja sanoi itsekin "en halua nähdä tätä". Raukka :(

Heinäkuun lopussa Odessiiville tuli sitten 3 vee mittariin. Päivä sattui sopivasti olemaan lauantai, joten silloin sitten juhlittiin. Ajattelin aluksi, että näistä tulee aikuistenkutsut ja täällä sitten lastenkutsut. Saatiinkin kuitenkin silti aikaan lastenkutsut, kun naapurin lapset huomasivat meidän synttärivalmistelut... ja Otso sitten halusi heidätkin mukaan. Ja tottahan nyt kolmevuotiskemuilla pitää lapsia ollakin!

Odessiivilla oli jo vaatimuksia tarjoilujen suhteen: Lauri kilpa-auto -kakku ja suklaata. Onneksi Salama-auto on otsolle yhtä kuin Lauri kilpa-auto, ja kaupasta löytyi kakkukuva jota testasin. Kelpasi.

Omppukummi toi puuelukoita suoraan Afrikasta. Hienoja olivat ja Aarnikin oppi heti, miten niillä leikitään...jos Otso olisi antanut...

Lauri kilpa-auto!!!

Vieraskaartia

Aarni tulevan taloudenhoitajansa kera.

Äijä harrasteli loppukesästä kovasti keräilytaloutta, saaliina oli mm. mustikoita, vadelmia ja kantarelleja. Pojat tästä kovasti riemuissaan ja aina "auttamassa puhdistuksessa" eli närppimässä kuormasta. Äijä oli sanonut, että varsinkin vadelmista pitää katsoa ettei niissä ole matoja. Minä kun menin yhtä vadelmaa ottamaan, Otso kiireesti huusi: "Äiti äiti valo! Niissä voi olla matoja, siun pittää kattoa!"

"Kaksi marjaa"

lähtö

Tämä päivitys nyt tällaisena kuvavaoittoisena lomatunnelmissa, josko viikonlopun aikana saisin tarinaa arjen alkamisesta. Ehkäpä Miika lähtee poikasten kanssa mummukkolaan, jotta saisin omistautua koko lauantaiksi töille, joita nyt riittää ja riittää, kun on vähän uutta opittavaa itselläkin viidesluokkalaisten oppisisällöistä ym. Mutta jos blogia ehdin päivttää, luvassa Otson 3v. megapartyt Kittilässä, Aarnin kävelyä (uskomatonta mutta totta!), terveisiä 3-vuotisneuvolasta sekä hoitokuulumisia. Pysykää kanavalla!

Pärinöitä ja pörinöitä

2011-07-08T22:04:00.005+03:00

Yksinhuoltajaviikko alkaa lähetä loppuaan, ämmi ja äijä tulevat tänään yöllä kotiin ja maanantaina Miika! Iskää on kyllä odotettukin ja Otsolla on usein myös ikävä "uuvelle talolle". Tekemistä täälläkin silti riittää niin paljon että ikävä unohtuu pian. Tätä viikkoa on varjostanut Aarnin kuumeilu, mutta koska on ollut kuitenkin koko ajan niin reippaan oloinen, juonut ja jotain syönytkin, ollaan silti tehty muutakin kuin kökötetty kotona. Kyläilijöitäkin kävi tänään Kotkasta asti sekä tästä vähän lähempää. Tein mansikka-jogurttihyytelökakun kun sitä oli kehuttu, vähän sovelsin ja lisäsin rahkaa, mutta hyvää se oli silti. Tässä Otso neitiseurassa päiväkahveella.

Yhtenä päivänä kävimme hiekkalinnalla ja sielläkin oli rehvejä. Annika vietti kanssamme koko päivän, mikä oli tosi ihanaa ja helpottavaa kun Aarni piti käyttää päivystyksessä ym.

Otso polki itse ihan koko matkan satamaan (tai siis potkutteli) pyörällään. Aika hyvin 2-vuotiaalta! Takaisin liftasi sitten Annikan kyytiin, paluumatkaan voimat eivät olisi ehkä enää riittäneet sen kaiken hiekkalinnalla riehumisen jälkeen.

Matkalla bongasimme Annikan äidin veneen tai huvijahdin ja Otso kävi vähän testaamassa kipparin paikkaa.

Suosikkilaite hiekkalinnalla on juna ja siinä paras paikka veturi. Parit itkupotkuraivarit tuli kun veturipaikka piti seuraavalla kierroksella luovuttaa muille. Aarni ajeli sitten pari kierrosta yksin kun sille kävi matkustamonkin paikat Otson keskittyessä kiukkuiluun.

Eilisen ohjelmassan meillä oli katujuna-ajelu. Ihan mukavaa, Otso on niin kauan odottanut että pääsee sen kyytiin. Päivä oli tosin liian kuuma ja matka vähän pitkä Aarnille, oli aika työ pitää sitä sylissä paikallaan tunnin verran.

Ja sitten...TADAA...OTSO on oppinut sanomaan ärrän. Ainakin jollain tavalla ja sanan alussa. Ei vielä keskellä. Muutama päivä sanoin vain sille, että Otso, sano RENKAAT ja sitten se sanoi :) Todistusaineistoa tältä illalta.

Eipä muuta tällä kertaa!

Huh hellettä!

2011-07-02T13:52:00.008+03:00

Helle on taas vallannut etelän! Ollaan kaupungissa, koska ämmi ja äijä lähtivät tänään aamulla lomareissuun enkä halua olla mökillä yksin lasten kanssa. Lisäksi Aarnille nousi kuume, parempi parannella sitä täällä. Ihmeellisiä kesäkuumeilijoita meidän pojat, muuten aina niin terveinä ja kesällä helteillä tulevat kuumeeseen. Onko sitte mansikoiden syönnistä, liiallisesta auringossa olosta vai ihan pöpöjen aiheuttamaa, vaikea tietää. Aarnilla on räkä valunut ja yskinyt, ehkä se siihen liittyy ja Otso on onneksi pysynyt terveenä. Raukka on ollut jo kaksi vuorokautta kuumeessa, panadolin saatuaan piristyy, mutta meijän iloinen hymypoika on vähän sylivauva nyt.

Tämä viikko oltiin kuitenkin mökillä, ämmilläkin oli lomaa. Tai menimme saareen jo juhannukseksi, tiistai käväistiin kaupungissa kyläilemässä (yökin täällä), mutta muuten olimme siis viikon siellä. Otso voisi lähteä heti uudestaan. Päivät siellä menevät sukkelaan. Kaupunkipäivänä piti ajaa yhdelle kaverille, jonne en muistanut reittiä. Ei ollut tietokonetta mökillä että olisi voinut eniroa katsoa johon puhelinluettelon jälkeen toiseksi eniten luotan. Hairahduin sitten ottamaan navigaattorin. VIRHE!!! Ensiksi parkkipaikalla tuskailin 10 minuuttia että sain kikkailtua valikosta sen mihin määränpää pitää syöttää. Sitten päästiin matkaan, mutta minulla ei ollut sille masiinalle telinettä joten äänet kuuluivat parhaiten etupenkin pehmusteelle ja oli tosi hankala kurkkia siitä mihin pitää ajaa. Yritin vain höristellä korvia ja ilmeisesti ajoin harhaan. Miksei se voi heti sanoa että pökvästi ajoit harhaan, käänny heti takasi, vaan se alkaa etsiä uutta reittia ja pystyin kuvittelemaan ehkä sittenkin olevani oikealla tiellä. Jossain vaiheessa hermo petti ja päätin kääntyä takasi, laittaa navigaattorin hiljaiseksi ja ajaa kotiin hakemaan PUHELINLUETTELON KARTAN. Se on paras. Juuri kun olin tekemässä u-käännöstä, takapenkillä lensi yrjö. Navigaattorin määrämäät käännökset ja kuuma auto olivat liikaa otsolle. Ennen kotia yrjö tuli vielä kahdesti. Pikkusen ärsytti kun vierailua varten olimme lähteneet mökiltä ja nyt minulla oli oksennettu auto ja hermo riekaleena kun kyläilykin peruuntui. Mutta onneksi ihanat ystävät eivät yrjöjä säikähtäneet vaan suostuivat ottamaan meidät vastaan. Auton, istuimen ja lapsen pikapesu ja päivästä tulikin ihan kiva. Ei olisi tullut, jos olisi jatkanut yhteistyötä navigaattorin kanssa. Toinenkin olisi varmaan oksentanut ja olisimme katollaan jossain metsässä kun käsi kääntyä oikealle vaikkei ollut edes tietä.

Tässä kuvassa ollaan soutumatkalla takaisin mökille kaupunkiyön jälkeen. Pojat osaavat olla tosi hyvin veneessä, vaikka kyllä tuonkin matkan aikana järveen ehtivät lentää niin tutti kuin Aarnin hattukin, joten piti vähän soutaa ja huovata.

Juhannuksen aikaan porukkaa oli enemmänkin, enimmillään taisi olla 8 täysi-ikäistä ja neljä lasta saman pöydän ääressä. "Kesäsiirtolassa" oli äidin veli perheineen, eidän kaksi nuorimmaistaan Juri (pian 14v.) ja Kaapo 12 v. olivat aika kovaa valuuttaa pikkupoikien silmissä. Otsolla oli kovin surkea ilme kun menimme juhannuksen jälkeen mökille ja Otso kysyi "Missä Luli on?" Ei auttanut kuin kertoa totuus, että Juri on mennyt välillä omaan kotiin. Otsolla oli kova työ pysytellä Jurin ja Kaapon perässä ja isot pojat aivan valtavan ihanasti ottivat pikkuiset mukaan puuhiin.

Juhannuksena nostettiin tietenkin lippu salkoon siniristilippulaulun saattelemana ja kippisteltiin alkaneelle mökkikaudelle.

Mökille valmistui terassille uusi pöytä ja päästiin sitä testaamaan juhannusaattona. Silloin ei vielä satanut :) No, aika hyvät juhannusilmat olivat, paremmat kuin annettiin odottaa.

Pojille on maistunut nyt kesällä ruoka hyvin, kätevää kun molemmat syövätkin itse niin pystyy itsekin keskittymään ruokailuun silloin kun se on vielä lämmintä. Tässä on Aanista parikin söpöä ruokailukuvaa.

Aarnin suosikkihommia on ankkojen (eli sorsien) katsominen (KAA KAA KAA!), moottoriveneiden ja lentokoneiden bongaaminen (lentokone sanotaan heiluttamalla kättä edessä viuhviuhviuh) sekä rannalla istuminen ja kivien heittäminen järveen. Ja myös vedellä läträäminen, mutta uimaan ei oikein vielä pikkukäkkärä suostu, uima-altaankin vesi on liian kylmää jos se on vain järvestä nostettua.

Hortonomi tutkimassa ämmin krasseja

Aarnilla on uusi lempinimi: Tervo. Jampan mielestä Arska muistuttaa Jari Tervon miniversiota joten Aarni on nyt sitten Tervo tietyissä piireissä.

Otso ehti vaika mitä! Kävi äijän kanssa keräämässä metsämansikoita, näki siellä käärmeen ja heinäsirkan, ämmin kanssa ongella, moottoriveneajelulla, souturetkellä lähisaaressa eväiden kera, retkellä kylänrannassa maatalossa traktoria katsomassa ym.

Mansikkaretkellä

Sekä uinut, uinut ja uinut. "Minä menen vähän uimaan!" Loppuviikosta Otso uskaltautui jo käsikellukkeilla niin syvään veteen, ettei jalat yltäneet pohjaan.

Välillä läträystä rannassa

Illalla voi ottaa kylvyt laiturilla kylpyammeessa

Ämmi ohjastamassa meidät "Evikolla" eli vanhalla kunnon Evinrudella kohti kylänrantaa.

Aarni nauttii veneilystä :)

Veneretkellä kylänrantaan otimme kuvia perinteisellä kukkaketopaikalla

Pojat ovat taas alkaneet muistuttaa tosi paljon toisiaan. Molemmilla on sellaiset pellavakäkkärät, että moni luulee jopa kaksosiksi. Muutenkin on jännää miten samaa rataa moni asia kehityksessä menee. Kuten nyt vaikka liikkumisen oppiminen, ihan samoihin aikoihin ja samassa järjestyksessä ovat kaikki oppineet. Ja nyt se, että kun Aarni suuttuu, alkaa hakata päätä lattiaan tai seinään. Otso teki sitä ihan samaa, mutta silloin kun aarni oli ihan vauva eikä varmasti ole voinut mallioppia. Eikä meistäkään kumpikaan ihan aikuisten oikeesti harrasta sellasta enkä tiedä juur ketään kaverin lastakaan. mihin lie dna-siruun tuokin aipumus on kirjoitettu, onneksi se on ohimenevää.

Otsolle on tullut mökillä hauskoja rutiineja. Esimerkiksi aina kun äiti menee pesemään perunoita rantaan, Otson pitää hakea oma punainen ämpäri, ottaa siihen perunoita ja mennä myös pesemään perunoita.

Kerran äiti sanoi että ei tarvitse paljon harjata, vähän harjaat ja sitten heilutellaan. Niin Otso vähän harjasi ja alkoi sitten heilutella yhtä perunaa ilmassa. Äiti tarkoitti, että sitten perunoia voi heilutella ämpärissä jossa on muutkin perunat, niin että kuoret lähtevät...

Myös pissapaikka on ihan tietty ja sepä onkin hauskan näköstä kun herra vetäsee housut nilkkoihin, selän kaarelle ja alkaa hommiin. Aina ei kuitenkan heti tule ja sitten kuuluu: "missähä miun pissa viipyilee? Hö höh. Missähän se on viipyilemässä?"

jotaki hauskoja vääriä sanoja Otsolla vielä on, kuten
"tuo harava on jäätyny tonne." =jäänyt
"Mie ittellee halun haljata hampaat" =itse

Ollaan me myös kalastettu. Tässä yhden illan saalis mato-ongella. On se Saimaa kalaisa.

Ämmin kanssa nautiskelua uudella (viime kesänä valmistuneella) terassitasanteella.
Otso tuntee jo muuten jonkun verran lintuja ja kaloja. Punarinta, käki ja ahven ja hauki ovat sen bravuurit, mutta tietää se paljon muitakin. Mökillä on seinällä julisteet ja eläinkirjoja, niitä tulee luettua.

Ja väliin Otson juttuja:
Olimme menossa mökille, Otso alkoi jutella.
O: Onko siellä mökillä Luli ja Kaapo?
Ä: Ei ole enää
O: Onko siellä ämmi ja äijä?
Ä: Ei ole äijäkään, mutta ämmi on.
O: Onko se ämmi siellä ihan yksin?
Ä: On se
O: Täältä tulee ämmille miehiä, paljon miehiä!

Otso ei myöskään nykysin halua mennä ikinä nukkumaan eikä sen takia yleensä laittaa yöpukuakaan päälle eikä syödä iltapalaa. Nykyisin yöpuvun saa laitettua ja iltapalan syötettyä kun sanoo vaan että ei tarvitsekaan mennä nukkumaan. eikä tarvitsekaan, sillä Otso ei mene nukkumaan vaan menee aina illalla vaan vähän lepäilemään. Harmi vaan että yleennsä viimeistään tunnin päästä onkin käynyt vähän hassusti ja suu auki nukkuvan lötköpötkön saa kantaa sänkyyn.

Juhannuksena vietettiin äijän nimppareita ja tasapuolisuuden nimissä pari päivää myöhemmin piti pyöräyttää mansikkakakku myös Jarmolle. Otso kajautti molemmille hienot onnittelulaulut.

Tässä vielä videoista innostuneena yksi pätkä Tykkimäestä :)

P.s. Uskoitko kalajutun?

P.s.2 Aarni ei oppinut kävelemään tänäänkään vaikka sen piti. Mie opin kävelemään prinsessa Dianan hääpäivänä ja tänään olisi ollut taas kuninkaalliset häät. Aarni ei ymmmärtäny noudattaa suvun perinteitä. Mitkähän häät ois seuraavat mahdolliset?

Lomailua!

2011-06-20T23:38:00.019+03:00

Heippa Lappeenrannasta!

Olemme nyt täällä reilun viikon lomailleet ja monta edessä. Miika lähti eilen takaisin Kittilään ja menee maanantaina töihin. Heinäkuussa on vielä kahden viikon pätkä lomaa. Ja jee, minäkin olen nyt vihdoin ja viimein virallinen opettaja. Seitsemän vuotta ehdinkin olla kunnassa ennenkuin sain viran. Vaan minua se ei ole kauheasti haitannut, sillä työsuhde on ollut kuitenkin katkeamaton ja olen saanut aina kesältäkin palkan, mutta nyt on virka. Suurin muutos töihin liittyen on se, että ensi syksynä aloitan Lukkarin koululla joka sijaitsee keskustassa (meiltä matkaa 500 m) ja on aika paljon isompi kuin Alakylän koulu. Ehkä miun sydän sykkii ainakin vielä jonkun aikaa Alakylälle, ehdinhän olla siellä tavallaan seitsemän vuotta, mutta oikeastaan vain 4,5 vuotta äitiyslomien takia. Ikävä tulee oppilaita, mutta ei päivittäistä 70 km:n ajomatkaa. Syksyllä tulee monta muutosta kun aloitan työt uudessa koulussa ja lapsilla alkaa hoito. Otsokaan ei varmaan enää edes muista aikaa jolloin oli hoidossa.

Mutta sitten kuulumisiin, joista kesäkuun alun aika on pyyhkiytynyt pois mielestä, koska en löytänyt mitään kuviakaan :( Ehkä niitä olisi ollut Miikan kamerassa, joka on nyt Kittilässä.

Mutta ainaki me kävimme Alakylässä kevätkirkossa, jossakinhan se suvivirsi on käytävä veisaamassa. Veisattiin se tosin jo edellisenä sunnuntaina kun oli kerhon päättäjäiset ja ruokailu seurakuntatalolla. Mutta oikeesti se pitää veisata just koulujen päättäjäispäivänä. Vielä tuohon virkakeskusteluun liittyen, on vissiin ollu aihe vähän puheissa kun sanoin Otsolle kirkon jälkeen, että mennään käymään vielä koululla. Otso sanoi "ai mennäänkö me luppalikouluu?" (=Lukkarin kouluun) Minua nauratti se kovasti niin Otso innostu laulelemaan "luppalikouluu, luppalikouluu" :)

Pihallamme on tapahtunut paljon kun kaikki maakasat on tasoitettu ja multaa levitetty. Vielä kun saataisiin nurmikko vihertämään. Uskoimme liikaa säätiedotuksiin ja istutimme nurmikon vähän huonoon aikaan. Juuri kun saimme siemenet iskettyä maahan sateisen jakson toivossa, tulikin kauhea tuulimyräkkä ja sateet vaihtuivat ennusteissa hellejaksoksi. Ja mehän olimme juuri lähdössä tänne. Onneksi on naapureita <3 Mutta saa nähdä saiko siemenet tarpeeksi vettä ja veikö tuuli liikaa siemeniä mennessään.

Tiistaina 7.6. lähdimme sitten ajamaan tänne pitkän kaavan kautta. Kun olimme ajaneet puoli kilometriä, Otso totesi "Kohta ollaan ämmin ja äijän luona". En tienny mitä olisi sanonut, ettei isku ole liian kova... "joo niin ollaan, enää 934,5 km ja pari päivää". Ja aikamoisessa helteessäkin jouduimme matkaan lähtemään, ilman ilmastointia... Ensimmäinen etappi oli Kittilä-Rovaniemi, jonka jälkeen eka tauko Aarnin kummivanhemmilla. Siellä myös söimme ja saimme pannaria! Niin kuuma oli, että kermavaahtokin meinasi pilaantua heti kun sen toi ulos. Tosi urhoollisesti pojat matkustivat kuumuudesta huolimatta, mutta leikki- ja lepotauot tekivät meille kaikille hyvää.

Isi ajaa

Rovaniemeltä ei ollutkaan pitkä matka seuraavaan kohteeseen, Aarnin toisille kummeille Tervolaan. Sarilla ja Jyrkillä oli siellä idyllinen pihapiiri jossa oli hevosia, kissa, koira ja traktoreita :) Syötiin jäätelöä ja kääretorttua, päivän herkkukiintiö alkoi olla aika täynnä sen jälkeen.

Pojat matkustaa hevoskärryillä kun rattaitakaan ei ollut mukana

Vielä viimeinen erikoiskoe Tervola-Haukipudas ja olimme ekassa yöpaikassa Miikan veljellä ja poikasten serkkupoikasten luona. Tulimme vasta aika illasta joten kaikki ainekset iltavillityksiin olivat kohdallaan... Aarni oli innoissaan koirasta ja Otso Andren moposta, joka kulki itsekseen kaasupoljinta painamalla.

Aamulla jatkettiin jo aamupäivästä kohti Jyväskylää. Eka tauko Kärsämäellä ja siitä eteenpäin ei oikein meinannut luistaa. Tuli riitaa leluista ja varsinkin Aarnia oli vaikea viihdyttäöä kun istui minun takana selkä minun selkää vasten. Käsikopelolla piti yrittää saada tutti oikeaan paikkaan ja Aarni heitti tutin suuttuessaan menemään. Nytkin se tekee sitä koko ajan, aina kun alkaa ärsyttää niin tutti lähtee suusta kja lentää kauas.

Pysähdyimme vielä n. 60 km ennen Jyväskylää, operaatio vaipanvaihto, juottaminen ja päästiin jatkamaan iloisemmissa tunnelmissa.

Yöpaikkana oli Lillin perhe, Lilli syntyi päivää ennen Otsoa ja Lillin äidin kanssa köllöteltiin samassa huoneessa sairaalassa. Nyt he eivät siis enää asu Lpr:sa, mutta ollaan silti pidetty yhteyttä yllä. Samalla tapasin myös Hanna-ystävän, joten olen ehdottomasti sitä mieltä ettei tuota matkaa kannatakaan ajaa päivässä, vaan hiljaa nautiskellen ja ystäviä tapaillen. Kerrankin kun pääsee liikkeelle ja vielä etelään asti.

Nuori pari matkalla puistosta kotiin.

Aarni pysyy jo jonkun aikaa pystyssä, mutta askelia odotellaan. Kohta on herralla ikää jo 1v. 3kk, siinä iässä Otso oppi. Mie odotin vielä kuukauden vanhemmaksi.

Jyväskylästä oli sitten seuraavana päivänä enää 250 km rykäys kohteeseen. Tehtiin
sekin pitkän kaavan mukaan ja pidettiin Mikkelissä varmaan reilun kahden tunnin tauko. Sielläkin täydennettiin jäätelömahoja ja tavattiin tuttu.

Ekat lomapäivät menivätkin aikalailla hääjärjestelyissä. Ei omissa, mutta melkein yhtä paljon oli järjesteltävää :) Vastasin ohjelmasta ja kaikenlaista muistettavaa oli nukkevauvojen hankkimisesta powerpointtien tekemiseen. Mutta kyllä kannatti, häät olivat ihanat <3 Tietenkin kuumat, sehän on ollut viimeisimpien kesähäiden trendi ainakin meillä. Ja ah, saatiin juhlia niitä Miikan kanssa kahdestaan ilman lapsia. Siinä vasta olisikin hikeä pukannut kun nekin olisivat olleet mukana. Lapset olivat ämmin ja äijän kanssa mökillä helteistä ja vesileikeistä nauttimassa.

Mekin siirryimme sunnuntaina mökille leppoisan aamun jälkeen. Hellevaatteissa, lapsilla sama varustus mukana. Olimme ehtineet olla siellä puoli tuntia ja kutsua vieraat kylään, kun alkoikin kauhea tuulenpuuska ja mustat pilvet kerääntyivät taivaalle. Siitä kehittyikin aikamoinen ukkosmyrsky, salamatkin välkkyivät. Vieraat odottivat autossa parkkipaikalla että uskaltavat saareen. Hellevaatteissa. Pian onneksi rauhoittui sen verran että saatiin haettua Miika Jassi-serkku tyttöjen kanssa saareen. Onneksi tulivat eivätkä kääntyneet takaisin, oli mukava vierailu!

Pikkuserkusten lukupiiiri

Sorsien ruokinta taisikin vaihtua pikkuväen ruokintaan....

Sara-Maria himoitsee Otson pillimehua :)

Meidän perhe jäi vielä mökkeilemään maanantaihin. Aika sateista ja kylmää oli, mutta äijä toi onneksi vähän lämpimämpiä vaatteita kun kävi mökillä. Illalla olikin kohokohta, Hippokisat! Otso osallistui ekaa kertaa ja sai numeroksi 333. Lähdimme sinnekin koko porukalla ja ämmikin tuli kannustamaan. Tässäpä kuvakavalkaadia sieltä.

Juoksumatkalle lähdössä. Matka 40 metriä.

Näin sitä mennään, kieli keskellä suuta.

Melkein maalissa! Aika tasan 20 sekuntia!

Toinen laji oli pallonheitto. Oli kolme heittoa ja Otson pisin heitto kaarsi 1,45 m.

Katso Otso, tuonne heitä!

Viimeinen laji oli pituushyppy. Otson tulos oli 67 cm :)

Otso ihailee pokaaleja, joihin tulos ei vielä tällä kertaa riittänyt ;)

Mutta mitali tuli!

Kato Aalni minun mitalia!!!

Ota tutti pois ja kato!

Äitin onnitteluhali rakkaimmalle

Tiistaina lähdettiin sitten "lomaleissuun", suuntana Kouvola. Ja tietenkin monta kärpästä samalla iskulla, ystävien & sukulaisten tapaamista sekä Tykkimäki! Vahdattiin sääennustuksia ja uskottiin taas, tällä kertaa se kannatti. Kaiken jahkaamisen jälkeen päätimme Tykkimäkipäiväksi tiistain. Täältä lähtiessä satoi, mutta aivan kuin Foreca lupasi, kouvolassa ei. Olimme jo melkein heti avaamisaikaan Tykkimäessä ja päivä oli huvipuistoiluun mitä parhain. Ei kuuma, ei sadetta, ei ihmisiä. Kaikki laitteet auki. Otso sai kököttää laitteessa aina niin kauan halusi ja ajaa monta kierrosta. Siellä oli paljon just Otsolle sopivia laitteita ja jos pituutta olisi ollut pari senttiä enemmän, vieläkin enemmän. Vaikka ilmeisesti yksikin olisi riittänyt; karuselli jossa oli erilaisia autoja ja eläimiä. Siinä olisimme voineet viettää 5 tuntia, mutta saimme lapset houkuteltua onneksi muuallekin. Ja siihen suosikkikaruselliin meidän vauvakin pääsi. Siis meidän vauva se jo vain hurvittelee karuselleissa!

Traktoriajelukin oli arvatenkin aika suosiossa! Toinenkin tämäntapainen laite oli, jossa sai ajaa rekkoja ja paloautoja, mutta siitä tuli otettua vain videoita.

Heppakarusellissa

Käytiin myös kummitusjunassa, väärinpäintalossa, satujunassa, tornissa jossa sai hilata itsensä ylös, safarilla, valasveneissä, leppäkerttujunassa, Kusti-sammakon polkupyöräradalla, vesiliukumäessä... Kaikenlaista :)

Yöksi menimme Miikan serkulle Kuusankoskelle. Paluumatkalla pidimme vielä paussin Kouvolassa Kinin perheen luona. Miikan Hannes-serkun kehotuksesta kävimme myös maistelemassa Kouvolan jäätelöbaarin antimia.

Kouvolasta palattuamme suuntasimme mökille.
Tällä kertaa ei saatu ukkosmyrskyä niskaan, mutta nytkin alkoi sikäli kehnosti, että heti mökille päästyämme ampiainen puri Aarnia sormesta. Aarni yritti varmaan ottaa sitä lattialta käteen. Onneksi turvotus laski nopeasti.
Nyt oli kivat mökki-ilmatkin, ei kuitenkaan ihan hellelukemissa. Mökillä syötimme tietenkin sorsia...

...jotka meinasivat astella mökkiinkin sisälle jos ruokkijoita ei ollut ulkona.

Sauna lämmitettiin monesti jo iltapäivällä niin saatiin sieltä lämmintä vettä pojille altaaseen. Perjantaina saunottiinkin jo koko porukka alkuillasta. Aarni taisi olla ekaa kertaa saunassa. kotona kun saunomme monesti vasta kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Lauantaiaamuna siirryimme takaisin kaupunkiin. Aarni vähän treenasi soutamista.

Aarni tajuaa jo tosi paljon kaikesta, ymmärtää kun sille puhuu vaikkei itse puhukaan. Rakkaalle tutille on kehittynyt joku sana, joku "Khuu" tai sen tapainen sana. Ja ihana kun sille voi sanoa vaikka että "Aarni, anna tutti äitille" ja se antaa. Tai kysyy että "mikä kuva sinulla on tutissa?" niin se ottaa tutin pois, katsoo sitä ja selittää tohkeissaan mikä siinä on. Ja vaipasta tykkää myös katsoa kuvaa ja selittää. Ja on aina mukana jos puhutaan vaikka syömisestä, alkaa maiskutella suutaan ja jos kuulee lentokoneen äänen, näyttää sormella miten lentokone lentää. Ja vesiämpärin nähdessään kommentoi "Ahhhh" niinkuin on opetettu että juomakulauksen jälkeen voi sanoa :)

Otso nyt höpöttelee jo vaikka mitä. "Käytiin huvipuistossa. Siellä oli kaikenlaisia pyölimislaitteita!" Nyt se osaa jo kertoa että se oli Tykkimäkija se oli Kouvolassa. Otso aina välillä kyselee että milloin mennään uudelle talolle, mutta selityksesksi kelpaa että ollaan nyt vielä lomareissulla. Voihan sillä olla välillä ikävä omia leluja kun olemme katsoneet jotain kuvia ja videoita sieltä, niin sen jälkeen alkaa aina kyselyt.

Käytiin lauantaina Miikan kanssa pelaamassa minigolfia ja pyöräilemässä. Liekö sieltä vai mistä tarttunut minuun punkki, jonka eilen löysin ja poistettiin. Toivottavasti siitä ei mitään seurauksia tule. Inhottavia kesäriesoja.

Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin ja piti laittaa oikein kello soimaan. Päätimme mennä torikirppikselle myymään. Sunnuntaikirppikset ovat täällä hyvin vireitä, jos haluaa saada katoksellisen paikan, pitää tulla jo neljän-viiden aikaan aamulla. Me menimme vasta vähän kuuden jälkeen, joten ei auttanut muu kuin levittää pressu asfaltille. Alkuun kauppa kävi nihkeästi, mutta kun muutkin kuin myyjät alkoivat herätä, saatiin tavara- ja vaatekasaa pienemmäksi. Pääsin myös kokeilemaan tyylikonsulenttina olemista, sillä totesin että kauppa ei käy jos vain istuu paikallaan ja aloin ehdotella ohikulkeville ihmisille, mikä kenellekin sopisi. Se tuotti tulosta!
Pojatkin tulivat ämmin ja äijän kanssa haistelemaan toritunnelmaa ja saivat iotselleen aarteita.

Illalla Venlojen Viesteistä palannut Maiju kävi meitä moikkaamassa.

Minulle tuli kauhea migreeni ja ilta meni lepäillessä, mutta Otso pyöräili äijän kanssa. Oli hyvä idea ottaa Otson pyörä mukaan, siitä on olut paljon iloa. Potkupyörä on kerännyt täällä paljon ihmetystä, vaikka Kittilässä niitä on useammallakin. Täällä ihmettelevät, että miten 2-vuotias ajaa ilman apupyöriä :)

Maanantaina, ennekuin miika lähti, kävimme vielä tutustumassa tämän vuoden hiekkalinna-alueeseen. Katujunan kyyti jäi vielä kokematta vaikka Otso sinne kovasti himoitsi. "Tuolla menee katujuna, ei Otso ehtinyt siihen kyytiin". Toiseen junaan kuitenkin pääsi ja iskä kävi horjuttamassa tasapainoaistiaan karusellissa pienen painostuksen tuloksena :)

Heippa seuraavaan kertaan, pitää mennä!

Komee mies

2011-05-29T16:11:00.004+03:00

Piti alkaa heti päivittää blogia kun Otsolta tuli hauska juttu. Miika oli lähdössä lenkille lippis ja aurinkolasit päässä. Sanoin sille että oletpa komea! :) Sitten kysyin Otsolta että oletko sinä komea, mutta Otso oli sitä mieltä että ei ole. Sitten hän juoksi vaatekaapille ja etsi sieltä päähänsä oman lippiksen ja alkoi huudella "Äiti missä miun aulinkolasit on, missä miun komeat aulinkolasit on?" Sanoin missä ne ovat ja kohta Otso tuli taas miun luokse: "Kato äiti, nyt mie olen komee! Kato mie olen komee!"

Tässä meijän komee mies nyt on, toinen ehti lähteä jo sinne lenkille. Hauska oivallus vaan että kun Miikalla oli aurinkolasit ja lippis, niin ne tekivät Otson mielestä komeuden.

Äijä lähti aamulla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Yli viikon olikin täällä meitä auttamassa ja ahertamassa. Työn tulokset ovat ihailtavissa täällä. Talo ja autotallivarasto on nyt kahteen kertaan maalattu, roskiskatoksen runko kasattu ja kaikenlaista muutakin pientä hommaa. Kiitos äijälle. Ja Otso nukkui joka yö yläkerrassa äijän kainalossa. Mummu ja ukko kävivät myös eilen tässä paluumatkallaan Rovaniemeltä. Ilmeistä päätelleen olivat yllättyneitä miten hyvin maalausprojekti oli edennyt :)

Mutta onhan sitä työtunteja kertynytkin. Tässäkin kuvassa kello on varmaan jo 22, olen saanut lapset nukkumaan ja säntäsin vielä pihalle maalailemaan. Miun maalaustyyli vaan muistuttaa kuulemma enemmän kapellimestarin toimintaa :)

Aarni ajelee nykyään mielellään autollaan. Harmi vain, että se tuntuisi olevan Otsonkin suosiossa tällä hetkellä enemmän kuin mopo. Suurimmat riidat tulevat auton omistussuhteista ja käyttöoikeuksista. Aarnikin osaa pitää jo puoliaan.

Torstaina kävin poikien kanssa seurakunnan järjestämällä lastenretkellä Sodankylän varuskunnassa. Oli tosi mukava päivä, vaikka aika rankka. Aamulla lähdimme ja iltapäivällä tulimme. Monta kertaa piti lastautua linja-autoon ja taas pois, oli vähän säätämistä ettei Otso karannut sillä aikaa kun hain Aarnia ja oli kaikki tavarat mukana. Varuskunnassa sai tutustua niiden ajoneuvoihin. Harmi oli vain se, ettei siellä saanut ottaa kuvia. Venäjän sotajoukot saisivat selville suomen suurimmat sotasalaisuudet kun tottakai kaikki Venäjän armeijan päälliköt lukevat tätä blogiakin ja kun olisivat nähneet kuvan Otsosta panssarivaunun kyydissä niin avot, Suomen puolustusjärjestelmä olisi murrettu. Kuvia ei siis tältä reissulta ole paitsi yksi lähtöaamulta.

Mutta hurja kokemus oli panssarivaunulla tai jollain teloilla kulkevalla ajoneuvolla ajaminen. Siis kyydissä oleminen. Otson kanssa kipusimme kyytiin, Aarnin tajusin onneksi jättää pois. Ajattelin että vedetään varmaan hiekkakentällä joku kierros, mutta eipä mennytkään ihan niin. Suunnattiinkin metsään, eikä tosiaankaan mitään metsäautotietä pitkin. Aivan räseikkömettään, jossa oli myös valtavia ojia. Niidenkin yli mentiin tuosta noin vaan, välillä otsa sojotti kohti maata ja välillä kohti taivasta, panssarivaunu meni kuin huvipuistolaitteet. Kun olimme tarpeeksi monen ojan yli menneet, aloin uskoa että ojista siis selvitään. Samassa se ajoikin päin ranteenpaksuista puuta, mutta se kaatui vaunun voimasta. Lopuksi menimme vielä melkein
pystysuoraa jyrkkää mäkeä, pelkäsin koko ajan että vaunu kippaa. Huh mikä kokemus.

Otsokin oli selvästi vaikuttunut, on monta kertaa jälkikäteen muistellut että "Otso oli panssalivaunun kyydissä! Se meni puuta päin! Puu meni KAATU!!!" Ja kun päästiin kotiin, Otson oma mopo oli muuttunut puheessa panssarimopoksi...

Jepjep, mutta nyt kuuluu sen verran huutoa jotta täytyypä varmaan lähteä kaksikon kanssa ulos. Ei ollakaan vielä tänään oltu kun olimme aamulla perhekirkossa ja seurakuntatalolla sai lounaankin. Me saadaan ainakin kirkollisverolle vastinetta :)

Aarni 1v. 2kk

2011-05-24T21:32:00.003+03:00

Aarni se täyttää tänään 1v. 2kk ja otettiin kuukautiskuvan aiheeksi Aarnin uusin (vaikkei ihan uusi) taito seisominen. Tänään hän otti jopa yhden askeleen, mutta sitten heittäytyi jo kumoon. Vähän rohkeutta ja taistelutahtoa tarvittaisiin ensiaskeliin.

Aarnin suosikkihommaa on mm. muiden syöttäminen. Kun Aarnia ei enää itseään huvita syödä, hän ottaa ruokapalan käteen ja alkaa viedä sitä määräteitoisesti lähinnäö istuvan suuta kohti. Ja sitten itse avaa omaa suutaan malliksi miten pitäisi tehdä. Ja jos on päättänyt lahjoittaa esim. banaaninpalan Miikalle, eikä Miika halua ja mie tarjoudun sijaiskärsijäksi, se ei kelpaa. Banaaninpala pitää syöttää juuri sille, kenelle Aarni on sen päättänyt syöttää.

Otson juttuja olen aina välillä yrittänyt kirjoittaa muistiin. Ne eivät vaan kuulosta kirjoitettuina yhtä hauskoilta kuin Otson suusta tulleina sopivissa tilanteissa.

Yksi Otson suosikkisana on nykyään MUTTA. Varsinkin kun hän on jostain asiasta eri mieltä. Mutta minä haluan. Mutta ei mennä. Mutta tehdään muovailuvahaa.
Keskustelut menevät usein näin:
- Äiti Otso haluaa askalella
- Ei me nyt askarrella
- Mutta Otso haluaa askalela
- Ei me nyt voida kun Aarnikin on hereillä ja tulee sotkemaan
- Mutta voidaan askalela!

Sitten se on ongelma, kun Otsolle tulee aina nälkä kun näkee jotain ruokaa tai jonkun syövän jotain. Meidän on pakko yrittää kaikkien syödä samaan aikaan. Joskus käy niin, että Miika pääsee vasta myöhemmin syömään. Vaikka olisimme juuri loettaneet ruokailun (Otso on syönyt täyden annoksen) ja Miika tulee kotiin, Otso haluaisi alkaa taas syödä. Kärttäminen alkaa jo siinä vaiheessa kun alan tehdä ruokaa. "Saako tätä vähän maiskutella?" "Saako tätä vähän maistaa" "Saako tätä ottaa pienen palan?" Ja samaten aina jos löytää pöydeältä pienenkin palan esim. kurkkua, "Saako tätä syödä?"

Kauhean laajaa miksimiksi-kyselykautta ei vielä ole. Kyllä hän joskus tekee tarkentavia kysymyksiä.
O: Mihin Elika meni?
Ä: Erika meni hammaslääkäriin
O: Mihin Elikalla sattuu?
Ä: Erikalla sattuu hampaaseen.
O: Mihin hampaaseen?

Otsohan osaa jo pottailun tosi hyvin. Aarnin kanssa ollaan nyt alettu harjoitella ja onnistuminen on aivan äidin jaksamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Että kuinka monta kerta sen jaksaa raahata potalle ja kauanko jaksaa viihdyttää vessasta löytyvillä esineillä. Kato papiljotti. Kato kynsiharja. Katso tyhjä vessapaperirulla. Kato laitetaanpa kynsiharja vessapaperitullan sisään. Kato äitin hiusnipsi. Kato laitetaanpa hiusnipsi papiljotin ympärille. Kato hammastahna. Älä avaa hammastahnaa. Älä nyt suutu. Kato tätä papiljottia.

Vain toinen äiti voi ymmärtää. Eräänä päivänä Aarni alkoi syöttötuolissa ähistää ja ajattelin että olen reipas äiti, minä OLEN reipas äiti ja juoksutin sen potalle, juoksumatkalla riisuuin vaatteita. Jes, ehdin. Aarni potalle ja samassa Otso alkoi huutaa että haluaa vettä. Kävin antamassa Otsolle vettä salamannopeasti ja yhtä salamannopeasti Aarni oli ehtinyt kakata vessan matolle. Eiku pesemään Aarnia ja siirsin sen eteiseen jotta pystyin alkaa pesemään vessaa. Tietenkin pikavauhtia, mutta olin jälleen liian hidas. Uusi läjä odottti vessan matolla. Otso vieressä analysoimassa miltä Aarnin kakka näyttää ja minkä muotoinen se on. Samoin hän tekee myös pissoille. Minua ihan kauheasti kiinnostaa siinä vaiheessa kakan ja pissan muoto. Eräänä päivänä Otso myös totesi oman kakan nähtyään. "Kato äiti. Hieno kakka. Ei sitä kannata syyä." Se tästä vielä puuttuukin ja pahoitteluni pakollisista pissakakkajutuista. Syksyllä mie menen töihin niin miun aivot täyttyy muullakin :D

Mitäpä muuta...no tietenkin maalausta, MAALAUSTA maalausta. Äijä saapui perjantaina myöhään tänne meille avuksi talonmaalauspuuhiin. Sitä onkin sitten jatkunut siitä asti. Lauantaina myös mummu ja ukko tulivat auttamaan sekä Timo-kummi, sunnuntaina apuna oli avulias partiokaveri Ilkka ja eilen mammakaverin mies Janne. Tänään äijä joutui maalailemaan ihan yksin päivän, kun Miika lähti töihin ja minusta ei juuri apua ole noiden poikasten kanssa. Laopset heräsivät tänään tosi aikaisin ja laitoin Otsonkin päiväunille. Se tapahtui kuitenkin vähän myöhemmin kuin Aarnin uniaika oli. Kun molemmat pojat nukkuivat, vedin reippaasti maalausvaatteet päälle, vaan 5 min sitä riemua kesti. Melkein 10 minuuttia Aarni jaksoi kuitenkin vielä seurata puuhaa rattaista joten sain kädet tänäänkin ainakin muodon vuoksi maaliseksi.

Talo alkaa näyttää tältä, nyt on jo siirrytty autotalliin.

Tällaista tarinointia tällä kertaa, heippa taas ensi kertaan! Kiitos kommenteista joita tuli taas viime kirjoituksesta mukavasti. Niitä on mukava lukea.

Yllätys, täällä ollaan!

2011-05-19T21:31:00.006+03:00

Tämä blogi on vielä olemassa vaikka päivityksiä ei kuulu. On vietetty pääsiäiset, käyty Lappeenrannan reissulla, lumet ovat sulaneet ja kaikenlaista muuta! Pihalla on nyt niin paljon halko- ym. hommia että olen uhrannut Aarnin päiväuniajat siihen ja mitenhän ne illatkin aina hupsahtaa. Mutta tällä viikolla yritän tsempata! joka ilta vähän kirjoitan tätä jättipäivitystä jota en meinaa jaksaa kirjoittaa ja kukaan ei jaksa lukea, mutta jäävätpähän kuvat ja jutut talteen.

Palmusunnuntaita ennen meillä oli taas ulkomaalaisia vieraita. Olen täällä varmaan ainakin joskus sivunnut, että kuulumme Couchsurfing-järjestöön, jonka tarkoituksena on luoda ystävyyttä yli rajojen ja tarjota kotimajoitusta reppureissajille ym. Meillä on jo tämän vuoden aikana ollut vieraita Tsekistä useampaankin otteeseen, Hollannista, Ranskasta, Saksasta, Romaniasta, Nepalista, Espanjasta ja Itävallasta. Minusta se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja pojatkin ovat ihan tottuneita siihen, että meillä on vieraita. Ja vieraat ovat lapsista hurmiossa. Lapset saavat hyvää kansainvälisyyskasvatusta, vaikka Otso ei oikein vielä tajua että on olemassa eri kieliä vaan selittää niille aina suomeksi kaikkea ja pyytää lukemaan kirjoja. Ja vieraathan lukee :)

Ulkkarivieraat lukevat iltasadun (äiti ei kelvannut)

Tästäkin olisi ollut hauska video mutta se ei nyt ota toimiakseen.

Askarreltiin virpomaoksiakin ja treenasimme virpomalorua. Oksista tuli ihan hienoja. Tehtiin ne niin, että Otso aina näytti mihin koriste laitetaan ja mie laitoin sen kiinni.

Virpomatreenit

Ensimmäiset munat pojat saivat vierailta jo heti aamulla :)

Palmusunnuntaina olimme perhemessussa. Siellä lauloi ihanainen lapsikuoro Herrantertut. Täällä on tosi laadukasta lapsityötä mitä seurakunta tekee. Ensi torstaina lähdemme kevätretkelle Sodankylän varuskuntaan. Otso on varmaan innoissaan panssarivaunuista. Eikä edes maksa mitään.

Matkalla kävimme virpomassa mm. entisiä naapureita. Kauempana oleville virvottaville lähetimme virtuaalisen virvonnan.

Pääsiäisenä meille tuli vieraaksi Annika-ystävä kaverinsa Kaisan kanssa. Lähdettiin kuitenkin parin päivän pikareissulle Kätkäsuvantoon kun siellä olivat kaikki Miikan sisarukset ja yhtä vaille kaikki serkuksetkin koolla.

Serkuksia mummukkolassa

Pilkillä piti tietenkin käydä. Kävimme Miikan kanssa kahdestaankin ja yritin päästä siihen tunnelmaa ja hurmokseen mikä minun ja monen muun ukkokullan saa ajamaan autoilla satoja, kelkalla puolet siitä ja suksillakin vielä kymmeniä kilometrejä. Sitten palelemaan ja tuijottamaan viikon ajan jäässä olevaa reikää. Minusta pilkkiminen on ihan ok noin, että suhaistaan potkureilla läheiselle järvelle kun aurinkokin somasti paistelee, pilkitään reilu tunti ja mennään kotiin. Mutta kyllä se intohimo lajiin näkyi jo tuon hetken aikana. Mie istuin potkurissa porontaljan päällä ja mietin että tulee jos tulee. Miika taas makasi taljalla mahallaan, huppu pään yli viritettynä ja tähysti avantoon. Sitten se oli aina ihan innoissaan kun näkyi liikettä ja kyllä mie toisaalta ymmärrän pilkkimisen koukuttavuuden siinä mielessä, että aina on päässä kutkuttava ajatus "kohta se jättikala tulee, vielä ei voi lopettaa".

Serkkutriokin kävi isiensä kanssa kalassa.

Pojat untenmailla vieretysten lattialla. Aarni on kuin nukke, eikö olekin? kätkäsuvanto on kyllä idyllinen paikka, Otso puhuu usein mummusta ja ukosta ja jos puhutaan että lähdetäänkö Kätkäsuvantoon, vastaus on selvä!

Malla-tädin kanssa askartelua

Otso meni täysillä mukana isompien serkkujen mukana. Eipä olisi tietenkään halunnut lähteä kotiin kun juuri oli löytynyt pikkulegotkin, mutta aika hyvin Otson saa silti aina tottelemaan, uhmaikä ei ole vielä täysillä iskenyt.

Täällä kotona Annika olikin odottamassa. Tytöt olivat kyllä päivät aika tehokkaasti rinteessä ja nauttivat kauden viime rippeistä. Kylässä kävivät myös Aarnin kummit.

Annika sai loman päätteeksi kauhean vatsapöpön. Hymystä ei huomaa miten huono olo silti oli.

Aarni ja Otso esittävät tietenkin vauhdikkaimmat temppunsa kun on vieraita. Suosikkileikkejä on sohvalla painiminen ja siitä liukumäen rakentaminen, tuoleihin kiipeäminen, autolla ja mopolla ajaminen, tuolien raahaaminen keittiön työpöydän ääreen ja ruuanlaiton seuraaminen. Aarnin suosikkilelu on sellainen "Piippolan vaarilla oli talo"-melodiaa soittava pömpeli johin pudotetaan palikoita ja Otsolla palapelit, hän on TODELLA innostunut palapeleistä. Lappeenrannassakin kun kävimme kirjastossa, Otso löysi sieltä palapelejä ja sinnikkäästi teki kaikki. Yhden kaverin tyttö on myös innostunut palapeleistä ja teimme vaihtarit. Osa Otson palapeleistä on nyt Miljalla ja Miljan palapelit Otsolla. Kun tulimme vaihtokauppareissulta kotiin, Otsolla tuli pissa housuun kun niin innokkaasti niitä kokosi ettei malttanut mennä vessaankaan.

Poikien pääsiäistyylit

Aarni 1v 1kk 24.4.2011

Hommasin meille pyörän perässä vedettävän kärryn, miehistönkujetusvaunun. Muutaman illan käytin netissä surffaten ja mietin miksi niiden hinnat vaihtelevat 100-1000 euron välillä. Päädyin sitten melkolailla halvimpaan malliin. Vaikka Kittilä aika ruma kylä onkin, hyvä puoli on se että kylällä on vain yksi päätie joka on tasainen ja päällystetty. Ihanteellinen peräkärryn kiskomiseen! On se sen verran rankkaa tasaisellakin etten edes uskalla ajatella kauheita ylämäkiä. Mutta ainakin siis tasaisella kylänraitilla liikkumiseen, muutaman kilometrin matkoihin tuo on ihan paras! Nykyään ehditään ajoissa joka paikkaan eikä tarvitse työntää vaunuja tuhatta ja sataa. Vakavasti harkitsen että otan sen kesäksi Lappeenrantaan mukaan.

Matkustajat kyydissä uudet (tai ei enää ihan uudet) pipot päässä

Pääsiäisen jälkeen lähdimme Lappeenrantaan. Tällä kertaa yhtenä syynä olivat Otson Omppu-kummin polttarit. Matka meni jälleen mainiosti, rutiinilla. Tällä kertaa kehitin yöjunan hyttiin sellaisen nukkumajärjestyksen, että nostin yläsängyn patjan lattialle ja Otso nukkui siinä. Kaikki tavarat lastasin yläsänkyyn. Aamujunakaan ei ollut tällä kertaa niin bisneshenkinen kuin joskus, siellä oli jopa ihan Otson ikäinen poika. Hän istui vähän matkan päässä meistä ja jossain vaiheessa sanoin Otsolle että käypä näyttämässä sille tätä traktoriasi. Otso lähti ja näyttikin kaikille myös matkan varrella "kato, latkoli! KATO latkoli!" Sitten kuului aina reaktiona liioiteltuja "Ooooh, onpa hieno!"-kommentteja. Hyvä vaan että on tuollaisia reippaita ujostelemattomia poikia :)

Vappuaattokin vietettiin siis Lappeenrannassa. Minulla meni koko päivä polttareissa jotka onnistuivat onneksi suunnitelmien mukaan. Oli rastirataa, sirkustelua, mieskuoron serenadi, tanhuesityksen keksiminen ja esittäminen, ravintolaruokailu ja illanvietto rantasaunalla. Pojat olivat ämmin ja äijän kanssa. Mukavaa heilläkin oli ollut!

Olivat käyneet ainakin leikkipuistossa

Pojat saivat omat ilmapallot, Aarni Nalle Puhin ja Otso Tuomas Veturin

Lappeenrannassa oli jo melkein kesä, vaikka välillä oli viileämpiäkin päiviä. Tuntui kuin syksy olisi tullut. Oli sitten näitäkin päiviä, että Otso sai syödän kesän ensimmäisen ulkojäätelön :)

Sekä tehdä puutarhatöitä ämmilässä

Erityistä ihastusta herättivät "kevätpölliäiset" joita Otso bongaili pihalta ja viimeeksi tänään muisteli että kesäpölliäisiä oli siellä ämmin ja äijän kotona.

Busteri oli vielä talviteloilla, mutta pystyi sen kyydissä silti päristelemään.

Aarni on oppinut seisomaan ilman tukea! Toukokuun alussa Aarni myös ekaa kertaa nousi seisomaan ilman tukea. Aika harvakseltaan hän näitä taitoja esittelee, mutta illalla innostuu joskus laittamaan shown pystyyn. Aarnia tietysti aina kehutaan niin joskus on hauskaa kun pojat ovat keskenään lastenhuoneessa niin sieltä alkaa kuulua: "Hienoa Aalni, taitavasti, hienosti!" Ja kun menee katsomaan, Aarni seisoa töröttää keskellä' lattiaa ja Otso antaa aplodeja.

Lappeenrannassa kävimme tietty hoplopissa. Sitten minulla oli suunnitelma että annan pojille parin tunnin hoplop-session jälkeen ruuan, Aarnille maitoa ja tainnutan ne näin rattaisiin, jotta voin itse vähän kierrellä kaupoissa. Se onnistuikin, en tosin edes epäillyt etteikö onnistuisi :)

Hoplopissa on mahdotonta saada poseerauskuvia, koko ajan vauhti päällä...

Äiskän jalanjäljillä

Mukavan viikon jälkeen piti taas palata takaisin tänne, mutta kyllä Miika jo odottelikin. Otsolta kun kysyi Lappeenrannassa että muissä iskä on, se sanoi aina että että "töissä". Piti mennä päästämään iskä töistä pois.

Kotimatkalle lähdössä. Onhan tuota tavaraa taas pikkusen ;)

Iltapalailua junassa

Bomgasin yöjunasta luokkaretkellä olleen Rovaniemeläisen kyläkoulun 5-6 luokan tyttöjä ja valjastin niitä lapsenhoitotehtäviin :) Sattuivat olemaan soopivasti siinä käytävällä niin lykkäsin Aarnin heidän syliinsä ja lämmitin sillä aikaa maitoa, vaihdoin Otsolle yöpuvun ym. Otson kanssa on jo helppoa kun sille sanoo että "istu sängyllä" niin se istuu. Aarni ei. Lähtee konttaamaan pitkin likaisia käytäviä eikä sen voi vahtimatta antaa olla hytissäkään...niin monta vaaranpaikkaa. Mutta tytöt olivat suureksi avuksi.

Äitienpäiväksi tulimme siis kotiin. Miika oli askarrellut Otson kanssa ihanan kortin, leiponut kääretorttua ja ostanut had-huivin :) Ihanaa. Miika ei ollut tiennyt, missä askartelutarvikkeet ovat, mutta Otso oli neuvonut. Korttiin oli taiteiltu sormiväreillä kukkia ja sadetta.

Miika oli pärjännyt täällä hienosti. Rairuoho oli vaan joutunut vähän huonoon jamaan. Ei tosin ollut tarkoituskaan että se olisi vielä toukokuun puolessa välissä hehkeänä, mutta jotenkin surkuhupaisa näky kun pupukin oli heittänyt veivinsä. Ja tuo kukka olisi kyllä saanut selvitä...

Päivä vietettiin pihatöissä joita riittääRIITTÄÄriittää ja riittää. Mutta ihann mukavaa se on! Lasten kanssa on vaan aika haasteellista, äitienpäivänäkin oli maalaushommia. Otso tottakai haluaa auttaa...

Aarni syö nykyisin aivan itse! Joskus yritän että saisin syöttää jos on jogurttia tms. mutta harvoin se antaa. Toisaalta tosi ihania ja rauhallisia ovbat ruokailuhetket kun kaikki saavat lautasen eteen ja keskittyvät omiin annoksiinsa. Ei tarvitse miettiä kuka syöttää Aarnia ja missä välissä. Pikkuisen erilaista kuin Otson kanssa, jolle syötettiin ainakin puurot vielä melkein 2,5 vuotiaana ja Aarnin ikäisenä sekä kauan sen jälkeenkin piti olla aina kirja tai muuta viihdykettä että poitsun sai syötettyä. Aarnilla ei ole varmaan ikinä ollut kirjaa ruokapöydässä, tietenkin kun kaikki keskittyminen menee syömiseen. Ja Aarni on jo monta kuukautta syönyt ihan samoja ruokia meidän kanssa, aika hyvin maistuukin. Vaikka tuleehan niitä sotkujakin. Välillä Aarni lajittelee esim. leipäpalaa syödessään niin, että heittää lattialle ne mitä ei halua syödä. Piis silmistä, pois mielestä... Mutta ei meille silti koiraa tule, usein aarni käy ne syömässä itsekin pöydän alta myöhemmin jos äiti joskus harvoin (kröhöm) ei heti imuroi lattiaa...

Sunnuntaina entisen talon naapureiden lapsoset tulivat meille pariksi tunniksi leikkimään. Suloiset Niila ja Hilla. Niila täytti juuri viisi ja on Otson SUURI idoli. Aarnilla ja Hillalla on tasan vuosi ikäeroa ja kaksi senttiä. Hilla voittaa iässä, mutta Aarni pituudessa vaikka on siis vuoden nuorempi :) Aarni on aivan hurmaantunut Hillasta ja toisinpäin. Kun menemme sinne, Hilla alkaa riisua Aarnia ja sitten halataan. Halataan ja pussataan. Ja vielä vähän halataan. Katsokaa nytkin Aarnin ilmettä kun on päässyt Hillan viereen peräkärryyn.

Otson ja Niilan pihaleikkejä

Illalla sitten jännitettiin suomen peliä. Aarni heräsi itkemään juuri ratkaisun hetkillä eikä kumpikaan malttanut jäädä lastenhuoneeseen silittelemään joten otettiin Aarni mukaan kisakatsomoon. Piti ottaa historiallisesta hetkestä kuviakin.

Otso osaa puhua jo tosi hyvin joten hauskoja kommnetteja tulee jos niitä vain muistaisi eli kirjoittaisi muistiin. Ainakin hän yrittää välillä esittää kunnon asiantuntijaa,, tyyliin: "Äiti miun mielestä tää on siikaa" (kun söimme lohikeittoa) Sanoin että se on kyllä lohikeittoa. "Aha. Otso tykää lohesta"

Tänään kun laitoin ruokaa: "Äiti onko siellä mausteita?"

Otso myös sujuvasti käyttää ajanmääreitä vaikkei vielä täysin ymmärräkään niiden merkitystä. "Mie olin viikonloppuna siellä synttäleillä"tein "Mie menin eilen Valttelin luoske."

Otsoa myös kiinnostaa kauheasti mistä on minkäkin saanut. "Äiti mistä tää on tullut?" No ämmi on lähettynyt sen. "Äiti mistä tää on tullu, onko tää kilpputolista?" Ja heti se kyllä tajuaa jos olen ostanut uuden lelun tai on saanut uuden vaatteen.

Kaikenlaista ohjelmaa on ollut. Pojat olivat viime viikonlopun Kätkäsuvannossa ja mie olin lauantain Tornio-Haaparannassa shoppailemassa Ikeassa ym.
Ostin pojille sieltä leikkikeittiön joka on ollut aivan hitti. Siihen myös kattiloita, kapustoja vihanneksia ja kahviastiaston. Olenki saanu nyt kahvia sydämeni kyllyydestä. Otso heräsinkin yksi yö huutamaan "Kahvia haluaa!" Oli vissiin keittiöleikit tulleet uniin mutta onneksi vesi kelpasi yöllä. miehekkäät otteet näkyvät ja kuuluvat kun keittiössä tiskataan :D

On ollut myös synttäreitä. Ne ovat aina mukavia piristyksiä ja hyvä syy lähteä kylään. Ja saa pukea poikaset juhlavaatteisiin :) Tässä Aarni polleana poseeraa Lainan 3v. synttäreillä.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Meinaa kevätflunssakin iskeä :/ Äijä lähtee huomenna ajelemaan tänne ja toukokuun lopun projektina on saada talon pintaan maalia. Poutasäitä toivoen! (ja lisää tunteja vuorokauteen... en tiedä aina minne repeäisi kun tietää mitä pitää tehdä, mitä haluaisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Kuten pitää tehdä ruokaa, pitäisi askarrella Otson kanssa ja lukea enemmän kirjoja, haluaisi lukea joskus muutakin kuin puuhapetejä... No, kyllä mie sen tiedän että tätä aikaa vielä tulee kaipaamaan ja paljon! Olen mie onneksi nauttinutkin. Ja tosi rauhallisia meillä on päivät, kyllä niihin itkukohtauksia mahtuu mutta pitäisi vain antautua elämään lasten kanssa ja unohtaa pölyt kaappien päällä sekä verhojen ompelut. Onpelin sitten kuitenkin päivänä eräänä lasten melskatessa makkariin uudet verhot ja kun ripustin ne, huomasin että toisesta verhosta toinen käänne oli käännetty toiselle puolelle ja toinen toiselle. Näin juuri, mutta ei se juurikaan näy. Ja jos tuijotat liikaa makuuhuoneeni verhoja, tiedän että seuraat meijän blogia :D )

Hiihtokisailua ja muuta hauskaa

2011-04-12T23:41:00.009+03:00

Pitäsköhän aloittaa tämä blogikirjoitus epäsuomalaiseen tapaan kerskailemalla :)

Miika palautui reilu viikko sitten kalareissulta, jossa oli siis silloin kun ämmi oli täällä. Oli saanut komeita rautuja, mutta minulle kaloja tärkeämpää oli saada kalastaja kotiin :) Hieman jo meinasi huolestuttaa kun he lauantaina lähtivät, eikä keskiviikkonakaan kuulunut vielä mitään. Mutta nämä eräjormat eivät kalastelekaan missään lohilammikoissa vaan keskellä erämaita joissa puhelin ei kuulu. Tässä muutama kuva niittenkin reissusta. Eli tämä oli se kehuosio Miikasta. Se sai kalaa.

Aarni on oppinut sanomaan äiti. Jes! Joskus on kuultu isikin, mutta äitiä se hokee kovastikin. Ja vielä usemammin ätä ätä ätä ätä. Aarni ymmärtää jo myös paljon. Jos sille sanoo esimerkiksi että taputa käsiä, Aarni osaa taputtaa. Hän osaa myös ajaa mopolla ja uudella synttärilahjaksi saamallaan potkuautolla. Nämä olivat kategoriaa hienoja taitoja.
Aarni on myös oppinut kiipeämään ruokapöydälle (onneksi myös tulemaan alas, mutta yleensä hänet palautetaan sieltä sangen rivakasti alas muilla keinoilla.) Aarni on myös oppinut kiipeämään pois syöttötuolista. Nyt lisävarusteena on valjaat. Nämä eivät ole niin välttämättömiä taitoja... :D

Otso on oppinut ilmeilemään. Ainakin me Miikan kanssa saamme hyvät naurut ja tietää slevästi itsekin olevansa hassu. Tähän lienee vaikuttanut eteisessä sijaitseva iso peilikaappi, jonka edessä Otso usein keimailee. Otso osaa nykyisin aivan itsenäisesti riisua ulkovaatteet ja alkaa jopa tehdä sitä ennekuin edes pyydän. Nyt on koulutuksen aiheena omien hanskojen ym. laittaminen koreihin.

Ja sitten, tadaa! Otso on oppinut ajamaan pyörällä. Siitä ei vaan ole nyt kuvia eikä toidstusaineistoa. Otsolla on sellainen potkupyörä, jossa ei ole polkimia ollenkaan. Hän sai sen syksyllä, mutta ei silloin tykännyt vielä yhtään ajaa. Nyt on sitten talven huiskinut sisällä mopollaan menemään ja kun otin viikko sitten pyörän esille, Otso oli aivan fiiliksissä. Lähdimme vähän ajelemaan ja poikahan ajoi kaupalle asti kilometrin ja saman matkan takaisin. Tämän kesän kun potkuttelee tuolla niin ensi kesäksi sitten oikea pyörä!

Otso on myös kunnostautunut hiihtokisoissa... Johan sitä nyt kaksivuotiaana parit kisat talvessa pitää käydä. Sunnuntaina viikko sitten seurakunta järjesti nappulahiihdot. Tapahtuma oli tosi mukava ja ilma mitä parhain. Kaikki alle kouluikäiset lapset hiihtivät oman matkansa, aikaa ei otettu. Otson matka oli n. 150m. Kun pääsimme paikalle, Otso oli tosi innoissaan ja halusi heti sukset jalkaan. Numerolappukin oli rinnassa.

Sitten hän halusi heti ladulle vaikka kisa ei ollut vielä alkanutkaan. Silloin suksi luisti hyvin.

Sitten koitti oikea lähtö. Silloin hiihtäminen ei meinannutkaan enää kiinnostaa, mutta sinnillä maaliin asti...

...vaikka välillä tarvittiin äidin apua.

Maalihymy

Rankan urheilun jälkeen seurakuntatalolla oli lounas ja kaikki hiihtäjät palkittiin mitalilla...

...sekä karkkipussilla! Jokainen sai myös tavarapalkinnon jonka sai itse valita. Otso valitsi lumiukon.

Pikkuveli kannustaa!

Aurinko on näyttänyt voimansa ja lumet hupenevat vauhdilla. Sehän tietää sitä että syntyy lätäköitä! Mahtavaa! Imuri on ystäväni, näin voi sanoa kun piha on sattuneesta syystä vielä aivan hiekalla. Ei voi välttyä, etteikö hiekkaa kulkeutuisi myös sisälle. Pihalla on nyt ihanaa, ainakin jos Otsolta kysytään!

Ämmi toi mukanaan Odessiiville uuden kevätpuvun jonka kanssa voi puljata lättäköissä. Sille tulikin heti käyttöä, en ole toppapukuakaan pessyt vielä pois, mutta kevätpuku riittää jo vaatetukseksi. Ihanaa kun ei tarvitse erikseen kurahousuja, puku kestää niin hyvin vettä!

Hihitokisaura sai jatkoa viime viikon torstaina kun paikallisella hiihtostadionilla järjestettiin hippohiihdot. Miikan piti mennä sinne töidenkin puolesta ja päätettiin sitten lähteä koko perhe. Loppujen lopuksi päätettiin. Liian myöhään päätettiin...
Arvoimme nimittäin siinä Miikan töistä tullessa että lähdetäänkö vai ei. Mie melkein kannatin että ei, mutta päätettiin silti lähteä. Kello oli jo siinä vaiheessa melkoisen paljon. Hiihdot alkoivat kuudelta, toivottii että alussa olisi ollut jotain höpinää, mutta niinhän siinä kävi että juuri hiihdot alkoivat kuudelta, ensimmäisenä sarjana tietenkin pienimmät pojat. Kun pääsimme paikalle, kovaäänisistä kuului "Numerolla kuusi kilpailee tänään Otso Sirkiä joka ei ilmeisestikään ole tullut paikalle sillä numerolappukin on vielä hakematta, lähtöpaikalla valmistautuiu numero neljä joka lähtee 10 sekunnin päästä..." Pikkusen tuli kiire, Miika juoksi hakemaan numerolappua ja mie aloin virittää Otsolle suksia. Lentopostilla lähtöviivalle...

Loppujen lopuksi Otso hiihti sitten pienimpien sarjan tyttöjen jälkeen, ei siinä mitään ongelmaa ollut mutta noloa vaan kun koko Siitonen kaikui ja Otsoa kuulutettiin.

Tällä kertaa hiihto meni vähän reippaammin kun alkulämmittelyt jäivät väliin ja voimat jäivät itse kisaan. Mitalia ei kuitenkaan tullut, Otso jäi oman sarjansa viidenneksi joka taisi olla peränpitäjän pistesija :)

Sunnuntaina lähdimme sitten koko perhe hiihtoretkelle lähimetsään. Miika tuunasi pilkkiahkostaan lastenkuljetukseen sopivan välineen. Aarni nukahti päiväunille ja Otso havainnoi turisteja kuskaavia lentokoneita.

Miika kävi vähän testaamassa offareitakin, hanget kantoivat hyvin!

Paluumatkasta Aarni heräsi ja Otso simahti, jouduimme tekemään uudelleenjärjestelyjä.

Eilinen oli taas oikea touhupäivä! Ensin menimme Sirkkaan Emmin perhettä moikkaamaan. Otsolla ja Emmillä leikit menevät hyvin yksiin ja Aarnikin mahtuu mukaan. Siellähän oli myös suloinen muutaman viikon ikäinen poikavauva <3 Ihanaa kun on vielä lasten kanssa kotona, päiviin voi keksiä kaikenlaista ohjelmaa. Pojat tietenkin simahtivat kun sieltä iltapäivällä lähdimme. Illaksi suuntasimme vielä lähsitöllä olevalle laavulle jossa oli opettajaporukan kevätrieha koko perheelle. Miikan kanssa osallistuimme tandemhiihtokisaan ja olimme aivan ylivoimaisia!

Tässä suksin joukkueemme kolmannen jäsenen kanssa

Lapsille oli pallonheittoa ym. kisailuja ja palkintorusinat saivat hymyn huulille.

Tähän loppuun vielä kuva Otsosta ja Otso-Raulista. Rauli käväivi meillä vielä viikko sitten lauantaina ennenkuin jatkoi matkaansa kohti Olosta.

Ainiin, en muistanut vielä kehua itseäni :D Noh, mie olen ommellut elämäni ensimmäisen vaatteen kaavoista sitten yläasteenm flanellipaidan. En tosiaankaan tykännyt yläasteella käsitöistä, mutta pikkuhiljaa olen saanut innostusta takaisin. Kestovaippoja on tullut ommeltua sekä essuja yms. joihin ei kaavoja tarvitse. Mutta nyt löysin saksalaisesta nettikaupasta IHANIA kankaita jotka tilasin jo syksyllä, mutta vihdoin sain aikaa ommella niistä Otsolle paidan. Se onnistui ihan hyvin ja seuraava syntyisi paljonkin nopeammin kun ei mene enää aikaa miettimiseen.

Niin, ja sitte mie pääsin Mensaan! Kävin maaliskuun alussa Levillä Mensan järjestämässä älykkyystestissä ja tämän kuun alussa tuli tuomio. Jee!

Niin ja silläkin voi kehuskella että täällä paistaa koko ajan aurinko! Ainakin tuntuu siltä :) Elämä on täällä raiteillaan ja miulla on maailman ihanimmat poikaset & miekkonen <3

Tästä tuli taas vähän kuvapainotteinen päivitys, mutta en nyt muista poikien hassutuksia. Pyrin unohtamaan niistä pahimmat :D

Ämmi hiihtolomalla

2011-04-09T15:57:00.008+03:00

Aarnin synttäreistä toivuttuamme meille tuli odotettuja vieraita. Aarnin kummit Rovaniemeltä ja leikkiseuraa pojille. Tuttu poikakvartetti 07-08-09-10 oli taas kasassa. Hyvin meni leikit yhteen, välillä jopa koko porukka samassa paikassa lukemassa kirjoja:

Kävimme myös pulkkamäessä jonne tuli muitakin tuttuja. Pojat saivat purkaa energiaa.

Herkuteltiin vielä uudella synttärikakulla sekä vanhojen rippeillä. Kokeilin jotaki valkosuklaa-daim-tummasuklaakakkua. Olen nnykysin tehny välillä hyydytettyjä kakkuja, varsinki jos monta päivää juhlii synttäreitä niin ne säilyvät paremmin ja ovat jotenki raikkaampia. Mutta mie olen niin laiska kokeilemaan uusia reseptejä koska haluan ottaa aina varman päälle jos on vieraitakin tulossa. Harvoin tulee leivottua kakkua vain omalle porukalle ja sitä ei voi maistaa ennen tarjoilua, siksi otan varman päälle :) No nyt päätin kuitenki ottaa riskin ja eiku netin ihmeelliseen maailmaan. Hellapoliisista olin kuullu ja sinne. Voihan hertsyykkeli, hyydytettyjä kakkuja oli siellä yli SATA (!) erilaista. Kauhea kahlaaminen niissä resepteissä ja kiinnostavimmista piti lukea tietenki kommenttejakin. Kyllä netissä vain aika vierähtää kun tarjonta on niin rajaton. Mutta onhan se toisaalta kätevää ettei tarttee ensin kipittää kirjastoon ja siellä pää kenossa tutkia mistä löytyy hyydytetty-kakku-kirjoja. Selata sitten niitä siellä ja kirjottaa punaruutukantiseen reseptivihkoon parhaimmat. Vaikka muuten kirjasto on kyllä oiva laitos, siitä ei pääse mihinkään. Muta tietyissä asioissa pääsee helpommalla netin kanssa. Vaikka siellä aikaa vierähtääkin.

Tässä vielä Aarni-Jussi kummiensa kera.

Sunnuntaiaamuna Rovaniemen porukka lähti kylyplään pulikoimaan ja me valmistauduimme vastaanottamaan ämmiä. Tarkoituksena oli mennä ihan bussipysäkille vastaan ja luulin että olemme ihan ajoissa. Vaan, juuri kun sain Aarnin rattaisiin ja aloin metsästää Otsoa pihalta, huomasin Hillapolulla tutun hiipparin. Ämmihan se sieltä tulla taapersi ikeakasseineen ja vedettävine matkalaukkuineen! Ei sitten ihan pysäkille asti ehditty. Mutta kun ulos olimme päässeet, jäimme sitten ulkoilemaan kun ilma taas kerran suosi!

Ämmistä otettiin kaikki ilo irti!

Maanantaiksi luvattiin hyvää ilmaa (jota loppujen lopuksi olikin oikeastaan koko viikko), siispä päätimme lähteä Leville hiihtoretkelle. Miulle oli jäänyt pieniä traumoja tai jotakin sen tapaisia viime kerrasta kun kiskoin molempia poikia ahkiossa. Tosin silloin reittivalinta oli ehkä vähän huono eikä ilmakaan paras mahdollinen ja päätin yrittää uudestaan. Ja tällä kertaa olikin mukavaa! Ahkio tuli hyvin perässä, oli paljon tasaista ja nousut kovia, mutta lyhyitä puristuksia.
Lähdimme Levin keskustasta ja suuntana oli Luvattumaa.

Ämmikin innostui vetämään poikasia, mutta ennen vetourakkaa piti aina vähentää vaatetusta.

Näin sitä mennään pitkin Levijärveä!

Pojat viihtyivät jälleen hyvin "moottoripulkassa". Otso kutsuu ahkiota tuolla nimellä. Luulee sen vissiin kulkevan moottorilla kun ladulla kulkiessa siitä lähtee tasainen suhinaäänikin. Pöh, vetäjä ei saa mitään kunniaa :D

Luvattumaassa vierähtikin varmaan tunti, meillä ei ollut mitään kiirettä. Syötiin porokeittoa, laulettiin karaokea, istuttiin laavulla, tanssittiin ja huollettiin Aarnia.

Hienointa mitä Otson mielestä paikassa oli:

Koska hiihto sujui niin kivuttomasti, päätimme käväistä jälkiruokaletuille vielä parin kilometrin päässä olevassa nuotiokahvilassa. Sieltä lähdimme sitten takaisinpäin.

Lettujen jälkeen parasta Otson mielestä... tietenkin kelkka ja mahtavinta kun sen kyytiin pääsi istumaan.

Pikkuisen loppumatkasta fuskattiin ja viimeiset kolme kilometriä matkettiin suksibussilla. aikamoinen urheilusuoritus sinnekin selviytyminen oli. Bussi tuli juuri sopivalla hetkellä, tai oikeastaan vähän liian aikaisin. Autotieltä olivat jo lumet sulaneet, joten meidän piti ensin viedä juoksemalla sukset pysäkille ja sen jälkeen kantaa ahkio poikineen pysäkille sekä vielä selviytyä kaikkine kamoineen sinne sisälle. En tiedä kummassa tuli kovempi hiki, tässä vai siinä että olisi hiihtänyt :)

Tiistai vietettiinkin ihan täällä kirkonkylällä, mutta keskiviikkona suunnattiin jälleen Leville. Aurinko paistoi taas! Menimme Lastenmaahan pulkkailemaan, mutta siellä sattuikin pieni haaveri (joka onneksi jäi pieneksi). Yritin laskea Otson kanssa pulkalla, mutta lumi oli jo niin pehmeää ettei pulkka tahtonut liukua. Ajattelin että sen voisi laittaa yksinkin laskemaan lastenmäkeä kun on täällä meidänkin lähellä olevassa mäessä laskenut. Alku meni hyvin, mutta sitten pulkka aivan yhtäkkiä kaarsi vasemalle, suoraan päin siellä olevaa köysihissiä. En voinut tehdä muuta kuin katsoa enkä tarkkaan nähnyt mihin kohtaa kasvoja köysi osui. Silmiin se taisi osua, mutta onneksiaurinkolasit olivat päässä! Kauhea tunne oli vaan juosta hakemaan Otso sieltä hangesta kun en yhtään tiennyt mitä oli käynyt. Aurinkolasien alle oli tullut nirhauma, mutta se parani aika nopeasti. Nyt siinä ei näy enää mitään. On se kumma miten noilla lapsilla tuntuu olevan aina uskomatonta tuuria. Mitä kaikkea olisi voinut sattua monta kertaa, mutta kappas vain he kaatuvat aina niin että terävä kivi jää viereen ja sohvalta pudotessa tyyny sattuikin olemaan juuri siinä kohtaa lattialla.

Haaverin jälkeen jätimme pulkkailun, kävimme kodassa evästuolla ja menimme katsomaan pieniä laskettelijoita. Viimeisetkin surut unohtuivat kun rinteessä oli Werneri-jänis!

Ämmin kanssa uskalsi kokeilla jopa Wernerin hännäntöpöä!

Otso tasan 2 v. 8 kk ja pulkkailun jäljet.

Pulkkailun jälkeen kävimme syömässä osuvan nimisessä ravintolassa nimittäin Ämmilässä. Sen jälkeen lähdimmekin kotiin, sillä MUMMU oli tulossa kylään! Olipa vain mukava yllätys! Ämmi ja mummo saivat harrastaa tuplamummoilua.

Touhupäivä ei loppunut vielä mummun vierailuunkaan, vaan minä suuntasin takaisin Leville Marian kappeliin tunturimessuun laulamaan. Ämmi tuli mielellään mukaan kuuntelemaan ja Elina-kummikulta lupautui tulemaan lasten kanssa. Tunturimessussa olikin Lappeenranta hyvin edustettuna kun parikin bussiporukkaa oli Levillä lomailemassa ja moni löytänyt tiensä kappeliin.

Otson ja Elinan iltasatuhetki. "Munamies" Tyyris Tyllerö taisi olla illan hitti.

Torstai vietettiin taas kotimaisemissa. Haimme postista jättimäisen paketin, jossa oli mm. äijän meille tekemä eteispenkki sekä paljon muuta. Pojat saivat tunnelin ja teltan! Varsinkin tunneli on ollut iso hitti. Välillä se ei kiinnosta kumpaakaan, mutta kun toinen innostuu ryömimään, toinen lähtee vauhdilla perään.

Aarnin päiväunien aikainen askarteluhetki. Tällä kertaa syntyi kortteja sormiväreillä.

Perjantai oli taas touhua täynnä. Aloitimme päivän käymällä Levin Lapinkylän kotieläinpuistossa. En ollut itsekään siellä koskaan käynyt. Se oli oikein mukava paikka. Otso on jälkikäteenkin tosi montaa kertaa muistellut:
"Otso näki eläimiä. Kukko oli mennyt kalkuun! Ankoilla oli luokakuppi kaatunu. Otso antoi hevosille luohoa"
Niinhän se meni. Kukko päätti tosiaan vähän isotella meille ja hyppäsi karsinasta sen laidalle istumaan. Ämmi ei uskaltanut sen jälkeen enää mennä kukon lähelle, mutta Otsosta se oli vaikuttava näky.

Iltapäivällä päätimme mennä kylpylään. Mie olen siellä jo muutaman kerran käynyt, Otso ei viellä ollenkaan. En ollut varma mitä se siitä tykkää kun inhoaa suihkujakin niin paljon. Päätin kuitenkin kokeilla, mutta Aarni ei päässyt vielä matkaan. Keksin viedä sen hoitoon Raulille, joka oli minun suuriseikkailujoukkueessa ja sattumalta samaan aikaan Levillä. Aarnikaan ei turhia ujostele, sen voi huoletta jättää vähän vieraammallekin eikä mitään ongelmia ollutkaan. Annoin ohjeeksi että jos sillä on nälkä niin se itkee tai osoittaa TÖ TÖ TÖ mitä haluaa syödä ja sitten kun hieroo silmiään, on väsynyt. Näillä ohjeilla olivat hyvin pärjänneet.

Ja kylpyläreissu sitten! Pukuhuoneessa Otso vaikersi ja oli vähän kummissaan, olisi halunnut kotiin. Saimme kuitenkin houkuteltua hänet pesuhuoneen puolelle, mutta siellä järkytys vasta olikin suuri! Otso kun inhoaa suihkua muutenkin, niin olisitte nähneet hänen ilmeen kun näki huoneen TÄYNNÄ suihkuja ja kaikkien alla eri muotoinen alaston nainen. Ei Otso itkemään käynyt, tuijotti vain lamaantuneena silmät lautasina. Siitäkin kuitenkin selvittiin, saunastakin jotenkin. Vaan sitten koitti riemu kun päästiin altaille! Otso nautti sydämensä kyllyydestä ja tuli minun sylissä isompiinkin altaisiin. Laskimme myös isosta vesiliukumäestä ja kävimme ulkoaltailla. Otso puhuu vieläkin joka päivä siitä kun hän oli uimassa. "Mie olin uimassa. Oli hauskaa! Mie olin uimassa ulkona! Mie menin siitä liukumäestä!"

Joku päivä kun ääneen mietin, että mitähän sitä tänään tekisi, Otsolla oli vastaus valmiina: Mennään uimaan!

Uinnin jälkeen herkuteltiin!

Sellainen oli ämmin hiihtolomaviikko täällä. Sain olla taas itsekin lomalla :) Miikahan oli koko viikon pilkkimässä Norjassa eikä kohdannut ämmin kanssa ollenkaan.
Pojat olivat onneksi terveinä ja esittelivät ämmille temppujaan ja toilailujaan.

Tässä vielä muutamia muistoja viikon ajalta.

Eräänä päivänä ämmi lähti poikien kanssa pulkkamäkeen. Otso oli halunnutkin pulkaksi pahvisen hedelmälaatikon ja heillä oli sitten hedelmälaatikko pulkkana. Mitähän lie ohikulkijat miettineet vai onko siinä uusi trendi :)

Kun ämmi oli lähtenyt, Otso löysi ämmillä lainassa olleen pipon hattulaatikosta.
- Missä ämmi on?
- Ämmi on mennyt äijän luokse omaan kotiin
- Tässä on ämmin pipo
- Se oli ämmillä vain lainassa
- Kohta ämmiäijä tullee!

Aarni ilmaisee aina jos haluaa jotain herkkua tai tutin, maiskuttamalla. Tai nykyään ehkä enemmän osoittamalla ja hokemalla TÖ TÖ TÖ, mutta Otso oppi että kun Aarni sai maiskuttamalla monesti mitä halusi, hänkin alkoi maiskuttaa aina kun halusi jotain hyvää. Näköjään matkimalla opitaan molemminpäin.

Aarni on alkanut pitää puoliaan oikein kunnolla. Ei varmasti anna lelua jos on päättänyt pitää sen. Ja jos Otso sen saa, Aarni saattaa läppäistä Otsoa tai tarttua hiuksista kiinni. Otso ei onneksi Aarnia kurita. Oli jotenkin hellyttävää kun eräänä päivänä Aarni meni taas rikkomaan palapeliä kun Otso teki sitä. Lastenhuoneesta alkoi kuulua "Aalni ei saa tulla, se on Otson palapeli, se on vielä kesken! Ei saa likkoa Otson palapeliä!" Menin apuun ja poistin Aarnin tilanteesta, palapeli oli kyllä jo palasina, mutta urheasti Otso alkoi koota sit uudelleen. Myöhemmin Otso meni vessaan ja hänellä oli kaksi legoukkelia mukana. Ne juttelivat toisilleen: "Sinä likoit minun palapelin, ei saa!" Ja sitten ne ukkelit taistelivat ja vähän muksivat toisiaan. Mutta Aarnia Otso ei ole vielä muksinut. Tai ainakin harvassa ovat ne kerrat. Vielä.

Mutta nyt pitää tämä sepustus lopetella, seuraavaankiin on jo aineksia mutta laitetaan tämä hiihtolomajuttu nyt ensiksi tulemaan. Seuraava juttu onkin sitten jo ihan mutavellillä ja polkypyöräilyllä kyllästetty, kevät tulee tänne kohisten!

AARNI 1 vuotta!

2011-03-26T10:28:00.008+02:00

Tällä kertaa saatte kuvareportaasin Aarnin 1-vuotissynttäreiltä! Tänään vielä jatketaan juhlintaa kun kummit Rovaniemeltä tulevat kylään. Ja huomenna saadaan tänne sitten ämmi! Ja vanhenee täällä joku toinekin tänään. Yhtä juhlaa siis!

Sankari aamiaisella, tässä vaiheessa vuosi on tullut jo täyteen, sillä Aarni syntyi aamuyöllä kello 4.20

1-vuotias syö tietenkin ITSE, en edes yritä tarjota apua...

Päivällä vielä vähän valmistelin juhlia Aarnin nukkuessa ja herättyään pieni hurmuri oli valmiina juhliin!

Vieraita riittikin koko päivän, olin laittanut kutsuun että ovet on avoinna kello 12 jälkeen iltaan asti. Se olikin hyvä ratkaisu, ei tullut suuria ruuhkia ja Aarnin toisien unien ajaksi (15-17) oli vieraistakin pieni tauko.

Ensimmäisinä vieraina Aarnia kävivät onnittelemassa Niila, Hilla ja Henna. Tässä Hilla & Aarni pinnasängyssä, Hilla täyttääkin tänään 2v. Aarni voittaa pituudessa, Hilla iässä :) Molemmat ovat pikkuisia apinoita, kovia kiipeilemään ja kuopuksia...

Milja-neiti kävi myös juhlimassa aäitinsä ja pikkupikkusiskonsa kanssa uusissa juhlakengissään.

Saimme myös yllätysvieraan kun Otso-Rauli (Suuri Seikkailu) oli Levillä lomalla ja tuli moikkaamaan pikku-Otsoa sekä sankaria. Rauli oli sitä mieltä, ettei 1-vuotias voi olla noin iso kuin Aarni on :D Rauli jäi kuvaamatta kun iskä oli sillä aikaa työkeikalla.

Hymypojan hymykakku ja yksi kynttilä

Vieraat odottavat malttamattomina kakun kimppuun pääsemistä

Isommat pojat auttavat kynttilöiden puhaltamisessa

Ja eikun syömään!

Kaisa-kummikin kävi onnittelemassa

Sekä Otson Elina-kummi

Pakateista paljastui mm. kettu-käsinukke, sammakko-käsinukke, dubloja, kirjoja, rekka, sormivärit ja huhuileva pöllö.

Otso halusi välttämättä keskiviikkona "askalela pinsessaluunun" ja me sitten askarreltiin kun hän sitä niin moneen kertaan pyysi. Leikkasin kartongista kruunun ja Otso koristeli tarroilla, joita menikin koko arkki. Yhdessä vielä leikattiin kultapaperista muutama timantti (Otson sanoin manetti) ja liimattiin nekin siihen. Tällä hetkellä luunua on jo hieman teipattu versio kun Aarni pääsi siihen käsiksi. Olisitte nähneet ne kyyneleet ja surun määrän, kun Otso huomasi kruununsa revittynä lattialla. Onneksi teippi pelasti. Otso muutenkin tykkäisi kovasti askarrella kaikenlaista :)

Yksivuotiskylpyjen jälkimainingeissa

Isoveljen kanssa lahjarekkaa tutkimassa

Uusi etenemistyyli jota käytetään silloin kun ei ole housuja jalassa, ainakin eteisen matolla.

Juhlapäivä otti voimille ja eiku nukkumaan!

Aarni-apina osa 2

2011-03-22T21:34:00.006+02:00

Kyllä voi lapset olla erilaisia keskenään, vaikka toisaalta samanlaisia. Otso oli lapsena hyvinkin rauhallinen ja harkitsevainen eikä niin innovatiivinen että olisin joutunut hiuksiani repimään. Ihmettelin kun kaverit kertoivat että niiden vauvat kiipeävät pöydille ja availevat keittiön laatikoita (no okei, meidän vanhan asunnon keittiönlaatikot olivat 70-luvun mallia ja niin tiukat että sai itekin kiskoa kunnolla jotta ne aukesi, mutta eipähän tarvinnu lapsilukkoja). Nyt osaan samaistua näihin kertomuksiin. Pöydälle Aarni ei ole vielä kiivennyt. Vasta saunan lauteille, sohvalle, Otson sänkyyn, Otson syöttötuoliin, rappusiin, keittiön tuoleille, jakkaralle (tai kaikkiin tuoleihin joita tästä taloudesta löytyy), kirjaston kirjahyllyyn, kirjaston tietokonepöydän alatasolle, kirjastossa lastenkirjoja sisältäneeseen laatikkoon, kenkätelineelle...hmmm....mihinhän vielä.

TOSIN, aivan hasardiyksilö aarni ei ole, sillä hän osaa tulla alaskin! Ainakin jos saa touhuta rauhassa eikä mitään ulkopuolelta tuleva, odottamattomissa oleva tekijä (=Otso) puutu peliin, sillä pienikin tönäisy saattaa horjuttaa tasapainon. Lisäksi Aarni monesti tajuaa, jos ei tule selviytymään tilanteesta yksin ja alkaa huudella apua (HÖÖ! HÖÖ!) Kerrankin kun yläkerran portti oli jäänyt auki, Aarni oli lähtövalmiina mutta huuteli vain HÖÖ! HÖÖ! Kun tulin näkyviin, valtava virnistys + naurunhörähdys ja sitten lähdettiin kohti yläkertaa. Ja aika hyvin se hoksaa milloin ollaan vaarallisilla vesillä. Kerrankin se oli saanut heilautettua hyllystä jonkun laatikon, joka oli tippumassa mutta piti vielä siitä kädellään tukea. Ja taaws kuului hätääntynyt HÖÖHÖÖ, aika hyvin että tajusi laatikon olevan putoamassa jos otteensa siitä irrottaa.

No, eilen sattui sitten Aarnille ensimmäinen pahempi tapaturma. Lapset olivat lastenhuoneessa ja laitoin oven siksi aikaa kiinni kun imuroin eteisen. Aarni olikin päättänyt tulla huoneesta pois, mutta ei yltänyt kahvaan, joten oli raahannut lasten tuolin oven eteen, kiivennyt sille ja kurotti kahvaa. Ainut vaan että ovi aukeaa siihen suuntaan, suunnitelma ei siis onnistunut. Aarni ei ehtinyt tuolilta alas enkä minä tiennyt suunnitelmista. Menin lastenhuoneeseen ja avasin oven, jonka seurauksena Aarni sekä tuoli lensivät mukkelismakkelis. Aarni makasi lattialla ja suupielet valuivat verta :( :/ Ensiavuksi tutti suuhun ja sitten vaurioita tutkimaan. Ylähuulen alla, yläetuhampaiden yläpuolella oleva jänne oli katkennut, siinä oli vain kaksi riekaletta. Sille ei kuulemma kuitenkaan tehdä mitään eikä se haittaa! Eikä se edes kauaa vuotanut. Mutta Aarnille jäi nyt pysyvä muisto kiipeilystään. Kultaraukkapieni!

Keittiön laatikoita ei ole haluttu lukita. Aarnilla on muutama suosikkilaatikko, aina kielletään ja sitten tietysti itketään. Jos ei itketä kieltämisen vuoksi (äiti ei ole huomannut), sitten itketään kun sormet jäävät laatikon väliin. Onneksi niissä on hidastus, vaikka kyllä se varmasti silti sattuu.

Huomaa myös miten joukossa tyhmyys tiivistyy. Toinen keksii jotain ja toinen on täysillä mukana. Esimerkiksi kun saimme eilen viimein kaivatun uuden ruokapöydän, niin sillä aikaa kun Miikan kanssa availimme tuoleja paketeista, voimakaksikko oli löytänyt ihania styroxlevyjä ja tehneet niistä selvää jälkeä. Ah mikä luminen maisema olohuoneessa vallitsikaan, aivan kuin olisi joutunut hölskytettävän joulupallon sisään. Eikä muuten mennyt kauaa sen maiseman luomiseen näiltä veljeksiltä.

Mutta siksi päivät ovatkin niin ihania. Kaksi erilaista poikaa täynnä luovuutta ja energiaa. Jota voisi joskus olla vähän vähemmän tai sen voisi suunnata toisin!

Vaikka äidin auttamiseen ruokailujen jälkeen...

Vaan kas, siellähän "apulaisen" jalat jo näkyivätkin ja rikkaimuri käynnistyi. aina tarvitaan silti myös oikeaa imuria tai ainakin harjaa.

Aarni ruokailee

Tässäpä sitten muutama kuva meijän ulkoiluista. Eilen oli lumipallokeli ja tehtiin Otson kanssa pari lumiukkoa pihaa vartioimaan. Tänään toinen oli jo luhistunut "Oho, kato äiti! Lumiukko on vähän...vähän väsyny"! Näin sanoi Otso. Mutta näissä kuvissa vielä hyvin terhakoita, toisin kuin lapset, joilla taitoi aurinko paistaa silmiin kun lasit ovat taas kateissa. Tai olivat tuolloin, nyt ovat jo löytyneet.

Viime viikolla käytiin yhtenä päivänä testaamassa Ylläksen lastenmaailma. Siellä oli hauska mattohissi pulkkailijoille (Parempi kuin Levin naruhissi) ja karuselli, josta Otso varsinkin tykkäsi on on sitä monta kertaa myöhemminkin muistellut.

Niin, ja Aarnillakin näyttää hiukset kihartuvan. Kylvyn jälkeen varsinkin meillä on kaksi käkkäräpäätä. Otson hiukset saavat vielä liehua vapaina, ovat ne niin ihanat.

Tässä vielä video Aarnin etenemistyylistä eteisen matolla ilman housuja. Ilmeisesti matto kutittaa sen verran, että konttaus muuttuu aina maton kohdalla karhukävelyksi.
Videolla kommentaattorina ja taustanaurajana Otso :)

Tässä vaiheessa iltaa lyö pää jo niin tyhjää, etten muista enää ollenkaan mitä hauskaa tai mainitsemisen arvoista on tapahtunut. Otso on ainaki alkanut viihtyä paremmin ulkona, ennen sitä sai houkutella olemaan ja nyt saa houkutella sisälle.

Aarnin synttäreihin valmistaudutaan, torstaina juhlitaan ja kohta ei ole enää talossa alle 1-vuotiasta. YHYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY

Ja sellaisenkin jutun tajusin, että pari viikkoa sitten kun lopetin imettämisen, oli ensimmäinen kerta reiluun KOLMEEN VUOTEEN, etten ole raskaana enkä imetä! Tämä tuli mieleen migreenikohtauksesta, että saisin syödä taas muutakin pastillia kuin buranaa. Kaikki lääkkeet on kyllä tainneet jo vanhentua.

Aarni-apina

2011-03-12T22:43:00.005+02:00

Aarnista on tullut ihan apina. Se kiipeilee koko ajan ja joka paikkaan. Portaat yläkertaan menevät jo ihan kevyesti ylös, mutta kuitenkin niin riskialttiisti, etten halua nähdä kuinka Aarni pääsee kipuamaan ne ilman valvontaa. Portti pysyy siis tiukasti kiinni, sillä portaat houkuttavat. Sekin päivä varmaan tulee kun löydän apinan yläkerrasta.

Eräänä päivänä kävi myös hasarditilanne. Olin levittämässä pyykkiä ja Aarni oli kylpyhuoneessa lattialla leikkimässä kylpyleluilla. Minun piti päästä vessaan ja pöntöllä istuessani tajusin, että Aarni on saattanut livahtaa saunaan. Ja siellähän se keikkui keskilauteella ylimmästä lauteesta kiinni pitäen. Matkalla oli uittanut molemmat hihansa löylyämpärissä. Saunaan pääsee nimittäin kätevästi oven alta, saunan ovi kun ei ole aivan lattiaan asti. Säikähdin kyllä tosi paljon, sieltä ei olisi ollut mukavaa pudota kivilattialle. Pidetään siis kylpyhuoneen ja mieluiten vielä kodinhoitohuoneenkin ovi kiinni. Mietimme Miikan kanssa, että pitäisikö pasuhuoneen ovi laittaa ihan lukkoon, sen saa ulkopuoleltakin ruuvimeisselillä, sillä Otso saa oven muuten auki. Ja myös Otson mielestä sauna on kiva paikka, vaikka sinne onkin kielletty menemästä. Ja on aika varmaa, että jos Otso kiipeeää lauteille, mitä tekee Aarni. Ei ainakaan jää sivuun seuraamaan vaan suunta on selvä.

Suurta riemua Aarni koki joskus viikko sitten, kun onnistui kiipeämään Otson sänkyyn. Se onkin nykyisin Aarnin lempipaikka ja aina kauhea naurunkäkätys kun löydän sen sieltä.

Olohuoneen tuolille ja sohvalle pääseminen vaatii ähistelyä, mutta onnistuu sekin.

Mikä parasta, useimmiten myös alastulo onnistuu ilman kuhmuja. En ole liikaa suojellut, olen aatellu että sillä tavalla se varmaan oppii tulemaan itte alas kun ei ole koko ajan auttamassa. Kunhan ei sinnesaunan ylälauteelle kiipeä. Muut paikat ovat turvallisen korkuisia tulla alas vaikka sitten vähän huonommassakin asennossa.

Sukkien repiminen jalasta on myös hauskaa. niin hauska että kikatuttaa niin maan mahottomasti kun äiti näkee mitä pikkuviikari on tehnyt.

Tosi hauskaa on myös avata eteisen liukuovikomero ja valita joku (tai kaikki) pipohanskakoreista sekä tietenkin tyhjentää sisältö lattialle.

On meillä sellanen apina muuttanut taloon että oksat pois. Ja käkätikäkäti vaan mennessään kikattelee :D

Tiikeripojat Teijalta tulleissa uusissa yöpuvuissa

Sitten olen tuskaillut kun tuntuu ettei Aarni syö oikein mitään. Nykyisin ei mene enää hedelmäsoseetkaan, lusikka on kirosana. Maito maistuu tuttipullosta mutta muuta minä en saa antaa. sillä lailla jotain ehkä menee, että Aarni saa myös itse pitää lusikasta kiinni.

No, mietin että ehkä se sitten haluaa syödä itse. Leipäähän se söisikin vaikka kuinka. Yhtenä päivänä tein sitten siskonmakkarakeittoa ja laitoin sitä Aarnillekin lautaselle, vuorasin ylävartalon ruokalapulla ja sanoin että syöppä sitten itte samaa mitä mekin. Ja se poika SÖI! Ensin eka lautasellinen, koura täyteen ruokaa, suuhun ja maiskutus. Piti antaa toinen lautasellinen. Kaikki meni. Annoin vielä vähän santsia.

Eli Aarnia ei sitten enää syötetä. Hedelmäsoseita ei osteta, hedelmät syödään paloina ITTE, ruuat ITTE ja samaa ruokaa minulle kuin teillekin kiitos. Ja jos puuron saan syödä kourilla niin voidaan neuvotella asiasta. aarni on myös todella kiinnostunut lusikan käytöstä, se osuu jo suuhun, mutta ruuat eivät aina pysy koko matkaa mukana.

Tällä viikolla ollaan puuhailtu kaikenlaista kivaa. Käöytiin Lveilläkin yksi kokonainen päivä viettämässä, siellä oli hiihtolomatuttuja. Käytiin maanantaina laskiaismäessä, tiistaina kirjaston satutunnilla ja kaikenlaista muutakin mukavaa.

Ja viikollahan on ollut aivan loistava päätös. Miika lähti lasten kanssa aamulla Kätkäsuvantoon ja tulee vasta huomenna. Minä saan olla huomiseen asti YKSIN kotona! Siis yksin! En olekaan sitä herkkua yli VUOTEEN kokenut, aina on ollut ainakin jompikumpi lapsista seurana eli Aarni. Arvatkaa vaan olenko nauttinut :) Huomenna ajattelin mennä kokeilemaan, osaanko enää lumilautailla.

Miikallakin on ollu poikien kanssa kivaa mummukkolassa. Täytyy ottaa taas joskus uusiksi. Kyllä sitä ainakin kerran vuodessa tarvitsee yhden yksinäisen vuorokauden...

Hiihtolomailua

2011-03-06T12:01:00.007+02:00

Heippa taas!
Toinenkin satsi hiihtolomalaisia on palannut kotikoloihinsa. Oli tosi mukavaa ja piristävää saada rakkaita ihmisiä vieraaksi. Jaksavat ajella ja matkustaa halki Suomen, aivan mahtavaa. Mutta onneksi Lappi näytti heille hyvät puolensakin, oli ihania aurinkoisia päiviä sopivalla pakkasella höystettynä. Jokainen sai lomaltaan mitä halusi Fintelligenssin keikasta hiihtokilometreihin ja huskyajeluita. Me sitten pörrättiin turistin tavoin mukana ja oltiin vähän lomalla itsekin. Kaiken kruunasi mahtavat revontulet. Meillähän Miika intoilee revontulista minunkin puolesta. Joskus Miika on houkutellut ulos katsomaan hienoja "reiskoja", mutta jos olen sohvalla mukavasti peiton alla, en jaksa yleensä kiinnostua niistä niin paljon, että luopuisin viltistä. Nyt Miika on ollut viime viikot ihan pistoksissa, sillä auringossa on tapahtunut joku ultimegalomaanisen suuri räjähdys, jonka johdosta revontuliaktiivisuus on huipussaan.

Miika on muuten perustanut Timon kanssa blogin, jossa on kerrottu ja kuvattu muunmuassa...ylläripylläri REVONTULIA! Täältä voi käydä kurkkimassa.

Niin, mutta jopa minäkin innostuin lähtemään revontulia lähisuolle katselemaan. Ja olihan ne kyllä hienoja!

Tiistaina päätettiin lähteä Ompun kanssa hiihtoretkelle lasten kanssa. Lapset ahkioon ja ladulle! Kävin vuokraamassa meille menopelin ja kävi hyvä tuuri, sillä se olikin viimeinen. Lastenkiskonta näkyy olevan suosittua :)
Kun pakkasin jälkikasvuani yhden hengen ahkioon, turisteja keräästyi puolikaareksi ympärille ja he halusivat ottaa kuvia. Itse en kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tajunnut, että hullunhommiahan tässä taidetaan tehdä. Hiihtämisestä ei ainakaan voi oikein puhua tuollaisen lastin kanssa. Sanonta "on kuin kivirekeä vetäisi" oli muutaman kerran mielessä ja kielessä. Mutta urheilusta se kyllä kävi! Ensin vastatuulessa Immeljärven poikki ja sitten ylämäkeä kilometrin verran pitkin Kätkän sivustaa. Lisää tsemppiä ei antanut se, kun koko ajan samaa mäkeä laski alas iloisia ihmisiä sauvat kainaloissa. Välillä otin suksetkin pois, tuntui että sama se on kävellä monoilla välillä kuin suksillakin. MUTTA, aurinko paistoi, lapset olivat tyytyväisiä (Otsokin otti Aarnin kiltisti syliinsä, tuumasi varmaan että paras olla kiukuttelematta tässä asiassa tai joudin kävelemään), seura mahtavaa ja harvinaista ja tuon ylämäen jälkeen alkoi vähän inhimillisemmät latuosuudet.

Pääsimme määränpäähämme Kätkäjärvelle ja pidettiin vähän evästaukoa. Sieltä suunnattiin kohti etelärinnettä, josta matkustimme suksibussilla takaisin Levikeskukseen. Tämä oli Otson mielestä reissun paras osuus :)

Keskiviikon ohjelmassa kävimme sitten Huskytilalla. Siellä oli myös pussaava poro ja Omppu-niminen koira. Otso oli vähän väsähtänyt, mutta jaksoi silti kiinnostua vähän koirista ja varsinkin porosta. Suurin elämys taisi olla kuitenkin Kasimirille, joka pääsi ajelemaankin huskyilla.

Otsolla riitti leikittäjiä ja lukijoita. Ja minullekin lautapeliseuraa.

Tehtiin laskaispullia vähän ennakkoon. Hyvältä maistui ja sen kyllä huomasi :)

Torstai-aamuna Kouvolanvieraat lähtivät, Omppu vielä jäi. Torstaina oli tosi tuulinen päivä, melkien jo mietimme uskallammeko edes lähteä ajamaan autolla. Lähdimme kuitenkin, kun tarjoutui mahtava tilaisuus hiihtoretkeen ilman lapsia. Miika oli menosa yöksi töihin poliisin matkaan juttua tekemään ja pääsi tulemaan puoliltapäivin lapsenvahdiksi. Me hiihdimme tuulta uhmaten Luvattumaahan vai Luvattuunmaahan, nämä taivutukset ovat aina yhtä mutkikkaita. Tuuli ei juurikaan ollut ongelma, enemmänkin se, että puista oli lentänyt laduille tosi plajon roskia. Itsekin lensin pari kertaa nurin aivan suoralla pätkällä, kun suksi tökkäsi kiinni. Hiihtoretken kruunasi kylpylä <3 Pojat olivat täällä käyneet pulkkailemassa ja syöneet jäätelöä :)

Poikien nukkumaanmenot sujuvat nykyisin tosi hyvin kun Otso ei nuku päivällä. Aivan ihana hetki on se, kun on saanut ne molemmat nukkumaan, lelut raivattua ja iltateen kuppiin. Kaiken kruunaa se, kun käy vielä kerran kurkkaamssa kullannuppuja. Se, miten ihana rennoissa ja levollisissa asennoissa he aina nukkuvat, on suloista. Joskus on aina joku huvittavakin asento, kuten tämä Aarnin sammakko :D

Aarni-sammakko nukkuu

Viikonloppua ollaanki sitten vietetty vai oman perheen kesken. Tänään Miika kävi pilkillä, tuli kyllä anomaansa aikaansa aiemmin takaisin. Ol itullu niin pieniä kaloja, ettei olisi kuulemma isompaa määrä jaksanut nylkeä. Me olimme just lähiladulla hiihtelemässä kun Miika tuli ja kävipä hän sitten meitä kuvailemassa. Olemme Otson kanssa vähän treenanneet hiihtoa, pikkumatkoja jaksaa jo mennä, mutta tosi pikkuisia.

Kieli keskellä suuta

Aarni pääsee vielä rinkan kyydissä

Kääntöpaikalla odotti palkinto, pillimehu!

Tähän loppuun vielä lasten juttuja. Aarnin jutut on nopeasti kuitattu:
TÖ! TÖ! TÖ! Mutta se voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa :) Ja Aarni osaa jo ilmaista aika hyvin mitä tahtoo. Pitää vain osata tulkita "TÖ" oikein.

Aarni osaa myös vilkuttaa! Varsinkin Miikalla vilkuttelee iloisesti. Kerran mie olin lähdössä jonnekin, niin aarni ei meinannut käydä millään vilkuttamaan. Sitten se kiipesi jalkaa vasten niin, että otin Aarnin vielä syliin. Syliin päästyään se alkoi ihan hulluna vilkuttaa kaikille joita ympärillä näkyi. Kaikki voi nyt lähteä kun minä olen päässyt äidin syliin.

Mutta nykyään Aarni vilkuttaa jo minullekin. Minimaalinen eroahdistus joka sitä vaivasi, alkaa olla nyt taaksejäänyttä elämää.

Imetyskin on nyt loppunut ja Aarni lutkuttaa tuttipullosta päivä- ja yöunimaitonsa.

Aarni osaa myös tanssia ja taputtaa. Suosikkilelut ovat pallo ja soiva puhelin, johon on hyvä huudella...mitäpä muutkaan kuin TÖ! TÖ! TÖ!

Potalla Aarni ei suostu istumaan. Joskus kun on ollut kuiva vaippa, olen yrittänyt istuttaa sitä potalle, mutta aina tulee kauheaa huutoa. Ei, vaikka Aarni näkee miten Otso siinä aina istuskelee. Ehkä ei ole vielä aika.

Niin, ja kaikista suurinta hupia Aarnille on nyt repiä omia sukkia jalastaan. Se naurattaa mahdottomasti.

Ja...TADAA! On yksi uusi taitokin. Aarni on oppinut kävelemään taaperokärryn kanssa!

Otsolla juttuja riittää enemmänkin. Otso on alkanut puhua karjalan murretta!!! Otso ei enää läheskään aina sano enää että Otso sitä ja Otso tätä vaan MIE syön puuloa, MIE ajan mopolla. Ja mikä mahtavibta näin karjalaisen näkökulmasta, Otso on omaksunut itselleen karjalanmurteen. Miulle ja siulle vilahtelevat puheessa tämän tästä. Ne ovqt huvittavan kuuloisia Otson suusta. Miikakin kyseli minulta ihan ihmeissään että "puhutko sie oikeeesti noin oudosti, mistä se on oppinut?" Ja mie tietysti ylpeänä kerron, että kyl se on kuule iha aitokarjalaa!

Sitten Otson suosikkikommentteja

Karkkipaperin tai edes minimaalisen palan karkkipussia löytäessään:

Kuka tään on syöny?
Mitä tässä on ollu eilen? Ostetaan kaupasta uutta!
Otsolle tätä!

Siten kun on paha haju:
Kuka haistaa? (=Mikä täällä haisee?)

Uusi leikki on että sanon Otsolle: Otso on pierumoottori! Otso vastaa: Ei, Otso on Otso
Sitten Otso tykkää kun kysyn:
Arvaa mikä Otso on? Sen jälkeen sanon jotain hassua kuten "Otso on banaaninkuori!" Otso nauraa ja sanoo: En ole panaaninkuoli, Otso on Otso! Äiti sanoo alvaa mikä Otso on!

Pikkuveljestä huolehditaan. Otso tuo tuttia jos Aarni itkee ja yrittää hellsäti aina ohjata. "Aani kato nyt, ei saa Aani." Mutta usein Otso silittää Aarnia kun sanoo tämän. Se on tosi söpöä. Välillä Otso myös yrittää syöttää Aarnia.

Otso osaa jo aika hyvin pukea. Joskus ei vaan itse jaksa antaa hänen pukea vaan menen helpoimman kautta ja puen itse. Mutta nykyisin Otso pukee yleensä aina itse. Vähän tarvitsee ohjausta etteivät jalat mene samaan lahkeeseen ja samalla kun pukeminen alkaa, Otso aloittaa tuskaisen ähinän, vaikka mitään vaikeutta pukemisessa ei olisikaan.

Sellaistapa oli mielessä nyt. Pitääpä taas kirjoitella ja painaa muistiin lapsosten juttuja. Nyt nukkumaan, sillä tämä mamma oli eilen oikein viihteellä. Piti päästä Areenalle katsomaan YÖ:tä, kerran talvessa se on nähtävä!

Helmikuun kuulumiset

2011-02-27T22:48:00.016+02:00

No niin, vielä kuukauden viime metreillä ehdin vähän valottaa, mitä helmikuun aikana on puuhailtu.

Alkuun laitan muutaman kuvan tammikuun lopulta, kun Miika oli Otson kanssa viikonlopun Kätkäsuvannossa.

mummukkolan edessä

Ukko linkoaa

Mummu hoitaa

Pottailua pirtissä, Otso halusi tarpeilleen kuulemma aina keskelle pirttiä. Samalla voi vähän kaunistautua.

Vieteriukko hyppää laatikosta

Maisemia Kätkäsuvannosta

Ja sitä ennen kävimme Miikan kanssa viettämässä yhteistä iltaa Levillä, syömässä ja kylpylässä. Aarnin kummi Kaisa tuli illaksi poikien kanssa. Olipa mahtava juttu! Aarni täytti silloin 10 kk

Edellisen päivityksen jälkeen matkasimme Lappeenrantaan. Sitä ennen ehdin kuitenkin järjestää Tupperwarekutsut, jotka olivatkin yleisömenestys. Onneksi oli uusi iso pirtti (kuten Miika asian ilmaisee, lappeenrantalaisittain olohuone)
jonne kaikki kipot, kupit ja niiden hypistelijät mahtuivat. Miika pakeni Otson kanssa Leville "Hoploppiin".

Vaatteet on aivan sävysävyyn mätsätty eli ei ollenkaan. Tässä tilanteessa ei voi selitykseksi sanoa, että "huomaa isän pukeneen lapsen" sillä Miika on kyllä mieheksi ihan mestari valitsemaan vaatteet sukkia myöten sävy sävyyn. Tapa, joka on minulle lähes pakkomielle ja huomaan pohtivani välillä jos paita menee likaiseksi eikä niihin housuihin ole toista sopivaa paitaa, että pitäisiköhän nyt vaihtaa housutkin, vaikka ne ovat vielä puhtaat. Nooh, huvinsa kullakin :) Niin, mutta tässä tapauksessa selitys lienee pissavahinko, onneksi oli kuitenkin edes jotkut pöksyt mukana. tosi hyvin Otso itsensä pitää kuivana, mutta hopöopit ja kyläilyt ovat aina riskejä, silloin meinaa unohtua vessojen olemassaolo.

Aarni oppi tupperikutsujen päätteeksi konttaamaan. Ehkä se kuuli ja tajusi kun kutsuilla sanoin monelle, että Aarni ei vielä konttaa. Siinä samassa se alkoi lyllertää vaivalloisen näköisesti kaikin voimin eteenpäin ja samantien tuli mittarimadosta nelivetoinen.

Sepä olikin sitten vallan somaa, kun reissuun lähti mukaan konttaustaitoinen toukka. Yöjuna lähti kuudelta illalla ja seitsemän jälkeen hytti alkoi tuntua ahtaalta.
Otso on jo ihan konkarimatkustaja, sillä kun konduktööri tuli, Otso tiesi heti vaatia "Otso haluaa kissalipun!" Kun liput oli tarkastettu: "No niin, nyt Otso haluaa syödä eväitä!"
Niinpä kaivettiin eväät esiin ja Aarni oli menossa täysillä mukana. Kun reppu oli sängyllä auki, aarni kävi kaivamassa sieltä itselleen samanlaisen leivät kuin Otsollakin oli.

Houkuttelin Otsoa lähtemään ravintolavaunuun ja onnistuin...kunnes tuli ensimmäinen vaunurajan ylitys. Tai sen ensimmäisen yli vielä päästiin, mutta sitten tuli stoppi. Otso lähti juoksemaan takaisinpäin ja piiloutui yhden hytin alasängyn perimmäiseen nurkkaan. "Otso ei halua lavintolavaunuun. EI! EI! Ei lavintolavaunuun! Otso haluaa kotiin!" No, muita vaihtoehtoja ei ollut kuin mennä takaisin hyttiin jälleen vaunuylityksen läpi tai jatkaa matkaa sinnikkäästi eteenpäin. Otsosta ei ollut päätöksentekijäksi, koska hän halusi vain kotiin. Nappasin sitten molemmat kainaloihin ja mentiin sinnikkäästi sinne minne olimme menossakin. Otso sai muumikarkkiaskin ja pillimehun. Näin ravintolavaunu muuttuikin paratiisiksi jota on muiteltu monta kertaa jälkikäteenkin. Paluumatka sujui vähän paremmin, vaikka "otso pelkää".

Matka meni kuitenkin taas kaikkinensa hyvin, Lappeenrannassa meinasi tulla vähän kiire, kun en halua pukea lapsia liian aikaisin toppavaatteisiin ja oletin junan olevan myöhässä kun se oli ollut lähtiessäkin. Vaan eipä ollutkaan ja pikapoistumiseen tarvittiin vähän kanssamatkustajien apua.

Lappeenrannan reissu oli minulle oikea piristysruiske. Sain nähdä kavereita, käydä kaupungilla shoppailemassa kun ämmi ja äijä olivat poikien kanssa sekä juhlia rakkaan ystävän häitä (niitäkin ilman lapsia). Oli ihanaa olla mummin kanssa. Ja sieltä palattuani täälläkin on ollut kovin aurinkoista, touhukasta ja mukavaa. On tullut olo, etten halua sittenkään syksyllä töihin. En millään. Mutta ehkä syksyllä on toinen mieli. Tai sitten otan tänne kotiin hoitolapsia Otson ja Aarnin seuraksi niin saan olla täällä pidempään ja saa vähän enemmän rahaa. Saapa nähdä, se nyt on ainakin varmaa että näistä päivistä NAUTITAAN ja TÄYSILLÄ!

Lappeenrannan reissun kuittaan nyt lähinnä kuvapläjäyksellä.

Olli-enokin sattui samaan aikaan Lappeenrantaan. Yhdessä helikopterikirjaa tutkimassa.

Hiihtoa äidin tai enon vanhoilla suksilla, vielä on kasvunvaraa!

Lunta riitti etelässäkin.

Käytiin moikkaamassa myös Pinjaa, jonka kanssa Aarnilla on noin kuukausi ikäeroa.

Samana päivänä kävimme myös kaverillani, jolla on tytöt 6 v., pian 5 v. ja pian 2v. sekä pikkuinen Urhopoika. Otso leikki tyttöjen kanssa yläkerrassa ja me saimme höpötellä. Yhtäkkiä portaista alkoi kuulua ryminää ja esikoinen ilmoitti: Täältä me tullaan, minä olen Ariel, Aino on kummitus, Elsa on intiaani ja Otso on lohikäärme. Mietittiin että mitähän sieltä on tulossa ja selvisi, että Iitu oli askarrellut kaikille roolivaatteet päälle ja he tulivat esittäytymään. Aika hauska näky ja olisi kiva ollut olla kärpäsenä katossa seuraamassa pukeutumisoperaatiota.

Isomummi ja lapsenlapsenlapset. Otso mökötti kun ei saanut olla yksin kuvassa vaan Aarnikin tuli. Muutenkin Otso haluaisi aina että hänestäkin otetaan kuva jos haluan Aarnista ottaa. Ja jos vaikka Aarnia halailen ja sanon että "Äiti tykkää Aarnista" niin Otso tunkee siihen viereen ja sanoo "Äiti tykkää Otsosta!"

30.1. täytti Otso 2,5 vuotta, sen kunniaksi pannukakkukahvit. Suuremmat synttärit jäi nyt pitämättä.

Päiväunien jälkeinen pystytukka, rokkari-Aarni

Lappeenrannassa käytiin tietenkin Hoplopissa :)

Paluumatkalle lähdettiin hieman runsaamman tavaramäärän kanssa. Kun pakkasin niitä iskän farmariautoon, jonne ne juuri ja juuri lasten kanssa mahtuivat (vaunut piti laittaa katolle), mietin että miten ikinä selviän kaikista junan ja bussinvaihdoista. Mutta kun ne hienosti laittaa tiettyyn järjestykseen vaunuihin, selkään ja lasten syleihin niin kyllä ne mahtuivat. Ja hyvin selvittiin.

Paluumatkalla

Bussissa Otso järjesti autonsa hienosti ikkunalaudalle, mutta kun tuli ensimmäinen pysähdys, autot lähtivät fiiiiIIIIIUUUUUUUUUHHhhhh vaan ja joutuivat ketjukolariin ensimmäisen penkin kohdalla.

Iskä täällä meitä kovasti odotti jo kotiin. Olihan se kivaa meistäkin tulla.
Otettiin tulevan ystävänpäivän kunniaksi iloisia kuvia ja lähetimme ystäville sähköpostille. Täälläkin on se valmis kuva, mutta tässä näette muutaman kuvan ottoprojektista.

kulissien takaa...

Seuraavana viikonloppuna oli taas häät, jonne sinnekin lähdimme ilman lapsia. Otso ja Aarni olivat kotona Ullan ja Elina-kummin kanssa. Ihan hyvin olivat pärjänneet, vaikka Otso oli vähän kipeäkin. En ymmärrä voiko Aarnilla olla niin hyvä muisti, mutta kun Ulla hoitokeikan jälkeen tuli käymään meillä, Aarni yleensä aina iloisesti hymyilee hänelle, mutta nyt kävi itkemään. Samoin kun Elina tuli, Aarnilla alahuuli väpätti, eikä kuitenkaan yleensä ketään vierasta. Ja silloin kun olimme lähdössä häihin ja aloin 9imettää Aarnia, Aarni puraisi rinnasta oikein mojovasti. Yritin vielä toista rintaa tarjota, mutta hampaat iskivät siihenkin. Siitäs saat kun jätät minut taas*!

Otso ja Aarni leikkivät jo mielellään ja paljon yhdesä. Toissa-aamunakin sydämeni meinasi pakahtua onnesta kun Otso heräsi, nousit istumaan sängyllä ja ensmmäisena huusi "AAANIIII!!!" Ja Aani tietenkin läpsynläpsynläpsyn konttasi heti sinne. Muutenkin niillä on kaikkia omia juttuja, illalla varsinkin jos kumpikaan ei ole aivan unessa, alkaa aikamoinen show lasten huoneessa. Siitä oli täällä aiemmin jo joku video. Yksi ilta Aarni oli minun mielestäni jo nukahtanut, mutta kun Otso kömpi sänkynn, Aarni viimeisillä voimilla kömpi psytyyn Otson sänkyyn päin ja avasi keskustelun: HÖÖÖ! Otso melkein säikähti kun luli jo Aarnin nukkuneen, säpsähti ja heti mukana "AI MOI!" Ja siitä se taas lähti.

Palloleikit ovat yhteisleikeistä suosituimpia, Molemmat vuorollaan heittävät palloa ja toinen hakee. Ja uskomattoman hyvin Otso antaa Aarninkin hakea ja malttaa odottaa että se pallon maistelun jälkeen viimein heittää sen.

Kun Aarni nukkuu, Otso monesti lukee kirjoja tai rakentaa dubloja. Sen rakennelmissa on jo monesti ideaakin, usein ne ovat jotain kulkuneuvoja.

Otso on alkanut vähän hakea R-kirjainta. Ei se vielä tule, mutta välillä melkein. Ensin Aani muuttui Aalniksi ja nyt se on jo välillä Aadni tai jotain ärrään viittaavaa.

Otsolta on nyt yritetty jättää päivunet pois, illat sijuvat siten superhelposti. Iltapäivällä on kuitenkin suuri nukahtamisen vaara ja eräänäkin päivänä kävi näin: Mietimme, että onpa Otso ollut pitkään hiljaa, se on varmaan nukahtanut omaan huoneeseen. Menimme sinne eikä Otsoa näkynyt missään. Pienimuotisten etsintöjen jälkeen poika löytyi vessasta kakalta:
arni

Helmikuun puolivälistä alkoi hiihtolomasesonki. Ensin tuli Anna, alkuvuoden naapurimme vanhasta talosta eli "äitinkotista" kuten Otso sanoo. Anna on melkein hullu hiihtäjä, minulla oli verukkeena lapset etten päässy tai joutunut mukaan hurjille hiihtoretkille. Lauantaina kävimme kuitenkin yhdessä lumikengillä Aakenuksella. Tuuli oli kova, mutta maisemat hienot ja retkenjälkeinen sauna ihana.

Annasta oli meille iloa ja apua. Yhdessä me teimme kaikenlaista, kuten

...kävimme kirkossa (mie olin siellä laulamassa
Otso ja Anna kirkossa

Aarni kirkossa

Otso penkin alla

...ja Levillä. Anna hiihteli, me kävimme lasten toimintapaikassa ja kylästelemässä Emmin & Suvin luona.

...Välillä oltiin kotonakin

Anna lukee Otsolle iltasatua

Aarni 11 kk Annan kanssa

"Otsostakin kuva!"

Aarnin sormiruokailua

Poikien yhteishassutteluja, nyt maitomukilla...

Nyt ovat uudet hiihtolomavieraat saapuneet, blogi vähän töksähtää kesken, mutta riennetäänpä nauttimaan harvinaisesta seurasta. Lisää juttua ensi kuun puolella, jospa tällä kertaa aiemmin kuin kuun viimeisenä päivänä.

Ystävänpäivänä

2011-02-13T23:20:00.001+02:00

Tässä nyt vain tällainen ystävänpäiväkuva. Tesktiäkin on tulossa, mutta nyt on pitänyt keskittyä mm. häiden juhlimiseen pari viimeistä viikonloppua ja rauhalliset omat hetket päivisin ovat vähissä, kun Otso ei nuku enää päiväunia. Kevätaurinko kutsuu ulos!

Mutta kaikki hyvin täällä, blogi on elossa ja Sirkiät ilossa.

Jotaki muistiinpanoja

2011-01-24T00:08:00.009+02:00

Ei ole todellista että kuukaudet vaan vierähtelee humpshumpshumps. Pakko taas jotain kommentteja laittaa tänne. Edellisen päivityksen venymisessä vetosin joulukiireisiin ja nyt sitten muuttokiireisiin. Mutta olen kyllä tosi onnellinen että ollaan saatu koti näin asuttavaan kuntoon. Yhtään muuttolaatikkoa ei ole ollu enää pariin viikkoon purkamatta, verhot on ikkunoissa, (jopa vessassa) ja muutenki koti on jo ihan koti.

Aani muuttaa. Aarni piti huolta että pääsee muuttokuorman matkaan.

Laajempi "meillä on nyt uusi koti"-päivitys vaikka joskus myöhemmin, nyt kerron vaan jotain hauskoja lasten juttuja ja sellasta löpinää.

Miika ja Otso olivat viikonlopun mummukkolassa ja mie olin mammanpoika aanin kanssa kotona. On ollu oikea juhlaviikonloppu, on käyny kavereita saunomassa ja pelaamassa ja täksi illaksi kutsuttiin meijän uudet naapurit kylään, melkein koko kadun väki. Ihan kaikki eivät tulleet, mutta ainakin ne jotka tulivat, olivat tosi mukavia.

Nyt jotain Otson kommentteja. Otson kanssa on tosi hauskaa, en tiiä miten sitä edes syksyllä raaskiikaan lähteä töihin. Sitä ei onneksi tarttee vielä surra.

Otso esittelee itsensä nykyisin aina: -Palomestali.
Jos joku kysyy nimeä, Otso sanoo palomestali. Tai vaikka ei kysykään niin se kertoo kaupan kassoille ja ohi kulkeville ihmisille että "Olen palomestali"

Sitten kun Otsolta kysyy kuinka monta vuotta se on, Otso nostaa kaksi sormea pystyyn ja sanoo: "Näin sata vuotta."

Torstaina käytiin lääkärissä näyttämässä Aarnin korvia. Sanoin Otsolle että sitä ei tutkita kun tuntui että alko vähä jänskättää. Siellä se hoki kaikille: "Otso on iso poika, lääkäli ei tutki Otsoa" Ja lääkärille ilmoitti tämän myös ensimmäisenä ja "Otso menee tänne nulkkaan oottamaan. Otso iso poika. Lääkäli ei tutki Otsoa."

Sitten minun ei tarvitse kuin vähän vihaisesti katsoa Otsoa niin se alkaa huutaa :On kiltti on kiltti on kiltti!!!

Ja omia sanojani ja sanontojani alkaa kuulla koko ajan.
Aani taitaa helätä. Aani on aivan väsyny. Se on aivan tyhjä.
Otson kielellä tämä koti on "uusi koti" tai "uusi talo": Mennään uuteen kotiin. Ja se vanha talo on "äitin koti" Äitin kottiin Otso ei ole kyllä enää pyydellyt. Joskus kun olimme vasta muuttaneet ja Otso näki sen talon, hän halusi sinne. Mutta nyt Otso osaa kertoa että "Ei voida mennä äitin kotiin. Se on aivan tyhjä. Kaikki lelut on tuotu tänne!" Ja muutenkin kun kysyin että muistatko kun siellä oli niin kova poran ääni, et kai sinne halua, niin kummasti Otso alkoi haluta uuteen taloon.

Majanrakennus sohvatyynyistä on nyt hitti. Mie jo meinasin että nyt loppuu tuo leikki kun sohvatyynyt ovat aina lattialla, mutta sitten oli pakko heltyä kun Otso raukka seisoi sohvan vieressä murheellisena ja katseli sitä. "Otson maja. Otso ei voi mennä majaan. Otson maja on likki." Ja sitten kun anoin luvan että rakenna sitten maja, hymy palasi huulille ja ilo oli taas ylimmillään. Olkoon sohavtyynyt lattialla. Ihan sama jos nyt majanrakennus on niin hitti ja Aarnikin on siinä leikissä mukana.

Otso on myös päässy saunomaan uuteen saunaan. "Otso oli saunassa isinja Timon kanssa. Otso heitti löylyä. shhhhhh! Otsolla oli pillimehua. Oli hauskaa!"
Tällaisia tarinoita Odessiivi jo kovasti kertoo ja muistaa!

Aarnilla on eroahdistus. Ei sekään vierastamaan ole oppinut, mutta joka yö kello 23.30-24 Aarni alkaa itkeä ja siihen ei auta mikään muu kuin äidin näkeminen ja viereen pääseminen. Jos en ole ollu vielä siihen aikaan nukkumassa, Aarni on pakko ottaa lähelle niin että se näkee minut. Yksin sitä ei saa jäämään minnekään.

Aarni ei vielä yhtään konttaa, ryömii kyllä vinhaa vauhtia ja nousee pystyyn koko ajan. Alas ei oikein vieläkään pääse, siihen tarvitaan apua. Mutta Aani ossaa kävellä tukea vasten. Otso oppi temput aikanaan ihan samassa järjestyksessä. Olin ihan varma kun Otsokin nousi seisomaan ennen konttaamista ja käveli tukea vasten, että kohta se lähtee kävelemään. Mutta ei lähtenyt vaan lähti konttaamaan. Kävelyn oppimiseen meni pystyyn nousemisen jälkeen vielä melkein puoli vuotta! Konttausasento kyllä löytyy.

Nyt on ollu tosi ihania päiviä. Aurinkokin alkaa paistaa! Mie niin nautin Aarnista, joka on vielä kuitenkin vauva ja Otsosta, jonka jutuille saa nauraa ja joka innostuu pienistäkin yllätyksistä ja haluaa auttaa kovasti. Tässä vielä pari kuvaa meijän aamuisista hammaspesusessioista. Halusin ottaa Aarnista kuvan tai oikeastaan yhteiskuvan pojista, mutta Otson piti päästä etualalle. Yritin neuvoa että mene sinne Aarnin viereen, mutta ei. "Otso on tässä kuvassa!"

Aarnin hammaspesua. Söpöliini :)

Tässä poitsujen iltameininkejä.

Lauluesityksiä...

2010-12-29T22:45:00.003+02:00

Tässäpä pikainen päivitys muuttopuuhien keskeltä.

Otso on oppinut laulamaan muutaman laulun jo melkein oikein, kuten jänis istui maassa ja tuiki tuiki tähtönen. En voinut vastustaa kiusausta ja tehdä otsolle vanhasta kypärälakista, Aarnin vabhoista sukista ja vanhan tyynyt täytteestä pupulakkia. Joulusuklaapallon voimalla laitoin hänet siinä asussa laulamaan. Pakko oli paljastaa tuo suklaapallo, sillä tarkkakorvaisimmat kuulevat sen laulun lopussa...

Laulaminen oli rankkaa.

Sitten vielä toinen esitys.

Aarni on alkanut toden teolla nousta ylös, milloin mitäkin vasten. En aina muista sitä, ja keksin etä yhden kukan voisi kivasti sijoittaa telkkarin viereen, Aarnistakin se oli kiva idea ja kun seuraavan kerran vilkaisin kukkaa, näky oli tämä...

No ainakin lapsi on tyytyväinen...

Tällä viikolla putkiremontti on ollu aikamoista. Ketään muita asukkaita koko talossa ei ole, kaikki ovat evakossa tai joululomalla. Mutta me sinnittelemmme...
Eilen nappasin yhden kuvan käytävältä, tällaista meillä on nyt. Kuvittele siihen vielä iskuporakone...jytyjytyjytyjyty trrrrRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR

Meijän ihana joulu

2010-12-26T22:55:00.009+02:00

Tässäpä meijän ihana joulu kuvina. Anja-mummu ja Jaakko-ukko järjestivät meille mukavan joulun. Kätkäsuvantoon tulivat kaikki Miikan sisarukset puolisoineen ja jälkikasvuineen. Mummukkolan pirtissä peuhasivat siis serkukset Andre 7, Lumi 6, Lenni 3, Otso 2, Tuomas 2, Matias 2, Aarni 9kk ja Helmi 7kk. Olihan siinä menoa ja melskattä, mutta myös serkusrakkautta ja aitoa joulun tuntua.

Me saavuimme Kätkikseen ekoina, jo keskiviikkoiltana. Majoituttiin yläkerran makuuhuoneeseen. Aarnille oli matkasänky, meille parisänky ja Otsolle ihana sohvasänky. Katsokaa nyt miten tunnelmallista! On se vain onnellista, että meillä on tuollainen mummukkola, jonne kaikki hyvin mahtuvat ja tuntevat olonsa tervetulleiksi.

Aatonaattona lähdimme Miikan kanssa suorittamaan meille annettua kuusenhakutehtävää. Minun piti laittaa kelkkahaalarit päälle ja pikkusen isot huopakumpparit jalkaan, koska minun omat talvivaatteet ja kengät ovat kuulemma hienosteluvaatteita ja kelkkahommissa pitää olla kunnon vermeet, jotka saa alkaa haista bensalle. Kaiken kruunasi kuulosuojaimet ja niin etelän tyttöä vietiin pitikin Muonion mettiä.

Kuusi haettiin tietenki omilta mailta. Täälläpäin suomea ei ole onneksi vielä kauhean paksua lumikerrosta, joten selvittiin keskivaikealla kahlaamisella arvioidessamme sopivinta yksilöä. Minulle tulee aina kuusenhakureissuilla mieleen kaikki lastensadut, joissa kuusilla on suurimpana toiveena päästä koristamaan jonkun joulua, päästä pirttiin keskipisteeksi ja saada koristeet ylleen. Ihan hassua, mutta tuntui joka kerta kun mietittiin että olisiko tämä kuusi hyvä, mutta hylättiin se kuitenkin, että kuusi olisi huokaissut pettyneenä että voi ei, en päässyt tänäkään jouluna. Ja sillä hetkellä kun mietitään, että olisiko tämä hyvä, tuntuu kuinka kuusi pidättelee jönnittyneenä hengitystään. Mutta, tällainen kuusi sai sitten tänä jouluna unelmansa todeksi.

Sitten tuotiin poika kotiin!!!

Otsokin tuli kanssamme ulos. Miika kokeili, josko linnut tulisivat syömään kädestä. Otso katsoi, mutta sitten kelkka alkoi kiinnostaa enemmän.

Ja iskä vei pienelle ajelulle, jonka aikana kelkka jöi tosin "jummiin" Otson sanoin. Vaan siitäkin selvittiin.

Ulkoilun jälkeen ruoka maistui! Aarnkikin on jo parantunut ja ruokahalusta sen huomaa. Korvien jälkitarkastus on vielä viikon päästä. Joulun kunniaksi luumusosetta tonttupojalle.

Illalla Otso leipoi mummun kanssa pullaa.

Osasta taikinaa tehtiin hauskoja pullapoikia. Saispa maistaa, miettii leipuri.

Jaakon kanssa laitoimme kuuseen valot ILMEELLÄ tottakai ja koristeluun osallistuivat muutkin.

Aarni ihasteli kuusta mummun sylistä.

Tällainen siitä tuli

Sitten koitti AATTO. Aarni täytti 9 kuukautta!

Menohalut ovat kovat, kunpa vain joku jaksaisi koko ajan kävelyttää, niin minähän hymyilen ja kävelen!

Otso miettii, että onpa täällä monta puuronsyöjää. Miika sai mantelin!

Ennen pukin tuloa Mallan koira Kyösti katsoi viisaimmaksi paeta laatikkoon.

Ja sieltähän se pukki sitten korinsa ja keppinsä kanssa rymysi siään!

Otso katseli pukkia hieman epäluuloisesti. "Ei halva pukin sylliin, ei halva." Mutta muuten kyllä reippaasti haki lahjat ja kiitteli paketeistaan.

Aarni sen sijaan tyrkättiin pukin polvelle. Ei itkettänyt, mutta kengänkärjet kiinnostivat enemmän kuin pukki.

Jee, paketti!

Ensimmäisestä avatusta lahjasta paljastui suuri suosikki: Tuomas Veturi.

Aarni tykkäsi eniten lahjanaruista.

Otso ja Lumi esittivät yhteislauluna "Jänis istui maassa" Se on Otson lempilaulu ja hän osaa laulaa sen jo yksinkin alusta loppuun. Muutkin kävivät vuorollaan esitämässä lauluja kuusen alla. Miikankin kanssa kävimme fiilistelemässä häätunnelmissa. Sekin oli mummukkolassa ihanaa kun siellä on piano. Soitin joululauluja ja laulajiakin riitti.

Tapaninpäivänä tuhottiin mummun ja ukon hieno piparkakkutalo, joka oli siis näköiskopio mummukkolan talosta. tosi hienosti lapset antoivat sen koko joulun olla rauhassa, mutta nyt serkukset odottavat lupaa käydä taloon käsiksi.

NAM NAM NAM!

Tässäpä meijän joulua. Tänään illalla tulimme takaisin kotiin. Äsken kun olin laittanut pojat nukkumaan, alkoi kuulua Aarnin itkua. Aarni oli ensimmäistä kertaa noussut seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Ihan säikähdin kun näin hänet siinä asennossa, vaikka onkin jo vajaan kuukauden osannut nousta tukea vasten seisomaan. Laskeutuminen on vielä vaikeaa ja siksi hän siellä huusikin kun ei osannut tulla alas. aarni pääsee nykyisin myös itse istumaan. konttausasentoon ja karhukävelyasentoon, mutta ei osaa liikkua vasta kuin ryömimällä.

Joulutervehdys

2010-12-23T22:51:00.005+02:00

Tähden tietä matkaten, kulki seura paimenten.
Heidät Betlehemiin toi, missä riemulaulut soi.
Siihen yhtyä nyt saa kaikki taivas, kaikki maa.
Soikoon laulu paimenten, kunniaksi lapsosen.

Kuinka linnunlaulukin, yössä soi nyt kauniimmin.
Näimme lapsen nukkuvan, Josefin ja Marian.
Joukko taivaan enkelten, lauloi lasta suojellen.
Seimessänsä nukkuvan, näimme Pojan Jumalan.

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2011 blogimme lukijoille!

T:Kaisa, Miika, Otso ja Aarni