Otson uusi pyörä!

Tänään, kun kotiduimme viikonlopun viettoon, pihaan ajoi rekka. Kyydissään sillä oli odotettu paketti, Otson uusi pyörä, joka tilattiin Englannista. Olin kuullut paljon kehuja Islabikes-merkkisestä pyörästä, ja päätimme ostaa Otsolle sellaisen ensimmäiseksi poljettavaksi menopeliksi. Tähän asti Otso on kaasutellut potkupyörällä. Kolmipyöräistä ei ole ollut ollenkaan. Tämä taisi olla hyvä ratkaisu. Olin kuullut, että jotkut potkupyörällä harjoitelleet lähtevät ajamaan oikealla pyörällä suoraan ilman apupyöriä, sillä potkupyörällä ajaessa tasapaino kehittyy paljon. Otsokin on ajellut potkupyörällä niin, että on ottanut vauhtia ja nostanut sitten jalat ylös, pitänyt pyötän tasapainossa ja antanut vauhdin viedä.

Islabikesiin apupyörät olivat lisävaruste, otin ne kuitenkin. Emme laittanneet niitä ONNEKSI kiinni. Jos olisimme laittaneet, Otso ei varmaankaan antaisi ottaa niitä pois. Ajattelimme kokeilla, jos poika lähtisi ajamaan ilman niitä. Otso oli tietenkin tosi onnellinen upouudesta pyörästään. Sisällä Otso kyllä hoki, että pyörään pitää laittaa apupyörät, mutta yritimme kannustaa kokeilemaan ilman. Otso lähti Miikan kanssa harjoittelemaan, minä puin Aarnin ja menimme perässä. Sillä aikaa Otso oli oppinut ajamaan ilman apupyöriä! Kymmenen minuttin jälkeen hän osasi myös jarruttaa renkaat savuten (tässä pyörässä ei ole ollenkaan jalkajarrua, vain käsijarru taka- ja etupyörään) ja hetken päästä osasi lähteä itse liikkellekin. Aika hienoa!

Rautahanget ja pienet korvat

Tässä päivityksessä tajunnanvirtana kaikenlaisia arkihetkiä omina muistiinpanoina.

Aluksi vähän kuvia :)
Olin nimittäin huhtikuun puolen välin jälkeen pari yötä Raovaniemellä, kun aloin NOPE (=nuori ope) -kouluttajaksi ja nyt oli ensimmäinen vetämäni kurssi. Miika lähti poikien kanssa mummukkolaan, joten kaikilla oli vähän erilainen ja mukava viikonloppu. Mummulassa on aina mukavaa. En tiedä kaikkea, mitä pojat siellä puuhasivat, olen vain kuvainformaation varassa.

Ainakin tehtiin rantaan perinteinen makkaranpaistoretki. Mummulla on suuri syli.

Ukko antoi kyytiä moottorikelkalla.

Pirtissä mummu antoi pullaukkelit pikku-ukkeleille

Sitten niitä arkihetkiä:

Aarni pissassi pöydässä housuun ja vähän (en oikeasti paljon) suutahdin siitä. Otso meni ihan hiljaiseksi, katsoi kauhuissaan ja totesi: "Kuitenkin sie äiti rakastat Aarnia." Mitäpä siihen lisäämään :)

Sitten sellainenki juttu on mielessä, miten tarkkaan Otso katsoo kaikkea. Kerran se katsoi yhtä valokuvaa omilta 3 v. synttäreiltään, jossa sillä oli kädessään joku Lauri Kilpa-auto -lelun paketti, ja siinä paketissa oli kuva, jossa siitä autosta irrotettiin renkaita. Me ei oltu ikinä tajuttu, että ne renkaat lähtee irti, mutta Otso siitä kärpäsenkakan kokosesta kuvasta tajusi ja meni heti ettimään sitä autoa ja kokeilemaan. Ja niinhän ne lähti irti :)

Kaverit alkaa olla tosi tärkeitä Otsolle. Sen huomaa siitä, että melkein joka päivä Otso haluaisi mennä jonkun tykö. Ja toinen mistä sen huomaa, on se, että kavereiden mielipiteet alkaa vaikuttaa. Mutta ei onneksi liikaa ja Otso osaa pitää omankin mielipiteensä. Mutta joku pieni esimerkki vaikka näistä cars2-hahmoista. Olin sanonut, että yhden auton nimi on Finn McMissile ja lausuin sen niinkuin kirjoitetaankin. Mutta Valtteri on sanonut, että se on "Finn McMisail" ja nyt se pitää tasan tarkkaan lausua niin.

Otso onkin ollut kyläilemässä. Ulla luona oli yötäkin, yksin. Otso oli vielä kymmeneltä illalla ollut hereillä, kun hänellä oli niin paljon kerrottavaa Ullalle. Oli selittänyt ja kertonut kaiken panssarivaunuista, autoista, äitistä, iskästä, Posti patesta ym. ym. ym. Ulla kertoi, että viimein Otso oli hiljentynyt, mutta vielä pimeästä oli kuulunut ääni: "Ulla, tiedätkö että niissä voi olla vähän erilaiset renkaat?" Ulla ei tiennyt yhtään, mihin juttu liittyi, mutta totesi vain rauhallisesti että "Niin voikin." Se riitti Otsolle ja alkoi nukkumaan. Aamulla Otso oli nostanut kymmenen sormea pystyyn ja ilmoitti Ullalle, että seuraavaksi olen sinun luona NÄIN monta yötä! Ja eilen oli maailman suurimman idolinsa ISO-Niilan luona muutaman tunnin leikkimässä ihan yksin.

Se on myös "hauskaa", kun Otson suusta kuulee omia kommentteja: "Aarni mie oon monta kertaa sanonu, että moottorikelkassa on sukset!" kuului tänään pihalla :D Niin tuon alkuosan olen j o s k u s saattanut sanoa...

Aarnin 2v. 1kk sanavarastoa (mitä muistan, nyt sanoja alkaa viimeinki tulla vauhdilla!)

Henkilöt:
äiti
äijä
ämmi
Ulla (uuva)
Arja (aaja)
mummu (mmmmu)
Ninni
Ukko (kukko)


Eläimiä ja leluja:
kukko
koira (koia)
kirja (kiija)
auto
kelkka (kaakka)

Muita:
kakka
pyörä (pyyvä)
karkki (kaakki)
pulla (puvva)
kukka
sukka (kukka)
purkka (puukka)
tutti
vauva
pää
tuutti
puu
kuu
tähti
pissa (pesa)


Aarnin suosikkisanoja, joiden merkitys milloin mikäkin: tuo, umgaaa!, ka ka ka, kä kä kä, kak (=kiitos)
Kun Aarni on oikein hyvällä päällä, toistelee mielellään kaikkia helppoja sanoja. Mutta jos yrittää houkutella sanomaan liian vaikeaa sanaa, vastaukseski saa päänpyöristyksen niin, että kiharat heiluvat.

Yhtenä aamuna kun pojat olivat lähdössä hoitoon, yöllä oli ollut pakkasta ja Miika laittoi pojat hangelle pyöräilemään. Siitäkö riemu repesi!

Ei rautahankikaan kaikkea kestä, mutta se oli kaikkein hauskinta!

Minua on purassu omeplukärpänen. Oireet: saumurikuume, haksahdus kangasnettikauppoihin, yläkerran huoneen muuttuminen ompeluhuoneeksi (=kaavapapria laittalla, langanpätkiä, kangassilppua)

Taidot eivät ole vielä kovin kummoiset, mutta bravuurini on trikoopaita :D Nyt laajensin osaamistani myös housuihin ja Otso sai uuden pyjaman. Seuraavaksi kokeilen pipoa, kunhan NE kankaat tulevat... Mutta Otso rakastui tuohon yöpukuun, tänä iltanakin kyseli sitä, mutta nyt se on märkänä pesukoneessa. Josta tulikin mieleeni,että nyt pyykinlevityshommiin!

Loppuun vielä yksi Otson letkautus:
O:Missä iskä on?
Ä:Ulkona, käy huutelemassa
O:Iskää, iskäää?!
O:Ei se ollu
...myöhemmin...Miika tulee sisälle
O:Iskä missä sie oot ollu?
M:Ulkona, minähän huusin sinulle.
O: En kuullut, varmaan siksi kun miulla on niin pienet korvat.

Vapun vesihiihdot

Me vietettiin vappuaatto vesihiihtäen. Ei ollu kyllä tarkoitus. Miika oli vielä aamupäivän töissä, me kävimme sillä aikaa kylästelemässä ja kylällä shoppailemassa. Miikan vapauduttua suuntasimme Pyhäjärvelle, tietysti runsaat eväät repussa. Jos ei minulla pääsiäisenä Ylläksellä menny välinevalinta nappiin kun otin lumilaudan, ei mennyt nytkään, kun mukaan lähti luistelusukset.

Pyhäjärven parkkipaikka oli karavaanareiden kansoittama, mutta mahduttiin joukkoon. Olin ottanut pojille kurahousut mukaan. Otsolle oli punaiset ja Aarnille siniset, joissa oli neonkeltaista. Pojat laittoivat ne ihan innoissaan päälle, sillä Otso totesi heti omat housut nähtyään, että "nämä on palomiehen housut!" Sanoin, että niin onkin, ja Aarnilla on tällaiset työmiehen housut. Otso oli siitä ajatuksesta ihan innoissaan ja hoki vain Aarnille "Aarni katso millaiset oikeat palomiehen housut minulla on ja sinulla on työmiehen housut!" Se on ihan hyvä, ettei Otsolla ole vielä mitään, että joku olisi "tyttöjen väristä" vaan kaikki kelpaa. Se vain toteaa aina että "Ahaa, tällainen paita!" kun laitan sille jotain päälle. Kyllä se välillä yrittää ehdotella jotain Salama McQueen vaatteita, mutta olen ollu tiukkana, että aikuiset valitsee. Eikä se ole kauheasti vastaan kapinoinut, ne ovat sitten riemunpäiviä kun olenki valinnu jonkun Cars-aiheisen paidan :)

No, kurahousut oli siis mukana, mutta monesti laitamme lapsille autoon vähän vähemmän vaatetta ja puemme loput vasta paikanpäällä. Niin teimme nytkin ja siellä tajusimme, että Aarnin pipo oli jäänyt kotiin. Hänellä oli vain kypärälakki. Niinpä sidoimme Miikan taskussa olleen hadin pipoksi, joka peitti myös toisen silmän :)

Alkumatka meni ihan mainiosti. Ei jäällä luisteluhiihtoa voinut harrastaa, mutta pinnalla pysytiin. Sitten lätsähti tai mikähän sana tapahtumaa parhaiten kuvaisi. Vajotti. Putosin nilkkoja myöten veteen, sen verran sohjoa & vettä oli jään päällä. Kauhuissani tietenkin kiljuin ja yritin päästä kuivalle, mutta se ei ollutkaan kauhean helppoa. Otso meni ihan paniikkin kun näki että rämmin vedessä ja kiljun. Se ilmoitti, että "Miuta taitaa vähän väsyttää mennään jo kotiin!" Ennen sitä oli itkien huutanut että "etkai sie äiti uppoa sinne?"

Mie olisin voinut siinä vaiheessa kääntyä takaisin ja olisimme voineet mennä parkkipaikan lähellä olevalle kodalle. Mutta Miika halusi Vareskodalle ja puhkui, että "makkarat täytyy ansaista". Mie ruikutin märistä sukista ja Otso hoki että ettettehän te uppoa, ettehän te uppoa. Saimme onneksi Otsolle vakuuteltua, että emme me uppoa, jalat vain. Sanoin Miikalle, että voidaan me sille kodalle mennä, mutta tuon lätäkön yli en kyllä selviä. Miika sitten totesi, että voi vetää minut ahkiossa :D Se ihme piti kokea!!!

Ensin lapset vietiin märimmän alueen yli odottamaan...

...ja sitten palattiin hakemaan äitiliini.

Kiljuin ja huusin kyllä ahkiossakin vähintään yhtä paljon kuin suksilla upotessa, sen verran hurjaa kyytiä sekin oli loskan keskellä, ahkion kallistellessa puoleta toiselle. Mutta ei kuulemma tehny tiukkaakaan vetää. Tästähän vois tulla ihan tapa!

Kodalla koitti sitten huippuhetki kun avattiin eväsreppu. Miika teki tulet ja sillä aikaa mussutimme leipää.

Kesätunnelmaa yritimme hakea maissintähkistä, joita mökillä usein kesäisi grillaillaan. Niistä tulikin tosi hyviä ja myös lapset osasivat niitä haukata.

Otso on aina tosi innokas lähtemään retkille, mutta aika varhaisessa vaiheessa iskeekin usein kodin kaipuu. "Lähdetään jo kotiin!". Niin nytkin. Sitten alkoi palellakin. Onneksi äidin lämmin syli oli lähellä.

Aarni viihtyy paremmin.

Kellokin alkoi olla jo aika paljon, joten lähdettiinkin aika pian kotia kohti. Tällä kertaa osasin valita paremman reitin, enkä tarvinnut ahkiokyytiä. Pojat saivat pitää ahkionsa. Hauskan näköisiä ovat siinä kahdestaan kököttäessään.

Tässä vielä vähän havaintomateriaalia lumitilanteesta täällä. Ei vielä harvoida ei. Eikä istuteta kukkia ei.

Olin tilannut Biltemasta jonakin yön pimeänä hetkenä kaikenlaista, joista en enää kaikka edes muistanut. Nyt paketti kuitenkin tuli ja siellä oli mm. poikien huoneen väreihin sopivat taulusysteemi, jonka toisella puolella on magneettitaulu, toisella puolella liitutaulu ja lisäksi vielä helmitaulu ja kellotaulu. Otso innostuikin siihen kaikenlaista piirtelemään, tämä on hämähäkki.

Otso 3v. 10 kk

Kun tulimme retkeltäkin, Otso kysyi ensimmäisenä:"Onhan se taulu vielä meillä, onhan?" Olihan se.