maanantai 30. huhtikuuta 2012

Pääsiäisterveisiä!

Kaikki päivitykset tulevat nyt vähän jälkijunassa, kuten nyt pääsiäispäivitys. Meille tuli pääsiäisvieraat Annika & Lassi jo ennen pääsiäistä, heti huhtikuun alussa. Virpomispäivityksen laitoinkin jo aiemmin. Annika toi mukanaan Otsolle mieluisan kirja, jossa on esitelty Disneyn CARS-elokuvan autoja, niitä on varmaan 200 kpl. Mie en kyllä niistä autoista kauheesti välitä, mutta Otso rakastaa. Aina, jos Otso saa valita iltasadun, tiedän kyllä, mikä kirja sieltä tulee. Mikäpä se siinä, ehkä miulla joskus jossain yllättävässä tilanteessa onkin vielä hyötyä siitä että tunnistan Fransesco Bernoullin, Finn MCMissilen ja Holli Schiffellin joiden nimet on varmaan vähän päin petäjää kirjotettu. Miksi ovat niin vaikeita ;)

Pääsiäiseksi luvattiin huippuilmoja ja ennusteet olivat oikeassa. Pitkäperjantaina lähdimme nauttimaan aurinkoisista keväthangista Aakenuksen Pyhäjärvelle. Kaikille pakattiin sukset, varmuuden vuoksi myös ahkio sekä tietenkin pilkkikamat. Otso oli aivan innoissaan lähdössä "kalareissuun". Minä ja Aarni saisimme kuulemma tähystää eli katsoa kun hän pilkkii iskän kanssa. Innostus oli valtava. Pakkasimme reppuun makkaraa ja muita eväitä.

Lähtötunnelmissa kotona

Taukopaikka ja pilkkipaikka oli noin 1,5 km:n päässä. Otso lähti innoissaan hiihtämään, Aarni ei suostunut etenemään. Hänet siis istutettiin ahkioon ja matkasikin siinä tyytyväisenä. Otsollakin alkoi jossain vaiheessa innostus hiipua, mutta yritimme kannustaa ja sanoa, että kunnon kalamiesten pitäisi jaksaa hiihtää.

Kun Otsoa alkoi kunnolla kyllästyttää hiihtäminen, hän alkoi kaatuilla tahalleen... Sukset "menivät" koko ajan ristiin... Sitten Otso teki aina sauvoista rastin ja huusi SEIS! jos me menimme vähänkään hänen edelleen. Sitten kyllä sanoimme, että lopeta tuo, emme me sinua jätä.

Viimein saavutimme ensimmäisen taukopaikan ja pilkkiareenan. Ensin menimme kuitenkin kotaan paistamaan makkaraa. Siinä vierähtikin tovi, kun piti tuletkin tehdä. Nuotion savu alkoi houkutella muitakin paikalle ja toimimme hetken jopa latukahvilayrittäjinä, kun meiltä oli jäädä makkaroita yli, niin seuraavat tulijat halusivat ostaa ne valmiiksi paistetut makkarat :) Otso vähän ihmetteli (ja valitettavasti ääneen) kun kotaan tuli muitakin... "Äiti miksi nuo ihmiset tulivat tänne?" Aarni otti tulokkaat paremmin vastaan ja meinasi nukahtaa yhden tätin syliin, siinä oli varmaan hyvä olla :)

Makkaranpaiston jälkeen Otso laski vähän aikaa suksillä mäkeä, se onnistuu jo tosi hyvin! Ja sitten pilkille!


Koska kalaa ei heti alkanut tulla, arvata saattaa, että iski Miikan termein "pilkkimasennus". Pilkkiminen ei enää kiinnostanutkaan, mutta onneksi juokseminen jäällä kiinnosti. Kaikki pääsivät vavan varteen ja poikia kiinnosti kovasti myös sohjokauha :D No, ei pakastimen täyttäminen ollutkaan retkemme pääasiallisin tarkoitus, joten jatkoimme matkaamme seuraavalle latukahvilalle. Otsokin otettiin välillä ahkion kyytiin.

Kyllä kelpaa!
Latukahvila oli Pyhäjärven autiotuvalla, jossa olenkin käynyt monta kertaa aiemminkin. Itse asiassa myös pojat ovat käyneet, Aarni oli siellä yöreissulla kun ikää oli juuri ja juuri 2 kk. Nyt oli vähän lumisemmat maisemat. Laaavulla sydänyhdistyksen tädit paistoivat lettuja ja ostimme kaikille omat. Kun Otson lettu loppui, hän alkoi mankua lisää. Sanoin, että kaikille oli yksi, se riittää. Otso alkoi huutaa ja itkeä, että haluaa vielä lettua, niin eikös sydänyhdistysläiset olleet niin sydämellisiä, että antoivat Otsolle ilmaiseksi vielä yhden extraletun. Sen syötyään Otso totesikin olevansa "maha täynnä".
Aarni löysi majan puun alta, Otso kutsui sitä vankilaksi.

Viimeiset hiihtometrit
Pitkäperjantai-iltana tänne saapuikin sitten odotettuja vieraita: ämmi ja äijä! Lauantain vietimme kotimaisemissa, Otso esitteli miten hienosti osaa laskea suksilla mäkeä ja tutustuttiin ämmin ja äijän tuomiin tuliaisiin. Oli vaikka mitä väriä vaihtavista autoista vaatteisiin, Otso sai myös puuhakirjan, koska on nyt tosi kiinnostunut kirjaimista. Tietää ja tunnistaa että A=Aarnin kirjain, B=B, E=Elina-kummin kirjain, H=Helmin kirjain jne...

Aamupalalla äijän sylissä
Aarni poseeraa uusi paita päällään


Aarni himoitsee Saksan tuliaista, suklaapupua.
Lauantaina paistoi taas ihanasti aurinko ja kun ämmi & äijä niin auliisti tarjosivat lapsenhoitopalvelua, me lähdimme Miikan kanssa Ylläkselle laskettelemaan! Otin mukaan lumilaudan, suksia en edes omista. Aika pian kuitenkin huomasin, että lumilauta + Miika lasketteluseurana + Ylläksen rinteet + vuoden tauko viimeisestä lautailusta = HUONO yhdistelmä. Niinpä suunnattiin vuokraamoon ja otettiin minullekin sukset alle. Ja nyt mulla on suksetkin, Miika kävi ostamassa Leviltä vuokraamon poistosukset :) Jätetään lautailu nuoremmille... Oli kyllä tosi ihanaa laskea auringonpaisteessa! Vaikea uskoa, mutta olin vasta ensimmäistä kertaa Ylläksen rinteillä! Miellyttivät kovasti, eikä sinnekään ole meiltä kuin n. 30 km.

Sillä aikaa kun me nautimme toisistamme, aurinkoisista rinteistä ja ulkoilmasta, kotona ämmi & äijä olivat loihtineet pääsiäisaterian poikien kaitsennan lomassa. Kutsuimme myös Ullan syömään.
Otsoa alkoi ramaista ruuan jälkeen.

Kukko tietenkin kävi munimassa milloin minnekin. Miikan perinteen mukaan kukko oli muninut erilaisiin piilopaikkoihin, mm. kukkaruukkuun ja voi sitä löytämisen riemua! Parina seuraavanakin päivänä Otso ja aarni kävivät tarkastamssa ruukun, ihan vain varmuuden varalta. Lappeenrannassa kukko taas on muninut perinteisesti ikivanhoihin Länsisavo-lehden pipoihin sängyn alle. Otso ei meinannut ensin löytää, vaikka sanoin monta kertaa, että käypä katsomassa sängyn alle. Ei varmaan kiinnittänyt huomiota sängyn alla lojuvaan pipoon, vaatteita kun lojuu milloin missäkin. Mutta ehkäpä ensi vuonna tietää, että Länsisavo-pipo ei olekaan mikä tahansa pipo :) Äitin pojat


Maanantaikin oli vielä vapaapäivä ja aurinko jaksoi yhä paistaa. Suuntasimme Luvattumaahan Leville. Otsolle otettiin sukset mukaan, Aarnille ahkio, johon Otsokin mahtuisi. Otso jaksoi hiihtää taas tosi hienosti. Sen huomasin hyväksi taktiikaksi, että höpöttelin sen kanssa kaikkia juttuja, keksimme mm. yhteistä tarinaa madoista, jotka olivat merirosvoja. Kyselin, miten tarina jatkuu ja Otso keskittyi keksimään tarinalle jatkoa ja hiihto sujui kuin itsestään. Välillä istua napottivat molemmat ahkiossa ja mussuttivat omenapaloja, joita oli eväänä. Söpön näköisiä. Välillä, kun Otso hiihti itse, hinasin esim. ylämäissä. Yhdelä perheellä näin myös valjassysteemin, jonka olivat ostaneet Stadiumista parillakympillä. Sellaiset pitää meillekin saada. Niitä voi käyttää myös alamäessä vauhtia hillitsemään.

Levijärven jäällä hinauksessa

Luvattumaassa
Tiistaina minun piti mennä töihin ja lapsetkin olivat hoidossa, kun ämmi & äijä kävivät hiihtelemässä. Loppuviikon pojat saivatki olla kotona ja he kävivät mm. kylypylässä! Oli mennyt hyvin ja Otso oli opastanut, miten siellä pitää toimia... Otso oli laskenut yksin isosta liukumäestä...onneksi en ollut näkemässä, olisi voinut jäädä lupa saamatta ;) Mutta hyvin oli mennyt! Loppupäivän pojat nukkuivatkin, oli ollut tehokas väsytys.

Keskiviikkona kävimme tunturimessussa, jossa olin laulamassa. Otso oli ämmin ja äijän mukana. Kun messu loppui, Otso huudahti penkistä: Tosi hyvin laulettu! Äiti, te lauloitte tosi hyvin! Mikäpä voi olla sitä parempi palaute :)

Varoitin ämmiä ja äijää, että Otso saattaa sitten jossain vaiheessa viikkoa käskeä teitä menemään omaan kotiin. Niin on nimittäin käynyt tänä talvena jo pari kertaa, kun meillä on ollut vieraita. Vähän noloa, kun Otso alkaa jossain vaiheessa lomaviikkoa töksäytellä vieraille, että "siun pitäs mennä omaan kotiin, tää on meijän koti." Esimerkiksi Annalle ja Annikalle näin on sanottu, Annikalle Otso vielä lisäsi, että uuden Salama McQueen -kirjan voisi kuitenkin jättää tänne. Ämmi ja äijä eivät kuitenkaan saaneet lähtökäskyä. Ehkäpä lähtökäskyjen levittely liittyy siihen, että Otso on mustasukkainen vieraille minun ajastani. Kun haluan olla myös tänne tulevien kavereiden kanssa, Otsoa alkaa ärsyttää kun en ole niin paljon hänen kanssaan. Välilä kun juttelen jonkun muun kanssa ja Otso alkaa huudella päälle, en ole kuulevinaankaan, mutta sitten kuuluu kipakka "Äitiiiiii ASIAAAAAA!" Olen yrittäny opettaa, että ei saa keskeyttää, kun äiti puhuu jonkun toisen kanssa.

Mummu ja ukkokin jaksoivat ajella yhtenä iltana meitä tänne moikkaamaan.

Pääsiäisen jälkeen lauantaina seurakunta järjesti yhteiset synttärit kaikille tänä vuonna 4v. täyttäville. Kirkossa oli ensin hartaushetki, jossa lapsoset myös siunattiin. Otso käyttäytyi hyvin, osa lapsista vajosi lattialle, kun pappi tuli kohdalle ja joku laittoi kätensä päänsä päälle estääkseen siunauksen...

Rukousranteet
Kirkon jälkeen oli vielä tilaisuus seurakuntatalolla, jossa jokainen 4v. sai seurakunnalta lahjaksi lasten Raamatun ja koko juhlaväki mahat täyteen herkkuja.

Laitetaanpa tämän päivityksen loppuun vielä meidän perheen perinteiset rairuohokuvat. Aina ennenkuin rairuoho heitetään pois, kaikki perheenjäsenet kuvataan uudessa hiuslookissa. Aarni oli mainio kun katsoi vähän ihmeissään meininkiä, mutta tuli sitten omalla vuorollaan kuvattavaksi, vaikka ilme oli vähän sellainen että: en kyllä taaskaan tajua mitään, mitä täällä tapahtuu, mutta tehdään kuten muutkin.

Päätetään pääsiäispäivitys hyvän vapun toivotuksiin :D

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Aarni 2 vuotta!

Tässäpä vielä ennen pääsiäiskuulumisia Aarnin synttärimuistiinpanot.

Lauantaina 24.3. tuli täyteen 2 vuotta siitä, kun Aarni Lauri Mikael tähän maailmaan tulla tupsahti. Aarni syntyi aamuyöllä, joten tänä juhlaaamuna sängystä nousi jo virallisestikin kaksivuotias pellavapää.

Aarni syntymäpäivän aamuna


Ämmi meinasi ensin, että antaa Aarnille synttärilahjan sitten, kun tulee pääsiäisenä, mutta tulikin viime hetkellä katumapäälle ja päätti laittaa paketin matkaan. Se körryytteli halki Suomen ja ehti parahiksi synttäreiden aattona iltasella Kittilään. Aamulla annettiin paketti sankarille. Sieltä paljastui kävelevä ja haukkuva koira!


Otsoa meinasi vähän alkaa harmittamaan, kun Aarni olikin tällä kertaa keskipisteessä ja sai paketteja. "Mie vähän lainaan, anna mie katon, mieki saan sitte leikkiä sillä" -sanoja kuului harvinaisen monta kertaa päivän aikana...

Seurakunta järjesti samaisena päivänä NAPPULAHIIHDOT ja lähdimme sinne koko porukalla. Viime vuonnakin tapahtuma oli TOSI kiva ja ilma suosi. Niin nytkin! Viime vuonna vain Otso osallistui, mutta nyt Aarnikin sai lapun rintaansa.



Kaikki näytti hyvältä, mutta juuri ennen lähtöä Aarni sai raivarin eikä olisikaan halunnut lähteä ladulle. Hän vain yritti avata suksia ja kun sai ne auki, konttasi kirkon aidan luo, hanki kestikin hyvin hänen konttaamisen.Ei varmaankaan edes tarvitse sanoa, että huutokonsertin säestyksellä tapahtui tämä episodi. Yritin houkutella AArnia tuloksettomasti... Päätin, että vielä kerran kokeilen ja harpoin Aarnin luo pitkin lumihankea reisiä myöten uponneena. Nappasin pojan mukaan, laitoin sukset kiinnija iskin ladulle juuri viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ja uskomatonta, mutta Aarni lähti kuin lähtikin hiihtämään! JA hiihti koko kierroksen! Kannatti yrittää :)


P.S. AArni halusi itse välttämättä tuon heijastinliivin päällensä. Sitä en jaksanut alkaa tappelemaan.

Otso startissa


Otson mitalikokoelma karttui, Aarnikin sai omansa.


Hiihtojen jälkeen seurakunta tarjosi vielä ruokaa. Loistava palvelu, pääsimme kylläisinä valmistelemaan Aarnin juhlia kotiin.

"Joko saa syödä?"


Vihdopin vieraitakin alkoi virrata. Paljon mukavia vieraita ja tulihan niitä pakettejakin...

Hahaa, mitähän täältä paljastuu?

...entä täältä?


Aarni sai lahjaksi ainakin koirakirjan, kellopelin, dinosauruksia, puuhapetesiirtokuvia, duploja monta pakettia, Myyräkirjan, Salama McQueen -paidan, muovailuvahaa ja muumiastioita.

Puuuh!

PUUUUH!

Synttärivieraita


Jatkoimme juhlintaa vielä seuraavana päivänä, koska lauantain juhlallisuuden jäivät lyhyiksi hiihtokilpailujen takia. Kynttilöiden puhaltamiseen jäi vieläkin treenattavaa. Puhallusvoima oli ihan hyvä, suuntaus hankalaa. Äidin apua tarvittiin, mutta kynttilät saatiin sammuksiin.




Synttärit vol.2, taas puhalletaan!

Vieläkin vaatii harjoitusta tämä homma!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Virvon varvon!

Hyvää palmusunnuntaita!

Kävimme aamulla virpomassa kymmenisen paikkaa. Työnjako oli hyvä: Otso kysyi virpomisluvan, heilutti oksaa ja luki lorun. Aarni piti tärkeänä palkkiokoria.

Osa oksista koristeltiin lauantaina. Kävin kahlaamassa risut reittä myöten upottavassa hangessa. En mene ihan takuuseen, ovat koivuja ja pajuja. Otso leikkasi koristeita ja mie teippasin ne kiinni Aarnin päiväunien aikaan.

Illalla juttelin facebookissa Lassin kanssa, joka oli tulossa tänne Helsingistä Annikan kanssa lauantai-iltana myöhään ja hän sanoi nähneensä Vantaanjoen varrella komeita pajunkissoja. Pyysin Lassia tuomaan meille niitä tuliaiseksi. Tänään aamulla koristelimme viimeiset oksat Kittilän komeimmilla pajunkissoilla.





Aarnin synttärikuulumiset tulossa seuraavaan päivitykseen :)