maanantai 27. elokuuta 2012

KESÄLOMAPLÄJÄYS osa 2




ON MATKUSTETTU

Meidän yhteinen kesäloma alkoi matkustellen. Ensin kävimme heittämässsä Kätkäsuvanto-mummukkolakeikan, josta olikin jo täällä juttua.Sieltä palattuamme kävimme katsomassa sirkusta Otson vastustelusta huolimatta. Otsoa piti todella houkutella sirkukseen, en tiedä mitä traumoja hänellä oli, varsinkin pellet pelottivat. Mutta sitten kun kaikki naapuruston lapset olivat sinne lähdössä, kyllä Otsokin innostui. Aikuisiakin nauratti ja ihastutti taitavat temput. Sitä en tiedä, miten lapset tajuaa vaikka jonkun trapetsitaiteilijan. Varmaan jotenkin niin, että wou, minäkin haluan tuonne temppuilemaan samalla tavalla, osaan mie!

Vähän ennen kesäkuun puoltaväliä alkoi sitten vähän pidempi reissu. Kun asuu näin kaukana korvessa, ei viikonloppuisin tule lähdettyä Rovaniemeä tai Muoniota kauemmas ja valitettavasti suurin osa ainakin minun kavereistani asuu niiden ulkopuolella. Niinpä päätimme käyttää tehokkaasti koko matkan Kittilä-Lappeenranta, emmekä suinkaan ajaa surauttaneet sitä kerralla, vaan viivyimme reissussa kuusi yötä, joista jokaisen eri paikassa.
Tässä meidän reissu lyhyesti ja sen alla pidemmän kaavan mukaan:

1. erikoiskoe: Kittilä -> Rovaniemi
Rovaniemellä vierailu Aarnin kummeilla, tutustuminen Miikan valokuvanäyttelyyn ja kävimme myös Miikan siskolla
2. ajopyrähdys: Rovaniemi -> Tervola (1. yö)
Yöpyminen Aarnin toisilla kummeilla :)
3. kaahaus: Tervola -> Ii (ruokailu) - > Oulu
Energianpurkua Vauhtipuistossa Nallikarissa
4. kiihdytys: Oulu - > Ylivieska
Suoraan ruokapöytään Miikan serkulle
5. ajomatka: Ylivieska -> Kannus (2. yö)
Kannuksessa yötä minun ystävälläni
6. pikamatka: Kannus -> Kälviä
Kälviällä kakkukahvit opiskelukaverilla
7. maisematie yli seitsemän sillan: Kälviä->Kokkola
Kokkolassa ihanaa seuraa ja ruokaa tarjoilivat Ilkka & Kirsti tyttärineen
8. eteneminen: Kokkola -> Ilmajoki
Teron & Niinan ihanaa kotia ihastelemassa ja Hippokisojen heittolajeihin vinkkejä hakemassa
9. automatka: Ilmajoki -> Salmi (Lapuan lähellä) (3. yö)
Yöpyminen idyllisessä pihapiirissä Miikan sedällä
10. kuuma matka: Salmi-Tuuri
Shoppailua Tuurissa
11. ja matka jatkuu Tuuri->Ähtäri (4. yö)
Eläimiä ihmettelemässä ja entistä työkaveria tapaamassa
12. Särkänniemeä kohti Ähtäri -> Tampere
Vauhdin huumaa ja delfiinitemppuja
13. Yöksi Nokialle: Tampere -> Nokia (5. yö)
Opiskelukaveri tarjosi seuraa ja yöpaikan, lapsillekin riitti leluja!
14. Pikkupyrähdys: Nokia -> Tampere
Miikan Jukolanviestistä palanneita kavereita moikkaamassa
15. Tampere -> Lempäälä (6. yö)
Yöksi mökin rauhaan järven rannalle. Lempäälässä kävimme moikkaamassa toistakin kaveri, uutta talonomistajaa :)
16. määränpää lähenee Lempäälä -> Kouvola
Tavattiinpa sitten Miikan toinenkin setä tienposkessa ja Kouvolassa vielä serkku :)
17. Viimeinen silaus: Kouvola -> Lappeenranta

Että tällainen "pikku" reissu, mutta oli kyllä aivan mahtavaa! Pojat eivät olleet millänsäkään, vaikka aina oli vähän erilainen tyyny pään alla. Joistakin paikoista eivät olisi halunneet poiskaan lähteä, kun oli uusia kavereita ja leluja. Otson ensimmäinen kysymys olikin aina eteisessä: "Onko täällä pikkuautoja?"
Pieni miinus oli ilmastoimaton pikkuinen Golf, johon meidän tavarat juuri mahtuivat, kun oikein asetteli ja niitä saikin joka aamu vähän asetella :D Poikien pyörät ja pyörän peräkärry oli lähetetty matkahuollon kautta, mutta kaikki muut tavarat saimme sullottua autoon. Olin etukäteen tehnyt suunnitelman, missä käymme ja yövymme milloinkin ja se onnistui hyvin. KIITOS kiitos KIITOS kaikille meitä majoittaneille ja kestinneille. Välillä oli olo kuin "mustalaisilla", kun kiersimme vain paikasta toiseen ja aina ruokapöydästä noustuamme tai joskus jopa yönkin nukuttuamme kiitimme ja lähdimme seuraavaan paikkaan.

Mutta jos joku jaksaa lukea, tässä vähän tarkempaa sepustusta matkalta kuvien kera.
Otso kysyi ensimmäisen kerran jo pihasta lähtiessämme: "Iskä, milloin ollaan ämmilässä?" JA tuo kysymys "muutaman" kerran toistui matkan aikana...

Rovaniemellä asuvat siis Aarnin kummit Sanna & Petrus, joiden kanssa meillä on pojat perättäisinä vuosina. Sannalla ja Petruksella -07 ja -09, meillä -08 ja -10. Heillä on menossa rakennusprojekti ja kävimme myös katsomassa rakennustyömaata ja tiluksia.Tontilla virtaa ihana puro, jota A. Sirkiä & mustat lasit tässä tutkailee. Sannan ja Petruksen luona on aina ihanaa ruokaa ja olen heiltä reseptejä kopioinutkin.

Mikähän huone tähän olikaan tulossa, sitä en muista, mutta ainakin meille oli joku huone varattu kun kylään tulemme :)
 Malla-täti on asunut jo jonkun vuoden Rovaniemellä, vaan eipä ole tullu käytyä. Nyt käytiin! Saimme jäätelötkin ja Otso muisti koko kesän mainita, kun näki niitä samoja jäätelöitä jossakin, että "Nämä ovat samanlaisia jäätelöitä joita saimme Malla-tädillä!" Suurimman vaikutuksen suosikkitädillä (koska muita tätejä ei ole eikä tule :D) teki KAKKATAULU. mikäpäs muukaan, siis tuo taustalla oleva taulu. Saimme myös kokeilla jotakin WII:n tyyppistä peliä, mie en niistä ymmärrä eikä pelisuorituksessakaan ollu kehumista :D Mutta hauskan näköistä se heiluminen oli, kun itseä hetkuketkutellen piti yrittää saada tv:n ukkeli laskemaan renkaalla oikeaan suuntaan. Kaikenlaista...
 Ensimmäinen päivä olikin kummeilla kyllästetty, kun Rovanimeltä jatkoimme Tervolan kummilaan. siellä oli tehty ahkerasti remonttia eikä taloa tunnistanut samaksi kuin vuosi sitten. Oli sinne uusi asukaskin muuttanut, pikkuinen Aatu. Aatun tosin olimmekin jo tavanneet, ihana pieni hymypoikapallero <3 p="p">Hevosia kävimme tietenkin tervehtimässä myös. Aamulla jatkoimme kuitenkin matkaa melko aikaisin, sillä päivälle oli suunniteltu monenlaista ohjelmaa. Vaikka auto oli kuuma, pojat jaksoivat hyvin. Olihan heillä takapenkillä "kotiteatterilaitteetkin", Aarnin kuulokkeet taisivat olla vähän reilun kokoiset.

 Matkanteko kannatti, sillä pian saavuimmekin Ouluun, jossa kohteena oli Vauhtipuisto Nallikarin lähellä. Hyvä kun kysyin lipunmyyjältä, että onko pienille jotkut omat ranneekket vai kaikille samanhintaiset, niin Otso huusi "Mie olen kyllä iso poika!" Se on tosi tarkka siitä, että on ISO poika. Joskus kun erehdyn vaikka sanomaan että "tuopa pikkupoikien juomapullot!" niin johan kuuluu: "Mie olen iso poika."


Vauhtipuisto oli ihan hauska sekoitus hoploppia, huvipuistoa ja leikkipuistoa. Siellä oli jotakin pomppulinnoja yms., karuselleja ja metsässä seikkailupaikkoja (mm. merirosvolaiva). Ihan hyvä muutaman tunnin pysähdyspaikaksi. Tässä Aarni ajelee karusellissa.

Tämä taisi olla poikien suosikkilaite: Kala jonka kitaan saattoi mennä ja ryömiä "ruuansulatuskanavan" läpi. Äitiä tarvittiin vain nostohommiin. Kalan kita aukesi ja sulkeutui, oikeassa välissä piti ehtiä kitaan.

Toinen suosikki taisi olla sähköautot, tosin meno oli varsinkin äitin silmin aika hurjaa. Otso saattoi katsoa minua ja huutaa "Äiti katso, äiti katso!" Ja samalla törmäsi melkein seinään, kun ei katsonut eteenpäin. Samanlainen ilmiö on välillä pyöräillessäkin...


Merirosvot seikkailulla!



Jäätelöiden avulla saimme houkuteltua innokkaat vauhtipojat takaisin autoon.

Vauhtipuiston jälkeen autossa olikin väsynyttä porukkaa. Unta palloon ja Ylivieskaan! Siellä kävimme Miikan serkun Elisan perheen luona. Pikkuautoja löytyi kahden poikalapsen perheestä, joten viihtyminen oli taattu! Kuvia ei olekaan todistusaineistona, mutta kivat muistot jäi silti :)


Illan suussa ajelimme vielä Kannukseen, jossa oli yöpaikka. Sielläkin Otsoa erehdyttiin sanomaan pikkupojaksi mutta Otso kyllä korjasi heti :) Saimme nukkua yön idyllisessä pihamökissä parvella!

Mie ja Teija
Niko, jonka leluja pojat himoitsivat... Mikä pikkulegoparatiisi Nikon huone olikaan!
Ja toden totta, kun reissuamme suunnittelin, mietin kaikki tutut joita matkan varrella asuu. Ihan kaikissa paikoissa ei voinut käydä, mutta Kälviältä (joka oli uusi tuttavuus) asustelee opiskelukaveri, joiden blogia on tullut seurattua ja siksi tuntuu kuin enemmänkin olisi pitänyt yhteyttä. Heidän uutta ihanaa taloa kävimme katselemassa sekä lapsosia ihastelemassa. Pojat innostuivat, kun heiltä löytyi potkupyörä. Kiukkukin tosin tuli, sillä se pyörä olisi tietenkin pitänyt saada mukaan! Mitähän olisi Alex siitä tuumannut ;)

Sitten taas autoon ja keula kohti länttä, kohteena KOKKOLA. Sielläkään ei ole tullut turhan usein vierailtua, ainut kerta taitaa olla yhdet häät, ja juuri tämän hääparin vieraaksi menimmekin, 6 vuoden tauon jälkeen. Lapsia oli heille ilmestynyt kaksi ja meidän lapset heidän jälkikasvuun liitettynä tulee varsin tasapainoinen sarja: tyttö -07 poika -08, tyttö -09, poika -10 :) Siinä ne tönöttää.



Auton päälle oli satanut "lunta" tai ainakin lumikukkia.
Meitä hemmoteltiin taas ruualla ja hauskalla seuralla. Kun paikalla oli kolme opettajaa, ei kouluasioistakaan voinut olla puhumatta.

Tehokkaan nukutustaktiikan eli ruokaa & leikkiä jälkeen jatkettiin taas matkaa. Takapenkillä tuhistiin. Ajoimme rannikkoreittiä "seitsemän sillan tietä" mutta ei ei ollut mikään ihmellinen. Vettäkin tuli kuin saavista kaatamalla, joten ehkä sekin vei osansa hienoudesta.

Kun pojat seuraavan kerran avasivat silmänsä, olimmekin Ilmajoella :) Kävimme tekemässä tupatarkastuksen Teron ja Niinan kotiin. Tero oli onneksi saanut jostain palkinnoksi tai muuten vain Ponssen metsäauton ja joitakin pehmoleluja, joilla pojat saivat ajan kulumaan, kun aikuiset vain juttelivat kuivia juttuja. Jossakin vaiheessa katsoimme kuitenkin paremmaksi lähteä ulos...
Tero antoi tekniikkavinkkejä hippokisojen heittolajeihin :D

Sieltä luksuslukaalista jatkoimmekin matkaa ihan erilaiseen maailmaan, Miikan sedän luokse, jonka pihapiiriin oli rakennettu taidolla, sisulla & rakkaudella mökki jos toinenkin. Ensin pääsimme kokemaan pihasaunan löylyt. Söimme iltapalaa ja pääsimme oikein isäntäväen sänkyyn nukkumaan. Aarnista oli mukavaa, kun löysi koiraseuraa. Koira ei ollut yhtä innostunut Aarnin kovakouraisesta kohtelusta ja välillä kuuluikin "kooa puvva!" Tulkitkaa siitä, mitä tapahtui.
Seuraavana päivänä kävimme vielä kävelemässä lähistöllä ja kun rattaita ei ollut mukana pojat matkustivat kottikärryillä.


Isäntäväki piti meistä hyvää huolta.

Lapualta matka jatkui hieman itään päin, päämääränä Ähtäri. Koska ajoreittimme kulki Tuurin kyläkaupan ohi, ei sitä voinut ohittaa pysähtymättä. Miika ei ollut ensin asiasta innostunut, mutta heti pihalla oli valtava teltta kalastusvälineitä ja johan alkoi kiinnostaa! 

Aarni löysi pihalta kaverin.
Ruuan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Ähtärin eläinpuistoa. Pojat eivät jostain syystä ihan kauheasti innostuneet eläimistä mielenkiintoisinta oli kaikki leikkipuistovempeleet, joita matkan varrella oli. Ehkä oli hankala hahmottaa kymmenien metrien päässä loikoilevaa villieläintä eikä pojat tajunneet, miten harvinaisia ja vaarallisia eläimiä siellä oli myös. Saukko oli aika hauska kun se sukelteli pleksin takana.
Minun mielestäni yksi hauskimmista oli haukotteleva pöllö :)
Veljekset kuin ilvekset.
Otso-karhu
Ähtärissä olimme yötä minun entisen luokka-avustajan luona ja kuin itseäni toistaen voin todeta, että meistä pidettiin hyvää huolta ja hemmoteltiin hyvällä ruualla & seuralla. Pojillakin riitti pihalla tilaa juosta ja Risto kelpuutettiin leikkikaveriksi. Puutarhakeinu muuttui avaruusraketiksi ja sillä lennettiin milloin mihinkin.
Aamulla jatkoimme kohti Särkänniemeä! Ja aika kumma juttu, kun joku muukin oli päättänyt tehdä saman homman. Jono oli megalomaanisen pitkä, mutta se meni yllättävän nopeasti. Näimme delfiinit, planetaarioesiyksen ja lapsille löytyi laitteita, mutta ehkä Särkkis oli kuitenkin meille vähän turhan iso ja hurja paikka. Seuraavan kerran sitten seitsemän vuoden päästä :) 

Aarni oli ehkä hurjapäisempikin kuin Otso mutta kyllä Otsokin pienen suostuttelun jälkeen suostui useimpiin härveleihin.


Otson suosikki taisi olla kuitenkin ...yllättäen... leikkipuisto :)

Huvipuiston sulkeuduttua kävimme vielä Näsinneulassa. Miika kysyi, olisko sinne saanu mennä rappuja pitkin, mutta ei saanu.



Loppumatkasta taisi Miikalla filmi loppua, kun ei ole tullu otettua kuvia. Tampereelta kuitenkin menimme Nokialle yöksi opiskelukaverin luokse. Häntäkään en ollut nähnyt moneen valovuoteen, mutta se on ihan uskomatonta miten hyvien kavereiden kanssa, joiden kanssa on joskus ollut enemmänkin, voi jatkaa siitä, mihin on joskus jäänyt. Ja sekin oli ihanaa huomata, että lapset ihan varauksetta alkoivat leikkiä toisten samankokoisten kanssa. Otso monesti ehtii jo pelkän leikkipuistovisiitin aikana saamaan uuden kaverin: "Äiti, tuo poika on miun uus kaveri!". Ne ystävyyssuhteet jäävät tosin monesti vähän lyhyiksi. Mutta mie arvostan meijän pojissa sitä, että he suhtautuvat niin avoimesti uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Nokialta menimme Miikan kavereiden Heinin & Villen kautta (täydellinen kyläpaikka sekin, oli koira (Aarnille) ja pikkulegoja (Otsolle). Sieltä jatkoimme Lempäälään ja pääsimme pitkän reissun ja sosiaalisuuden jälkeen mökille yöksi. paljon muuta emme tosin ehtineet kuin yöpyä siellä, aamulla yhdeksältä olimme jo aamupuurolla.

Vielä viimeisen kerran pakkasin pienen perheautomme ja suunta kohti Lappeenrantaa. Ystävientapaamisetehokkuusprosentit (vaikka se ei siis ollut itsetarkoitus, että kävisimme mahdollisimman monessa paikassa vaan aito halu nähdä kaikkia rakkaita) kasvoivat vielä, kun matkalla kävimme katsomassa kaverin uutta kotia porealtaineen Lempäälän keskustassa.
Koomisinta oli se, että Miikan toinen setä oli ajamassa juuri samaa tietä meidän kanssa toiseen suuntaan ja kun katseemme kohtasivat, kaarsimme lähimmälle levikkeelle :D

Tavoitteena oli ehtiä Lappeenrantaan iltapäiväksi, sillä olimme ilmoittautunet hippokisoihin. Ja niin olimmekin, vaikka matkalla oli vielä yksi kyläkohde Miikan serkulla :D Viimein saimme Otsolle sanoa, että NYT OLLAAN ÄMMILÄSSÄ!

---
Uuteen reissuun lähdin poikien kanssa heinäkuun alussa tällä kertaa kulkuneuvona juna ja kohteena ainakin Helsinki. Annikan luota löytyi sopiva majapaikka, josta käsin teimme päivisin kyläilyreissuja.
Erään päivän kohde oli Linnanmäki jonne Annika lähti medän kanssa. Annikalla oli ranneke ja niinpä hän kävi Otson kanssa isompien laitteissa. Minä en edes ranneketta ottanut, pääsin Aarnin seuralaisena ilmaiseksi kaikkiin, mihin pylly mahtui. Aarnin yksi suosikeista oli juna, jossa sai ajella ihan yksin. Otso pääsi kaahailemaan myös autoilla. Kummitusjunaan oli myös ihan pakko päästä kuin myös Vekkulataloon.



Kaikki yhdessä saimme päät pyörälle tällaisessa kuumailmapallolaitteessa.

Ja lopuksi tietenkin jäätelöt ja hattaraa! Tässä istuessamme kuului kuulutus, että "muutaman vuoden ikäinen lapsi, jolla on siniset houst, punainen paita ja Angry Birds lippis, on kadottanut vanhempansa ja odottelee infopisteessä. Hui kun olisi saattanut sydän ottaa muutaman ylimääräisen lyönnin, jos vaikka Aarni olisi tuollaisessa paikassa kadonnut! Vain kerran kadotin hänet hetkeksi silmistäni ja sekin oli pelottava kokemus. Aika nopeasti hän kuitenkin löytyi, oli vain kiilannut karusellijonossa aivan ensimmäiseksi, että pääsi siihen kulkuneuvoon, johon halusi. Tyhmä äiti palautti tietenki jonon perälle.
  

 Toisen päivän (ei välttämättä koronologisesti toisen mutta ERÄÄN toisen) ohjelmassa oli käynti partiokaveri Katin perheen luona, jonne oli ilmestynyt uusi tyyppi, nyttemmin Laura nimeltään. Pikkuriikkinen otus siellä sohvalla uinaili, vaikka Aarnin ikäiset kaksoset meuhkasivat vieressä ja meidän pojat toivat tietenkin vielä vähän lisähulinaa. Pikku onnettomuuskin sattui, ei onneksi vauvalle vaan Aarnille. Otsolla oli vähän liian kovakouraiset otteet, en nähnyt mitä tapahtui, mutta seurauksena oli Aarnin vertavuotava huuli, joka sittemmin myös vähän turposi...

Vähän laiskasti on tullut kuvailtua ja toisaalta ihan kaikkea ei tänne voi laittaakaan. Tavattiin myös Kittilässä tutuksi tullut Anna, toinen Anna, Markus & Wille, miun pikkuserkku Piia perheineen, Laura... Ketähän vielä? Homma toimi hyvin, kun sovin kavereiden kanssa treffipaikoiksi leikkipuistoja :D Sitten kävimme syömässä.
Pojille täytyy antaa kyllä sataziljoonaa pistettä siitä, miten hyvin reissukavereita he ovat. Aamut oli ehkä hankalimpia, kun piti yrittää saada meidän lähtövalmiiksi eikä ollut lastenhuonetta, johon lapset olisi voinut laittaa leikkimään siksi aikaa kun itse pakkailee ja valmistautuu, enkä uskaltanut laittaa heitä oikein keskenään pihallekaan vieraassa paikassa. Välillä laitoin, mutta tuntui että se ei nopeuttanut lähtöä yhtään vaan hidasti, kun kävin koko ajan tarkastamassa, missä lapset ovat.

Reissummehan ei päättynytkään Helsinkiin, vaan sieltä jatkoimme bussilla Kotkaan vanhan opiskelukaverin luo. Kotkassa ei ole tullutkaan vähään aikaan käytyä. Vietimme lämmintä päivää pihalla pupuja ihastellen, hiekkaleikkejä leikkien ja kukkia keräten. Ne taisivat olla suosikkileikit :)
Sieltä junalla Kouvolaan, jossa meitä oli vastassa Kinin mainio porukka (tosin ei ihan kokonaan). Pienen avainhärdellin seurauksena päädyimme ajelemaan Kouvolan katujunalla. Saimme privaattikyydin ja iloisia vilkutuksia matkalta. Otso ilmoitti puolessa välissä matkaa, että hänellä on pissahätä, mutta juna ei pysähtynyt kertaakaan, kun mistään ei tullut uusia matkustajia. Aarni taas simahti kesken matkan :D
Avaimet löytyi ja pääsimme sisään. Melkein samantien lähdimmekin kohti uusia seikkailuja, retkelle! Paikallisoppaat veivät meidät metsän läpi, hyttysten saattelemana ihanalle kalliorannalle. Kyllä maistui makkarat, mehut ja mansikat, joita Otso innoissaan poimi. Otso jaksoi myös kävellä tosi hyvin koko matkan ehkä vaikutusta oli sillä, kun mukana oli iso poika Kasimir, josta tuli Otson suuri idoli :)



Seuraavana aamuna kävimme vielä katsastamassa Kouvolan torin ja siellä olikin menossa kunnon markkinat! Meidänkin mukaan tarttui riisipiirakoita ja Aarnille sandaalit.

Emmekä malttaneet vieläkään lähteä kotiin, vaan päätimme kiepata Kuusankosken kautta. KAnnatti sekin keikka oli tosi ihanaa nähdä vanhoja opiskelukavereita Jounia & Millaa ja heidän Emma-tyttönsä sai leikkiseuraa, kuin myös toisinpäin.

On ainakin lapset päässeet tänä kesänä reissuun, olleet yötä eri paikoissa, matkustaneet eri kulkuneuvoilla ja tutustuneet eri ihmisiin. Siihen on paras tottuakin, kun on tällainen äiti :D Ja kotimaan matkailu on ihan parasta! Niin hienoja paikkoja ja kivoja ihmisiä, että miksikäs sitä kauemmas?





Ehkäpä tämä pläjäys oli nyt tässä, ja seuraavana aiheena on: ON JUHLITTU!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti