Jo ensimmäinen lomapäivä oli mukava. Lähdimme koko perheen voimin kirkkoon, jossa oli perhemessu ja lapsien kerhot esittivät hienon ohjelman. Oikeastaan esitys oli sellaisten kerholaistem jotka kyvät kerhossa ilman vanhempiaan, mutta Otsokin pääsi mukaan esitykseen kun on on hoitajan kanssa ahkerasti kerhoillut. Kerhossa oli paljon tuttuja ja myös Otson naapuri & bestis Valtteri :) Pojat halusivat vierekkäin istumaan, mutta ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen siirsin Otson meidän viereen...
Esityksessä lapset esittivät luomiskertomuksen. Otso oli puu.
Kun lapsia pyydettiin eteen ja Aarni näki että Otso menee, hänkin lähti määrätietoisesti kohti alttaria. Päästimme piiperon sinne ja Aarni istui kuin tatti koko esityksen ajan. Hän esitti ihmistä ja vuoro nousta seisomaan tuli vasta lopuksi, kun ihmiset ilmestyivät maapallolle. Aarni-rukka oli vähän ihmeissään jälleen kerran, mutta pakko tehdä perässä kaikki mitä isommatkin tekevät, vaikkei juuri ihan kaikkea tajuakaan täysin...
Esityksessä Otson viereen sattuivat tutut pojat, mutta hienosti he silti lauloivat ja esittivät.
No joo, ehkä välillä meni aiheen vierestä ;) Pääasia, että esityksessä näkyi lasten riemu.
Kittilän seurakunnan lapsityö tekee kyllä valtavan hienoa työtä. Nytkin kivan kiorkkohetken jälken oli vielä ruokailu seurakuntakodilla. Aivan luksusta päästä valmiiseen pöytään, ruokana oli lohta! Eräs tuttu täti kaappasi Aarnin syliinsä ja Aarni vaihtui siinä niin hyvin, että meni siihen pöytään syömäänkin. Ulla-täti ihmetteli, että "mistä näin kilttejä lapsia saa?" ja sitä, kuinka hyvällä ruokahalulla ja keskittyneesti Aarni söi. No, kirkkoon lähtiessä Aarni-enkeli osasi näyttää kyllä sen toisenkin puolen itsestään, kun vaatteiden kanssa tuli pieni erimielisyys.
Illalla oli vielä Ullan (toisen kuin ed. mainittu) synttärit. Kävin siellä ja loppuillasta hain pojatkin herkuttelemaan. Olin leiponut Ullalle kakkupohjan, kun minusta se on ollut helppo tehdä. Vaan eipä se nnyt ollutkaan, kun pääsi ääneen kehumaan miten se "onnistuu aina". Ikävät jutut on hyvä unohtaa, mutta jotakin sellaista muistan, että kakkutaikinaa tippui irtopohjavuokan raoista uunin pohjalle ja kyseiset klöntsät tuoksuttivat pirtin...uuniakin taisin pestä... Okei, en siis osaakaan enää laipoa kakkupohjaa.
Maanantaina, ekana oikeana lomapäivänä piti laittaa kello soimaan, mutta hauskasta syystä: RETKIPÄIVÄ! Jälleen tämä ihanainen seurakunnan lapsityö järjesti retken Ylläksellä olevaan kotieläinpuistoon! Sinne siis, eväät repussa. Niitä alettiin kärttää jo heti kun bussi nytkähti liikkelle, oli kuulemma kauhea nälkäkin vaikka juuri oli aamupala syöty. Eläinpuistossa opli hauskoja otuksia. Otsolle jäi parhaiten mieleen mikälie ylämaankarja/myskihärkä, joka oli kuin lehmä, jolla oli peruukki. Otso meni katsomaan karvanaamaa lähempää ja samassa se avasikin suunsa mylväisten VALTVALLA äänellä :MUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU! Otso oli hyvän näköinen kun hän kiljuen lähti juoksemaan toiselle puolelle pihaa.
Aarni teki taas tuttavuutta strutsin kanssa, osittain huolimattoman äidin syystä. Menimme katsomaan strutsia, Aarni minun sylissä ja tuijotimme sitä silmiin. Samassa pitkä kaula tuli ulos lautojen välistä ja HAMMMM! Nappasi Aarnia kädestä. Ilmeisesti se ei käyny kipeää, sillä Aarni ei edes itkenyt tai ei ehkä järkytykseltään tajunnut. Otso säikähti ja sanoi heti "Aarni, näytä sormet!" Aarni näytti ja Otso huokasi:"Huh, on kaikki sormet tallella!" Vieläkin kun puhutaan eläinpuistosta, Otso haluaa, että matkin myskihärkää ja Aarni ojentaa kätensä eteenpäin ja sanoo: "HAMMMM!"
Näiden järkytyskokemusten lisäksi jäi muutakin käteen. Molemmat pojat kävivät ratsastamassa ponilla, Aarni varmaan taas isoveljen vanavedessä. Heti kun Otso pääsi ponin selkään, Aarni alkoi kiskoa kypärää päähänsä. (taka-alalla)
Näin sitä mennään, ihhahhaa!
Eläinten katselun jälkeen koitti päivän kohokohta, eväshetki!
Eväät maistuvat parhaille ulkona ja hyvässä seurassa!
Seuraavana päivänä kohteemme oli Kätkäsuvanto, tai itse asiassa jo samana iltana. Siellä lähdimme sitten telttaretkelle! Alunperin suunnitelmissa oli yöreissu, mutta menimmekin sitten nukkumaan vain päiväunet Miikan tietämälle hienolle paikalle. Sinne oli tosi helppo mennä, Otso pystyi maastopyöräilemään osaan matkasta ja Aarni oli selässä. "Vauva", kuten hän itse sanoi selkään joutuessaan. Miika kuormajuhta kantoi meidän tavarat.
Matka ei ollut pitkä, vain pari-kolme kilometriä, mutta silti matkan varrelta löytyi vaikka mitä ihmeitä ja perillä vielä enemmän. Halpoja ovat huvit lapselle ja ihmeitä luonto täynnä. Ensimmäisenä ihmetyksen aiheena taisi olla muurahaispesä. Mihin niillä on koko ajan niin kiire?
Matka eteni sujuvasti ja pyörä helpotti matkan tekoa.
Minulla oli jännää seuraa mukana: Pakkasen dekkari, jota halusin lukea joka välissä eteenpäin.
Telttapaikka oli AIVAN IHANA!!!
Joimme kaakaota ja söimme sämpylöitä & keksejä. Seuraavana ohjelmanumerona oli päiväunet, mutta siitä olivat samaa mieltä vain isi ja äiti. Ei lapset. Aarnin sain kuitenkin tainnutettua ja tainnuin itsekin. Nukuin loman ekoina päivinä Aarnin kanssa päiväunet monena päivänä. Sen jälkeen olenkin ollut täynnää virtaa! :D
Aarni siis nukahti, samoin kuin äiti. Otso ei. Todellakaan. Onneki isi uhrautui ja lähti Otson kanssa tutkimusmatkalle, josta minullakin on tiedossa vain se, mitä näiden kuvien kautta välittyy. "Mailmassa monta, on ihmeellistä asiaa. se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa."
Isompi kulkijakin osaa hämmästyttää kummastuttaa...
Sitten kotimatkalle, kuka hyvin levänneennä ja kuka hyvin tutkimusmatkailleena...
Lehti ei täällä vielä järin suuri ole...
Huomenna loma jatkuu sirkustelun ja pakkailun merkeissä... Seuraavassa päivityksessä kuvia reissusta halki Suomen!
Ei sillä, että sinun teksteissäkhään mithään vikkaa olis, mutta nämä kuvat on kyllä aivan huippuja! :)
VastaaPoistaTeksteissä on kyllä aina ainakin kirjoitusvikaa, mutta se johtuu siitä, että sihen aikaan kun kirjoitan, aivot ovat jo unessa :)
VastaaPoista