Vapun vesihiihdot

Me vietettiin vappuaatto vesihiihtäen. Ei ollu kyllä tarkoitus. Miika oli vielä aamupäivän töissä, me kävimme sillä aikaa kylästelemässä ja kylällä shoppailemassa. Miikan vapauduttua suuntasimme Pyhäjärvelle, tietysti runsaat eväät repussa. Jos ei minulla pääsiäisenä Ylläksellä menny välinevalinta nappiin kun otin lumilaudan, ei mennyt nytkään, kun mukaan lähti luistelusukset.

Pyhäjärven parkkipaikka oli karavaanareiden kansoittama, mutta mahduttiin joukkoon. Olin ottanut pojille kurahousut mukaan. Otsolle oli punaiset ja Aarnille siniset, joissa oli neonkeltaista. Pojat laittoivat ne ihan innoissaan päälle, sillä Otso totesi heti omat housut nähtyään, että "nämä on palomiehen housut!" Sanoin, että niin onkin, ja Aarnilla on tällaiset työmiehen housut. Otso oli siitä ajatuksesta ihan innoissaan ja hoki vain Aarnille "Aarni katso millaiset oikeat palomiehen housut minulla on ja sinulla on työmiehen housut!" Se on ihan hyvä, ettei Otsolla ole vielä mitään, että joku olisi "tyttöjen väristä" vaan kaikki kelpaa. Se vain toteaa aina että "Ahaa, tällainen paita!" kun laitan sille jotain päälle. Kyllä se välillä yrittää ehdotella jotain Salama McQueen vaatteita, mutta olen ollu tiukkana, että aikuiset valitsee. Eikä se ole kauheasti vastaan kapinoinut, ne ovat sitten riemunpäiviä kun olenki valinnu jonkun Cars-aiheisen paidan :)

No, kurahousut oli siis mukana, mutta monesti laitamme lapsille autoon vähän vähemmän vaatetta ja puemme loput vasta paikanpäällä. Niin teimme nytkin ja siellä tajusimme, että Aarnin pipo oli jäänyt kotiin. Hänellä oli vain kypärälakki. Niinpä sidoimme Miikan taskussa olleen hadin pipoksi, joka peitti myös toisen silmän :)

Alkumatka meni ihan mainiosti. Ei jäällä luisteluhiihtoa voinut harrastaa, mutta pinnalla pysytiin. Sitten lätsähti tai mikähän sana tapahtumaa parhaiten kuvaisi. Vajotti. Putosin nilkkoja myöten veteen, sen verran sohjoa & vettä oli jään päällä. Kauhuissani tietenkin kiljuin ja yritin päästä kuivalle, mutta se ei ollutkaan kauhean helppoa. Otso meni ihan paniikkin kun näki että rämmin vedessä ja kiljun. Se ilmoitti, että "Miuta taitaa vähän väsyttää mennään jo kotiin!" Ennen sitä oli itkien huutanut että "etkai sie äiti uppoa sinne?"

Mie olisin voinut siinä vaiheessa kääntyä takaisin ja olisimme voineet mennä parkkipaikan lähellä olevalle kodalle. Mutta Miika halusi Vareskodalle ja puhkui, että "makkarat täytyy ansaista". Mie ruikutin märistä sukista ja Otso hoki että ettettehän te uppoa, ettehän te uppoa. Saimme onneksi Otsolle vakuuteltua, että emme me uppoa, jalat vain. Sanoin Miikalle, että voidaan me sille kodalle mennä, mutta tuon lätäkön yli en kyllä selviä. Miika sitten totesi, että voi vetää minut ahkiossa :D Se ihme piti kokea!!!

Ensin lapset vietiin märimmän alueen yli odottamaan...

...ja sitten palattiin hakemaan äitiliini.

Kiljuin ja huusin kyllä ahkiossakin vähintään yhtä paljon kuin suksilla upotessa, sen verran hurjaa kyytiä sekin oli loskan keskellä, ahkion kallistellessa puoleta toiselle. Mutta ei kuulemma tehny tiukkaakaan vetää. Tästähän vois tulla ihan tapa!

Kodalla koitti sitten huippuhetki kun avattiin eväsreppu. Miika teki tulet ja sillä aikaa mussutimme leipää.

Kesätunnelmaa yritimme hakea maissintähkistä, joita mökillä usein kesäisi grillaillaan. Niistä tulikin tosi hyviä ja myös lapset osasivat niitä haukata.

Otso on aina tosi innokas lähtemään retkille, mutta aika varhaisessa vaiheessa iskeekin usein kodin kaipuu. "Lähdetään jo kotiin!". Niin nytkin. Sitten alkoi palellakin. Onneksi äidin lämmin syli oli lähellä.

Aarni viihtyy paremmin.

Kellokin alkoi olla jo aika paljon, joten lähdettiinkin aika pian kotia kohti. Tällä kertaa osasin valita paremman reitin, enkä tarvinnut ahkiokyytiä. Pojat saivat pitää ahkionsa. Hauskan näköisiä ovat siinä kahdestaan kököttäessään.

Tässä vielä vähän havaintomateriaalia lumitilanteesta täällä. Ei vielä harvoida ei. Eikä istuteta kukkia ei.

Olin tilannut Biltemasta jonakin yön pimeänä hetkenä kaikenlaista, joista en enää kaikka edes muistanut. Nyt paketti kuitenkin tuli ja siellä oli mm. poikien huoneen väreihin sopivat taulusysteemi, jonka toisella puolella on magneettitaulu, toisella puolella liitutaulu ja lisäksi vielä helmitaulu ja kellotaulu. Otso innostuikin siihen kaikenlaista piirtelemään, tämä on hämähäkki.

Otso 3v. 10 kk

Kun tulimme retkeltäkin, Otso kysyi ensimmäisenä:"Onhan se taulu vielä meillä, onhan?" Olihan se.