Luistimilla

Helmikuuhun on mahtunut kaikenlaista: Minun Helsinginmatka (=pojille monta päivää ilman äitiä), korvatulehdus, kuumeilua, hiihtoa, luistelua, askartelua, leipomista, pulkkailua/stigailua, Aarnille uusia sanoja (!), perheleireilyä, vieraita ja lisää vieraita. Näin äkkiseltään lueteltuna.

Viime viikko oli kyllä kaikkea muuta kuin rutiinia, ja se tuntui häiritsevän varsinkin Aarnia. Tai reilu viikko. Ja taitaa Aarnilla olla kyllä orastava uhmaikäkin. Me ei tiedetä mitä odottaa, kun Otso jätti uhmailun aikalailla väliin.

Ystävänpäivänä pojat olivat yökylässä kaverini luona, jolla on myös kaksi lasta. Ehkä yökyläily oli vähän huonosti ajoitettu, sillä seuraavana päivänä minä lähdinkin Helsinkiin, jossa olin keskiviikosta sunnuntaihin eli neljä yötä. Oikeastaan melkein viisi, koska lennon piti lähteä kello 20.15, mutta se oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Minulle reissu oli kyllä luksusta arjen keskelle hotelliöineen ja ravintolaruokineen. Tapasin myös monta tärkeää ihmistä ja koulutuksetkin olivat mielenkiintoisia. Kotona Miika hoiteli poikia, mutta kävi huono tuuri, kun Aarnille nousikin kuume. Myös Otso oli vähän yskäinen. Viikonloppu vietettiin siis sisällä.

Maanantai ja tiistaikin olivat vielä kotipäiviä. Keskiviikkona lapset menivät hoitoon, mutta joutuivat sijaishoitopaikkaan hoitajan sairastuttua. Minulla oli vielä viikollakin työhön liittyvät iltamenot sekä maanantaina että keskiviikkona ja perjantaina vielä Rovaniemen reissu. Torstaina lapset pääsivät takaisin omalle hoitajalle, mutta Aarni oli ollut koko päivän tosi kiukkuinen ja hoitaja meinasi, ettei Aarni ole vielä ihan terve. Torstain ja perjantain välisenä yönä Otso alkoi sitten itkeä, ja valitti että korva on tukossa. Miika jäi perjantaiksi kotiin ja käytti lapsia terveyskeskuksessa. Otsolla oli toisessa korvassa tulehdus, Aarni todettiin terveeksi. Onneksi tulehdus oli Otsolle vasta ensimmäinen! Tämä viikonloppu onkin mennyt jo reippaissa tunnelmissa ja olen nauttinut siitä, että olen saanut olla lasten kanssa <3

Lauantaina kävimme ulkona kahteenkin otteeseen. Aamupäivällä suksilla ja iltapäivällä luistimilla & pulkkamäessä. Pääsimme oikein halliin luistelemaan, siellä ei ollut ketään ja jää kiilteli tuoreuttaan. Otso on tosi reippaasti luistimilla ja jotenkin pääsee eteenkinpäin. Välillä kun kaatui, kuului: "Äiti mie kaaduin. Miksi mie kaaduin?" Vastasin vain, että se kuuluu luisteluun.
Aarni istua tökötti vaihtoaition reunalla. Pääsi hän vähän jäällekin, pojat saivat istua maalin sisällä ja työntelin heitä jäätä pitkin. Olipa hauskaa! Ja aivan luksusta kun saa luistella yksin hienossa hallissa.





Toissa viikonloppu oli myös mukavaa perhe-elämää, olimme seurakunnan järjestämällä perheleirillä perjantaista sunnuntaihin. Hauskaa ohjelmaa ja valmiita ruokia sekä paljon leikkikavereita. Kannatti lähteä!

Palomies Otso suojalaseissaan


Lauantaina nikkaroimme lintulaudat, johon sai kiinnittää talipalloja. Lintulaudan sai itse suunnitella.


Sahailut suoritettiin ulkona


Porailua, Aarni opissa


Vähän taisi Otsoakin jännittää.


Iltapäivällä olimme ulkona pulkkailemassa. Otsolle kävi pieni haaveri, kun Otson pulkan eteen tuli tyttö ja OTso törmäsi siihen. Törmäys ei näyttänyt pahalta, mutta seuraukset olivatkin veriset, sillä tytön liukuri osui Otson nenänvarteen. Haava näytti pahalta jansyvältä, mutta verenvuoto tyrehtyi kuitenkin pian eikä siihen tarvittu edes laastaria.




Lauantain karkkihetki


Lauantaina illalla sai askarrella. Otso teki taitavasti helmihommia, Aarnilta ei vielä onnistunut. Molemmat näpersivät itselleen helmistä rannekorut.


Illan päätteeksi oli uskontohetki, jossa kerrottiin Kallen ja hänen perheensä elämästä, mm. ristiäisistä.


Pienet ranteet, pienet kädet, pienet kädet kultakädet. Sormet soukat liverteli, toinen toiselle on veli. "Pienet suuret ihmiset, Taivaan Isä suojele. Siunaa meitä kaikkia, kerhossa ja kotona."


Tämä oli Otson lempiauto koko leirin ajan.


Aarnille on tosiaan iskenyt paha uhmaikä. Harmijuttuja ovat mm. se, että Aarni on välillä kovakourainen Otsoa kohtaan: puree, rutistaa naamasta ja tukistaa. Positiivista on se, että Otso ei ikinä anna takaisin vaan huutaa meitä apuun, joten tappelut jäävät yksipuolisiksi. Aarni saa pienen jäähyn ja tulee sitten pyytämään anteeksi. Joka kerta Otso auliisti sanoo: "saat anteeksi" ja leikit jatkuvat.
Aarni saa raivareita milloin mistäkin, uutuus on nyt nukkumaanmenot sekä päiväunille että illalla. Lisäksi voi tulla, jos olen laittanut väärät sukat, siitä että Aarni olisi halunnut jäädä ulos, siitä että Aarni olisi halunnut sisälle, leluista joita ei saa tai sitten jostain, mitä kumpikaan meistä ei ymmärrä. Onneksi minulla on hyvät hermot, minähän kannan Aarnin sänkyyn vaikka 27 kertaa, haluta saa sitä ja tätä, mutta päätäntävalta on aikuisilla :)

Mutta, Aarni on oppinut vähän sanoja! Tyttö, sukkia, kakka tulevat ainakin ihan ymmärrettävästi! Ja vaipattomuus sujuu hyvin! Aarni on ollut monesti jo yölläkin ilman vaippaa. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Päivisin saatan laittaa vaipan ulos, muuten ilman. Samahan se on, peseekö housuja vai vaippoja.

Otsolla riittää kommentteja. Erityisen innostunut hän on antibiootistaan. Sitä olisi kiva ottaa koko ajan (miltähän se maistuu?).
"Äiti miulla on vielä korva kipeä, miun pitää vissiin otta lääkettä."
"Sitä otetaan sitten illalla."
"Onko jo ilta?"
"Ilta on vasta sitten kun mennään nukkumaan."
"Miuta vissiin jo vähän väsyttää."
"Mennään nukkumaan vasta kun on pimeetä."
"On siellä vissiin jo vähän pimeetä."

Otso SUURI unelma toteutui kun hän sai postissa Salama Mcqueen laivan! Otso näki sen jouluna lelukaupassa Lappeenrannassa ja sanoin, että ei nyt osteta kun vasta oli joulu, voit toivoa sitä vaikka 4v. synttärilahjaksi. ajattelin, että koko laiva on unohtunut seuraavaan päivään mennessä. Van eipä ollutkaan, Otso on puhunut siitä joulun jälkeen valehtelematta JOKA päivä, kantanut minun nenän eteen lelukaupan lehteä, jossa oli siitä kuva, ja aina kun kuuli sanan "syntymäpäivä", muista mainita, että hän haluaa syntymäpäivälahjaksi Salamamäkviin-laivan.

Soitin sitten äidille, että ostaa sen valmiiksi, jos niitä ei enää kesällä ole kaupoissa. Äiti halusikin lähettää sen heti, joten suuria onnenhetkiä koettiin täällä viime viikolla! Sillä onkin nyt leikitty ahkerasti!

Eräänä päivänä Salama Mc Queen laiva oli kadonnut. Otso tuli suu mutrussa ilmoittamaan ja päätti:"Mie etin sitä joka paikasta. Onkohan se mennyt ilmapallon sisään? (ja tämä oli todella ensimmäinen paikka, josta Otso aloitti etsimisen..)
Ei sitä ilmapallon sisälät löytynyt, mutta jostain kuitenkin.

Otso tykkää myös jakaa rakkaudentunnustuksia: "Mie tykkään iskästä, äidistä ja Aarnista. Tää on meijän oma perhe." Miika on nykyisin iskä, ei enää Miika! Jes!

Nyt Miika on tehnyt houkuttelevantuoksuisia lämpimiä voileipiä ja keittänyt teetä, joten näkemiin-kuulemiin!