Kylpylässä! (ja vuodatusta :D)

Lapsilla on alkanut mennä hoidossa tosi hyvin. Aivan ihanaa kun ovat päässeet perhepäivähoitoon, hoitajalla on aina aikaa vaihtaa päivän jälkeen vähän kuulumisia. Kuinka mieltä ylentävää onkaan kuulla, miten ihania ja kilttejä omat lapset ovat <3 Vaikka kotona voivat olla vähän muutakin. Pojat kuulemma myös syövät siellä tosi hyvin, kotona eivät ehkä enää niin hyvin kuin kesällä, mutta ehkäpä he tankkaavat hoidossa. Mahtavaa kun saavat siellä kotiruokaa. Ei ihme että maistuu! Aarni pisuttelee päivittäin pottaan, hoitokavereina on samanikäisiä poikia kaksi, jotka halataan päivän päätteeksi. Enää ei aamuisin jäädä itkun kanssa vaan isi saa vilkutukset iloisilta lapsilta.

Maanantaina oli eri hoitaja kuin yleensä ja hänkin ylisti maasta taivaaseen, miten tottelevaisia, ihania ja helppoja meidän pojat ovat. Hymy korvissa pyöräilin kotiin maailman ihanimmat pojat miehistönkuljetusvaunussa, mutta kauaakaan ei mennyt siinä illuusiossa (vaikka ihania ne silti ovat)... Pääsimme kotiin, Otso meni leikkimään ja Aarni kaipasi minun seuraa. Olin juuri alkamassa sämpylänleivontaan, jossa molemmat tykkäävät auttaa. Tällä kertaa Aarni pääsi apulaiseksi ja oli aivan polleana ja innoissaan kun sai laittaa aineksia kuppiin. Taikina oli jo melkein valmis, kun Otso tuli keittiöön ja huomasi mitä olemme tehneet. VUOSISADAN RAIVARI #&%&#¤/!?!!!!
Ei Aalni saa tehdä sämpylää, Aalnin pitää mennä pois, ei Aalni ja äiti saa tehdä sämpylää Otso tekee, Otso haluaa tehdä sämpylää, taikina pitää laittaa pois!!! YHYY-BYÄÄHHH-ARGH-NYYH. Ja Otso yritti suistaa Aarnia pois tuolilta, jolla hän seisoi. Aarnilla on kuitenkin ihana luotto siihen, että minä suojelen häntä ja aivan tyynen rauhallisesti jatkoi taikinan sekoittamista. Ymmärrän Otsoa, ottaa varmasti koville kun on tottunut olemaan äidin apulaisena ja nyt Aarni tunkee hänen reviirilleen.

Mutta, kuinka ihanaa on kun pystyy opettamaan lapsillen jakamista, vuoron odottamista ja pettymyksiäkin... Seuraavalla kerralla on Otson vuoro auttaa leipomisessa.
Otso osaa jo jonkun verran käsitellä tunteitaan, ei ehkä raivarin hetkellä, mutta myöhemmin. Ja kyllä me niistä aina puhutaankin, että miksi sinua kävi harmittamaan. Ja nytkin on varmaan joka kerta, kun olemme niitä surullisenkuuluisia sämpylöitä syöneet, muistellut että Otsoa harmitti kun äiti ja Aarni leipoivat sämpylöitä.
Ja kun sämpylänleivontatraumasta selvittiin, uusi odotti oven takana. Olin kattanut pojille muumihaarukat, mutta herra O olisikin halunnut pikkumyy-lusikan. Mutta äitipä ei antanutkaan vaihtaa. Otso sai aivan rauhassa karjua ja huutaa että "Mutta kun minä HALUAN pikkumyylusikan". Lopputolos oli, että Otso söi muumihaarukalla. Tyytyväisenä.

Omassa työssä näkee niin paljon, mitä siitä seuraa, jos: "No hei, leivotaanpa sinun kanssa uudet sämpylät!" "Joo, otan vain pikkumyyylusikka, ihan minkä lusikan haluat, äiti vie haarukan pois". Onnittelen aina itseäni, kun raivarinkin uhalla pidän pääni, enkä päästä lapsia kukkoilemaan. Tottakai Otso saa joskus valita oman lusikkansa, jos en ole vielä kattanut. Mutta jos olen päättänyt, että tänään syödään haarukalla ja ne ovat jo pöydässä, niitä ei tasan tarkkaan lähdetä enää vaihtamaan.

Kävimme tänään koko perheen voimin kylpylässä. Lapsilla oli mennyt taas hoitopäivä hyvin ja päätimme tehdä jotain mukavaa. Piti käydä Levillä MLL:n loma-asunnollakin, joten monta kärpästä samalla iskulla. Kylpylässä oli tosi hiljaista, saimme polskia rauhassa. Otson uintireissu oli pelastettu kun löytyi lauri Kilpa-auto käsikellukkeet. Niillä sitten polski menemään aikuisten altaita myöten. Aarnikin tykkäsi, hänellä alkoi olla vähän liiankin kova luotto omiin taitoihinsa, katsoi Otsosta mallia ja teki hurjia syöksyjä veteen. Koko ajan piti olla kädet valmiina ottamaan Aarni vastaan.

Tässä pari "turistikuvaa" kylpyläreissulta. Hyvää yötä ja syyskuuta kohti!

3-vuotisneuvolassa ym.

Elokuun alkupuolella palasimme siis tänne Kittilään takaisin. Matka meni hyvän, vanhalla rutiinilla. Vähän oli jännitysmomentteja, kun Lappeenrannasta lähtenyt juna kulki 20 minuuttia aikataulusta myöhässä ja Tikkurilassa vaihtoaikaa 15 minuuttia. Onneksi myös yöjunan tuli myöhässä niin ehdittiin vaihtaa. Matkustuspäivä oli perjantai ja se näkyi matkustajamäärissä. Meidänki vaunu oli varsinainen lastentarha, ympärillä oli myös Aarnista viikon vanhempi tyttö ja viikon vanhempi poika. Lapset olivat kyllä kiltisti, paitsi leikkiosastiolla emme voineet kauaa olla. Se oli aika täynnä ja Otso ei varoituksesta huolimatta totellut ja lähti kävelemään liukumäkeä väärään suuntaan. Sitten lähdettiin takasin omlle osastolle, huudon kanssa tietenkin. Seuraavan aamun bussimatka vähän jännitti kun kummallekaan ei ollut edes turvapenkkiä. mietin miten Aarni kiemurtelee itseään koko ajan turvavöistä pois, mutta he nukahtivatkin molemmat heti kun olivat nähneet tarpeeksi maisemia. Jes!

Miika meitä täällä odotti syli avoinna. Oli tehnyt parasta mitä tiesi; savukalaa, kasvisgratiinia, mustikkakukkoa ja siivonnut. Viikonloppu menikin itsellä tavaroita purkaessa ja kotiutuessa. Ja ehkä vähän piti miehistä siivoustakin paikkailla ;)

Piha näyttää jo aika kivalta, kun nurmikko on alkanut kasvaa. Kaikenlaista hommaa silti riittää...





Pari viikkoa on nyt eletty uudenlaista arkea, kun olen ollut töissä ja pojat hoidossa. Eka viikko (pari päivää) meni tosi hyvin, mutta viime viikolla poikaset olivat alkaneet vähän vastustamaan hoitopaikkaa. Aarni varsinkin oli itkeskellyt ja viihtynyt sylissä ruokaan asti, mutta heti kun sai ruokaa ja nukkui päiväunet, iltapäivä meni paremmin. Minun onni se, että Miika joutuu viemään lapset ja katsomaan kuinka ne jäävät itkemään perään, minä saan hakea hyväntuuliset syötetyt ja nukkuneet lapset :) Perjantaina Aarnilla oli mennyt paremmin ja tällä viikolla. Otso on monesti aamulla itkenyt kun on sinne jätetty, mutta sitten innostunut heti leikeistä kun Miika on lähtenyt. USein on ollut niin että jos toisella on ollut hyvä päivä, toisella huonompi. Joku aamu Otso oli Arjalle ilmoittanut että "Minä en halua tulla tänne, Täällä ei ole kivaa". Niin ja ekana päivänä Otso oli ruuan jälkeen sanonut että "Nyt minä olen ollut täällä jo aika kauan, nyt voisin lähteä". joku päivä Aarni oli purrut toista hoitolasta! Kotona ei koskaan, ainakaan toista lasta. Mutta pääsääntöisesti tulee ihan hyvää palautetta, ainakin niille ruoka maistuu ja ovat kuulemma tottelevaisia ja suloisia <3

Otso aina välillä kotona pyytää, että askarreellaan. Ja kyllähän suuterin lapsella kengät pitää olla, joten askartelutieteen maisteri kehittelee sitten aina jonkun idean. tällä kertaa tehtiin leijat :)




Otettiin lapsista Otson 3-vuotiskuvia, Aarni pian 1,5 v. Herramieht kirppislöytövaatteissa!










Viikko sitten maanantaina Otsolla oli 3-vuotisneuvola. Minua vähän jännitti, mitä kaikkea siellä pitää osata. Meillä on varsinkinb piirtäminen jäänyt vähän vähemmälle ja niinpä sitten kesällä treenattiin piirtämään ympyröitä, ihmisen naamaa ja puu. Ympyrät onnistuivat jo hyvin :) Sitten kuulin huhuja edellisenä päivänä, että yhdellä jalallakin pitäisi osata pomppia. Sitä treenattiin sitten edellisenä iltana :D
No, kun menimme neuvolaan, niin heti kun Otso näki sen neuvolatädin, hän alkoi pomppia yhdellä jalalla käytävällä. Sitten kun yhdessä tehtävässä Otsolle annettiin kynä ja paperi, niin ennekuin täti ehti antaa yhtään ohjetta, Otso oli piirtänyt siihen kolme ympyrää :D

Neuvola meni ihan tajuttoman hyvin! Miika sanoi, että hällä tuli melkein itku kun Otso oli niin suloinen. Ja kyllä se oli, kun teki niin tomarana ja tärkeän näköisenä kaikki tehtävät. Piti piirtää vaakaviivoja, pystyviivoja, tunnistaa värejä, sanoja, pomppia, kävellä varpaillaan, ottaa palloa kiinni, heittää, katsoa kuvia silmä peitettynä, tunnistaa kasvojen ja vartalon osia... Kaikki Otso osasi. Sitten vielä esitteli miten osasi itse riisua ja pukea ja suostui kaikkiin mittauksiinkin. Jes! Ettei tarvinnu tehdä niinkuin minun pikkuveljen kohdalla, jun hän ei uskalatanut mennä yksin vaakaan, niin piti äidin mennä mukaan. Lopuksi äidin piti mennä yksin vaakaan, että saatiin äidin paino vähennettynä. Ei, ei vaakaan. Raskaana ollessa vielä kehtaa käydä kun painonnousulle on syynsä.

Niin ja sunnuntaina juhlittiin Otsoa uudemman kerran! Pitihän Kittilän kavereillekin järjestää juhlat. Mie olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, että ehdin leipoa kaikki ja siivota, mutta kyllähän se viikonloppu juhlavalmisteluissa meni. Siivosinkin, se on erittäin "viisasta" ennen lastenjuhlia, mutta silti tuo juhlan tuntua. Ulkoistin lapset kuitille syömään, että sain alkaa jo kattaa pöytää juhlakuntoon.



Vieraita taisi käydä 26, jotenkin ne vähän paisuivat, mutta kaikki mahtuivat sisälle ja kakkuja riitti. Yllätysvieraiksi saatiin vielä Veli-setä, Lenni-serkku ja Malla-täti. Ilmapallot lensi, torvet törisi ja välillä juostiin ulkona sukat jalassa, juhlat levisivät myös naapurin trampoliinille.

Kastekynttilästä, herkuista, ilmapalloista, serpentiinistä ja Salama "mäkviin" lautasista on kolmevuotisjuhlat tehty.


Karkkikupin kingi







Miksi mie en nyt tähän aikaan illasta muista Otson hauskoja juttuja. Kirjoitan kaikki mitä muistan. Otso aina tarkkaan kuuntelee mitä men puhumme, yksikin päivä kysyin Miikalta että ovatko nuo putkipihdit? Otso alkoi sitten selittää että "Miulla oli kesällä punkki, sitte Aalnilla oli ja miulla oli. Sitten oli punkkipihdit." Me ihmeteltiin että miten sillä nyt se tuli mieleen, mutta oli kuullut putkipihdit punkkipihteinä ja sillä alkoi sitten selittää.

Otson ja Aarnin yhteiselo sujuu vaihtelevasti. Taitava tuomari saa olla, että jakaa rangaistukset oikein. On hienojakin hetkiä, tänäänkin Otso tuli esittelemään sellasita Brion keppipelleä, jossa siihen keppiin laitetaan renkaita. Otso tuli näyttämään, että oli tehnyt sellaisen. sitten se kertoi että "mie rakensin sen Aarnin kanssa yhdessä!" Mutta kyllä sitten tapellaankin...

Otsolla tulee R-kirjain jo sanan keskellekin noin joka toinen kerta. Aika hyvin kuitenkin!

Aarni oppi viimeinkin kävelemään ihan viimeisinä päivinä kun olimme vielä Lappeenrannassa. Silloin onnistui siis ottamaan lähes kymmenen askelta. Pikkuhiljaa siitä on edetty, mutta Aarni on vieläkin vähän "kävelee pyydettäessä"-tyyppiä. Toki jo nyt välillä kävelee ilman pyytämistäkin, yhtenäkin päivänä taapersi lastenhuoneesta huuliharppua soittaen :D Aarni taitaa olla vähä varovainen tyyppi. Mieluiten kävelisi sängyllä, sohvalla tai trampoliinilla. Hieman hankalia paikkoja kävellä, mutta pyllähdys on pehmoinen.

Joo ja sen myös nyt huomaa todella hyvin, miten omat kommentit tarttuvat lapsiin. Onneksi meistä ei kumpikaan koskaan kiroile. Mutta esim. kurinpitosanat kuuluu hyvin... Aarni ei saa, Aarni on tuhmeliini! Mutta yksi päivä kuului näinkin, "ei kultalakas, ei saa ottaa sitä!"


Viime viikonloppuna Miika oli lasten kanssa Kätkäsuvannossa ja mie sitten laiskottelin. No en todellakaan. Lauantaina istuin 11 (!) ´tuntia koululla suunnittelemassa kuvistunteja ym. Menin sinne puoli kymmenen ja puoli yhdeksän illalla tulin takaisin. Välillä kävin koulun keittiössä lämmittämässä mikrossa kaalilattikkoa ja söin sen tietokoneella suunnitellen samalla. Kyllä meinasin kahdeksan aikaan alkaa tulla savua aivoista ja puoli yhdeksältä pää räjähtää. Oli pakko lähteä kotiin.
Mummukkolassa oli ollut mukavaa. Otso syötti lintuja mummun kanssa, kävi poimimassa sieniä ja rantasaunassa. Sekä kuunnellut mummukkolamusiikkia. Miika pääsi tuulastamaan ja teki myös jotain aitahommia. Aarni oli herättänyt ihmetystä ruokahalullaan ja antanut kävelynäytöksiä.



Vähän jännittää :)


Ukko teki lapsenlapsille nimikyltit


Otson kanssa käydään jo keskusteluja.
-Äiti mihin sinä olet menossa?
-Minä menen töihin.
-Menetkö sinä Lukkarin kouluun?
-Sinne juuri.
-Menetkö sinä tapaamaan Elina-kummia?
-Kyllä Elinakin on siellä töissä.
-Minäkin olin tapaamassa Aarnin kanssa Elina-kummia Lukkarin koululla.

- Otso, sinä saat tällaisen leija-yöpuvun.
- En minä halua leijayöpukua, minä haluan Mikki Hiilin! Aalni saa leijayöpuvun, Otsolle tulee tuollainen Mikki Hiili yöpuku!



Tätä juttua on kirjotettu useampana päivänä ja nyt viimein laitan menemään. Kun lataan vielä loppuun pari Aarnin kävelyvideota. Eka on jostakin parin viikon takaa ja toinen sitten viime viikolta. Nykyisin Aarni jo kävelee lähes aina eikä enää konttaa! Vihdoinkin sekin taito on opittu, 1v. 5kk... Ei paha :D

Aarnin kävelyä 12.8.


Kävelyä 26.8.

Kesän loppu - arjen alku

Hiphei ja tervehdys kaikki blogin uskolliset ja monta kertaa pettyneet kurkkijat :) Viimeinkin saan tänne jotain uutta. Tai jo melko vanhaa, kun päivitys on taas siirtynyt. Lappeenrannassa ollessa ei tullut paljon istuskeltua tietokoneella vaan kaiken liikevän ajan halusi antaa ystäville ja läheisille. Mutta nytpä saatte kuulla kuvien muodossa mitä me olemme loppukesällä hommailleet.

Ilahduttavan paljon nähtiin tänä kesänä myös minun veljeä eli Olli-enoa. Otsoon teki vaikutuksen Olli-enon "Polsse" joka ei ihan oikeasti tainnut olla Porsche, mutta hieno auto kuitenkin. Aarni suuri koirafani oli taas aivan myyty kun näki Pablo-koiran, ja pakko myöntää että minäkin menetin osan sydämestäni tälle hurmurikoiralle, vaikka en ainakaan tähän asti ole luullut olevani yhtään koiraihminen... Mutta Pablo on ihana! Meijän poikien ainoa serkku minun puolelta ainakin toistaiseksi.

Serkukset :)


Tässä Otso valmistelee Nellyn kanssa mansikkakakkua päiväkahville




Kesällä tuli kyllä "kahviteltua" eli herkuteltua. Lapsetkin jo oppi, että kahvit on hyvä juttu. "Ämmi haluaisitko sinä kahvia?" Otso aina välillä kysyi, herkkujen toivossa. Muutama jäätelö tuli syötyä, mutta ei nyt niistä puhuta ;)

Aarni 1v.4kk 24.7.2011


Tämä kesä ei onneksi ollut ihan niin kuume kuin viime kesä, ainakin siltä tuntui. Olimme aika paljon kaupungissakin ja muutamaan kertaan vierailimme läheisellä yleisellä uimarannalla. Yhdellä kerralla suurin suosikki oli pukukoppi, jossa pojat olisivat halunneet leikkiä piiloleikkiä loputtomiin. Otsosta tuli kesän aikana kova vesipeto, välillä se piti noukkia veden alta kun teki liiankin hurjia syöksyjä, mutta aika hyvin kontrolli toimi itselläänkin. Otso aina kahlasi jonkun matkan päähän, käänsi katseen rantaan ja hyppäsi käsipohjauintiin. Uimarenkaan kanssa polskutteli kauempanakin. Aarni viihtyi paremmin rannalla. Ehkä ensi kesänä.







Kun saimme Miikan takaisin, mökkeiltiin! Miika tulikin suoraan mökille, pyörällä suihkaisi. Tuli matkustaneeksi aika monella eri kulkuneuvolla siinä vuorokauden aikana: bussilla, junalla, autolla ja pyörällä, kunnes pääsi Saimaan saareen. Otso oli ihan hepulissa kun oli niin onnellinen. Taisi olla tunne molemminpuolinen <3

Miika kuvaili Otsoa ulpukkahelmiin koristautuneena ja sai hauskoja ilmeitä vangittua.









Tähän väliin muistin yhden murrejutun, kun Otsohan puhuu aikalailla karjalaa, mutta yhden hienon lappikommentin se heitti väliin. Äiti oli pakkaamassa ruokia mökin jääkaapista kaupunkiin mukaan. Otso olisi halunnut ottaa maissit mukaan, mutta äiti sanoi että ne jätetään mökille. Otso väitti vastaan ja äiti vain sanoi että ne jäävät nyt tänne. Jääkaappi oli menossa kiinni kun Otso äkkiä nappasi sen paketin ja totesi vain lappilaisella intonaatiolla: "Otama kuiten maissit mukaan!"

Tässäpä nämä minun elämäni miehet, jotka ihan sukulaisiksi keskenään tunnistaa!




Aarnin suosikkileikkejä...vettä vettä vettä!




Aarni lentää


Pojat ovat muuttuneet kesän aikana tosi paljon toistensa näköisiksi. katsokaa nyt näitäkin ja sanokaa kumpi on kumpi.





Aarni on kesällä vähän treenannut pottailua, mutta ei ainakaan osaa itse vielä ilmaista sinne haluavansa. Viihdyttäessä istuu kyllä mielellään, tällä kertaa mie pitämässä pottaseuraa mökin kuistilla.





Mökki-iltojen ihanuus:



Miikan kanssa kävimme eräänä päivänä Imatralla parisuhdereissulla :) Shoppailtiin, käytiin ravintolassa syömässä, kesäteatterissa ja frisbeegolfissa (Miika oli parempi kuin myös minigolfissa tänä kesänä, talvi pelataan sitten lautapelejä...). Kävimme myös koskinäytöstä katsomassa. Oli huippua! Kesäteatteri oli hauska, kesäteatterimainen. Ihana harmonikansoittajapoika oli parasta. Kesäteatterin juoni: ero, biletystä, naiseksi pukeutunut mies, yhteen palaaminen ja naimisiin meneminen Matin ja Tepon musiikilla höystettynä. Mutta kyllä se nauratti silti.

Juhlan kunniaksi jättijäätelö!


Ja taas kahvitellaan pihalla...
Otsolla oli aina kauhea huoli herkkujen riittävyydestä, kerrankin oli kauhea pissahätä, mutta ei olisi millään mennyt. Kun sitten suostui menemään, kääntyi vielä takaisin ja komensi "Te ette saa syödä kaikkia helkkuja!"








Eräänä sateisempana päivänä kävimme perinteisen Lappeenrannna reissuihin kuuluvan Hoplop-hurvittelun. Aarnikin oli jo ihan täysillä mukana, hurjaa kun ei aina tiennyt missä jompikumpi menee, kunnes jossain tutu kiharat heilahtivat.









Annikan kanssa heitimme tietenkin perinterisen mökkireissun, yhden yön mittaisena. Lapset niin tykkäävät Annikasta ja onneksi tunne on molemminpuolinen. Näin suloisesti Aarni päätti vähän levähtää Annikan rinnan päällä.



Aamupalalla, ilman mitään syöttelytuoleja...


Annakin kävi meitä tervehtämässä ja yhden yönkin oli kanssamme. Kävimme tietenkin perinteisen satamareissun. Otso alkoi olla siellä jo vähän liikaakin kotonaan, jos päästi hetkeksi silmistään, saattoi olla juossut katujunalle tai jonnekin muualle mitä sitä kiinnosti. Ja kerran pissasi keskelle hiekkalinnakylää, mökillä vissiin tottunut että voi losottaa minne haluaa enkä ehtiny tarpeeksi ajoissa hätiin.



Kävimme myös hiekkalinnan kesäteatterissa. Aikuisen silmin se ei ollut yhtään pelottava eikä olisi ollut 3-vuotiaallekaan. Mutta Otso ei tykännyt. Siinä oli kaksi pupuksi pukeutunutta ihmistä, jotka tekivät epäonnistuneita taikatemppuaj. Otso käänsi jossain vaiheessa esitykselle selän ja alkoi tutkia penkkiä. mietin että mikä siinä penkissä voi kiinnostaa, mutta sitten tajusin ettei se halua katsoa sitä ja sanoi itsekin "en halua nähdä tätä". Raukka :(

Heinäkuun lopussa Odessiiville tuli sitten 3 vee mittariin. Päivä sattui sopivasti olemaan lauantai, joten silloin sitten juhlittiin. Ajattelin aluksi, että näistä tulee aikuistenkutsut ja täällä sitten lastenkutsut. Saatiinkin kuitenkin silti aikaan lastenkutsut, kun naapurin lapset huomasivat meidän synttärivalmistelut... ja Otso sitten halusi heidätkin mukaan. Ja tottahan nyt kolmevuotiskemuilla pitää lapsia ollakin!

Odessiivilla oli jo vaatimuksia tarjoilujen suhteen: Lauri kilpa-auto -kakku ja suklaata. Onneksi Salama-auto on otsolle yhtä kuin Lauri kilpa-auto, ja kaupasta löytyi kakkukuva jota testasin. Kelpasi.





Omppukummi toi puuelukoita suoraan Afrikasta. Hienoja olivat ja Aarnikin oppi heti, miten niillä leikitään...jos Otso olisi antanut...


Lauri kilpa-auto!!!


Vieraskaartia


Aarni tulevan taloudenhoitajansa kera.


Äijä harrasteli loppukesästä kovasti keräilytaloutta, saaliina oli mm. mustikoita, vadelmia ja kantarelleja. Pojat tästä kovasti riemuissaan ja aina "auttamassa puhdistuksessa" eli närppimässä kuormasta. Äijä oli sanonut, että varsinkin vadelmista pitää katsoa ettei niissä ole matoja. Minä kun menin yhtä vadelmaa ottamaan, Otso kiireesti huusi: "Äiti äiti valo! Niissä voi olla matoja, siun pittää kattoa!"





"Kaksi marjaa"


lähtö


Tämä päivitys nyt tällaisena kuvavaoittoisena lomatunnelmissa, josko viikonlopun aikana saisin tarinaa arjen alkamisesta. Ehkäpä Miika lähtee poikasten kanssa mummukkolaan, jotta saisin omistautua koko lauantaiksi töille, joita nyt riittää ja riittää, kun on vähän uutta opittavaa itselläkin viidesluokkalaisten oppisisällöistä ym. Mutta jos blogia ehdin päivttää, luvassa Otson 3v. megapartyt Kittilässä, Aarnin kävelyä (uskomatonta mutta totta!), terveisiä 3-vuotisneuvolasta sekä hoitokuulumisia. Pysykää kanavalla!