tiistai 12. huhtikuuta 2011

Hiihtokisailua ja muuta hauskaa

Pitäsköhän aloittaa tämä blogikirjoitus epäsuomalaiseen tapaan kerskailemalla :)

Miika palautui reilu viikko sitten kalareissulta, jossa oli siis silloin kun ämmi oli täällä. Oli saanut komeita rautuja, mutta minulle kaloja tärkeämpää oli saada kalastaja kotiin :) Hieman jo meinasi huolestuttaa kun he lauantaina lähtivät, eikä keskiviikkonakaan kuulunut vielä mitään. Mutta nämä eräjormat eivät kalastelekaan missään lohilammikoissa vaan keskellä erämaita joissa puhelin ei kuulu. Tässä muutama kuva niittenkin reissusta. Eli tämä oli se kehuosio Miikasta. Se sai kalaa.







Aarni on oppinut sanomaan äiti. Jes! Joskus on kuultu isikin, mutta äitiä se hokee kovastikin. Ja vielä usemammin ätä ätä ätä ätä. Aarni ymmärtää jo myös paljon. Jos sille sanoo esimerkiksi että taputa käsiä, Aarni osaa taputtaa. Hän osaa myös ajaa mopolla ja uudella synttärilahjaksi saamallaan potkuautolla. Nämä olivat kategoriaa hienoja taitoja.
Aarni on myös oppinut kiipeämään ruokapöydälle (onneksi myös tulemaan alas, mutta yleensä hänet palautetaan sieltä sangen rivakasti alas muilla keinoilla.) Aarni on myös oppinut kiipeämään pois syöttötuolista. Nyt lisävarusteena on valjaat. Nämä eivät ole niin välttämättömiä taitoja... :D

Otso on oppinut ilmeilemään. Ainakin me Miikan kanssa saamme hyvät naurut ja tietää slevästi itsekin olevansa hassu. Tähän lienee vaikuttanut eteisessä sijaitseva iso peilikaappi, jonka edessä Otso usein keimailee. Otso osaa nykyisin aivan itsenäisesti riisua ulkovaatteet ja alkaa jopa tehdä sitä ennekuin edes pyydän. Nyt on koulutuksen aiheena omien hanskojen ym. laittaminen koreihin.

Ja sitten, tadaa! Otso on oppinut ajamaan pyörällä. Siitä ei vaan ole nyt kuvia eikä toidstusaineistoa. Otsolla on sellainen potkupyörä, jossa ei ole polkimia ollenkaan. Hän sai sen syksyllä, mutta ei silloin tykännyt vielä yhtään ajaa. Nyt on sitten talven huiskinut sisällä mopollaan menemään ja kun otin viikko sitten pyörän esille, Otso oli aivan fiiliksissä. Lähdimme vähän ajelemaan ja poikahan ajoi kaupalle asti kilometrin ja saman matkan takaisin. Tämän kesän kun potkuttelee tuolla niin ensi kesäksi sitten oikea pyörä!

Otso on myös kunnostautunut hiihtokisoissa... Johan sitä nyt kaksivuotiaana parit kisat talvessa pitää käydä. Sunnuntaina viikko sitten seurakunta järjesti nappulahiihdot. Tapahtuma oli tosi mukava ja ilma mitä parhain. Kaikki alle kouluikäiset lapset hiihtivät oman matkansa, aikaa ei otettu. Otson matka oli n. 150m. Kun pääsimme paikalle, Otso oli tosi innoissaan ja halusi heti sukset jalkaan. Numerolappukin oli rinnassa.



Sitten hän halusi heti ladulle vaikka kisa ei ollut vielä alkanutkaan. Silloin suksi luisti hyvin.


Sitten koitti oikea lähtö. Silloin hiihtäminen ei meinannutkaan enää kiinnostaa, mutta sinnillä maaliin asti...


...vaikka välillä tarvittiin äidin apua.


Maalihymy


Rankan urheilun jälkeen seurakuntatalolla oli lounas ja kaikki hiihtäjät palkittiin mitalilla...


...sekä karkkipussilla! Jokainen sai myös tavarapalkinnon jonka sai itse valita. Otso valitsi lumiukon.


Pikkuveli kannustaa!


Aurinko on näyttänyt voimansa ja lumet hupenevat vauhdilla. Sehän tietää sitä että syntyy lätäköitä! Mahtavaa! Imuri on ystäväni, näin voi sanoa kun piha on sattuneesta syystä vielä aivan hiekalla. Ei voi välttyä, etteikö hiekkaa kulkeutuisi myös sisälle. Pihalla on nyt ihanaa, ainakin jos Otsolta kysytään!



Ämmi toi mukanaan Odessiiville uuden kevätpuvun jonka kanssa voi puljata lättäköissä. Sille tulikin heti käyttöä, en ole toppapukuakaan pessyt vielä pois, mutta kevätpuku riittää jo vaatetukseksi. Ihanaa kun ei tarvitse erikseen kurahousuja, puku kestää niin hyvin vettä!



Hihitokisaura sai jatkoa viime viikon torstaina kun paikallisella hiihtostadionilla järjestettiin hippohiihdot. Miikan piti mennä sinne töidenkin puolesta ja päätettiin sitten lähteä koko perhe. Loppujen lopuksi päätettiin. Liian myöhään päätettiin...
Arvoimme nimittäin siinä Miikan töistä tullessa että lähdetäänkö vai ei. Mie melkein kannatin että ei, mutta päätettiin silti lähteä. Kello oli jo siinä vaiheessa melkoisen paljon. Hiihdot alkoivat kuudelta, toivottii että alussa olisi ollut jotain höpinää, mutta niinhän siinä kävi että juuri hiihdot alkoivat kuudelta, ensimmäisenä sarjana tietenkin pienimmät pojat. Kun pääsimme paikalle, kovaäänisistä kuului "Numerolla kuusi kilpailee tänään Otso Sirkiä joka ei ilmeisestikään ole tullut paikalle sillä numerolappukin on vielä hakematta, lähtöpaikalla valmistautuiu numero neljä joka lähtee 10 sekunnin päästä..." Pikkusen tuli kiire, Miika juoksi hakemaan numerolappua ja mie aloin virittää Otsolle suksia. Lentopostilla lähtöviivalle...



Loppujen lopuksi Otso hiihti sitten pienimpien sarjan tyttöjen jälkeen, ei siinä mitään ongelmaa ollut mutta noloa vaan kun koko Siitonen kaikui ja Otsoa kuulutettiin.



Tällä kertaa hiihto meni vähän reippaammin kun alkulämmittelyt jäivät väliin ja voimat jäivät itse kisaan. Mitalia ei kuitenkaan tullut, Otso jäi oman sarjansa viidenneksi joka taisi olla peränpitäjän pistesija :)



Sunnuntaina lähdimme sitten koko perhe hiihtoretkelle lähimetsään. Miika tuunasi pilkkiahkostaan lastenkuljetukseen sopivan välineen. Aarni nukahti päiväunille ja Otso havainnoi turisteja kuskaavia lentokoneita.


Miika kävi vähän testaamassa offareitakin, hanget kantoivat hyvin!


Paluumatkasta Aarni heräsi ja Otso simahti, jouduimme tekemään uudelleenjärjestelyjä.




Eilinen oli taas oikea touhupäivä! Ensin menimme Sirkkaan Emmin perhettä moikkaamaan. Otsolla ja Emmillä leikit menevät hyvin yksiin ja Aarnikin mahtuu mukaan. Siellähän oli myös suloinen muutaman viikon ikäinen poikavauva <3 Ihanaa kun on vielä lasten kanssa kotona, päiviin voi keksiä kaikenlaista ohjelmaa. Pojat tietenkin simahtivat kun sieltä iltapäivällä lähdimme. Illaksi suuntasimme vielä lähsitöllä olevalle laavulle jossa oli opettajaporukan kevätrieha koko perheelle. Miikan kanssa osallistuimme tandemhiihtokisaan ja olimme aivan ylivoimaisia!

Tässä suksin joukkueemme kolmannen jäsenen kanssa


Lapsille oli pallonheittoa ym. kisailuja ja palkintorusinat saivat hymyn huulille.


Tähän loppuun vielä kuva Otsosta ja Otso-Raulista. Rauli käväivi meillä vielä viikko sitten lauantaina ennenkuin jatkoi matkaansa kohti Olosta.


Ainiin, en muistanut vielä kehua itseäni :D Noh, mie olen ommellut elämäni ensimmäisen vaatteen kaavoista sitten yläasteenm flanellipaidan. En tosiaankaan tykännyt yläasteella käsitöistä, mutta pikkuhiljaa olen saanut innostusta takaisin. Kestovaippoja on tullut ommeltua sekä essuja yms. joihin ei kaavoja tarvitse. Mutta nyt löysin saksalaisesta nettikaupasta IHANIA kankaita jotka tilasin jo syksyllä, mutta vihdoin sain aikaa ommella niistä Otsolle paidan. Se onnistui ihan hyvin ja seuraava syntyisi paljonkin nopeammin kun ei mene enää aikaa miettimiseen.



Niin, ja sitte mie pääsin Mensaan! Kävin maaliskuun alussa Levillä Mensan järjestämässä älykkyystestissä ja tämän kuun alussa tuli tuomio. Jee!

Niin ja silläkin voi kehuskella että täällä paistaa koko ajan aurinko! Ainakin tuntuu siltä :) Elämä on täällä raiteillaan ja miulla on maailman ihanimmat poikaset & miekkonen <3

Tästä tuli taas vähän kuvapainotteinen päivitys, mutta en nyt muista poikien hassutuksia. Pyrin unohtamaan niistä pahimmat :D

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Ämmi hiihtolomalla

Aarnin synttäreistä toivuttuamme meille tuli odotettuja vieraita. Aarnin kummit Rovaniemeltä ja leikkiseuraa pojille. Tuttu poikakvartetti 07-08-09-10 oli taas kasassa. Hyvin meni leikit yhteen, välillä jopa koko porukka samassa paikassa lukemassa kirjoja:


Kävimme myös pulkkamäessä jonne tuli muitakin tuttuja. Pojat saivat purkaa energiaa.


Herkuteltiin vielä uudella synttärikakulla sekä vanhojen rippeillä. Kokeilin jotaki valkosuklaa-daim-tummasuklaakakkua. Olen nnykysin tehny välillä hyydytettyjä kakkuja, varsinki jos monta päivää juhlii synttäreitä niin ne säilyvät paremmin ja ovat jotenki raikkaampia. Mutta mie olen niin laiska kokeilemaan uusia reseptejä koska haluan ottaa aina varman päälle jos on vieraitakin tulossa. Harvoin tulee leivottua kakkua vain omalle porukalle ja sitä ei voi maistaa ennen tarjoilua, siksi otan varman päälle :) No nyt päätin kuitenki ottaa riskin ja eiku netin ihmeelliseen maailmaan. Hellapoliisista olin kuullu ja sinne. Voihan hertsyykkeli, hyydytettyjä kakkuja oli siellä yli SATA (!) erilaista. Kauhea kahlaaminen niissä resepteissä ja kiinnostavimmista piti lukea tietenki kommenttejakin. Kyllä netissä vain aika vierähtää kun tarjonta on niin rajaton. Mutta onhan se toisaalta kätevää ettei tarttee ensin kipittää kirjastoon ja siellä pää kenossa tutkia mistä löytyy hyydytetty-kakku-kirjoja. Selata sitten niitä siellä ja kirjottaa punaruutukantiseen reseptivihkoon parhaimmat. Vaikka muuten kirjasto on kyllä oiva laitos, siitä ei pääse mihinkään. Muta tietyissä asioissa pääsee helpommalla netin kanssa. Vaikka siellä aikaa vierähtääkin.

Tässä vielä Aarni-Jussi kummiensa kera.


Sunnuntaiaamuna Rovaniemen porukka lähti kylyplään pulikoimaan ja me valmistauduimme vastaanottamaan ämmiä. Tarkoituksena oli mennä ihan bussipysäkille vastaan ja luulin että olemme ihan ajoissa. Vaan, juuri kun sain Aarnin rattaisiin ja aloin metsästää Otsoa pihalta, huomasin Hillapolulla tutun hiipparin. Ämmihan se sieltä tulla taapersi ikeakasseineen ja vedettävine matkalaukkuineen! Ei sitten ihan pysäkille asti ehditty. Mutta kun ulos olimme päässeet, jäimme sitten ulkoilemaan kun ilma taas kerran suosi!





Ämmistä otettiin kaikki ilo irti!


Maanantaiksi luvattiin hyvää ilmaa (jota loppujen lopuksi olikin oikeastaan koko viikko), siispä päätimme lähteä Leville hiihtoretkelle. Miulle oli jäänyt pieniä traumoja tai jotakin sen tapaisia viime kerrasta kun kiskoin molempia poikia ahkiossa. Tosin silloin reittivalinta oli ehkä vähän huono eikä ilmakaan paras mahdollinen ja päätin yrittää uudestaan. Ja tällä kertaa olikin mukavaa! Ahkio tuli hyvin perässä, oli paljon tasaista ja nousut kovia, mutta lyhyitä puristuksia.
Lähdimme Levin keskustasta ja suuntana oli Luvattumaa.

Ämmikin innostui vetämään poikasia, mutta ennen vetourakkaa piti aina vähentää vaatetusta.


Näin sitä mennään pitkin Levijärveä!


Pojat viihtyivät jälleen hyvin "moottoripulkassa". Otso kutsuu ahkiota tuolla nimellä. Luulee sen vissiin kulkevan moottorilla kun ladulla kulkiessa siitä lähtee tasainen suhinaäänikin. Pöh, vetäjä ei saa mitään kunniaa :D


Luvattumaassa vierähtikin varmaan tunti, meillä ei ollut mitään kiirettä. Syötiin porokeittoa, laulettiin karaokea, istuttiin laavulla, tanssittiin ja huollettiin Aarnia.



Hienointa mitä Otson mielestä paikassa oli:


Koska hiihto sujui niin kivuttomasti, päätimme käväistä jälkiruokaletuille vielä parin kilometrin päässä olevassa nuotiokahvilassa. Sieltä lähdimme sitten takaisinpäin.


Lettujen jälkeen parasta Otson mielestä... tietenkin kelkka ja mahtavinta kun sen kyytiin pääsi istumaan.


Pikkuisen loppumatkasta fuskattiin ja viimeiset kolme kilometriä matkettiin suksibussilla. aikamoinen urheilusuoritus sinnekin selviytyminen oli. Bussi tuli juuri sopivalla hetkellä, tai oikeastaan vähän liian aikaisin. Autotieltä olivat jo lumet sulaneet, joten meidän piti ensin viedä juoksemalla sukset pysäkille ja sen jälkeen kantaa ahkio poikineen pysäkille sekä vielä selviytyä kaikkine kamoineen sinne sisälle. En tiedä kummassa tuli kovempi hiki, tässä vai siinä että olisi hiihtänyt :)


Tiistai vietettiinkin ihan täällä kirkonkylällä, mutta keskiviikkona suunnattiin jälleen Leville. Aurinko paistoi taas! Menimme Lastenmaahan pulkkailemaan, mutta siellä sattuikin pieni haaveri (joka onneksi jäi pieneksi). Yritin laskea Otson kanssa pulkalla, mutta lumi oli jo niin pehmeää ettei pulkka tahtonut liukua. Ajattelin että sen voisi laittaa yksinkin laskemaan lastenmäkeä kun on täällä meidänkin lähellä olevassa mäessä laskenut. Alku meni hyvin, mutta sitten pulkka aivan yhtäkkiä kaarsi vasemalle, suoraan päin siellä olevaa köysihissiä. En voinut tehdä muuta kuin katsoa enkä tarkkaan nähnyt mihin kohtaa kasvoja köysi osui. Silmiin se taisi osua, mutta onneksiaurinkolasit olivat päässä! Kauhea tunne oli vaan juosta hakemaan Otso sieltä hangesta kun en yhtään tiennyt mitä oli käynyt. Aurinkolasien alle oli tullut nirhauma, mutta se parani aika nopeasti. Nyt siinä ei näy enää mitään. On se kumma miten noilla lapsilla tuntuu olevan aina uskomatonta tuuria. Mitä kaikkea olisi voinut sattua monta kertaa, mutta kappas vain he kaatuvat aina niin että terävä kivi jää viereen ja sohvalta pudotessa tyyny sattuikin olemaan juuri siinä kohtaa lattialla.

Haaverin jälkeen jätimme pulkkailun, kävimme kodassa evästuolla ja menimme katsomaan pieniä laskettelijoita. Viimeisetkin surut unohtuivat kun rinteessä oli Werneri-jänis!


Ämmin kanssa uskalsi kokeilla jopa Wernerin hännäntöpöä!


Otso tasan 2 v. 8 kk ja pulkkailun jäljet.


Pulkkailun jälkeen kävimme syömässä osuvan nimisessä ravintolassa nimittäin Ämmilässä. Sen jälkeen lähdimmekin kotiin, sillä MUMMU oli tulossa kylään! Olipa vain mukava yllätys! Ämmi ja mummo saivat harrastaa tuplamummoilua.


Touhupäivä ei loppunut vielä mummun vierailuunkaan, vaan minä suuntasin takaisin Leville Marian kappeliin tunturimessuun laulamaan. Ämmi tuli mielellään mukaan kuuntelemaan ja Elina-kummikulta lupautui tulemaan lasten kanssa. Tunturimessussa olikin Lappeenranta hyvin edustettuna kun parikin bussiporukkaa oli Levillä lomailemassa ja moni löytänyt tiensä kappeliin.

Otson ja Elinan iltasatuhetki. "Munamies" Tyyris Tyllerö taisi olla illan hitti.


Torstai vietettiin taas kotimaisemissa. Haimme postista jättimäisen paketin, jossa oli mm. äijän meille tekemä eteispenkki sekä paljon muuta. Pojat saivat tunnelin ja teltan! Varsinkin tunneli on ollut iso hitti. Välillä se ei kiinnosta kumpaakaan, mutta kun toinen innostuu ryömimään, toinen lähtee vauhdilla perään.


Aarnin päiväunien aikainen askarteluhetki. Tällä kertaa syntyi kortteja sormiväreillä.


Perjantai oli taas touhua täynnä. Aloitimme päivän käymällä Levin Lapinkylän kotieläinpuistossa. En ollut itsekään siellä koskaan käynyt. Se oli oikein mukava paikka. Otso on jälkikäteenkin tosi montaa kertaa muistellut:
"Otso näki eläimiä. Kukko oli mennyt kalkuun! Ankoilla oli luokakuppi kaatunu. Otso antoi hevosille luohoa"
Niinhän se meni. Kukko päätti tosiaan vähän isotella meille ja hyppäsi karsinasta sen laidalle istumaan. Ämmi ei uskaltanut sen jälkeen enää mennä kukon lähelle, mutta Otsosta se oli vaikuttava näky.









Iltapäivällä päätimme mennä kylpylään. Mie olen siellä jo muutaman kerran käynyt, Otso ei viellä ollenkaan. En ollut varma mitä se siitä tykkää kun inhoaa suihkujakin niin paljon. Päätin kuitenkin kokeilla, mutta Aarni ei päässyt vielä matkaan. Keksin viedä sen hoitoon Raulille, joka oli minun suuriseikkailujoukkueessa ja sattumalta samaan aikaan Levillä. Aarnikaan ei turhia ujostele, sen voi huoletta jättää vähän vieraammallekin eikä mitään ongelmia ollutkaan. Annoin ohjeeksi että jos sillä on nälkä niin se itkee tai osoittaa TÖ TÖ TÖ mitä haluaa syödä ja sitten kun hieroo silmiään, on väsynyt. Näillä ohjeilla olivat hyvin pärjänneet.

Ja kylpyläreissu sitten! Pukuhuoneessa Otso vaikersi ja oli vähän kummissaan, olisi halunnut kotiin. Saimme kuitenkin houkuteltua hänet pesuhuoneen puolelle, mutta siellä järkytys vasta olikin suuri! Otso kun inhoaa suihkua muutenkin, niin olisitte nähneet hänen ilmeen kun näki huoneen TÄYNNÄ suihkuja ja kaikkien alla eri muotoinen alaston nainen. Ei Otso itkemään käynyt, tuijotti vain lamaantuneena silmät lautasina. Siitäkin kuitenkin selvittiin, saunastakin jotenkin. Vaan sitten koitti riemu kun päästiin altaille! Otso nautti sydämensä kyllyydestä ja tuli minun sylissä isompiinkin altaisiin. Laskimme myös isosta vesiliukumäestä ja kävimme ulkoaltailla. Otso puhuu vieläkin joka päivä siitä kun hän oli uimassa. "Mie olin uimassa. Oli hauskaa! Mie olin uimassa ulkona! Mie menin siitä liukumäestä!"

Joku päivä kun ääneen mietin, että mitähän sitä tänään tekisi, Otsolla oli vastaus valmiina: Mennään uimaan!





Uinnin jälkeen herkuteltiin!


Sellainen oli ämmin hiihtolomaviikko täällä. Sain olla taas itsekin lomalla :) Miikahan oli koko viikon pilkkimässä Norjassa eikä kohdannut ämmin kanssa ollenkaan.
Pojat olivat onneksi terveinä ja esittelivät ämmille temppujaan ja toilailujaan.

Tässä vielä muutamia muistoja viikon ajalta.

Eräänä päivänä ämmi lähti poikien kanssa pulkkamäkeen. Otso oli halunnutkin pulkaksi pahvisen hedelmälaatikon ja heillä oli sitten hedelmälaatikko pulkkana. Mitähän lie ohikulkijat miettineet vai onko siinä uusi trendi :)

Kun ämmi oli lähtenyt, Otso löysi ämmillä lainassa olleen pipon hattulaatikosta.
- Missä ämmi on?
- Ämmi on mennyt äijän luokse omaan kotiin
- Tässä on ämmin pipo
- Se oli ämmillä vain lainassa
- Kohta ämmiäijä tullee!

Aarni ilmaisee aina jos haluaa jotain herkkua tai tutin, maiskuttamalla. Tai nykyään ehkä enemmän osoittamalla ja hokemalla TÖ TÖ TÖ, mutta Otso oppi että kun Aarni sai maiskuttamalla monesti mitä halusi, hänkin alkoi maiskuttaa aina kun halusi jotain hyvää. Näköjään matkimalla opitaan molemminpäin.

Aarni on alkanut pitää puoliaan oikein kunnolla. Ei varmasti anna lelua jos on päättänyt pitää sen. Ja jos Otso sen saa, Aarni saattaa läppäistä Otsoa tai tarttua hiuksista kiinni. Otso ei onneksi Aarnia kurita. Oli jotenkin hellyttävää kun eräänä päivänä Aarni meni taas rikkomaan palapeliä kun Otso teki sitä. Lastenhuoneesta alkoi kuulua "Aalni ei saa tulla, se on Otson palapeli, se on vielä kesken! Ei saa likkoa Otson palapeliä!" Menin apuun ja poistin Aarnin tilanteesta, palapeli oli kyllä jo palasina, mutta urheasti Otso alkoi koota sit uudelleen. Myöhemmin Otso meni vessaan ja hänellä oli kaksi legoukkelia mukana. Ne juttelivat toisilleen: "Sinä likoit minun palapelin, ei saa!" Ja sitten ne ukkelit taistelivat ja vähän muksivat toisiaan. Mutta Aarnia Otso ei ole vielä muksinut. Tai ainakin harvassa ovat ne kerrat. Vielä.

Mutta nyt pitää tämä sepustus lopetella, seuraavaankiin on jo aineksia mutta laitetaan tämä hiihtolomajuttu nyt ensiksi tulemaan. Seuraava juttu onkin sitten jo ihan mutavellillä ja polkypyöräilyllä kyllästetty, kevät tulee tänne kohisten!