Pärinöitä ja pörinöitä

Yksinhuoltajaviikko alkaa lähetä loppuaan, ämmi ja äijä tulevat tänään yöllä kotiin ja maanantaina Miika! Iskää on kyllä odotettukin ja Otsolla on usein myös ikävä "uuvelle talolle". Tekemistä täälläkin silti riittää niin paljon että ikävä unohtuu pian. Tätä viikkoa on varjostanut Aarnin kuumeilu, mutta koska on ollut kuitenkin koko ajan niin reippaan oloinen, juonut ja jotain syönytkin, ollaan silti tehty muutakin kuin kökötetty kotona. Kyläilijöitäkin kävi tänään Kotkasta asti sekä tästä vähän lähempää. Tein mansikka-jogurttihyytelökakun kun sitä oli kehuttu, vähän sovelsin ja lisäsin rahkaa, mutta hyvää se oli silti. Tässä Otso neitiseurassa päiväkahveella.



Yhtenä päivänä kävimme hiekkalinnalla ja sielläkin oli rehvejä. Annika vietti kanssamme koko päivän, mikä oli tosi ihanaa ja helpottavaa kun Aarni piti käyttää päivystyksessä ym.

Otso polki itse ihan koko matkan satamaan (tai siis potkutteli) pyörällään. Aika hyvin 2-vuotiaalta! Takaisin liftasi sitten Annikan kyytiin, paluumatkaan voimat eivät olisi ehkä enää riittäneet sen kaiken hiekkalinnalla riehumisen jälkeen.

Matkalla bongasimme Annikan äidin veneen tai huvijahdin ja Otso kävi vähän testaamassa kipparin paikkaa.



Suosikkilaite hiekkalinnalla on juna ja siinä paras paikka veturi. Parit itkupotkuraivarit tuli kun veturipaikka piti seuraavalla kierroksella luovuttaa muille. Aarni ajeli sitten pari kierrosta yksin kun sille kävi matkustamonkin paikat Otson keskittyessä kiukkuiluun.



Eilisen ohjelmassan meillä oli katujuna-ajelu. Ihan mukavaa, Otso on niin kauan odottanut että pääsee sen kyytiin. Päivä oli tosin liian kuuma ja matka vähän pitkä Aarnille, oli aika työ pitää sitä sylissä paikallaan tunnin verran.



Ja sitten...TADAA...OTSO on oppinut sanomaan ärrän. Ainakin jollain tavalla ja sanan alussa. Ei vielä keskellä. Muutama päivä sanoin vain sille, että Otso, sano RENKAAT ja sitten se sanoi :) Todistusaineistoa tältä illalta.



Eipä muuta tällä kertaa!