Puolivuotias Aarni!

Aarni täytti tänään puoli vuotta!!! Olin miettiny että siinäpä kiva pieni juhlanaihe, mutta eilen jo melkein iski laiskuus etten mitään juhlia jaksa järjestääkään kun on niin sotkuistakin. Mutta sitten jostain raosta pörähti kuitenkin ahkeruuskärpänen, laitoin tuulemaan ja kodin siistiksi, matot ja kaikki pihalle sekä lopuksi leipoa täräytin suklaajutskan (vähän niinku junapullan, ämmi ymmärtää) ja kääretortun. Ah mikä tuoksu valtasi äsken vielä niin likaisen, mutta nyt hetken aikaa puhtaan kodin.

Tämä Aarnin puolivuotisaamu aloitettiin muskarilla. Otso on ihastunut muskariope Hilkkaan. Viime kerralla se oli jonkun laulun Hilkan sylissä ja koko viikon se on puhunut tärkeimpänä muskarimuistona "Otso tätin sylliin!" Sinne se taas kipitti heti kun sain ulkovaatteet pois. Tätin sylliin.

Päiväunien jälkeen kävi joitain vieraita. Ei paljon mutta tarpeeksi. Lapsia ei paljon tarvitakaan niin hulinhälinä on valmis. Sen verran hulinaa oli etten muistanu kuviakaan ottaa. Ensimmäisistä ihanista vieraista on sentään kuvia, Timo-kummi ja Nina kävivät onnittelemassa.




Tässä sitten kuvasia meijän isosta pienestä puolivuotiaasta. Pituus oli neuvolassa 73,5 cm. Otso oli aikanaan 8kk iässä 74 joten pikkuveli saattaa vetää ohi. Pituus oli kaksi käyrää yli normaalipituuden, jos olisi vielä tuosta pidempi ollut niin ei olisi neuvolatädin käyrät enää riittäneet. Painoa ei ollutkaan tullut kuukaudessa kuin 100 g josta tuli vähän sanomista, mutta Aarni ei vaan oikein soseista vielä tykkäile. Reenataan reenataan...









Tässä vielä sekä Otso että Aarni päivälleen puolen vuoden iässä. Aarni on vähän kapoisempi kasvoiltaan ja nenän alla syvempi uurre, mutta kyllä ne veljeksiksi tunnistaa.





Tiistaina kävimme retkellä Totovaarassa. Miikan vastusteluista huolimatta (olisi kyllä ehkä pitänyt uskoa) lähdimme (muka?) 5,5 km pituiselle luontopolulle joka kyllä tuntui aika paljon pidemmältä. Varsinkin alkumatka kohti lintutornia ja -järveä jossa pidettiin makkaratauko.

Retki alkoi siten, että Otso nukahti ja Aarni kakkasi. eikä tietenkään ollu mukana kosteuspyyhkeitä, talouspaperia vain. Sitä sitten huljuttelin kuralammikossa että sain kasteltua ja pyyhittyä. Auton takaosa muuttui hoitopöydäksi ja Aarni vain hymyili tyytyväisenä kun oli saanut hommansa tehtyä.


Vihdoin päästiin matkaan, Otsoakin muka pissatti koko ajan, mutta aina kun saatiin pissaletku kaivettua esiin housujen kätköstä, ei enää pissattanutkaan. Otso kävelee jo aika reippaasti, periaatteessa. Mutta kaikkea pitää pysähtyä tutkimaan ja välillä pelleillä mm. kaatumalla :) Mutta siitä se lähtee.

Taukopaikalla oli lintutorni jonne kiivettiin.




Sitten nuotioon tulet ja makkaranpaistoon.




Aarni teki maastotutkimuksia




Paluumatkalla kokeiltiinkin niinpäin, että Aarni meni rinkkaan ja Otso Ergoon. Hyvin toimii niinkin ja painot jakautuvat tasaisemmin. Vaikka Miika jaksaa kyllä kantaa vaikka hevosen :)



Retkeily on rankkaa




Mitäs muuta tähän viikkoon on mahtunut... Maanantaina käytiin ainakin yhessä lapsiperheessä kun olemme kehitäneet sellaisen systeemin, että onkolme äitiä ja joka viikko, yleensä maanantaina mnnään jonkun luokse joka on tehnyt ruokaa, salaattia ja jälkiruokaa. Lapset saa leikkiä yhdessä ja kaksi äitiä kolmesta välttyy ruuanlaitolta. Illalla kävimme teatterissa kun täällä esitettiin Msuri Kunnaksen avaruusseikkailu. Otso jaksoi katsoa tosi hyvin koko esityksen eikä pelännyt mitään, kommentoi hauskasti välillä turhankin kovaan ääneen mitä näki. Ja esityksen lopuksi huusi KIITOS!!!

Tiistaina totovaararetkeilyn jälkeen meille tuli kolmeksi yöksi taas ulkkarivieras, tällä kertaa Saksasta 40 v. nainen joka minua suuresti ilahdutti. Harvoin pääsee puhumaan saksaa, nyt pääsi sydämensä kyllyydestä. Ja tosi paljon sitä vielä muistaa! Aivan itsekin ihmettelin kaikkea että katsos vaan, muistin vielä mikä on perhonenekin saksaksi ym. Mutta on se silti rankempaa kuin suomen puhuminen, aivot kävivät ihan kuumana kun piti kuunnella tarkkaan, kääntää mielessä ja muodostaa itse järkeviä lauseita. Ymmärsimme kuitenkin toisiamme. Lapset hurmasivat tämän lapsirakkaan mutta lapsettoman tädin. Täti jonka nimi oli muuten Anke, oli todella kiinnostunut suomesta ja kielestämme ja teki koko ajan ahkeria muistiinpanoja ja yritti lukea Otson kirjoja suomeksi :)

Keskiviikkona Otso meni illasta hoitoon Miljan luokse ja Aarni pääsi konserttiin. Kävin Marin kappelissa kuuntelemassa suurta suosikkiani Petri Laaksosta. Aarni oli aivan hiljaa koko konsertin ajan, katseli lamppuja ja heilui musiikin tahdissa. Vain parissa laulussa päästöi äännähdyksen, ei itkua vaan melkeinpä laulua. Kaikki ihmettelivät miten vauva voi olla noin hiljaa konsertissa. Taisimme nauttia molemmat.

Koriskin on alkanut. On ollu tosi ikävä minun ihania korismiehiä. se on nyt joka ma ja to kello 20. Nyt ekalla kerralla kävi hyvin kun ehdin saada Aarnin yöunille ennen lähtöä. Otson heräämiset aamulla sekä näin ollen myös nukkumaanmenot ovat venyneet turhan pitkiksi, pitäisi yrittää saada käännettyä rytmiä. Molemmat nukkuvat onneksi hyvin. Tällä hetkellä stressaa eniten Aarnin syömättömyys, aivan samanlaista kuin Otsonkin kanssa aikanaa. Suu tiukasti kiinni puristettuna Aarni vain heiluttaa päätään. Yritä siinä sitten osua liikkuvaan kiinni olevan suuhun ja yrittää työntää lusikkaa väkipakolla suuhun. Yleensä menee hutiin ja siitäpä Aarni innostuu, pyyhkäisee ruuat poskeltä silmiin ja vaatteisiin. Sitten alkaa ärsyttää ja itkettää kun on porkkanaa silmissä. Silloin suu kyllä avautuu, mutta ei ole vastaanottavainen ruualle. AQinut positiivinen asia on se, että JOS ruokaa jollain keinolla saa suuhun, sitten Aarni maiskuttaa tyytyväisenä ja syö sen lusikallisen. Vaan sitten alkaa taas pään heiluttelu.

Ei ole vielä tullut mieleen aloittaa ilta- ja aamupuuroja. Hermot riittävät yhden soseen tarjoamiseen päivässä. Kolme jääpalakuutiota on ennätys, siitäkin osa saattoi mennä silmiin ja vaatteisiin. Mutta on ainakin alettu harjoitella.

Maanantaina ei maistunut tissikään. Syötin yhdeksältä ja viiteen mennessä ei ollut vielä tullut nälkä vaikka olin monesti tarjonnut. Viideltä alkoi itkeä nälkämäisesti mutta tissi vain itketti. Laitoinpa sitten tuttelia tuttipulloon ja ihmeenkummastus, se kelpasikin! Aika reteen näköisenä makasi puolialasti sängyllä selällään, piteli tuttipulloa ja lutkutti tuttelia. Illalla kelpasi taas äidinkin tarjoilut.

Otson suosikkileikkejä ja leluja tällä hetkellä ovat ainakin lentokoneet. ja helikopterit. Junat myös, varsinkin junaohjelmat.
LENNOKONNA sanoo odessiivi. Lennokonnakenttä! Äijä toi!

Ja prinsessaleikitkin vähän kiinnostaa, vaikka Miikasta se on noloa. Otso löysi minun prinsessakruunun ja haluaa sen milloin itselleen, milloin äidile ja milloin isälle. "Otso pinsessa, äiti pinsessa päähän". Ja helmet kaulaan, koruistahan Otso tykkäsi jo vuosi sitten... Kaikkein parasta on kuitenkin lätäköt ja niitä onneksi on nyt riittänyt!

Nyt pitää painua pehkuihin, Miika lähti Särkitunturiin yöksi. Kiva kun kävit lukemassa :)

Kalustemuutoksia ja lätäkköleikkejä

Heippa taas!

Nyt tulee kuvia :) Ensimmäinen on viime perjantailta, juhlittiin vielä kerran kaksivuotiasta Otsoa... Lappeenrannassahan oli virallinen vastaanotto, mutta pitihän juhlat täkäläisillekin kavereille järjestää. Pari hyvää tuttavaperhettä eivät silloin päässeet, joten heille järkättiin vielä privaattipirskeet. Tässä todiste. Otso alkaa olla jo ammattilainen kynttilöiden puhaltamisessa.



Miulle on iskenyt kauhea kaappiensiivousbuumi. Kaikki komerot pitää käydä läpi ja jokaisen tavaran tulevaisuutta ja tuomiota mietittävä. Voi kai niitä huonompiakin harrastuksia olla. Lauantaina vain mietin, kun en saanu itseäni aamupäivän aikana ollenkaan ulos, että on tämäki hullua että yks vaan siivoo kaappeja kesken kauneinta ruska-aikaa kun turistit tulevat tänne tuhannen kilometrin päästä ruskaa katsomaan. Mutta Miikakin oli hommailemassa autotallilla niin en siten yksin alkanut noita molempia mihinkään tunturiin raahata. Mutta sunnuntaina me retkeiltiin!
Kävimme Aakenuksella, johon Miika oli käyny piilottamassa toukokuussa geokätkön. Mie yritin löytää sen gps-laitteen avulla mikä ei ollutkaan kovin yksinkertaista, tosin osan syytteistä saa laite, joka ei ollut kovin yhteistyökyskyinen ennekuin Miika sen perillä (vasta !) kalibroi. Oikea paikka löytyi kuitenkin jotekin, perheriita meinasi tulla siinä vaiheessa kun en heti löytänyt oikeaa koloa missä kätkö oli. Käänsin ympäri vaikka kuinka monta kiveä ja Miika yritti huutaa alhaalta ohjeita.

Kätköä etsimässä


Kätkö onneksi löytyi ja sovussa söimme vähän keksejä ja rusinoita. Otso tykkää retkeillä kun silloin saa mehua ja keksiä :) No, kaipa se muutenkin tykkää. Tuolla oli vaan vähän ongelma, kun Otsolle tuli kakkahätä. Hän halusi potan, mutta sellaista ei ollut mukana. Yritettiin roikottaa sitä vaikka missä ja laittaa oksan päälle istumaan, mutta se oli Otsolle liian brutaalia. Ei tullut kakka ei, vaikka monta kertaa yritettiin. Mietittiin jopa että laitetaan sille Aarnin vaippa jos se saisi sen siihen tehtyä. Mutta "Ei vaippaa. Otso iso poika." Ja iso poika sitten pidätteli kakkaa kotiin asti. Pissaaminen pusikkoon on onneksi pojilla helppoa.

Haettiin vähän uutta tyyliä Aakenuksen rinteiltä:






Käytiin kodalla paistamassa myös makkaraa, Otso heilui kepin kanssa rannassa, "kalasti". Kerran kävi "plumpsis", mutta onneksi pahasti ei kastuttu ja vaihtovaatteitakin oli. Tässä vielä kuvia meijän retkueesta. Ilmeellä tottakai.







Tiistaina tuli postissa paketti! Tilasin Aarnille samanlaisen TrippTrapp syöttötuolin kuin mikä Otsollakin on. Ja kun pääsen nettikauppaan, minulle käy aina niin, että "jaaha, nyt tulis kyllä samoilla postikuluilla muutakin, siinähän säästäisi..." Todellista säästöä tosiaankin... No, nyt sitten löysin syöttötuolin + ruokailualustan (jotka olin päättänyt ostaa) kaveriksi Otsolle pyörän. Se on potkupyörä, ei polkupyörä, mutta niilläkin pääsee tosi kovaa ja olen kuullut että ensipyöriksi mainioita. Oppii tasapainoa ja pääsee sitli lujaa. Otso oli aivan innoissaan kun Miikan kanssa sitä kasasimme, mutta se ei ainakaan heti innostunut yhtään ajamisesta. Tänään vähän enemmän, mutta ei vieläkään innostunut. Kaikki aikanaan...



Aarni sen sijaan tykästyi omaan tuoliinsa, siitä saa hyvin seurattua mitä ympärillä tapahtuu. Aarnin kiinteiden syömiset eivät ole alkaneet kovin mallikkaasti. Ajattelin että perunan jälkeen jatkan porkkanalla, mutta koska perunan syöminen oli NIIN hankalaa, niin päätinkin sekoittaa siihen mangoa. Nyt Aarni on saanut jo porkkanaankin kolmantena makuna. Positiivista on se, että Aarni näyttäisi tykkäävän mausta, mutta erittäin huono puoli on se, ettei se osaa avata suutaan. Vaikeuttaa pikkusen syöttämistä. Ja on muuten aika sotkuista. Sen ilouutisen voimin, että se kuitenkin jotain suuhun saatuaan maiskuttaa tyytyväisenä, jaksan yrittää :) Ja nyt on syöttötuolikin!



Muitakin kalustemuutoksia on tehty. Saatiin Otsolle käytettynä kympillä (!) hieno jatkettava sänky. Ensin ajattelin että vasta sitten uuteen taloon, mutta Otso pääsi kiipeilemään pinnasängystä jo niin ketterästi pois, että ajattelin jotta voihan sen nytkin siirttää eikä tule liian montaa uutta asiaa kerralla kun muutetaan. Otso nukkuu nyt tällaisessa: (ja seinällä on LUKENUT Otso, herran suosikkipuuhaa on vain kiskoa niitä kirjaimia irti)



Aarni muutti Otson vanhaan pinnasänkyyn ja Aarnilla ollut pinnasänky lähti takaisin omistajalleen. Aarni tyytyväisenä uudessa pedissään tässä :)





P.s. Nuo kirjaimet olivat myös heräteostos siitä syöttötuolinettikaupasta :)

Eilen Aarni sai ekaa kertaa varpaat suuhunsa kun kylvettiin! Siitä piti tietysti ottaa kuvia. Aarni pyörähtelee nykyisin hyvinkin innokkaasti. Eteenpäin ei vielä pääse, mutta kellonviisarin tavoin pyörähtelee sekä siis selältä mahalleen. Hampaita ei ole, mutta Aarnikin pääsee hampaattomana ekaan hammastarkastukseen maanantaina.





Otsokin pääsi kylpyyn. Meillä kylvetään aika usein :)
Otso on muuten alkanut syödä taas mielellään puuroa. Mutta se syö kyllä oikeastaan kaikkea. LUOKAA, LUOKAA!!! Ruokahalu on mahtava.

Ja puhettaa pulppuaa. Joka päivä tulee tilanteita, jolloin miettii että "oho, se osaa tuollaisenkin sanan" Ja sitten on hauskoja omia sanoa kun se yrittää sanoa vaikka ketsuppia tai viinirypälettä. Heräsi on lesäs. "Otso lesäs!" se aina aamulla ilmoittaa. Ja sitten jos Otso haluisi sänkyyn tuttia lutkuttamaan, se sanoo "Otso lepätä"

Titi-Nalle on tällä hetkellä suuri suosikki. Sen konserttikiertua tulee marraskuussa Rovaniemelle, pikkusen mietin että pitäsköhän mennä sinne Otson kanssa :)



Otso ja Aarni ne toisistaan tykkää. Monesti kun Otso makoilee unien jälkeen sängyssä, se näyttää että "Aani tähä". Ja sitten ne makoilee vierekkäin.



Sen sijaan Otsolle on tällä hetkellä hieman vaikeaa jakaa lelujaan. Yksi kaveri kylässä on vielä ok, mutta jos useampi tulee, Otson elämä on yhtä jatkuvaa raivokohtausta kun kukaan muu ei saisi leikkiä hänen leluillaan ja Otso haluaisi leikkiä aina juuri silä, jolla joku muu. Kerhossa ja kyläpaikoissa ei ole niin hankalaa, mutta kotona on. Jossain vaiheessa vähän helpottuu, mutta varsinkin vierailujen alut ovat aika raastavia. Vaan ovat nuo poikaset silti niin suloisia. Katsokaa nyt :)





Ja lopuksi: Kyllä syksy on sitten IHANAA aikaa kun on LÄTÄKÖITÄ!!! Sanoo Otso :D
Tässä tyylinäytteitä miten eri tavoin lätäköistä voi nauttia, kieli keskellä suuta tai ainakin melkein. Huomenna meillä alkaa muskari ja viikonlopuksi mummukkolaan, jonne tulevatkin kaikki Otson ja Aarnin serkut vanhempineen. Näihin tunnelmiin päätän raporttini ja toivotan kaikille hyvää viikonloppua!

Naamari-Otso

Mie pääsin tänään opettajien illanviettoon, käytiin Levin seikkailupuistossa ja ravintolassa syömässä. Tissimaakari Aarni pääsi jälleen mukaan, mutta käyttäytyi hienosti. Kummi-Kaisa oli mukana reissussa eikä menny kiipeilyradalle vaan gondolilla ylös ja luontopolun siellä ja otti Aarnin matkaan. Minun olisikin ollu vähän hankala heijata vaunuja monen metrin korkeudessa kiipeillessä. Kiitos Kaisalle :)
Otso sai siis viettää illan isin kanssa. Isi askarteli Otsolle Pilttipiiri-lehdestä löytämänsä naamarin ja Otso oli ollut siitä kuulemma tosi innoissaan. Kutsui itseään pöllöksi se naamallaan. "Pöllö pissaa pönttöön" Ja oli käyny itteään peilistä ihailemassa :)




Pöntöstä tuli mieleen, että kun Otsolta kysyy: Laitetaanko sinulle vaippa? Otso vastaa: Ei vaippaa. Otso on iso poika. ei vaippaa.

Päivällä olimme poikien kanssa Alakylän koululla seuraamassa urheilukisoja.

Perunaa poskeen!

Aarni aloitti perunan maistelun päivälleen saman ikäisenä kuin veljensä aikanaan. Ajattelin että nyt on tullut aika, alku on kuitenkin aina niin hidasta kun teelusikallisesta lähdetään ja maku/viikko :)

Tässäpä kuvakollaasi mitä herra hyväntuulinen (kuten äijä Aarnia nimittää) tykkäsi perunasta :)











Sain viikonloppuna siivousvimman ja Otso on ollut tietenkin "todella suurena apuna". Ajellu nukenrattailla minun vaatesäkkien päältä ja tehnyt löytöjä kaapeista sekä muuta siihen malliin, jonka jokainen kaksivuotiaan äiti voi kuvitella. Aika hyvin sain kuitenkin tavaroita laiteltua kirppiskassiin ja osan kaappeihin nätteihin pinoihin. Vaatekaappeja siivotessani Otso halusi nämä vaatteet päällensä:
(kasvojen ilmeessä näkyy vielä pieniä merkkejä muutamista erimielisyyksistä joita meillä Otson kanssa aamun aikana oli...)



Tällä kerta ei enempää, sänky ja lehti kutsuvat :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!