Biisikärpäsen surinaa

Tänään oli sitten se suuri päivä, kun biisikärpänen pörähti viimein ulos telkkarista. Ja oli myös monen ylioppilaan juhlapäivä. Otsokin täytti 10 kuukautta!

Ihan ekaksi meidän kymmenkuisen tyylinäyte siitä, kuinka biisikärpänen pärisee.


Aamulla ajeltiin Alakylään koulun kevätkirkkoon. Ihan ilman kyyneliä en selvinnyt. Otso selvisi. Kuutosten jäähyväiset sekä suvivirsi ovat aina pahoja paikkoja. Nyt ne kuutoset jotka hyvästeltiin, olivat minun omia kakkosia silloin kun aloitin työt Kittilässä. Jäin vielä vähäksi aikaa juhlan jälkeenkin sinne opekavereiden kanssa juttelemaan. Ajatus, että syksyllä jatkan taas töitä luokassani ja Otso menee hoitoon, ei ainakaan nyt tunnu pahalta. Luulen että se menee ihan hyvin. Miika pitää isäkuukauden kun koulut alkavat, joten Otso menee hoitoon vasta syyskuun puolella. Jos joskus saamme toisen lapsen, sitten voisin olla vähän pidempään kotona.

Otso tutustui äitin luokkaan


Iltapäivällä lähdin käymään vielä uudestaan Alakylässä, tällä kertaa Otso jäi iskän kanssa kotiin. Pääsin Maijaleenan kyydillä partiokaverin ylioppilasjuhliin. Ullakin oli mukana. Herkkuja oli vaikka minkämoisia ja tuttujakin paljon! Kivaa oli!

Kotiin palattua Biisikärpäseen oli pari tuntia aikaa. Alkoi jännittää kauheasti. Ajattelin että olen varmaan tosi nolon ja lihavan näköinen telkkarissa ja näytän muutenkin hölmöltä. Nolaan koko suvun. Mahaa koski ja oksetti, niin jännitti.

Otso sähelsi minkä ehti... yritti nousta koko ajan seisomaan, mutta muksahteli yhtä usein. Aina kun sain surun lohdutettua pois, kuului uusi muks.

Äiti lohduttaa


Ja taas mennään


No sitten se Biisikärpänen alkoi. Eikä se näyttänytkään niin pahalta. Alkoi vaan uudestaan harmittamaan se, etten päässyt loppuun asti. Olisin kyllä tienny niitä alkusoittojakin, mutta olin liian hidas. Aina mie tipun juuri ennen finaalia, niin kövi Suuressa Seikkailussakin. Mutta ihan tyytyväinen mie olen itteeni ja kiva päivä se oli!

Otso kannustaa äitiä


Mutta Veksi saa kulmat kurttuun

Perjantai.

Aamulla kun Otso oli vielä päiväunilla, Timo-kummi tuli Ninansa kanssa meitä tervehtämään. Olipa hauskaa! Otsokin tajusi herätä vierailun aikana ja pääsi painimaan kumminsa kanssa. Tottakai selätti sen!

Sitten lähdimme koko porukka syömään paikalliseen Erämieheen. Kävin ostamassa Otsolle taaperokärryn, koska on alkanut kävelä niin innokkaasti tukea vasten. Sillä on hyvä rullailla menemään. Äkkiä kotiin ostosreissulta ja taas mentiin. Timo oli nimittäin kuvaamassa ylioppilaita koulun salissa. Heillä oli pieni tauko välissä ja Timo lupasi ottaa Otsosta muutaman 10 kuukautiskuvan.

Kuvaussession jälkeen Otso alkoikin olla valmis päikkäreille. Ruokaa naamariin, tissiä päälle ja heijailuja ei tarvittu kun poika uinui vaunuissa. Mie sain nauttia eilisen siivousuurastuksen hedelmästä ja lepäillä sohvalla lehteä lukien. Jes :)

Kun Miika tuli töistä, kävimme oikein autolla kaupassa. Tätä ei usein tapahdu, mutta ruokavarastot olivat menneet niin tyhjiin, että kassit olisivat olleet aika painavia kotiin kannettavaksi kävellen.

Illalla auttelin naapurin Ullaa kellarin siivouksessa, editoitiin videota loppuun ja suunnittelin tiistain häämuistelojen ruokalistaa yms.

Huomenna meen veisaamaan suvivirttä oman kouluni kevätkirkkoon. Ja illalla on sitten jännä kattoa telkkarista Biisikärpästä. HuihuihuiHUI. Toivottavasti nolaan vain itseni ;)

OTSO 10 kuukautta

Torstai, joka tuntui perjantailta

Meillä oli Miikan kanssa molemmilla jo aamusta asti ihan perjantai-olo. En tiedä mistä se johtui.

Käytiin Otson kanssa neuvolassa. Eipä siellä mitään erikoista. Otettiin hemoglobiinikin, mutta ei Otso siitä välittänyt. Hauskaa oli tietenkin sada laastari sormeen ja sitä lutkuttaa.

Otson uudet mitat (10 kk) ovat:
Pituus 77,8 cm
Paino 10,540 kg
Päänympärys 47,5

Pituus oli toiseksi ylimmällä käyrällä ja paino ihannepainossa.
Mie olen ite ollu vuoden ikäisenä just saman kokoinen :) (78 cm/10,5 kg)

Täti kirjoitti Otsosta: Kävelee tukea vasten. Ryömii nopeasti. Ruoka maistuu houkuttelemalla, kasvu hyvä. Syö yöllä kerran rintaa. Tarkkailee ympäristöä.

Tein ruuaksi jauhelihakeittoa ja sämpylöitä. Otso söi ekaa kertaa meidän kanssa samaa ruokaa, pienin muutoksin. Tai otettiin Otsolle sen annos vähän aikaisemmin ennen lihaliemiä ym. suolajuttuja.

Olisiko sitten perjantaifiilis vaikuttanut, mutta kun Otso meni nukkumaan, päätin siivota. Miikalla oli iltatöitä ja sain urakkani valmiiksi just kun se tuli kotiin. Nyt on taas somaa olla siistissä pesässä.

Illalla vähän editoitiin häävideota. Otso hääräsi mukana. Ylös ylös ylös, pystyasento on ainoa oikea asento. Ja tulostin kiva laite.





Ja jos kameran ottaa esille, se se vasta kiinnostava onkin.

Touhupäivä

Aamu alkoi Otsolla päiväunilla ja äitillä pyykkisirkuksella. Sitten lähdettiin kerhoilemaan, tällä kertaa oikein autolla. Syynä ei ollut vesisade (vaikka vettäkin kyllä satoi), vaan se että käytiin hakemassa vauvamahainen kaveri ja kaksivuotias Severi kyytiin. Vauvamahakaveri kävi sitten kerhosta käsin neuvolassa ja mie olin poikien kanssa. Jäimme kerhopaikkaan vielä vähäksi aikaa kerhon loputtuakin ja Severi & Otso olivat innoissan kun saivat lisää leikkiaikaa. Molempien suosikki taisi olla kassakone.







Sieltä kotiin ja Otso ruuan jälkeen jälleen nukkumaan. Jätin itkuhälyttimen Ullalle ja lähdin asioille. Serkulle ylioppilaskortti postiin, kaupassakäynti, keskustelutuokio sivistystoimen johtajan kanssa ensi vuoden työkuvioista ja videotykin lainausyritys.
Sivistystoimenjohtajan kanssa keskustelut menivät oikein hyvin. Töitä tuntuu riittävän :)

Kun tulin kotiin, ovikello soi puolen tunnin aikana kolmesti! Ensin työkaveri toi englannin kirjoja ensi syksyä varten. sitten tuli naapuri, joka ilmoitti että oli löytänyt minun ulkovaraston avaimet kun ne olivat jääneet roikkumaan lukkoon. Ja sitten tuli toinen naapuri vedenkettimen kanssa, olin voittanut sellaisen arpajaisissa! Jes! Meillä vaan on jo ihan samanlainen vedenkeitin ja hyvä onkin. Jos jollakin on puute vedenkeittimestä niin vihjatkaa :)

Otson herättyä lähdimme seurapiiritapahtumaan, eli me&i lastenvaatekutsuille. On niillä tullu käytyäkin, mutta aina on kiva mennä hypistelemään ja tuttuja tapaamaan. Otso sai pilvipaidan.

Kävelimme sinne, vaikka vettä satoi kaatamalla ja matkaa oli yli 3,5 km. Siellä olikin sitten ihania herkkuja, joten ihan hyvä että tuli vähän käveltyä. Otso alkoi kutienkin väsyä jo sen verran, että soitimme iskän hakemaan meidät pois. Ja minun takki, huivi ja kengät olivat ihan litsilätsimärät.

Huomenna meillä on neuvola. Siksi poika piti pestä puhtaaksi ja kylpylä avautui. Otso läiskytti niin, että kylpyammeeseen jäi varmaan vain muutama litra vettä.
Tässä vähän kylpyilmeitä.

Koulussa!

Tänään aamulla lähdettiin kouluun. Ei ehditty kyllä vielä ihan samaan aikaan kuin koululaiset, mutta tarkoitus olikin mennä vain näyttäytymään. Tänään koulussa oli nimittäin uudet eskarit, joiden opettajaksi kaikella todennäköisyydellä syksyllä menen (+ 1 ja 2 luokan)

Otso nukahti autoon, mutta suostui jatkamaan uniaan koulun pihalla vaunuissaan vielä toista tuntia. Mie sillä aikaa katsastelin, millaisia suloisia lettipäitä ja harvahampaita luokkaan ensi vuonna tulee. Tutustuttiin ja leikittiin.
Otso oli kouluympäristöstä innoissaan, erityisenä kiinnostuksenkohteena viivottimet sekä liitusysteemi.





Mie pääsen tai joudun tai saan opettaa ensi vuonna mitä luultavammin myös englantia. Sitä en olekaan vielä koskaan opettanut. Hyväksyin diilin, koska vaihtelu virkistää ja uskon selviäväni kolmosen englannista. Kaikista suurin syy oli se, että he jotka ovat ensi vuonna kolmannella eli kyseisessä enkunryhmässä, ovat minun kullannupuista kultaisimpia, aivan ihana ryhmä. Kaikki mitä tehdään on jee tai jotkut hommat on kyllä surperjee! Mie just sanoin toiselle opettajalle että pitää varmaan seuraavien vuosien aikana pätevöityä aineenopettajaksi että pääsee niitten matkassa sitten yläasteelle...

Illalla kävin kirkkovaltuuston kokouksessa, Miika oli Otson kanssa. Otso on olu taas paremmalla päällä, mutta kyllä näitäkin ilmeitä välillä näkyy:


Tahtoa pitää olla!

Otsolla on tullut tavaksi jokailtaiset iltavillikohtaukset. Naama on jo aivan punainen ja pää hiestä märkä kun pinnasängyssä pitää jumpata ennen nukahtamista. Ylös ylös ja vielä kerran ylös. Pinnasänkyä ympäri, alas ja ylös. Mutta sinne se aina sitten jossain vaiheessa hyytyy :)

Hääkuvat viimein netissä!

No niin, ollaan viimein saatu hääkuvia nettiin.

Niitä löytyy meidän hääsivustolta www.miikaisa.com
ja sieltä kohta "KUVIA". Jos siellä jostain syystä näkyy jotain vanhoja kuvia (ei hääkuvia), painakaa F5 niin uusien kuvien pitäisi päivittyä.

Tässäkin muutama kuva, Otsoherra on tietenkin edustavana solmio kaulassaan. Hän on ollut muuten tänään huomattavasti paremmalla päällä kuin eilen. Illalla kävimme partion päättäjäisissä paistamassa tikkupullaa ja hakemassa savun hajua hiuksiin.

Meijän herkkis

Jos mie olen alkuviikon herkistellyt häähaikeusfiiliksissä, tänään ja eilen meijän herkkis on ollu Otso. Varsinkin tänään Otso on purskahtanut pienimmästäkin jutusta itkuun. Kitinää ja kätinää on siis riittänyt. Iskäkin oli tänään päivän kalassa.

Hyvä puoli on se, että Otso ymmärtää mitä tarkoittaa "EI". Huono puoli on se, että aina kun sitä kieltää, suu menee mutruun ja neljän sekunnin viiveellä tulee itku. Väkisin väännetty itku. Ja samaten Otso on tullut tosi herkäksi minun sanomisille, tekemisille ja ilmeille. Ei tarttee kuin itelleen ääneen jotakin manata tyyliin "Voi ei!" tai "Iik!" niin Otso pillahtaa itkuun. Ehkä tämä on taas vain joku VAIHE :)
Huomenna alkaa koululaisilla vipo viikko. Tänä vuonna siihen ei liity niin paljon tunteita kuin aiemmin. Suvivirren aion mennä kuitenkin laulamaan Alakylään. Ja varmaan kyyneleen tirauttaa.

Nyt Otsonnukutuspuuhiin. Hyvät unet, parempi mieli :)

Valokuvaprojekteja

Eilen ja tänään ollaan tehty valokuvaprojekteja. Iskä on muokannut ja valikoinut hääkuvia jotta saataisiin niitä pian näytille. Mie taas innostuin liimailemaan kuvia albumiin. Nyt on taas ainakin maaliskuulle kuvat albumissa kuvatekstien kera. Pieni läjä on vielä liimaamatta, mutta en ihan tähän päivään asti viitsi liimata jos jostain putkahtaakin vielä väliin tulevia kuvia. Kivempi katsoa kuvia kun ne ovat albumissa eikä vain tietokoneella tai sekaisin laatikossa.

Otso on hauska kun se on alkanut hoksata kaikkia pelle- ym. hommia. Paitsi että me saadaan Otso nauramaan, Otso saa meidät nauramaan. Pari iltaa sitten Otso istui syöttötuolissa. Lähdin käymään vessassa ja kun tulin sieltä, Otso oli kiskaissut pöytäliinana itseään kohti niin, että oli päässyt käsiksi hedelmäsosepurkkiin. Kun tulin, piteli sitä kaksin käsin käsissään ja joi hedelmäsosetta kuin vettä. Ja kauhea kikatusnauru.

Eilen keksi, että muovirasian jossa on yleensä purkinkansia, voi laittaa päähän. Kivasti kaikuu kun siellä huutelee.







Meille on muuten tulossa tänään pitkästä aikaa hospitalityclubvieraitakin :) Raffael Espanjasta ja Yvan Ranskasta.

Tunturissa!

Nyt on sitten Otsokin valloittanut tunturin. On Otso gondolihissillä käynyt pari kertaa Levin päällä, mutta eihän se ole mitään. Päätimme juhlistaa helatorstaita retkellä Kätkätuntunturille. Otso oli rinkassa, jonka joulupukki meille toi. Aluksi ajattelin että Miika kantaa Otsoa ja mie muita tavaroita. Vaan sitten selvisi, että muihin tavaroihin tulee jos jonkunlaista kameran putkea, jalustaa ja telinettä, että huomasin pääseväni vähemmällä jos kannan Otson :)

Lähdimme kotoa kolmen aikaan. Koko päivän on vaihdellut sade ja auringonpaiste. Lähtöhetkellä oli vuorossa sade. Otso nukahti odotetusti matkalla. Kun pääsimme lähtöpisteeseen, unet olivat kestäneet vasta 10 minuuttia. Päätimme antaa Otson vähän aikaa nukkua kun vettäkin vielä satoi. Itse asiassa nukuimmekin autossa tunturin juurella koko perhe reilut puoli tuntia. Sitten Otso heräsi ja aurinko oli tullut esiin. Siispä pirtein ja aurinkoisin mielin kohti huippua!

Limpsin lampsin jalkapatikalla


Kun lähestyimme huippua, vaihdoin itselle kuitenkin kamerarinkan ja isä sai Otson.


Terveiset huipulta!






Iloiset Sirkiät :)


Otso oli luontoretkestä aivan innoissaan. Koko matkan rinkassa se höpötti jotain omaa juttuaan. Täätäätääätääloolooopääpää... Ja siitäkö riemu vasta repesinkin kun ylhäällä pääsi rinkasta pois. Otso tutki maata kiinnostuneena ja pian oli suupielet ihan variksenmarjan neulasissa. Parhaamme yritimme tehdä ettei mitään ylimääräsitä päässyt suuhun asti, mutta kyllä oli riemu ryömiä luonnossa!





Terveiset ämmille, äijälle, mummulle, ukolle, isomummille, kummeille ja muille!


Teimme tulet laavulle. Otso söi banaanin ja maitoa, mie ja Miika makkaraa + mehua. Juuri sopivan verran oli evästä. Tauon aikana tuli taas vähän vettä, mutta onni oli puolellamme, sillä sade taukosi taas juuri kun matkamme oli tarkoitus jatkua.



Otsolla alkoi silmät painua kiinni ja pieni matkalainen otti torkut. Loppumatkasta heräsi taas jokeltelemaan ja tarkkailemaan maisemia. Kotiin tultuamme pääsimme saunaan, Otso kävi Ullan luona sillä aikaa. Olipa vain kivaa käydä retkellä!





Illalla Otsolla oli taas vauhti päällä pinnasängyssä. Vaikutti ihan väsyneeltä kun iltamaidon jälkeen sen sinne pistin, mutta kauhea show alkoikin. Ei se kylläkään itke, nousee vaan ylös kerta toisensa jälkeen ja kiertää sänkyä ympäri. Ja kyllä se sinne aina viimein hyytyy. Nykyisin usein mahalleen, eilen vielä pylly ihanasti pystyssä konttausasentoon, pää kuitenkin patjassa kiinni.

Viime yö nukuttiin uudella tuplaleveällä häälahjapeitolla. Olipa vain ihanan muhkea ja iso, ei tullut kiistaa kummalle riittää minkäkin verran. Muutenkin lahjat alkavat löytää jo paikkansa!

Blogi herää henkiin!

No niin! Häät on juhlittu ja ollaan täten koko perhe Sirkiöitä. Oli aivan ihana prinsessapäivä, jolloin Miikani itsellein sain. Ehkä liiankin ihana, sillä olen kärsinyt pahasta häiden jälkeisestä tyhjyys-haikeus-itkuisuus -olotilasta. Päivä meni jotenkin niin kamalan nopeasti ohi. Aivan kuin se olisi ollut vain unta. Aivan kuin olisi kaadettu tuhat kiloa karkkia eteen ja sanottu että syö, aikaa seitsemän tuntia. Ja sitten menee ihan sekaisin kun ei tiedä mitä valitsisi ja mistä aloittaisi. Häissäkin kun yhtäkkiä kaikki läheiset ihmiset ovat paikalla samaan aikaan, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt. Haluaisi viettää ihanista ihanimman päivän vaikka vain Miika-rakasta tuijottaen, mutta sitten haluaisi jokaisen vieraan kanssa jutella ainakin puoli tuntia. Mahdoton yhtälö. Ja pahinta on ehkä se, kun tietää, että tämä on vain kerran elämässä -kokemus. Jos on vaikka ihanalla matkalla, siihen kohteeseen voi aina palata. Mutta ei prinsessamekkoon alttarille. Toissapäivän ja eilisen olenkin sitten itkeskellyt... Kyynel on tirahtanut aina kun olen häitä miettinyt. Tänään on ollut jo vähän parempi päivä.

Tässä muutama kuva.

Otso ja Omppu-kummi


Otso Lappeenrannan torilla


Otso keittiöhommissa


On niin ison pojan näköinen kun on pystyssä :)


Pitänee häistä tehdä vielä joku erillinen kertomus. Jahka saadaan kuvia valittua ja muokattua ja laitettua niitä nettiin niin niiden kautta sitten.

Maanantaina lensimme koko perha takaisin Kittillään. Täällä ollaan siitä asti tosiaan lahjoja tutkittu, haahuiltu ympäriinsä ja herkistelty. Mutta oltu niin onnellisia. NIIN ONNELLISIA :)

Otso lähdössä junamatkalle ma 18.5. kello 6.25


Eilen illalla soittelin Miikan äidin kanssa ja kävi ilmi, että on lähdössä tänään luokkansa kanssa katsomaan Veljeni Leijonamieli -esityksen teatteriin. Minulta jäi se silloin kuukausi sitten näkemättä, kun Otso tuli kuumeeseen (kun olin järjestänyt retken partiolaisille) Nyt tarjoutui uusi mahdollisuus ja toki sen käytin. Otson sain hoitoon Rovaniemelle Pirita-ystävälle.

Esitys oli vaikuttava varsinkin lavastuksen ja pukujen suhteen. Rakastan Astrid Lindgrenin satuja, tosin Leijonamieli on niistä ehkä huonoin. En tykkää niin tuollaisesta fantasiatyyppisestä jutusta, enemmän peppipitkätossu-eemeli-melukylän lapset -akselista. Mutta näinpähän esityksen kuitenkin! Ja Otso oli jälleen viihtynyt hoidossa hyvin sekä hurmannut :)

Kun tulimme reissusta, menimme suoraan Iida-Sofian 1v. synttäreille. Otso pelkäsi siellä puhuvaa ja kävelevää nallea, mutta Iida-Sofia sille vain nauroi. Rassukkapieni.



Sitten pääaiheeseen eli OTSOON!

Otso on nyt alkanut toden teolla harrastaa ylösnousemista. Aina kun löytyy sopivan korkuinen nousutuki, ylös noustaan. Nyt ei ole enää mukana edes niin paljon ähellystä ja puhellusta. Pinnasängyssä nouseminen on helppo nakki. Ja hassua, että melkein samana päivänä kun Otso oppi nousemaan seisomaan tukea vasten, hän alkoi myös kävellä tukea vasten. Nyt se menee pinnasänkyä ympäri kovasti. Muuten ihan kivaa paitsi silloin kun pitäisi mennä nukkumaan.

Otsolle on puhjennut myös ylös hammas! Vähän veikkasinkin että pian näin käy, kun kuolaaminen on ollut jälleen megalomaanista ja Otso on liponut kielellä yläikeniä. Sormetkin ovat kovasti paljon suussa olleet.

Alahampaat ovat tosi sievät. Eivät vielä aivan täysimittaiseksi kasvaneet, mutta selvästi näkyvät.

Otso on ollut viime aikoina tosi aurinkoisella päällä. Ihana. Ja sekin oli kivaa kun hääreissulla näytti ämmille ja äijälle millainen oikeasti on. Toissa reissu meni vähän ikävästi kun Otso sairastui ja oli siksi niin väsynyt ja kärttyinen. Mutta nyt ei!

Otso on muuttunut tosi paljon ihan viimeisen kuukauden aikana. Se aivan eri tavalla tutkii kaikkia lelujakin, liikkuu ja JOKELTELEE. Sitä varsinkin on tullut lisää. Kauhea selitys päällä, välillä vähän laulumaistakin.

Sellasta tällä kertaa. Ja nyt blogi alkaa taas päivittyä entiseen malliin :)

Yhä ylös yrittää...

No niin, tässäpä pari videota Otson uusimmasta harrastuksesta. Uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan sohvaa vasten seisomaan. Go Otso, go!

Hengissä ollaan!

Kukaan ei varmaan edes käy enää lukemassa tätä blogia, kun ajattelevat että tämä oli sitten kai tässä. Siis oikeesti, en ole vain ehtinyt! Torstaina tulimme Lappeenrantaan, sitä edelsi kauhea pakkaaminen ja miettiminen, vieraskin oli kylässä :) Torstain ja perjantain välisen yön olimme Vantaalla kun lento oli niin myöhään perillä. Perjantaina Jumbo-shoppailun jälkeen puksutimme junalla Lappeenrantaan...

Lauantai oli POLTTARIPÄIVÄ :) Näin oli sovittu että ne lauantaina pidetään. Vaan en arvannut että kaverit tulevat herättämään ja hakemaan jo kello 00.01. No, olihan päivä siinä vaiheessa jo vaihtunut lauantaiksi. Ohjelmassa oli yösuunnistusta pimeässä Huhtiniemen rääsikössä. Kummallisen näköisiä, tutun oloisia mutta eläimeksi pukeutuneita hyypiöitä varjosti menoani. Hihitellen seurasivat kun otsalamppu ravasi rinteitä ylös-alas. Olipa vain piristävä herätys :)

Pääsin kuitenkin vielä hetkeksi nukkumaan. Lauantain ohjelmassa oli mm. yhteiseten muistojen jakamista, miehisten esineiden tunnistamista sokkona, päiväkaraokea paikallisessa kuppilassa (tietysti asiaankuuluvilla biiseillä..."Hei me mennään naimisiin, viikon päästä lauantaina...") Seuraavana nikkarointia... Satamassa kävimme nauttimassa Lappeenrannan perinneherkkua. Sitten paljastui, että minulla on pari tuntia aikaa ideoida, ohjata ja kuvata videoproduktio. Näyttelijät ja roolivaattet oli edessäni. Yllätykselliset Satuhäät saatiin purkkiin, vaikka aviopari ei tainnutkaan saada toisiaan dramaattisen käänteen vuoksi.
Jälleen suunnattiin satamaan. Nyt ei menty lihapiirakoile vaan hypättiin alukseen. Ensin toisn peloteltiin että joutuisin hyppäämään veteen. Paljon miellyttävämpää oli hypätä Pelleen, lappeenrantalaisen meripartiolippukunnan alukseen. Minun tehtävän oli tietenkin ohjastaa laiva vaikeimmista kohdista yli kuten kapean sillan alta. Mutta tokihan nyt sellainen onnistuu :)
Alus vei meidät Skinnarilaan ranstasaunalle ja mökille, jossa vietettiin iltaa puoleen yöhön asti. Polttarit siis alkoivat 00.01 ja päättyivät 23.59 :D
Oli kyllä tosi hauskaa. Kaverit olivat nähnet paljon vaivaa ja toistakymmentä oli mukana juhlimassa.

Nytkin pitäs päästä jatkamaan hääjuttujen valmistelua, mutta muutama sana ihanasta Otsosta, joka oli oikein tyytyväisenä koko pitkän polttaripäivän ämmin ja äijän kanssa. Otso on oppinut uutta!

Otso osaa vilkuttaa (melkein aina). Se heiluttaa ihanasti nyrkkiään kun joku on lähdössä ja vilkuttaa näin kädellään!

Otso on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten! Tätä hän harjoittelee erityisesti sohvaa vasten. Hieman vaivalloista vielä, mutta onnistuu kyllä aivan omin avuin. Ja sitten on mukavaa seisoskella kun näkee maailmaa korkeammalta.

Otso osaa jopa ottaa askelia tukea vasten! Tänään käveli sohvaa edestakaisin kun laittoi aina toiseen päähän jonkun houkuttimen.

Ja Otso on alkanut taas syömään!!! Puuroa menee taas entiseen tapaan kuten ruokaakin. Leipä olisi suurta herkkua, mutta en uskalla sitä paljon antaa kun siinä on kuitenkin vähän suolaa. Täytyy leipoa Otsolle kotona sitten suolatonta leipää, vaikka jotain teeleipiä :) Myös päärynä on suurta herkkua, se on niin pehmeää että sitä saa ikenillä lutsutettua.

Kuvia ei nyt ole. Lähtölaskenta rouvaselämään on alkanut!

Vappuviikonloppu

Jepjep. Vappu meni.
Vapunpäivänä kävin aamulla Otson kanssa leikkipuistossa. Otso nukkui koko ajan, mutta Sanna & Nuutti + vauva olivat siellä ja jutskailin Sannan kanssa.

Puolenpäivän aikaan siirryimme koko perhe Leville. Miikan piti kuvata siellä ja me Otson kanssa nautimme muuten vapputunelmasta. Olikin tosi paljon ihmisiä ja tosi moni oli pukeutunut. Ja oli niin keväistä ja lämmintä. Olisi tehny mieli heittää takki pois, mutta pidin kuitenki päällä ettei ole parin viikon päästä sairas.

Vappupaparazzi


Otso ja iskän arskat


Kotiin kun tulimme, lähdin Ullan kanssa lukiolle kevätlaulajaisiin. Siellä esiintyi pari laulajaa ja pari kuoroa. Myös yleisö pääsi laulamaan. Olimem lattaneet oikein ylioppilaslakit päähän, kukaan muu ei ollut tajunnut. Aika vähän oli ylesiöä siellä, vaikka tilaisuus oli mukava. Illalla katsoimme vielä Suomen pelin.

Lauantaiaamuna Miika yllätettiin polttareilla. Iskä lähti siis merelle viettämään viimeisiä hetkiä villinä naimattomana poikasena. OTson kanssa suuntasimme taas Rovaniemelle kun kyyti tarjoutui. Läysin itelleni kevättakin ja Otsolle kevätpipon.

Otso ei enää syö. Se on rasittavaa. Se vain huutaa kun n'keekin lusikan. ainut mitä se suostuu syömään, on banaani, jos sitä saa itte purasta tai ottaa paloja pöydältä. Ja maissinaksut tietenkin aina kelpaisivat sekä riisikakku. Hedelmäsoseetkaan eivät meinaa mennä, ne nyt jotenkin. Puuro ei ainakaan eikä vihannessoseet. Toivottavasti banaanilla ja maidolla elää. Tai toivottavasti syömälakko päättyy pian.

Tänään illalla iskä tuli polttareista väsyneenä mutta onnellisena. Se oli matkustanut silmät sidottuna Rovaniemeltä Tornioon ja kun silmät avattiin, hän oli seisonut pelkissä boksereissa Tornion torilla. Onneksi oli annettu 10 euroa rahaa vaatteiden hankintaan. Miika oli ollut tyytyväinen löytämiinsä kirppisvaatteisiin. Sitten oli pitänyt osoittaa miehuus mm. hyppäämällä 8 metristä mereen sekä pelastaa mummo savusukeltamalla palavasta talosta. Ja "minut" oli pitäny löytää mettästä gps:n avulla. Tietenkin olivat myös pilkkineet ja saunoneet... Kuulosti mukavalta. Väsynyt mies sammui tänään yöunille jo ennen yhdeksää. Pienempi mies ei.

Samaan aikaan Miikan kanssa tuli myös Annika viettämään tänne lomaa! Kivaa :)

Otso on taas vähän räkänokka. Viime yönä nousi jälleen kuumekin, onneksi se meni ohi panadolilla ja tänään on ollu pirteä. Kaksi hammasta pilkottaa jo alaleuassa!

Huomenna lisää. Ehkä. Tai ylihuomenna. Mie olen vähän laiskistunut kirjoittaja. Oikeasti on nyt vähän muutakin hommaa niin paljon, mutta ei tämä blogi kuollut ole :D