Jos mie olen alkuviikon herkistellyt häähaikeusfiiliksissä, tänään ja eilen meijän herkkis on ollu Otso. Varsinkin tänään Otso on purskahtanut pienimmästäkin jutusta itkuun. Kitinää ja kätinää on siis riittänyt. Iskäkin oli tänään päivän kalassa.
Hyvä puoli on se, että Otso ymmärtää mitä tarkoittaa "EI". Huono puoli on se, että aina kun sitä kieltää, suu menee mutruun ja neljän sekunnin viiveellä tulee itku. Väkisin väännetty itku. Ja samaten Otso on tullut tosi herkäksi minun sanomisille, tekemisille ja ilmeille. Ei tarttee kuin itelleen ääneen jotakin manata tyyliin "Voi ei!" tai "Iik!" niin Otso pillahtaa itkuun. Ehkä tämä on taas vain joku VAIHE :)
Huomenna alkaa koululaisilla vipo viikko. Tänä vuonna siihen ei liity niin paljon tunteita kuin aiemmin. Suvivirren aion mennä kuitenkin laulamaan Alakylään. Ja varmaan kyyneleen tirauttaa.
Nyt Otsonnukutuspuuhiin. Hyvät unet, parempi mieli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti